Kyselisin kollegoilta, että mikä auttaisi. Olen ollut vasta puoli vuotta nykyisessä, uudessa työpaikassa ja jo nyt on tullut motivaatio-ongelmia paikan suhteen. Ohjelmistot, joita yritys käyttää, ovat todella huonot ja verkkoyhteydetkin ovat niin hitaita, että mallien lataaminenkin vie monta monta minuuttia.
Olen myös huomannut, että tänne töihin on todella vaikea tulla aamuisin, kun tietää, että tämä on tätä samaa pakkopullaa koko päivän eikä tästä työstä pääse nauttimaan lainkaan, saatika, että tuntisi mitään ylpeyttä omasta työstään.
Onko teillä muilla mitään vastaavia ongelmia? Olisiko syytä katsella muita töitä vai missä mättää?
Olen myös huomannut, että tänne töihin on todella vaikea tulla aamuisin, kun tietää, että tämä on tätä samaa pakkopullaa koko päivän eikä tästä työstä pääse nauttimaan lainkaan, saatika, että tuntisi mitään ylpeyttä omasta työstään.
Onko teillä muilla mitään vastaavia ongelmia? Olisiko syytä katsella muita töitä vai missä mättää?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kieltämättä ottaa tietysti pattiin jos työkäyttöön tarkoitetut koneet eivät pelitä kunnolla.. mutta minkäs teet, jos olet pikkufirmassa niin voipi olla että siellä ei sitten vain ole varaa nopeampiin yhteyksiin tai uusimpiin ohjelmistoihin. Vai oletko kysynytkään?
Jos paikka kyllästyttää ja on mahdollista vaihtaa, niin miksi kituuttaakaan.
Kuin suoraan omasta suustani tuo teksti: Olen ollut vasta puoli vuotta nykyisessä, uudessa työpaikassa ja jo nyt on tullut motivaatio-ongelmia paikan suhteen. Olen myös huomannut, että tänne töihin on todella vaikea tulla aamuisin, kun tietää, että tämä on tätä samaa pakkopullaa koko päivän eikä tästä työstä pääse nauttimaan lainkaan, saatika, että tuntisi mitään ylpeyttä omasta työstään.
Ehdottomasti minä ainakin aion hakea ja lähteä muihin hommiin heti kun vaan mahdollista..
Turha sitä on silloin kärvistellä sellaisessa työssä, josta ei yhtään pidä. Itselläni ainakin oli megaluokan virhearviointi, kun tämän työn valitsin..
Olen ollut kohta ½ v määräaikaisessa virassa, jonka "sain" usean vuoden työttömyyden jälkeen.
Valitettavasti työnkuva on juuri päinvastainen mitä haluaisin ja viikot menevät näin:
Maanantai on masentava
tiistai on tylsä
keskiviikko on kyllästyttävä
torstai on turhauttava
perjantai on pitkästyttävä
Kunpa saisin jotain muuta työtä, mutta kun ei ole varaa valita...
4 v samassa paikassa ja ei voisi enää vähempää kiinnostaa.
Epäkonkreettinen työ jonka tulosta ei näe, tylsät työkaverit, olematon firman virkistystoiminta, tympeät työtilat...lista jatkuu loputtomiin. Päivä päivältä tänne tulo ahdistaa yhä enemmän.
Itse vaihdan syksyllä paikkaa ja tehtäviä. Kesälomat ja -rahat pitää vielä nauttia, mutta sitten saa riittää tämä loputon tylsyys.
Vähän yli kaksi vuotta töissä uudessa paikassa.
Olen täysin kypsä.
Esimiehet ja pomot ihan outoja koko työpaikan fiilis täysi nolla.
Pari ekaa puhuu kuin suustani. 6 kk meikäläiselläkin takanapäin ja jo on avoimet toimet, oikotiet ja monsterit olleet enemmän kuin kovassa käytössä. Miten rekrytointitilanteessa puhuttiin kuin kukkaiskieltä, luvattiin kuut taivaalta jne. Kun allekirjoitus tuli työsopimukseen, kaikki kauniit asiat unohtuivat.Virhearviointi, täälläkin.
2 vuotta takana. Aivan hirveetä. Sama vika kun muilla haastattelussa luvattiin maat ja taivaat, työt alko ja ne rysähti niskaan.
Kyllä jonkun täytyy töitä tehdä ja maksaa veroja
sillä mun ansiosidonnainen on sentään monta tonnia.ja pitäähän munkin kesämökkirakentamiseen jostain rahaa saada
mutta en yhtään ihmettele että yrityksillä menee huonosti kun nuoret työntekijät kimittää "tylsyyteen" asti. Minulla ansiosidonnainen 2100eur/kk NETTO, joten olkaa ihmisiksi, ja tehkää duuninne!!
mulla. Irtisanouduin itse omasta duunistani vähän aikaa sitten. Tuntui siltä, että jos en nyt lähde niin mut saa valkotakkiset kohta viedä hoitoon.
Nyt sitten tässä ihmettelen (kolmen kuukauden karenssissa) että mihin sitä oikein uskaltaa enää edes hakea. Pelottaa niin vietävästi, että "joudun" taas johonkin hirveään mestaan.
Motivaatio töiden hakuun on ihan nollassa. Paikkoja kyllä olisi, ja varmasti omalla kokemuksella niitä saisinkin, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa.
Rohkea veto irtisanoutua päivärahalle / karenssille. Riskinä vain on se kauanko tohtii olla työelämästä poissa ennekuin alkavat työnhaussa ihmetellä työttömyysjaksoasi.
Itse harkitsin tuon suntaista aikanani, mutta
siirryin lopulta opiskelijaksi, kun työpaikka alkoi olla liikaa. Ei tullu mieleenkään heti siirtyä toiseen työpaikkaan, riski huonompaan siirtymisestä painoi mielessä. Ja miten sitä täysin töihin kypsyneenä saisi hommat sujumaan uudessa työpaikassa.
Opiskelu oli hyvää hengähdystaukoa ja motivaation palauttamista työhön. Lisäksi työnhaussa pieni lisäopiskelujakso näytti hyvältä. Uusi työpaikka oli entistä paljon parempi.
Kolmas ja ehkä vähiten kukkaroille käyvä keino hakeutua työuupumuksen seurauksena pitkälle sairaslomalle, jos todella niin huonoksi tilanteensa, olonsa kokee. Jonkinasteinen leimaantumisen vaara saattaa nykypäivänkin asiassa vielä olla.
Tuota viimeistä vaihtoehtoa juuri harkitsen. Yksi työkaveri samassa työpaikassa pyysi jokunen vuosi sitten voiko lähteä vuorotteluvapaalle mutta kun sitä ei hänelle luvattu jäi hän vuodeksi sairaslomalle. Nyt on muutaman vuoden ollut takaisin työssään mutta alkoi nyt tehdä osa-aikaista työtä osa-työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihan sama juttu täällä. Olen nyt reilun vuoden porskuttanut työssäni ja joka päivä on ollut vastenmielinen. Tehtävänimikkeeni ja toimenkuvani eivät todellakaan vastaa toisiaan. Työhaastattelussa ei kerrottu asian todellista laitaa ja työilmapiiri on vanhoillinen ja surkea.
Työtilat ovat ok, mutta sitten kaikki muut asiat mättää. etsin epätoivoisesti uutta työpaikkaa, mutta tällä alueella niitä ei juuri ole ja oman talon rakentaminen meneillään, joten lopareitakaan ei voi ottaa ennenkuin uusi homma on tiedossa.
Olisiko kiinnostusta perustaa yhdessä firmaa esim. it-alan parista? Onko millaisia koulutuksia / koulutuksia teillä?
Eikös oikeasti olisi siistiä perustaa yhdessä firma ja tehdä työstään mielenkiintoinen ja haastava :)