Olin kuntapuolella töissä ja silloin tällöin tuli virat ja toimet hakuun. Kollegani oli pääsihteeri esimiehelleni ja hän sai postin avata.
Hän luki kaikkien hakijoitten paperit ja elämän kerrat. Ajattelin usein onko tuo luvallista ja millainen oikeus ko. kollegalleni tuli tiedettyään jokaisen taustat?
Pitipä vielä ns. omaa mappia ns. "kalenterikirjaa", jossa oli työntekijästä syntymäajasta, opinnoista, edellisistä työsuhteista, puolisosta, lapsista ja muista ansioista maininta.
Sitä kirjaa usein lukivat ohikulevat talontyöntekijät, varsinkin ne, jotka oli kollegani "ystäviä". Onko tällainen käytäntö laitonta? Arvailenpa, että se pian synnyttää työpaikkakiusaa, kun tuollainen "kalelenterikirja" antaa siihen ruodintaan mahdollisuuden.
Hän luki kaikkien hakijoitten paperit ja elämän kerrat. Ajattelin usein onko tuo luvallista ja millainen oikeus ko. kollegalleni tuli tiedettyään jokaisen taustat?
Pitipä vielä ns. omaa mappia ns. "kalenterikirjaa", jossa oli työntekijästä syntymäajasta, opinnoista, edellisistä työsuhteista, puolisosta, lapsista ja muista ansioista maininta.
Sitä kirjaa usein lukivat ohikulevat talontyöntekijät, varsinkin ne, jotka oli kollegani "ystäviä". Onko tällainen käytäntö laitonta? Arvailenpa, että se pian synnyttää työpaikkakiusaa, kun tuollainen "kalelenterikirja" antaa siihen ruodintaan mahdollisuuden.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ainakin silloin, jos joku katsoo, että hän olisi ollut pätevämpi hakemaansa virkaan kuin joku toinen. Silloin on oikeus nähdä virkaan valitun paperit. Tiedän tapauksen, jossa hakijan lähisukulainen halusi ja sai nähdä muiden hakijoiden meriitit.
Kun entisellä työpaikallani (myös kunta) oli joku virka auki, siellä kulki lista, jossa oli virkaan hakijoiden nimet, mutta ei muuta. Näin maalaisjärjellä ajateltuna työtoverisi, joka näyttelee hakijoiden tietoja, käyttäytyy törpösti. Pilkka voi sattua vielä omaankin nilkkaan.
Vaikka hakupaperit olisivat julkisia ei niistä mitään yksityistä henkilörekisteriä kahvipöytäkäyttöön saa muodostaa.
Hakupaperit ovat julkisisa, mutta käsittääkseni siltä osin, että näytetään hakijalle lueteltu ansioluettelo ja siitä sanee kopionkin. Käsittäkseni siihen loppuu toisten tietojen levittäminen.
Omalla urallani näin monlaista hakutapaa. Pätevyydellä ei juuri ollut sijaa. Valtion virassa olleellani oli virat hyvin salamyhkäisiä, kerran ihmeteltiin, "ketää nämä ihmiset on, jotka pomoja kysyvät"?, luulimme heitä vieraileviksi päälliköiksi. Emme sattumoisin tienneet, että he olivat uuteen virkaan kutsuttuja haastateltavia työntekijöitä.
Sitten astui ovesta eräs henkilö ja pyysi "henkilökunnan vahvuuskaavaketta", hän täytti sen ja kertoi, että hän on tuleva työntekijämme. Olimme kuin puulla päähän lyöty. Tulija kertoi, että eräs toinen valtion työpaikka fuusioituu tähän taloon ja hän tulee siirtona.
Puoli Suomea oli ollut hakijoina alan ammattilaisia, jopa kahdella koulutuksella. Päällikkömme sanoikin on ihan ollut turhaa haastatella hakijoita, kun emme itse saa sitä mitä haluamme.
Virkaan haku oli omalla työpaikalla, niin intimiteettisuojaista. Jos esim. tuli hakijasta puhelimella kysely tai työpaikalla neuvoteltiin kuka otetaan töihin, niin kaikki kuulijat käsketiin pois kansliasta. Kerran esimieheltäni kysyttiin tulevasta viranhaltijasta, esimieheni sanoi tomerasti "meillä selittää jokainen omat asiansa"!
Esimiehesi on noudattanut korkeatasoista työmoraali, joka on hyvä!
Hain virkaa 80-luvulla, johon melko varmasti luvattiin minut, mutta lautakunta valitsekin toisen. Kysyin valinta ja sain lautakunnan pöytäkirjasta monisteen ja kaikista hakijoista luettelon. Tämä hakija oli lautakunnan tuttu ja suositeltu ja eräs lautakunnan jäsen ei halunnut sen enempää kertoa asian tiimoilta. Sanoi olevansa vaitiolovelvollinen.Lautakunnan toimistosta sanottiin valinta on tehty virallisia toimia käyttäen, on laillinen ja pätevä!