Hei vaan kaikille!
Varmasti samaa asiaa pohdin mitä täällä jo on moneen otteeseen pähkäilty... elikkäs tämä tavanomainen tarina. Netissä tutustuttu. Meseteltiin noin viikko, sitten tavattiin, treffit meni loistavasti... Molemmilla vahva tunne siitä, että tässä saattaisi olla hyvinkin potentiaalia johonki suurempaan. Nyt seuraava tapaaminen viikon päästä.. Välimatkaa meillä on n.400 km. Molemmat tekevät epäsäännöllistä vuorotyötä... vaikeuttaa siis tapaamisten sopimista, mutta tässä vaiheessa vielä molemmat yhtä halukkaita järjestämään asiat niin että voisi nähdä aina kun siihen mahdollisuus. Ikää meillä on lähemmäs 3-kymppiä...
Mutta, tahtoisin vaan kuulla kokemuksia miten sitä suhdetta pystyy näin alkuvaiheessa rakentamaan välimatkasta huolimatta... siis no tiedän, että yhteydenpidolla tietenkin jne. Mutta, jotenkin näin alussa mielestäni kuitenkin olisi tärkeää viettää aikaa yhdessä ja sillä tavalla tutustua... Noh, se ensi viikon tapaaminen kyllä ratkaisee paljon, kun saadaan viettää aikaa yhdessä monta päivää... silloin sitä vasta huomaa, että onko sitä yhteistä säveltä ja kemiaa :)
Mutta kertoilkaahan kokemuksianne samassa veneessä olleet =)
Varmasti samaa asiaa pohdin mitä täällä jo on moneen otteeseen pähkäilty... elikkäs tämä tavanomainen tarina. Netissä tutustuttu. Meseteltiin noin viikko, sitten tavattiin, treffit meni loistavasti... Molemmilla vahva tunne siitä, että tässä saattaisi olla hyvinkin potentiaalia johonki suurempaan. Nyt seuraava tapaaminen viikon päästä.. Välimatkaa meillä on n.400 km. Molemmat tekevät epäsäännöllistä vuorotyötä... vaikeuttaa siis tapaamisten sopimista, mutta tässä vaiheessa vielä molemmat yhtä halukkaita järjestämään asiat niin että voisi nähdä aina kun siihen mahdollisuus. Ikää meillä on lähemmäs 3-kymppiä...
Mutta, tahtoisin vaan kuulla kokemuksia miten sitä suhdetta pystyy näin alkuvaiheessa rakentamaan välimatkasta huolimatta... siis no tiedän, että yhteydenpidolla tietenkin jne. Mutta, jotenkin näin alussa mielestäni kuitenkin olisi tärkeää viettää aikaa yhdessä ja sillä tavalla tutustua... Noh, se ensi viikon tapaaminen kyllä ratkaisee paljon, kun saadaan viettää aikaa yhdessä monta päivää... silloin sitä vasta huomaa, että onko sitä yhteistä säveltä ja kemiaa :)
Mutta kertoilkaahan kokemuksianne samassa veneessä olleet =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä aihe sivuaa myös minun elämääni ainakin tavallaan.
Tapasin kaksi viikkoa sitten ravintolassa aivan ihanan miehen: hän tuntui jo heti alkumetreillä todella mukavalta, oudon turvalliselta ja läheiseltä. Meillä oli erittäin hauska ilta keskenämme ja vaihdoimme yhteytietoja.
Seuraavana päivänä treffasimme ja yhdessäolo oli todella helppoa ja meillä oli erittäin paljon yhteistä - minusta tuntui, että olin löytänyt oman puolikkaani. Tätä en hänelle silti sanonut, en halunnut olla päällekäyvä ja olen ujokin. No mies lähti seuraavana päivänä 500km päähän.
Olemme olleet yhteydessä toki, mutta seuraavan kerran näemme vasta runsaan kuukauden päästä, kun hän tulee kastomaan minua. No silloin molemmilla on kesäloma, että saamme viettää aikaa paljon yhdessä, jos siltä tuntuu... Jännittää vaan tosi paljon, mihin tämä kaikki johtaa, vai kuihtuukohan kaikki ennen kuin edes näemme toistamiseen. Itse kyllä jaksan odottaa...
Mutta tosiaan, en tiedä kuinka paljon yhteyttä pitäisi/voisi pitää. Vinkkejä siis kaivataan tännekin! =)
Niin, no mun mielestä yhteyttä voi kyllä pitää niin paljon kuin sielu sietää, mutta vähintään kerran päivässä =) Siis noh, ehkä mä vähän liioittelin... siis silleen hyvän maun rajoissa tietenkin!! Ja se riippuu niin täysin ihmisistä, että kuinka paljon haluaa pitää yhteyttä. Toiset saattaa siitä ahdistuakin. Mulla ja Hänellä yhteydenpito on päivittäistä ja melko runsasta, koska molemmat tykkäävät näin.... Ja mies itse sanoi, että hän on joskus jopa huomionkipeä, että liikaa yhteyttä hänen mielestään ei voi pitää.. ja tämähän sopii minulle, koska ahdistun jos toisesta ei kuulu tarpeeksi usein.... Se yhteinen sävel on vain löydettävä! =) Tsemppistä!Ps. Neitonen25, jos tahdot ni voidaan mailailla ja vaihtaa ajatuksia/kokemuksia aiheesta... :) [email protected] on mun s-posti....
Minä tapasin kohta kaksi vuotta sitten ihanan miehen juhannusfestareilla. Välimatkaa oli 300 kilometriä ja olin varma etten näe miestä enää festareiden jälkeen koskaan. Vaihdoimme kuitenkin numerot ja festarien jälkeisellä viikoilla tekstailimme ahkeraan. Mies tuli kotikaupunkiini seuraavana viikonloppuna käymään ja tunne toista kohtaan vain kasvoi. Sovimme että yrittäisimme elää kaukosuhteessa emmekä tapailisi muita.
Puolivuotta meni ja näimme noin joka toinen viikonloppu, joskus meni kolme-neljäkin viikkoa että olimme erossa ja se alkoi käydä raskaaksi molemmille. Päätimme ottaa riskin ja muuttaa yhteen vaikka emme kovin hyvin toisiamme tunteneetkaan koska pisin aika jonka olimme yhtäjaksoiseti olleet yhdessä oli viikko. Sain siirron opiskelupaikastani samaan kaupunkiin jossa mies asui ja muutimme yhteen. Nyt olemme asuneet kohta siis puolivuotta yhdessä ja muuttoa en kadu!
Olemme monesti puhuneet siitä että tuskin olisimme enää yhdessä jos en olisi muuttanut, erossaolo oli välillä niin tuskallista mitä pidemmälle suhde meni että ainakaan minä en olisi voinut elää niin.
Nyt meille on tulossa taas vuoden "asumusero" toisen työasioiden takia mutta nyt erossaolo ei tunnu enää niin pelottavalta kun suhde on jo niin vakiintunut ja olemme nähneet yhdessä asumisen aikana sen että tämä on todella sitä mitä molemmat haluavat. Kihlat ostetaan kaksivuotispäivän kunniaksi juhannuksena ja häätkin on parinvuoden sisällä suunnitelmissa.