Ihmiset ovat pohjimmiltaan hyvin paljon toistensa kaltaisia.
Ihmisen elämää vaikeuttaa hänen juuttumisensa johonkin lapsuuden / nuoruuden kehitysvaiheeseen. Hänen kykynsä nähdä itsensä muissa ihmisissä on tällöin heikentynyt.
Tosiasia on, että jokaisessa vastaantulevassa ihmisessä - riippumatta hänen sosiaalisesta statuksestaan - on jotain teitä itseänne.
Meidän kulttuurissamme ihmistä arvostetaan yleisemmin hänen sosiaalisen asemansa mukaan, mikä on mielestäni täysin väärä peruste arvioida yhtään mitään.
Onko teidän helppo löytää muista ihmisistä piirteitä itsestänne / rakastetustanne?
Ihmisen elämää vaikeuttaa hänen juuttumisensa johonkin lapsuuden / nuoruuden kehitysvaiheeseen. Hänen kykynsä nähdä itsensä muissa ihmisissä on tällöin heikentynyt.
Tosiasia on, että jokaisessa vastaantulevassa ihmisessä - riippumatta hänen sosiaalisesta statuksestaan - on jotain teitä itseänne.
Meidän kulttuurissamme ihmistä arvostetaan yleisemmin hänen sosiaalisen asemansa mukaan, mikä on mielestäni täysin väärä peruste arvioida yhtään mitään.
Onko teidän helppo löytää muista ihmisistä piirteitä itsestänne / rakastetustanne?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihmisyyttä minä arvostan, se miten toisia ihmisiä kohdellaan mielestäni mittaa ihmisen.
Statuksella ja varastetun rahan määrällä ei ole merkitystä.
Sitä kai raamattukin tarkoittaa väittäessään, että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja toisaalta, että kaikki ihmiset voivat pelastua. Jokainen voi löytää itsestään piirteitä, joista ei pidä. Vastaavasti sitä toivoo, että pahimmankin murhaajan sisältä löytyy hyvä ihminen.
Muita on kylläkin helpompi arvioida kuin itseään. Varmaan juuri siksi, että oma minäkuva on "kiveen hakattu". Sitä jotekin kuvittelee, että vain muut voivat muuttua, mutta itse on mitä on.
Ihmisvihaajat ovat tästä näkökulmasta tarkasteltuna kiinnostava ryhmä. Vihatakseen kaikkia heidän on vihattava myös itseään.
näkisin niin, että raamattu on opettavainen vertauskuvallisuutensa tähden.
Kun/jos minäkuva muuttuukin, on se verrattavissa maanjäristykseen.
Jokainen ihminen katsoo maailmaa subjektiivisesti, kuin jonkinlaisen sosiaalisen ehdollistamisen, kulttuurillisten normien ym. usvan takaa.
Se aina yllättää juuri miten jumissa monet ovat identiteettinsä kanssa, esim. nämä ihmisvihaajat. He luulevat usein että eivät voi muuttua ja että muutos on pahasta, vaikka ulkoiset tekijät muuttavat heitä joka sekunti. Pelkkä ajattelun kääntäminen negatiivisesta positiiviseksi voisi muuttaa koko heidän elämänsä.