Työhaastattelussa tulee pintaan kylmä hiki, kun kysytään, että mitkä ovat heikkoutesi? Mitä tällä oikein haetaan takaa. Pitäisikö sanoa, "annan itsestäni aivan liikaa työlleni" vai "kaivan nenääni?".
Mitä haastattelija kysymyksellään hakee? En usko, että oikea vastaus olisi kuitenkaan, "olen täysin virheetön."
Mitä haastattelija kysymyksellään hakee? En usko, että oikea vastaus olisi kuitenkaan, "olen täysin virheetön."
Vastaukset 10
Vanhimmat
löhöily,ja dokailu.
Harvapa meistä on täydellinen, joten niitä huonoja puolia täytyy olla. Lähinnä sillä kai halutaan vahvistaa käsitystä hakijan persoonallisuudesta, mutta tietenkin se voi olla hyvä syy karsia hakijoita.
..niin kysytään, koska se on muotia kysyä niin. Työhaastattelut menevät kaavan mukaan. Lapsoseni oli pääsykokeissa, joissa oli haastattelut, niin oli kysytty täsmälleen samoja asioita, huonot puolet, hyvät puolet, miksi ottaisimme sinut ja kyse oli sentään kouluun hakemisesta, minne haastattelu ei varmaan hirveästi pisteisiin vaikuta! Mitä sillä haetaan, ei mitään erikoista, sitä että osaa jotain sanoa.
usein rekrytoijat ovat korkeakoulutasoa eli ei heillä itsellä ole kokemusta työelämästä. Siksi he kysyvät juuri nuo typerät kysymyksen(hyvät ja huonot puolesi)(ne kysymykset pitäisi lailla kieltää) koska niin on opetettu. Itse kun vielä vuosi sitten rekrytoin en ikinä kysynyt noita kysymyksiä, sillä hakijoilla oli niihin valmiit vastaukset. Kokemus ja ikä tuo sen varmuuden, että yleensä 10 minuutin yleinen keskustelu hakijan kanssa kertoi onko henkilö sopiva ko työhön vai ei.
Nyt olen kilpailutuksen takia työtön(osittain omasta halustani) ja joudun itse menemään haastateltavaksi. En aio kertoa hyviä ja huonoja puoliani vaan ehdotan, että kokeillaan 4 kuukautta ja palataan asiaan sitten. En ehkä saa paikkaa mutta tietty ylpeys pitää olla.
Täytyy nyt vähän palautella sinua maanpinnalle noissa kommenteissasi. Se on totta, että useimmat (eivät kaikki) rekrytoijat ovat nykypäivänä korkeakoulutettuja. Se ei toki tarkoita, että he eivät ymmärtäisi työelämästä mitään. Väittäisin päinvastoin, että koulutuksen kautta tässä elämässä yleensä oppii paljon. Se että osaa maalata seinää, ei vielä tee ihmisestä pätevää rakennus&maalaus yrityksen rekrytoijaa. Ihminen joka on lukenut liiketaloutta, johtamista, rekrytointia ja tuntee toimialan... hänestä voisi hyvin tulla tuon yrityksen rekrytoija, vaikkei olisi koskaan sitä seinää maalannutkaan.
"(ne kysymykset pitäisi lailla kieltää) koska niin on opetettu."
Ensin kerrot rekrytoijien olevan korkeakoulutettuja ja heti perään väität, että he lukevat ulkoa opetettuja kysymyksiä. Hmmm... jokin ei mene ihan kohdilleen. Eiköhän jokainen rekrytoija (asiantuntija) tee ihan itse oman haastattelurunkonsa ja juuri niillä prospekteillä jotka itse näkee relevanttina tiettyä profiilia haettaessa. Muutenhan kuka tahansa meistä voisi noin periaatteessa toimia rekrytoijana, jos siihen riittäisi pelkästään lukutaito ja kohtalainen muisti.
"Kokemus ja ikä tuo sen varmuuden, että yleensä 10 minuutin yleinen keskustelu hakijan kanssa kertoi onko henkilö sopiva ko työhön vai ei."
Voi miten kivaa olisi jos näin olisi. Minä mielelläni rupattelisin päivät pitkät ihmisten kanssa mukavia, ihan oikeasti! Mutta kun ei ihmisen kompetensseja, kokemusta, koulutustaustaa voi selvittää juttelemalla koirista ja kissoista. On valitettavasti pakko mennä ihan asiaan, tai muutoin haastattelu kestäisi koko päivän ja välttämättä sekään ei riittäisi. Haastattelu on aina kuitenkin kilpailutilanne. Hakijat on laitettava paremmuusjärjestykseen suhteessa toisiinsa.
"En aio kertoa hyviä ja huonoja puoliani vaan ehdotan, että kokeillaan 4 kuukautta ja palataan asiaan sitten."
Mistä johtuu tämä defenssi jonka koet haastattelijaa/haastattelua kohtaan? Suhtaudut haastattelijaan torjuen, ikään kuin hänen auktoriteettinsä juuri siinä tilanteessa on sinun vaikeaa hyväksyä. Mikä ihmeen ylpeys estää ihmistä puhumasta itsestään?
Samalla kun teet alitajuisen defenssin, käyttäydyt ylimielisesti sinua haastattelevaa ihmistä kohtaan. Hän on kuitenkin se, joka sinut arvio ja lopulta "tuomitsee". Voit olla aika suhteellisen varma, että hän ei tule sinua valitsemaan, ellei kyseessä ole joku suojatyöpaikka.
Soveltuvuuttahan ne sillä katsoo. Jos sanot, että oot kärsimätön tai et kestä painetta niin et välttämättä sovi kiireiseen työhön ym.
Mielestäni kärsimätön luonne sopii oikein hyvin kiireiseen työhön, koska hän on yleensä tuloksentekijätyyppi muiltakin ominaisuuksiltaan. Paineensietokyky on erikseen, sillä tuloksentekijäluonteet kestävät painetta ja jopa nauttivat siitä, mutta voivat tosiaan vaikuttaa kärsimättömiltä. Tyypillisesti pomottajatyyppi on kärsimätön.
Kyllä siinä halutaan tietää niitä heikkouksia. Ei kyseessä ole mikään kompakysymys. Ja ihmisen täytyy tietää omat heikkoutensa, koska vain tiedostamalla ne, niitä voi kehittää ja tulla paremmaksi.
Juupa juu, mutta mitä heikkouksien tiedostamisella on työnhaun kanssa tekemistä ? En minä mene töihin,ja työnantaja ota minua töihin,,, että työnantajan kanssa tiedostetaan minun heikkouteni ja kehitetään niitä paremmaksi. Jokaisen tietysti pitää itse itsessään kehittyä ja käydä heikkouksiaan läpi, mutta sitä ei pidä tehdä työnantajan kanssa ja ei ainakaan työnhakutilanteessa.
Sehän on suoraan suhteessa ihmisen ammattitaitoon ja työpersoonaan. Samalla se viestii ihmisen persoonasta myös yleisesti. Mitä sinulla tulee mieleen ihmisestä, joka väittää ettei hänessä ole vikoja? Mitä sinulle tulee mieleen ihmisestä joka sanoo ettei kukaan ole täydellinen, mutta ei tiedosta omia puutteitaan? Mitä sinulle tulee mieleen ihmisestä joka tietää puutteensa, muttei halua tuoda niitä julki?
Noh... tämän takia rekrytointeja pitääkin hoitaa ammattilainen. Mutta turha ajatella että kyseessä olisi silti mikään kiero kompakysymys.