Kaipaisin tähän ihan asiallisia vastauksia - eronneiden naisten haukkujat voivat jättää tämän lukematta.
Eli, tunteeko joku OIKEASTI yh-äitiä/eronnutta naista, joka olisi löytänyt KUNNOLLISEN miehen? Minä kun en tunne yhtään ainoata, vaikka tuttavapiirissäni on useita eronneita naisia. Ihan fiksuja ja kunnollisia työssäkäyviä naisia(25-45v välillä), jotka etsivät ihan "tavallista" raitista ja reipasta miestä. Ikä ja elämänkokemus on karistanut haaveet prinsseistä, joten rima ei ole liian korkealla.
Itse olen etsinyt jo muutaman vuoden ajan toimivaa parisuhdetta, mutta ei tunnu löytyvän. Onko todellakin niin, että eronnut nainen on tuomittu yksinäisyyteen? Huolestuttavaa on se, että puolet avioliitoista päätyy eroon, ja näin ollen yksinäisiä eronneita naisia on kohta (liian) paljon.
Omien kokemusten ja havaintojen perusteella yh "kelpaa" vain alkoholisoituneille, vaikeasti ongelmaisille, tai ulkonäöltään sellaisille miehille, jotka eivät saa koskaan ketään muuta naista. Lisäksi tulevat tietysti peli ja panomiehet, jotka käyvät tyydyttämässä tarpeensa näihin eronneisiin naisiin, jotka etsivät miestä tositarkoituksella. Pelimiehet antavat ymmärtää, että suhteella olisi muka muutenkin tulevaisuutta, vaikka näin ei olekaan. Tarjontaa on myös naista 10-20v vanhemmista miehistä, jotka haluavat nuoren naisen, hinnalla millä hyvänsä(eli vaikka tuo nainen olisi yh). Yh- naisen arvo miesmarkkinoilla on siis sama, kuin itseään 10-20v vanhemman naisen arvo.
Ns. kunnolliset miehet ovat niin kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla, että he voivat valikoida naisten joukosta ne joilla ei ole lapsia entuudestaan. Jäljelle jäävät ne, jotka eivät kelpaa sinkkunaisille? Koska eronnut(kaan) normaalia elämää viettävä nainen ei halua "ongelmamiestä" vierelleen, ei ole enää vaihtoehtoja?
Vai onko muilla positiivisia kokemuksia/tarinoita?
Eli, tunteeko joku OIKEASTI yh-äitiä/eronnutta naista, joka olisi löytänyt KUNNOLLISEN miehen? Minä kun en tunne yhtään ainoata, vaikka tuttavapiirissäni on useita eronneita naisia. Ihan fiksuja ja kunnollisia työssäkäyviä naisia(25-45v välillä), jotka etsivät ihan "tavallista" raitista ja reipasta miestä. Ikä ja elämänkokemus on karistanut haaveet prinsseistä, joten rima ei ole liian korkealla.
Itse olen etsinyt jo muutaman vuoden ajan toimivaa parisuhdetta, mutta ei tunnu löytyvän. Onko todellakin niin, että eronnut nainen on tuomittu yksinäisyyteen? Huolestuttavaa on se, että puolet avioliitoista päätyy eroon, ja näin ollen yksinäisiä eronneita naisia on kohta (liian) paljon.
Omien kokemusten ja havaintojen perusteella yh "kelpaa" vain alkoholisoituneille, vaikeasti ongelmaisille, tai ulkonäöltään sellaisille miehille, jotka eivät saa koskaan ketään muuta naista. Lisäksi tulevat tietysti peli ja panomiehet, jotka käyvät tyydyttämässä tarpeensa näihin eronneisiin naisiin, jotka etsivät miestä tositarkoituksella. Pelimiehet antavat ymmärtää, että suhteella olisi muka muutenkin tulevaisuutta, vaikka näin ei olekaan. Tarjontaa on myös naista 10-20v vanhemmista miehistä, jotka haluavat nuoren naisen, hinnalla millä hyvänsä(eli vaikka tuo nainen olisi yh). Yh- naisen arvo miesmarkkinoilla on siis sama, kuin itseään 10-20v vanhemman naisen arvo.
Ns. kunnolliset miehet ovat niin kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla, että he voivat valikoida naisten joukosta ne joilla ei ole lapsia entuudestaan. Jäljelle jäävät ne, jotka eivät kelpaa sinkkunaisille? Koska eronnut(kaan) normaalia elämää viettävä nainen ei halua "ongelmamiestä" vierelleen, ei ole enää vaihtoehtoja?
Vai onko muilla positiivisia kokemuksia/tarinoita?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Olen parin varhaisteinin yh. Erostani on reilu vuosi. Puolisen vuotta sitten tutustuin mieheen, joka on kunnollinen, työssäkäyvä, raitis, tunteellinen ja ihan mukavan näköinenkin.
Olen kyllä useasti miettinyt, että mikä ihmeen onnenkantamoinen minuun potkaisi...
Usko pois, on niitä kunnollisia miehiä muitakin :)
Mies joka katsoo lapsen takia kieroon joutaakin menemään jonnekin muualle. Yleenstä ylettömien vaatimusten ja listojen esittäminen naisen edellisistä suhteista kielii vain miehen huonosta itsetunnosta
5-10 vuotta ja tule sitten kertomaan, oliko se onnenkantamoisesi pitkäaikainen, puoli vuotta ei todellakaan sano nykyaikana yhtikäs mitään.
Jos on elinikäinen, niin olet harvinaisuus, älä kuitenkaan puolen vuoden kokemuksella vielä hirveästi tuulettele.
Kokemusta on miehistä, jotka vasta vuoden-parin päästä alkavat näyttää oikean luontonsa..
kannata puhua mitään miesten huonosta itsetunnosta. Miettikää omaanne, ainakin olisi syytä.
Faktasyy on tämä. Yh-naisilla on ihan tietyntyylinen moraalinen tausta.
Toiseksi mies haluaa sellaisen naisen, joka ei ole toisen miehen polkema ja haluaa mahdollisesti saada vain ja yksinomaan omia lapsia, ei halua, että hänen asunnossaan pyörii toisen miehen siittämiä lapsia.
Voisitko täsmentää, mitä tarkoitat tuolla "moraalisella taustalla"?
"Toiseksi mies haluaa sellaisen naisen, joka ei ole toisen miehen polkema ja haluaa mahdollisesti saada vain ja yksinomaan omia lapsia, ei halua, että hänen asunnossaan pyörii toisen miehen siittämiä lapsia."
- Nyt täytyy kysyä kirjoittajan ikää. Sillä ymmärrän tämän jos olet 20v paikkeilla. Mutta kun tullaan 30 ikään, niin alkaa olla aika harvinaisia ne naiset, joita ei ole joku vierasmies polkenut.
Niin kauan kuin kaikki näyttää hyvältä, ajattelen tämän suhteen olevan pitkäaikainen.
En halua ennalta miettiä kaikkia karikkoja. Ehkä syy on se, ettei eteeni ole koskaan osunut ns. luuserimiestä, vaan ihan kunnollisia suomalaisia miehiä. Tosin, olen pitkiä suhteita harrastanut, joten kovin suuri ei otantani ole :)
Ai jaa, noinko on? No miksi isäpuoltani ei ole haitannut me, äitini viisi lasta, yli kymmeneen vuoteen eikä ole kinunnut ees omia?
Lisäksi mies muutti MEIDÄN kotiin.
Samaa mieltä!! Oi kun nauratti. Taitaa neitsyet olla vähissä. Pentuja nuo, iältään ja/tai mieleltään. Jättäkää hyvät yh äidit, nuo omaan arvoonsa. Ymmästävät asiat sitten kun kasvavat aikuisiksi. Jospa kävisi flaksi ja jäisivät syystä tai toisesta itse yh isiksi ja eläisivät loppu elämänsä iliman pilluu! Ai niin mut se olisikin sit ihan eri juttu kuin naisille....
Minulla on loistava kunnon mies, olen yh. Samoin on kaikilla muillakin tuntemillani yh:lla. Nuo luulosi alkoholisoituneista reppanoista ovat urbaanilegendaa, jolla atm-miehet yrittävät pelotella naisia tyytymään vähempään.
Naisille on vaikeeta hyväksyä miehen lapset edellisestä suhteesta. Sinkkuja on turha hakee enään jos itselläänkin on lapsia edellisistä suhteista. Kyllä lapseton haluaa ehdottomasti toisen lapsettoman jos se vaan on mahdollista, muulloin pitää sitten tyytyä siihen mitä saa.
Nyt käsitit ainakin minut väärin. Minä kun en laisinkaan etsi lapsetonta miestä!! Sinkut olkoon keskenään.
Kyl miehellä lapsia saa olla, kunhan minun ei tarvitse omia tehä. Ei minua haittaa, jos löytäisin miehen jolla on lapsia ennestään. En vain halua ikiomia lapsia.
Jos olet suhteellisen nuori niin silloin mahdollisuudet löytää mies jota ei lapset haittaa on olemattoman pieni. 40-50 vuotiaana tilanne on sitten jo erilainen jos siihen asti maltat odottaa.
nelikymppisenä saat 5-kymppisen miehen, ja 5- kymppisenä käyt sitten vanhainkodilta valkkaamassa äijän : D Oman ikäiset etsivät yhä niitä 10v nuorempia - nähty on.
... itse asiassa muutamankin eronneen yh-äidin, joka on uudessa suhteessa/avioliitossa kunnollisen, tavallisen, työssäkäyvän miehen kanssa. Mainittakoon vielä, että näistä miehistä yhdelläkään ei ollut lapsia ennestään... Toivoa on siis vielä =)
tavallisia juoppoja duunareita ja susirumia, niin ettei kukaan sinkkunainen heitä huolinut, joten oli tyydyttävä tuollaieen vaihtoehtoon.
Yh-elämäni aikana olen tullut siihen tulokseen, etteivät ne parisuhteessakaan elävät miehet sen kummempia ole. Parisuhteessa elävä nainen vain sietää niitä ehkä paremmin kuin yh-äiti.
Vai mitä mieltä olette siitä, että netti baari pursuaa varattuja pimpin perään vonkuvia, elämänsä tyhjyyttään vinkuvia, alkoholia liikaa käyttäviä ja muutenkin madon selkärangan omaavia VARATTUJA miehiä.
Itsellä ei ole ollut vaikeuksia saada miestä, mulle kun ei vaan kelpaa ketään. Haluan suhteelta muutakin kuin höösätä toisen sukupuolen tarpeita.
Ei ole löytynyt äijistä haastetta eikä potkua. No, onneksi olen hankkinut lapsen nuorena, joten sain kuitenkin kokea äitiyden onnen, ja ITSENÄISYYDEN.
Turha ruikuttaa elämässään sellaisen perään mitä ei ole, eikö ole parempi, että henkilö joka ei sulata lastasi häipyy samantien. MItäpä sinä kaltaisellaan olisit tehnytkään. Elä elämääsi niin kuin itse sen haluat menevän, ole onnellinen siitä mitä sinulla on. Tule itsevarmaksi ja hehkuvaksi itseksesi, se kerää kuin hunaja mehiläisiä miehiä pörräämään ympärillesi, valitset niistä sitten sopivimmat mutta älä myy itseäsi halvalla.
Noille "markkina-arvosta" yms. lässyttäjille ei voi muuta sanoa kuin että toivottavasti ei koskaan tarvitse livenä kuunnella moisia teorioita. Kusisit nimittäin 5 minuutissa housuusi silkasta kunnioituksesta minua kohtaan.
Melko täydellinen stereotypia. Vielä puuttuu korkeakoulutuksen korostaminen.
En tiedä onko, mutta haluaisin uskoa että on niitä onnellisiakin pareja vaikka onkin eronnut. Sen vaan sanon että uusperhekuviot ne vasta haastavia ovatkin ja se tulee useimmiten yllätyksenä monelle. Ei siitä uusperheestä koskaan tule ydinperhettä, se pitää hyväksyä. Eikä aina tarvitse myöskään asua saman katon alla, varsinkin jos on kyse hieman vanhemmista ihmisistä, jotka on tottuneet omiin tapoihinsa. Yhdessä on silti mahdollista olla, tapoja on monia.
Löysin aviopuolisoni ollessani eronnut 26-vuotias, tyttäreni oli tuolloin viisivuotias. Puolisoni oli hyvännäköinen, hyvässä asemassa ja hyvin toimeentuleva kunnollinen sivistynyt, koulutettu mies, eikä luojan kiitos mikään raitis! Liitto kesti 14 vuotta, "kunnes kuolema meidät erotti". Puolisollani oli tuolloin seitsemänvuotias poika, joka asui äitinsä kanssa.
Ulkonäöltään kelpaamattomat eivät siis voi olla kunnollisia, hyvä tietää.
Eronneen naisen voisin ottaa, mutta YH ei käy mulle.
Kyllä kunnollisenkin miehen voi löytää, mutta välttämättä se ei ole kovin helppoa.
Tiedän ystäväpiiristäni (noin 35-50 -v) ainakin kymmenkunta, joilla on uusperhe eli kun parisuhde on aloitettu, niin ainakin toisella on ollut vähintään yksi lapsi entuudestaan. Osalla uusperhe kestää, osalla ei. Näin sivusilmällä seuranneena jos uusperhekuvio käynnistetään pettämällä ja silmittömästi rakastuneena kamalalla kiireellä, niin yleensä siitä ei hyvä seuraa.
Ehkä parhaiten uusperhekuvio toimii silloin, kun seurusteluvaihe on pitkä ja kumpikin tutustuu toiseen rauhassa. Samalla tulee se lapsikin tutuksi. Jos taloudellisesti on mahdollista, niin ei ole pakko muuttaa yhteen.
Aika paljon ulkonäkökin ratkaisee. Jos nainen on hoikka ja söpö, niin eipä ole kauheasti lapsi haitannut uuden miehen löytymisessä. Eräs kaverini löysi todella komean ja mukavan miehen. Kummallakin lapsia. Suhde kesti monta vuotta ja vaikkei siis loppuiän suhde ollutkaan, niin oli kuitenkin hyvä suhde monella tapaa.
Mulle YH-mies kävisi ihan hyvin, mutta paljon riippuu niistä lapsistakin. Jos lapset on huonosti kasvatettuja, niin silloin en ainakaan yhteiseen kotiin muuttaisi. En myöskään suostuisi siihen, että mies on aina työreissussa ja harrastuksissa, jolloin minä hoitaisin miehen lapsia kaiket illat. Jos on kiva mies ja kivat lapset, jotka ovat ainakin välillä myös äidillään, niin lähtökohtaisesti se sopisi oikein hyvin.
Ketju on vanha kuin taivas, mutta aihe lienee edelleen ajankohtainen. On meitä kunnollisiakin. En pidä yhtään tuosta YH-sanasta, sehän tarkoittaa yksinhuoltajaa. Usein kuitenkin nainen (tai mies), jolla on lapsi/a on yhteishuoltaja.
Minä - nyt 43-vuotias mies, en voisi kuvitella seurustelevani omasta tahdosta lapsettoman naisen kanssa. Siis arvomaailma on ihan eri. Omassa elämässäni lapset ovat hyvin tärkeä osa.
Kauan pysyttelin edellisen jutun loputtua sinkkuna, omasta tahdostani, ja sitten käveli elämääni nainen, joka sai minut kiinnostumaan. Nyt ollaan yhdessä, asutaan erillään, muttja kaikki toimii hyvin.Yhdessäoloaika on laadukasta, oli lapset mukana tai ei.
Minusta on hyvin surullista, että tällä palstalla ilmeisesti useampi kuin yksi reilusti täysi-ikäinen unelmoi jostain teinineitsyistä. Pedofilian ajatteleminen ei ilmeisesti ole rikollista, koska poliisi ei puutu näihin sairaisiin juttuihin.
Aina jaksavat ihmetyttää nämä mielipiteet...
"Faktasyy on tämä. Yh-naisilla on ihan tietyntyylinen moraalinen tausta."
Ehkäpä näin ajatteleville vielä jossain vaiheessa selviää, että ihminen voi vaikkapa kuolla ja puoliso jäädä yksin lasten kanssa.
Mulle kelpais yh-nainen kyllä ihan hyvin
mutta hankala löytää sellasta nättiä jolle itsekin
kelpaa t.mies30w yhen lapsen isä.
jatkan vielä, asiat tehdään vaan tahallaan niin helv vaikeiks vaikka kaikki tietää että
vois olla helpompaakin.
"Eli, tunteeko joku OIKEASTI yh-äitiä/eronnutta naista, joka olisi löytänyt KUNNOLLISEN miehen? "
mites yyhoo on miehen silmissä KUNNOLLINEN nainen?
Miksei olisi? Toki sinulle (ja muille vastaaville) ei, koska et halua lapsia elämääsi.
Mutta noin muuten, yyhoot eivät ole luonteeltaan lapsettomia huonompia. Toki on yksinhuoltajia, joista heti näkee että miks ovat lapsen kanssa yksin jäänet. Eli ovat joko lapsellisia, bilettäjä-p'llunjakajia, jotenkin tyhmiä tai tekee lapsen vaikka mies olisi täys paska. Mutta sitten on niitä ihan normaaleja , fiksujakin naisia, jotka jää yksinhuoltajiksi, koska mies pitää 'hyvä aviomies'' - roolia yllä ja usein kärähtää vaimolle ihan vanhingossa ja pahaa-aavistamatta. Sitten on ihmisiä joiden luonne muuttuu, alkavat esim, yhtäkkiä väkivaltaisiksi, useamman vuoden yhdessäolon jälkeen. Ja tunnen yhden naisen jonka mies oli homo, ei mitään viitteitä homouteen, mutta sit 7v yhdessäolon jälkeen mies paljasti koko jutun. Oli vaimo ollut pelkkä kulissi. Joten sanopa syy miks nämä naiset ovat luonteeltaan sen huonompia kuin muutkaan? Siksikö että tapasivat taitavia roolin esittäjiä? Tai eivät nähneet tulevaisuuteen?
Itse ne ovat valinneet kenelle haarojaan levittelevät. En voi sietää mitään ääliöpanijoiden panokyrvän harhalaukauksista siinneitä rumia äpäriä. Ja vituttaa ajatella niitä pillusankareita ähkimässä karvaperse täristen, ovat mölisseet ja ruikkineet oikein pilluputken pohjalle asti. Haluan että naisella on ehjä immenkalvo, että voin sen itse pamauttaa, vuodattaa veren ja siittää oman jälkeläisen. Ei tule mitään, jos vieressä rääkyvät äpärät ja ex-nussijoiden muisto pilaa herkän romanttisen panotunnelman.