Ihan vaan mielenkiinnolla olisi kuulla muiden parien tarinaa tai lahinna sita etta kuinka kauan olitte seurustellu ennen kihloihin/naimisiin menoa? Pyysiko puolisonne (mies tassa tapauksessa) vanhemmiltanne kattanne? missa menitte naimisiin, kumman kotimaassa vai molempien vai jossain muualla? ja minka ikaisia suunnilleen olitte?
Itse olen seurustellut vuoden ja puolisoni pyysi kattani vanhmmilta ja haapaiva on paatetty mutta emme tieda viella missa maassa haat pidetaan.. tottakai haluisin itse Suomessa mutta puolisollani on ISO suku lattareissa ja minulla taas pieni joten ehka tassa sitten mietitaan senkin perusteella..
kiitos etukateen jos joku tahtoo jakaa omaa tarinaansa!
Itse olen seurustellut vuoden ja puolisoni pyysi kattani vanhmmilta ja haapaiva on paatetty mutta emme tieda viella missa maassa haat pidetaan.. tottakai haluisin itse Suomessa mutta puolisollani on ISO suku lattareissa ja minulla taas pieni joten ehka tassa sitten mietitaan senkin perusteella..
kiitos etukateen jos joku tahtoo jakaa omaa tarinaansa!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Me mentiin naimisiin 6kk päästä tapaamisesta. Olin raskaana,joten päätös tuntui vaan hyvältä kummastakin. Ei ollut mitään erityistä kosintaa keskusteltiin vain yhdessä asiasta. Kaverit ja perhe ym olivat kauhuissaan, mut jos jotakin haluu saada riskejä on otettava..;o) Meidät vihittiin Helsingin maistraatissa ja pienet juhlat oli kotona kavereiden läsnäollessa. Nyt joulukussa olis tavoitteena matkustaa miehen kotimaahan ja pitää siellä maan tapojen mukaiset häät ;o). Saas nähdä onnistuuko.
En kuitenkaan ollut raskaana naimisiin mentäessä vaan lapsi oli jo muutaman vuoden vanha. Pitkälti menimme naimisiin sen vuoksi että miehen isä antaisi meidän olla rauhassa, heidän uskonnossaan/kulttuurissaan ei hyväksytty seurusteluamme ja sitä että meillä oli lapsi emmekä olleet naimisissa. Niinpä kävimme moskeijassa ensin, jossa tilaisuus oli vaatimaton, miehen perheen luona oli pieni lähisuku joka Suomessa asuu juhlimassa. myöhemmin kävimme maistraatissa jossa mukana oli läheisimmät ihmiset ja ystävät ja pidimme pienet kakkukahvit kotosalla. Vaatimatonta ja joskus sitä toivookin että olisi pitänyt pitää loisteliaat prinsessahäät, mutta ainahan sen valan voi uusia :)
Menin naimisiin puolen vuoden seurustelun jälkeen Suomessa, tapamuslimin kanssa, myöhemmin selvisi että hän on kanssani vain oleskeluluvan takia..
mutta kaveri, jolla on Brasilialainen mies, kertoi etta menivat ensin naimisiin kolmannessa maassa, sitten Suomessa ja sitten viela Brasiliassa!
Menimme neljän vuoden kuluttua tapaamisesta naimisiin mieheni kotimaassa jossa asuimme. Noin vuoden kuluttua sen jälkeen järjestimme kirkkohäät Suomessa, sillä aiemmin seremonia oli vietetty maistraatissa.
Myös mieheni kulttuurissa esiintyy harvemmin avoliittoja, mutta teimme selväksi hänen perheelleen, että halusimme asioiden menevän näin. Kukaan ei jaksa nurista asioista neljää vuotta, joten saimme olla aika rauhassa avoliittoinemme.
Kanden viikon päästä naimisiin,ja vieläkin ollaan:)
ensitapaamisesta kahden viikon päästä:)... salamaliitto ja kestoa nyt kaksi vuotta.
Aika hurjalta kuullostaa että 2vkon päästä naimisiin??
Me seurusteltiin kaksi vuotta ennen naimisiin menoa ja sekin tuntui minusta nopealta toiminnalta..
Noh kukin tavallaan.
olimme tosin tunteneet toisemme jo pari vuotta (netti), mutta emme olleet tavanneet face to face... Kun kolahtaa, niin minkäs sille voi:)
tama ketju, mutta vastaan silti.
Me avioiduimme seurusteltuamme n. 2 vuotta. Alunperin oli tarkoitus menna tana kesana naimisiin ja jarjestaa juhlat miehen kotimaassa, mutta kun vauva viime kevaana ilmoitti tulostaan, paatimmekin avioitua viime vuoden lopussa vaatimattomasti paikallisessa Register Officessa, silla emme halunneet lapsemme syntyvan avoliittoon.
Pirskeita ei viela tana vuonna jarjesteta, koska elokuu olisi ainoa sopiva ajankohta, jotta mahdollisimman moni paasisi paikalle ja silloin on Albaniassa aivan tolkuttoman kuuma. Tyttomme on viela niin pieni, ettemme halua hanta sinne helteeseen vieda.
Se, etta elimme aikaisemmin avoliitossa, ei ollut miehen vanhemmille tai muillekaan sukulaisille minkaanlainen ongelma. He tiesivat, etta olimme aikeissa menna naimisiin myohemmin.
Kattani ei pyydetty, ei siihen ollut mitaan syyta. Olisimme joka tapauksessa menneet naimisiin, vaikkei siunausta avioliitollemme olisi vanhemmiltamme herunut.
Mina olen kohta kolmekymppinen ja mies nelja vuotta vanhempi.
kihloihin seurusteltuamme 1v 9kk. Nyt yhteiseloa takana reilu 4½ vuotta. Häät on tarkoitus pitää joskus tulevaisuudessa täällä suomessa, mutta toiveenamme on juhlistaa niitä myös Albaniassa.
Me mentiin naimisiin reilun vuoden seurustelun jälkeen paikallisessa maistraatissa ja sen jälkeen oli juhlat kotona. Naimisiin mentiin Suomessa, koska siellä tavattiin ja silloin asuttiin. Minä olin silloin 25 ja mieheni 27.
Täällä toisessa kotimaassamme emme ole juhlia järjestäneet, koska emme heti silloin häiden jälkeen päässeet matkalle ja kovin paljon myöhemmin se tuntui minusta typerältä ajatukselta =)
Paljon onnea teille!
Olen seurustellut ranskalaisen poikaystäväni kanssa melkein pari vuotta (heinäkuussa täyteen)... ollaan puhuttu kihloista ja melkein tänä vuonna pitikin mennä mutta mutta... koska asumme vielä eri maissa, molemmat opiskelee tahoillaan ja vasta parin kolmen vuoden päästä voisi olla ensimmäiset mahdollisuudet muuttaa yhteen tai ainakin asua lähempänä toisiaan, joten tuli hirveä pelko kaikesta, ja kestääkö suhde ja tunteeko toisen tarpeeksi hyvin, joten päätettiin että ehkä ei kannatakaan aivan vielä. Hän sanoikin, että hän voi olla joskus aivan innostunut jostakin ja hieman kärsimätönkin. Välillä näin päin että nainen miettii ja pähkäilee kun usein se on miehille tyypillistä...
Eli ei olla kihloissa... katellaan tässä ja sitten naimisiin kun asumme yhdessä ja mielellään vielä ennen 30 vuoden ikää. Nyt olemme 25 ja 24v.
Me menimme kihloihin seurustelumme ensimmäisenä vuosipäivänä, josta suunnilleen vuoden kuluttua avioiduimme, eli seurustelimme pari vuotta ennen avioitumista. Olimme tällöin 21-22-vuotiaita, eikä mieheni pyytänyt vanhemmiltani kättäni. Tosin kihlautuessamme, ilmoitimme heille kihlauksesta etukäteen.
Menimme naimisiin ihan vain maistraatissa muutaman todistajan läsnäollessa. Varsinaisia juhlia ei pidetty, mutta veimme lähimmät ystävämme ravintolaan syömään ja illalla juhlimme yökerhossa. Hääyömme vietimme hotellissa. Hyvin korutonta, mutta kaikenkaikkiaan olen avioitumiseen varsin tyytyväinen. Päivää prinsessana en kaipaa, mutta isompaa juhlintaa ehkä. Ajatuksissa onkin ollut 10-vuotishäävuotemme kesänä järjestää kunnon bileet jossain päin maailmaa, ehkä Albaniassa, jossa todella osataan juhlia. ;o) Juodaan kuin suomalaiset, mutta tanssitaan ja syödään kuin albanialaiset. *heh*
Tavattiin ma ja keskiviikkona mentiin naimisiin.
En ollut nähnyt miestäni koskaan aiemmin, ainoastaan kirjoiteltiin pari meiliä.
meillä on ikä-eroa 14 vuotta mieheni on 29 ja minä se vanhempi osapuoli.
sain tästä liitosta 50000 euroa.
Mieheni ei ole vielä saanut oleskelulupaa.
kun hän saa sen niin haen heti eroa.
ei ole provo. totta joka sana.
paitsi se että sain 50.000 euroa.
Minun piti saada se raha mutta hupsista eipäs ollutkaan siipalla fyffeä.
Loppujen lopuksi maksoin itse siitä, että menin naimisiin.
Maksoin matkat ja hotellin itse ja sitten kotimaahan tullessani menetin asumistuen, ja lapsilisän yh-korotuksen.
Ei voi muuta kun sanoa, että kyllä suomalainen nainen on tyhmä.
En eronnut heti koska siippa lupasi maksaa minulle tullessaan suomeen ja jos ei maksa niin ilmiannanpoliisille koko lme- liiton.
Minä menetän vielä parisataa lisää sakkojen muodossa ja siippa menettää oleskelulupansa.