Vastasin tuonne alemmas viestiin "jos olet tosi ihastunut", mutta ajattelin aloittaa uuden ketjun, kun oma viestini jäi "piiloon" sinne.
Kuvitellaan tilanne, että olette ihastuneet kunnolla johonkin mieheen, mutta syystä tai toisesta ette päädy yhteen. Ja ette tässä tapauksessa ollenkaan tiedä, onko mies teistä kiinnostunut sen vakavammin, mutta itse olette täysin lääpällään häneen.
No, vaikka olisikin ihastunut johonkin, niin elämänhän täytyy mennä eteenpäin ja voi tulla tilanne, että muutatte toiselle paikkakunnalle vaikka töiden tai opiskelun perässä ja yksinäisyys voi silloin nousta pintaan ja haikailette ihastuksen perään. Voi tietysti olla niinkin, että asutte miehen kanssa samalla paikkakunnalla, mutta näette niin epäsäännöllisen harvoin, ettette voi ennustaa, milloin seuraavan kerran olette edes samassa ruokakaupassa.
Olisi henkisesti aika riuduttavaa haikailla jonkun perään jatkuvasti, ja helpostihan siinä käy niin, että ihminen painaa ihastuksensa taka-alalle, jotta päivittäinen elämä sujuisi normaalisti. Sitten taas, kun näkee ihastuksensa, niin tunteet nousevat uudelleen pintaan.
Tuli pitkä pohjustus, mutta onko koskaan käynyt niin tai voitteko kuvitella sellaista tilannetta, että se tietty mies pyörisi joka päivä mielessä, vaikkette välttämättä olisi edes nähneet häntä pitkiin aikoihin, mutta silti voisitte alkaa seurustella jonkun toisen miehen kanssa, jotta saisitte yksinäisyyden poistettua? Motiivina siis olisi pelkkä läheisyyden kaipuu ja se todellinen kiinnostus olisi koko ajan olemassa sitä alkuperäistä miestä kohtaan, eikä sitä nykyistä.
Jotkut ihmiset eivät kestä pitkäaikaista yksinäisyyttä (esim. asumista vieraalla paikkakunnalla), jolloin he usein aloittavat seurustelun jonkun kanssa vain siksi, että olisi joku, jonka kanssa viettää aikaa ja poistaa yksinäisyys.
Ehkä joillakin tarkoitus on jopa siirtää ne ihastumisen tunteet siitä alkuperäisestä ihmisestä tilapäisesti siihen uuteen, koska ei jakseta sitä jatkuvaa turhatumisen tunnetta, kun se alkuperäinen ihastus on jossain tavoittamattomissa?
Arvaatte varmaan, että mulla on tässä oma lehmä ojassa. Olen ihastunut naiseen, jota näen vain muutamia kertoja vuodessa. Joka kerta kun nähdään toisemme, niin nainen katsoo mua pitkään. Usein tuntuu siltä, että välillämme on niin suuri ja herkkä jännite, että kumpikin häkeltyy ja menee täysin kipsiin. Tämähän on tietysti vain omaa arvailuani, enhän minä kyseisen naisen ajatuksia osaa lukea.
Tämä nainen seurustelee tällä hetkellä, mutta muutamat yksityiskohdat heidän suhteessaan, joista yksi on mm. pitkä välimatka, vihjaisivat sen puolesta, ettei nainen olisi tosissaan tämän miehen kanssa. Tämä on tietysti ihastuneen miehen toiveajattelua, mutta mitä mieltä ollaan...
Kuvitellaan tilanne, että olette ihastuneet kunnolla johonkin mieheen, mutta syystä tai toisesta ette päädy yhteen. Ja ette tässä tapauksessa ollenkaan tiedä, onko mies teistä kiinnostunut sen vakavammin, mutta itse olette täysin lääpällään häneen.
No, vaikka olisikin ihastunut johonkin, niin elämänhän täytyy mennä eteenpäin ja voi tulla tilanne, että muutatte toiselle paikkakunnalle vaikka töiden tai opiskelun perässä ja yksinäisyys voi silloin nousta pintaan ja haikailette ihastuksen perään. Voi tietysti olla niinkin, että asutte miehen kanssa samalla paikkakunnalla, mutta näette niin epäsäännöllisen harvoin, ettette voi ennustaa, milloin seuraavan kerran olette edes samassa ruokakaupassa.
Olisi henkisesti aika riuduttavaa haikailla jonkun perään jatkuvasti, ja helpostihan siinä käy niin, että ihminen painaa ihastuksensa taka-alalle, jotta päivittäinen elämä sujuisi normaalisti. Sitten taas, kun näkee ihastuksensa, niin tunteet nousevat uudelleen pintaan.
Tuli pitkä pohjustus, mutta onko koskaan käynyt niin tai voitteko kuvitella sellaista tilannetta, että se tietty mies pyörisi joka päivä mielessä, vaikkette välttämättä olisi edes nähneet häntä pitkiin aikoihin, mutta silti voisitte alkaa seurustella jonkun toisen miehen kanssa, jotta saisitte yksinäisyyden poistettua? Motiivina siis olisi pelkkä läheisyyden kaipuu ja se todellinen kiinnostus olisi koko ajan olemassa sitä alkuperäistä miestä kohtaan, eikä sitä nykyistä.
Jotkut ihmiset eivät kestä pitkäaikaista yksinäisyyttä (esim. asumista vieraalla paikkakunnalla), jolloin he usein aloittavat seurustelun jonkun kanssa vain siksi, että olisi joku, jonka kanssa viettää aikaa ja poistaa yksinäisyys.
Ehkä joillakin tarkoitus on jopa siirtää ne ihastumisen tunteet siitä alkuperäisestä ihmisestä tilapäisesti siihen uuteen, koska ei jakseta sitä jatkuvaa turhatumisen tunnetta, kun se alkuperäinen ihastus on jossain tavoittamattomissa?
Arvaatte varmaan, että mulla on tässä oma lehmä ojassa. Olen ihastunut naiseen, jota näen vain muutamia kertoja vuodessa. Joka kerta kun nähdään toisemme, niin nainen katsoo mua pitkään. Usein tuntuu siltä, että välillämme on niin suuri ja herkkä jännite, että kumpikin häkeltyy ja menee täysin kipsiin. Tämähän on tietysti vain omaa arvailuani, enhän minä kyseisen naisen ajatuksia osaa lukea.
Tämä nainen seurustelee tällä hetkellä, mutta muutamat yksityiskohdat heidän suhteessaan, joista yksi on mm. pitkä välimatka, vihjaisivat sen puolesta, ettei nainen olisi tosissaan tämän miehen kanssa. Tämä on tietysti ihastuneen miehen toiveajattelua, mutta mitä mieltä ollaan...
Vastaukset 25
Vanhimmat
alkaa seurustella yksinäisyyden vuoksi (seksin puutteen vuoksi). Mä en lähtisi suhteeseen, jos haikailisin samalla jonkun toisen perään. Sula mahdottomuus.
jos todella välittää ei välimatka eikä aika milloin viimeksi nähnyt merkitse mitään..ei sitä voi toista unohtaa eikä halua lohtusuhteita..
Naiset monesti seurustelevat kenen kanssa tahansa sen takia, että on edes joku. Kai se jonkun mielestä on tyhjää parempi. Vieraan ihmisen avulla pyritään täyttämään aukko omassa elämässä, mutta eihän se tietenkään pidemmän päälle onnistu. Miehet taas usein seurustelevat, koska eivät saa seksiä muutoin.
Eli nähdäkseni olet oikeassa, mutta sehän ei tarkoita onko asia niin juuri tuon tytön tapauksessa.
Lisään tarinaasi muutaman draaman kaaren lisää.. NO kunhan naisesi on heittänyt tämänhetken sen jomkun toisen ihastuksen ulos niin vuorosi tulee sitten. seuraavaksi, nainen ei turhia viivyttele vaan rupeaa nyt aktiivisemmin sen toisen miehen dihteen kirjoittelemaan ja asiaa nopeuttaakseen pitää puhelimitse yhteyttä. sinua kietankaan mainitsematta. jossain vaiheessa saa sitten toisen miehen matkustamaan naisen luokse. Tilanteeseen on kutsuttu katsojia myös . sulka hattuun 1 ..NO SUN TARINA PÄÄTTYYKIN tähän nopeasti löydät itsesi oven ulkopuolelta. seuraava näytös jatkuu nyt siellä odottaa toista miestä kylään naisen nais ystävä. tosistajineen sulka 2 draaman kaari jatkuu mitä itse arvelisit onko hän tosissaan tämän miehen suhteen.
KASTE pyyhkii manneisyyden.
Olen kerran elämässäni hankkiutunut toisen miehen kainaloon ihan vain siitä syystä, että unohtaisin edes hetkeksi sen todellisen ihastukseni.
Huomasin nopeasti että ei tämä näin voi mennä. Olin sen toisen miehen kanssa ja suunniteltiin yhteenmuuttamista jne. Siis siitäkin huolimatta että ajattelin joka päivä sitä todellista ihastustani. No se laastarisuhde päättyi niin kuin ne nyt yleensä varmaan tuppaavat päättymään. Eli mies huomasi ettei kaikki nyt ole reilassa ja homma meni sitten riitelyksi. Tajusin pettäväni sekä itseäni että myöskin tätä "korvikemiestäni", kun roikuin suhteessa miehen kanssa, jota en edes oikeasti halunnut ja jota ainoastaan käytin lievittämään omaa tuskaan.
Erohan siinä sitten tuli jo muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen. Olin taas yksin ja ajatukseni harhailivat edelleen siihen alkuperäiseen ihastukseeni jota en edes sitten koskaan omakseni saanut.
Mulla on pyörinyt yksi ihastus mielessä jo kohta kolme vuotta. Ei nyt ehkä joka päivä mutta joka toinen ainakin ;)
Mun tilanne on tosin kuvailemaasi erilaisempi, että kaiken aikaa on ollut parisuhde toisen miehen, kuin tämän ihastuksen kanssa. Rakastan omaa miestäni ja olen myös häneen toisinaan kovinkin ihastunut. Silti se ihastus saa minussa aikaan hassuja asioita: häkellyn, punastelen enkä saa sanaa suusta. Miestäni en kuitenkaan häneen vaihtaisi. Sanoisin, että sydämessäni on ikäänkuin erilaisia lokeroita jossa molemmilla on oma paikkansa. Ihastukseni ei syö niitä tunteita joita minulla on miestäni kohtaan. Kun jotain ihmistä ei voi saada, jää hänestä kaunis ajatus, eikä se poista tunteita ihastusta kohtaan.
Et siis kuitenkaan haluaisi olla yhdessä tämän ihastuksesi kanssa? Tietääkö miehesi että sinulla on vahvahkoja tunteita toista miestä kohtaan? Ei varmaan tiedä, ette kai te muuten olisi yhdessä.
Minkäs sitä ihminen tunteilleen voi? Mutta en haluaisi olla yhdessä ihastuksen kanssa, koska olen kuitenkin yhden miehen nainen, enkä tekisi mitään mikä vaarantaisi suhteen mieheeni. Mieheni ei tiedä tunteistani toista kohtaan, mutta miksi pitäisi tietää, kun ei kuitenkaan mitään tunteilleen tee?
Ihastuksia tulee ja ihastuksia menee. Jos aina erottaisiin kun jompi kumpi sattuisi johonkin toiseen ihastumaan, saisi olla kokoajan eroamassa. Toisilla vietit ovat vahvempia, keskeinen kysymys onkin, että onko hyvä itsehillintä.
No ihan kiva että sulla on riittänyt itsehillintää, mutta ei toi nyt oikein vaikuta sellaiselta jutulta mikä "tulee ja menee". Olet kolme vuotta kuolannut jotain toista miestä!
Uskon kyllä että välität nykyisestä miehestäsi, mutta eikö omatunto yhtään silti soimaa? Ajattele asiaa miehesi näkökulmasta. Hän on kimpassa naisen kanssa, joka olisi mieluummin(?) jonkun toisen miehen kanssa. Nainen nyt vaan sattuu olemaan sen verran lojaali ja hyväsydäminen, ettei ole rikkonut nykyistä suhdettaan sen toisen ihastuksen takia.
Vai ehkä sittenkin salaa nautit tilanteesta..? Sinulla on turvallinen suhde rakastamasi miehen kanssa, mutta samanaikaisesti haaveilet toisesta miehestä. Pidät siis tavallaan kahta miestä elämässäsi. Ehkä tämä tilanne vaikuttaa yleisesti ottaen harmittomalta, mutta ainakin minun mielestäni kohtelet miestäsi väärin. Mielestäni sinun pitäisi valita, että kummalle miehelle annat kaikkesi. Joko unohdat sen ihastuksesi ja keskityt täysillä nykyiseen mieheesi tai sitten hyppäät rehellisesti sen ihastuksesi kelkkaan ja otat selvää, että olisiko ruoho sittenkin vihreämpään aidan toisella puolella.
Mutta perimmäinen epäilykseni siis on, että nautit tilanteesta juuri tällaisena kuin se on. Sinulla on turvallinen ja rakastava arki, mutta toisaalta sinulla on myös tuollaisia ruusunpunaisia päiväunia, joissa esiintyy toinen mies. Joka tapauksessa teet mielestäni väärin miestäsi kohtaan, kun et selvästikään ole vain ja ainoastaan hänen.
lienee pelkuruus tai vähintään selkärangattomuus. Kun ei uskalla tehdä (radikaalia) ratkaisua muuttaa elämäänsä, joutuu tyytymään siihen mitä on. Painotan sanaa tyytymään.
Sinäkö se tilanteeni sitten tiedät niin yksityiskohtaisesti, kun alat latelemaan ohjeita.
En ole "kuolannut" ihastusta. Mielessä on ollut, haikeana. En itseasiassa mieti hänen kanssaan mitään fyysistä kontaktia sylissäoloa lukuunottamatta. Yhteytemme on henkinen ja vahva sellainen. Vaikkakin kun näemme, on välillämme selkeä seksuaalinen jännite. Näen häntä vain pari kertaa vuodessa, joten luulen, että välimatkakin ruokkii ikävää. Jos nimittäin näkisi useammin, voisi ehtiä jo kyllästymäänkin ;)
Ihastusta en vaihtaisi mieheeni. En haluaisi hänen kanssaan suhdetta, koska olemme liian samanlaisia ja ajan kanssa "tappaisimme" toisemme.
Omatunto ei soimaa. Kun olen mieheni kanssa, ajattelen häntä sata prosenttia ajasta enkä silloin haluaisi olla missään muualla kenenkään muun kanssa.
Voi olla, että jossain syvällä nautin tilanteesta, mutta samalla myös vihaan sitä. Tappaisin tunteeni heti ihastusta kohtaan, jos pystyisin. Silloin kun olen hänestä päässyt kuiville, on hän taas jostain ilmaantunut niin, että tunteet nousevat pintaan. Hän on huumetta, jota ilman on vaikea olla, vaikka tiedän sen olevan minulle haitallista.
Miksi tehdä radikaali ratkaisu ja vaihtaa huonompaan?
itsellesi, että vaihdos olisi huonompaan suuntaan? Koska pelkäät tehdä ratkaisua.
et voi uskoa, että olen ratkaisuni jo tehnyt?
mutta erona kyllä se, että myös mieheni tietää asiasta. Päätimme jatkaa yhdessä, helppoa ei ole aina ollut mutta en silti kadu päätöstäni.
On tässä matkan varrella ollut ns. ystäviä, joiden mielestä olen ollut pelkuri ja pettäjä mutta taas niitä joiden mielestä rohkea ja rehellinen. Loppujen lopuksi ainut mikä merkitsee on suhteessa olevien mielipiteet itse...muista siis viis.
Yks juttu kyllä minkä olen huomannut on, että kaikista kärkkäimmät mielipiteet asiasta ovat esittäneet sellaiset henkilöt, joilla ei ole vastaavasta minkäänlaista elämänkokemusta.
minulta ainakaan se, että olisin vain olemisen ilosta jonkun kanssa, jos haikailisin toisen perään.
Mielummin vaikka yksin.
joskus suuri ihastus voi olla muuten täysin sopimaton poika/tyttöystäväksi, jolloin saatetaan "ottaa" joku sopivampi ja silti ajoittain vähän haikaillaan sitä karkuun päässyttä. rohkeuden puutetta ehkä..?
Hei!
Itse olin muutama vuosi sitten erittäin ihastunut mieheen, jota en koskaan omakseni olisi voinut saada. Tiesin tunteita olevan molemmilla, mutta olosuhteiden vuoksi meidän välillämme ei koskaan tapahtunut mitään suurempaa. Riuduin yksinäisessä ikävässäni kuukausia, arkielämä ei luonnistunut, ystävät jäivät taka-alalle...kunnes päätin, että tämä saa loppua. Tapasinkin ihanan miehen, joka ei alussa herättänyt minussa mitään suurempia tunteita. Kului aikaa, tutustuimme kyseisen miehen kanssa ja kerroin hänelle tilanteeni. Loppujen lopuksi, kuukausien märehtimisen jälkeen, siinä kävikin niin, että rakastuin tähän toiseen mieheen ja alkuperäinen ihastukseni unohtui. Varsinaiseen laastarisuhteeseen en siis koskaan alkanut, sillä toinen mies tiesi tilanteen koko ajan. Nykyään olemme edelleen yhdessä ja onnellisia:)
pitkä välimatka miehen ja naisen välillä= kumpikin on totisesti tosissaan jos yhdessä pysyvät siitä huolimatta...kokemusta on.
mutta: pitkät katseet eivät merkitse välttämättä sitä että ollaan johonkin "lääpällään", moni tietenkin toivoisi näin.
Noin se on jokaisen naisen kohdalla, kun ihastuvat johonkin eivätkä uskalla tehdä aloitetta. Sitten pähkäillään ja kaivataan vuosikausia eikä mieleen juolahda että koko homma olisi ollut itsestä kiinni.
ihastus on saavuttamattomissa niin eihän sitä ikuisuutta voi yksin märehtiä. Pakko se on etsiä joku toinen, jos haluaa läheisyyttä ja perheen tulevaisuudessa. Ajan mittaan suhde luultavasti kehittyy rakkaudeksi.
Itse olen ollut viimeiset noin neljä vuotta lääpälläni erääseen ihmiseen ja tiedän kumminkin koko ajan sen, että ei myö ikinä pariksi päädytä. Ensinnäkin hän asuu hyvin pitkän matkan päässä tällä hetkellä ja seurustelee.
Itse olen jäänyt roikkumaan muistoihin ja tuntuu mahdottomalta aloittaa seurustelusuhde jonkun muun kuin tämän kyseisen miehen kanssa.
Välillä toivon hartaasti, että olisi olemassa jonkinlainen muistinpyyhkijäkone, niin voisi jopa elää kunnolla elämää!
En ole ehtinyt koneelle muutamaan päivään, mutta hyvin on tullut vastauksia. Itselläni tilanne on kestänyt jo useamman vuoden, kehtaanko sanoa.. no se on kestänyt jo yli viisi vuotta.. nainen ei ole ulkonäöltään mitenkään erityinen, mut hänen luonteessaan on jotain hyvin samaa kuin mulla. Ja kun itse ole aika erilainen valtaväestöön verrattuna, niin on harvoin tapaan naista, jonka kanssa tuntee olevansa samalla taajuudella.