tänään vähän itkin kun runkkasin ja sohvalla makasin
tiedän taas etten koskaan enää voi soittaa sulle takaisin
paria meistä ei olis voinut koskaan kai tullakaan
tiedän ettei usko riitä siihen sullakaan
harmi, mutta en pysty tähän
toivon kai turhaan että sinäkin itket edes vähän
edes minä en viitsi itselleni valehdella ja esittää ystävää
koska ystävää sä et oo kaivannu vuosiin enää
heh, kohtalon ivaa
kanssasi nussia oli niin kivaa
tiedän taas etten koskaan enää voi soittaa sulle takaisin
paria meistä ei olis voinut koskaan kai tullakaan
tiedän ettei usko riitä siihen sullakaan
harmi, mutta en pysty tähän
toivon kai turhaan että sinäkin itket edes vähän
edes minä en viitsi itselleni valehdella ja esittää ystävää
koska ystävää sä et oo kaivannu vuosiin enää
heh, kohtalon ivaa
kanssasi nussia oli niin kivaa
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kerro mitä tapahtui? Minkälaiset ovat sinun tunteet, entä sen toisen, tarkemmin sanottuna?
ei meinannut enää pysyä pää kylmänä ja sydän
turvassa. ja toinen alkoi tuntea olonsa syylliseksi,
koska tiesi sen. en enää edes tiedä mitä tunnen.
olo on lähinnä vähän krapulainen, tai kuin olisi
herännyt pitkästä, raskaasta unesta. mikä on
sinänsä mielenkiintoista, koska meillähän piti vain
pitää hauskaa? minä kyllä otin sen lähinnä seksinä
ystävän kanssa, mutta sille se kai oli alun
alkaenkin ihan vaan seksiä.
niin tai näin, kivaa oli. ainakin siihen asti
kunnes minä aloin kelata liikaa, ja se on kyllä
väistämätöntä mun kohdallani. senpä takia nämä
seksisuhteet ei mulle sovikaan.
reilumpaa kertoo suoraan, kuin pistää pää pensaaseen...
arvaa se kertomattakin.
sitäpaitsi vakipanoa ei rasiteta perään
vinkumisella, se on kirjoittamaton sääntö.
suhteessa pidetään yhteyttä ???
siis eron jälkeen perään vinkumisella.
kerrottava et jos oisit joskus halunnu tietää, niit kyyneleit on tääl tullu enemmän...
tainnut olla sitten kuitenkaan minulle.
kertoa enemmän? Juttu menee ihan ohi. Miksi? Kumpi? Milloin? Mitä haluat?
kukaan osaa enää lukea runoja?
käytä vähän enmmän mielikuvitusta.
Voi ei, sä oot ihana.
Vaikka aiheesi runoissasi onkin raastava, on pakko sanoa, että ne tuovat hymyn huulilleni.
Olit iltapäivällä sohvalla runkkaamassa ja itkit paljon. Se henkilö oli jättänyt sinut. Et kumminkaan halunnut sitä. Nyt elät draamassa.
Vai miten päin tuo meni?
Mary is my homegirl...not! oli oikeessa,
satiiriahan se oli. olen suorastaan riemastunut,
että joku ymmärtää huumoriakin! en siis itkenyt
paljon ja minua ei jätetty, niin kuin joku muu
veikkasi. vakipanon kanssa vain sovittiin että
tämä touhu loppuu nyt tähän.
en itkenyt paljon ja minua ei jätetty, vakipanon
kanssa vain sovittiin että tämä touhu loppuu nyt
tähän. toisinsanoen draama loppui siihen. minä
nimenomaan halusin sitä, koska en oikein kyennyt
siihen. eli just päinvastoin.
No eihän kukaan voi ottaa tosissaan väitettä, että runkkaisit sohvalla ja itkisit. Mulla on selvä visio miehestä, joka pyyhkii kyyneleen silmäkulmastaa ja vänkkää.
Mutta jatketaan harjoituksia!
olen nainen enkä poika. eikö naiset sais käyttää
sanaa runkata? se on niin kiva. en kyllä itkenyt
runkatessani, se on totta.
runkata.
Joo, kyllä naiset saa runkata. Kyllä mäkin runkkaan. Nyt mun pitää vaan visioida uudestaan. Hetki vaan, ja mielikuvat on oikeet. Tää on huomattavasti kauniimpi mielikuva kun se, että mies runkkais.
joo, mielikuva miehestä runkkaamassa on ennemminkin
jotain hurjaa ja intensiivistä, mutta en ymmärrä
miksi sen pitäisi olla just kaunista? tai siis no,
riippuuhan se miehestäkin, että onko se just hurjaa
vai mitä.
niin ja selvennyksen vuoksi, itkin siis runkkaamisen
jälkeen.
se siihen vaikutti?
Eikä ystäviä kellään ole liikaa...
kohtalo oli jättänyt meidät oman onnemme nojaan jo
kauan sitten, jos oli ylipäätään haparoivia näppejään
missään vaiheessa siihen soppaan sotkenut. ystävien
suhteen olen samaa mieltä kanssasi, luulis tosiaan
ettei niitä ole kenelläkään liikaa.
siis ns. kohtalon ivaa oli se ettei kymmenen vuoden
ystävyyden jälkeen ollut enää muuta puhuttavaa tai
yhteistä kuin paneminen. että meidän ystävyys
ikäänkuin kirkastui kymmenessä vuodessa alkuaikojen
pitkistä kirjeistä, puheluista ja keskusteluista pelkäksi
nussimiseksi. joka sitten ei riittänytkään minulle,
kun tuntui, että keho, järki ja tunteet joutuivat
epätasapainoon. vaikka olikin varsin kivaa,
jopa loistavaa hetkittäin.
Teillä se homma vaan kuivu kokoon,
mut mä pölvästi ämmä rakastuin vakipanoon.
Se hillu myös muualla,
ei vaan mun päällä ja alla.
Heittäsin sitä munalla,
jos mulla vaan olis, tralla-lalla.
En jaksa ees kattoo kun makaan sohvalla.
Se sano, et haluu kokee ja nauttii ja oppii.
Mä en, hei, jaksa kuunnella ees poppii.
Nyt tähän stooriin tuli kyl stoppii.
Mä jatkan elämää ilman sitä pimeetä kloppii.