Hei, en voi tajuta miten elämä näin kolhii?? Olen fiksu, kaunis, hauska ja seurallinen nainen. Minulla on hyvä itsetunto,koulutusta, kiinnostava työ ja ihanat lapset ensimmäisestä liitostani miehen kanssa jonka totesin väkivaltaiseksi. Pitkän liiton jälkeen jätin hänet.Asuin yksinkin välissä. Sitten löysin uuden miehen, rakastuin silmittömästi. Nyt totean hänen olevan alkoholisti. Miksi ihmistä rankaistaan tällä lailla??? Mielestäni ansaitsisin paljon enemmän, minulla olisi annettavaa ja uskoa perheeseen ja parisuhteeseen mutta tässä se romuttuu täysin!!!!! Please, onko kohtalotovereita???????
Miehiin pettynyt
Ainasurullinen
392609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Hyviä miehiä on vaikka kuinka. Otoksesi on pieni, mutta oletko miettinyt onko sinulla taipumusta ihastua erityisesti miehiin, joilla on henk.koht. ongelma? Esim. herkkyys ja huono(hko) itsetunto saattavat altistaa miehiä alkoholismiin tai väkivaltaisuuteen. Jos vielä kolmannen kerran käy huonosti, niin sitten ainakin epäilisin sitä... Mikä on ollut miestesi aiempi seurusteluhistoria eli mihin aiemmat liitot ovat kariutuneet? Sekin kertoo aika paljon miehestä.
Oli kuin olisin lukenut oman tarinani. Mun tarina on sellainen, etta sain selville, etta mieheni oli pettanyt mua meidan naapurin kanssa about 10 kuukautta sitten ja nyt n. kuukaisi sitten huonosta omasta tunnosta, viina paissaan kavi vakivaltaiseksi. Nyt en tieda mita pitais tehda, meilla on kaksi lasta ja mietin, etta yritanko edes enaan luottaa ja rakastaa miesta joka on pettanyt mua kaikilla mahdollisilla tavoilla. Viitsinko investoida enaan yhtaan aikaa suhteelle joka on mennyt syteen ja saveen. Me ollaan oltu yhdessa 12 vuotta. Olen viela nuori ja haluasin elaan elamani onnellisena.
..ja sinä olet fiksu ja filmaattinen, hauska ja seurallinen.. sanalla sanoen paras ??
Miksi miehet ovat niin huonoja..
Voi h****tti, mene ja nai turkkilainen tiskari ne ei ryyppää.
Pistävät järjestykseen tuollaiset hyvikset.
...on puutteellinen, kun en näytä tajuavan, että "filmaattinenkin" ihminen (nainen taikka mies) voi naida alkoholistin. Et varmasti ole koskaan elänyt alkoholistin kanssa, joten et myöskään näillä elämän eväilläsi ole kykenevä ymmärtämään, mitä kaikkea tähän maailmaan mahtuu.
Koska potkasin pellolle heti kun alkoi oireilla eikä kuunnellut järkipuhetta.
Ei alkkiksen kanssa kannata edes yrittää elää.
Oppikaa tekin hyysääjämarttyyrit tämä.
niin, et tunne minua mutta kyllä minä olen aika mukava, tottakai huonot puolet minussakin kuten vahva oikeudentaju ja itsekunnioitus. Äläkä loukkaa turkkilaisia, heissäkin on ihan hyviä ja mukavia ihmisiä.
No johan olet katkera ,viisas nainen kun ei ruvennut lattiarätiksi .Olisi ehkä hyvä käydä terapeutilla kysymässsä ,miten valitset viisaasti seuraavan ihmissuhteen ,ettei sama virhe toistuisi ? Itse en ota ketään enää elämääni nautin yksin olostani ja lapsistani .Viisasta miettiä millaisen tahdot ?ja millainen olisi saatavissa ja millä ehdoilla .
luulet valinneen sinulle kumppanisi, ehkä sieltä löytyy selitystä.
Sinä totesit väkivaltaiseksi? Entäs muut? Taisi vaan kuulostaa hyvältä syyltä paeta sitoutumista.
Oletko nytkin sinä todennut alkoholistiksi? Ja sama jatko kuin edellä.
Tai sitten... Miksi ihmiset muuttuvat seurassasi? Jospa et olekaan niin hyvä kuin mitä itsellesi uskottelet?
...olen tällaisten vastaajien mielestä tosiaankin se syyllinen. Nainenhan on syyllinen siihen että mies on väkivaltainen tai juo. Nainen, kaiken pahan alku ja juuri:=)) Minä en kyllä nyt jatkossa vastaa kuin niille jotka haluavat oikeasti vaihtaa kuulumisia aiheesta.
Hyvää jatkoa kaikille.
varoitus vaan...
...minun exäni isä oli väkivaltainen ja nykyisen mieheni äiti on juoppo joten ainakin minä uskon tähän geeniperimään sekä siihen että mallista oppii. Alkoholismi on todettu perinnölliseksi Sairaudeksi joka voidaan onneksi myös parantaa.
Mutta pystyykö siihen vaimo sitä en usko.
..että rakkaus on sokea. Älä soimaa itseäsi.
Ihmisen perimmäinen tarkoitus on lisääntyä, tätä varten "koneistoomme" on asennettu ne vaaleanpunaiset lasit, jotta jälkeläisiä saataisiin aikaan. Kukaanhan ei kuitenkaan ole täydellinen.
Kohdallesi nyt vain on sattunut osumaan Juoppo ja Väkivaltainen, yhtä hyvin olisi voinut olla Tunteeton, Pelihullu tai vaikka Kontrollifriikki.
Ole armollinen itsellesi ja anna elämän kantaa uusien ihmisten kanssa. Tutustu rauhassa. Tsemppiä!
Kiitti, se oli positiivista!
On vaan niin että ei jaksais enää lähteä 3.kierrokselle. Ihmisen täytyy yrittää vaan jaksaa. Tai pitää silmät auki mitä tulevaisuus tuo - ehkä se tuokin jotain uutta jossain vaiheessa:=)
ei muuten voi parantaa. Kun siihen kerran sairastuu, niin se on ja pysyy. Mutta sitä voi oppia kontrolloimaan ja sen kanssa voi elää, ihan niinkuin monen muunkin sairauden kanssa. Ja koska kyseessä on psyykkinen sairaus, niin sitä voi kontrolloida vain ihminen itse. Ei puoliso, ei vanhemmat/lapset, ei kallonkutistaja, vain ihminen itse.
Niin, näinhän se on ja siksi niin lohdutonta (kuten väkivallankin kanssa) ettei puoliso voi vaikuttaa asiaan lainkaan. Saan aivan turhaan räyhätä ja kiukustua, uhata erolla ym. energiaa vievää touhua. Jokainen itse päättää mihin elämässään panostaa ja juominen tuhoaa parisuhdetta kuten meillä (joillakin koko perheen). ON vaan sääli heittää sinänsä hyvä suhde hukkaan tällaisen takia. Ja kuinka alkoholisti tai väkivaltainen mies osaakaan syyllistää naista kaikesta! "Jos sinä et olisi noin raivostuttava en joisi, jos et huutaisi ja olisi niin tyytymätön en joisi". Paskapuhetta.
Tosin niitä syyllistämisiä olen jo oppinut väistämään - sen verran kova on ollut tämä elämänkoulu.
Ainoa apu lienee AA- ryhmät. Siinä ollaan jo pitkällä jos ihminen haluaa liittyä sellaiseen ja tehdä asialle jotain.
Juu. Vastaile sinä vain niille, jotka kehuvat sinua. Mielenkiintoinen tuo sinun tulkintasi viestinnästä: sinua kehuva viesti =asiallinen viesti.
Itsesi täytteistä elämää vain sinulle jatkossakin!
ps Et ole martyyri, vaikka kenties haaveiletkin sellaisesta...
kyllä minä voin sunkin kanssa keskustella eikä sun tarvi mua kehua, ethän edes tunne, miten voisitkaan? Mistä jutellaan:=)?
Alkoholismi on myös fyysinen sairaus, joka kehittyy miehellä n. 15 vuodessa; tässä sairauden vaiheessa elimistö määrää, milloin viinaa pitää kaataa kurkusta alas. Psyyke ei tässä vaiheessa mahda enää mitään.
Kaikki alkoholista riippuvaisuus on siksi vaarallista, koska emme kukaan tiedä etukäteen, ketkä meistä kantavat tätä geeniperimää mukanaan.
Kyllä löytyy. Itse taas miehenä ihmettelen, että
miksen törmää fiksuihin naisihmisiin. Kaikenlaista
itsekeskeistä kulkijaa kyllä löytyy.
Suomi on kai niin ryvettynyt 80-luvulta lähtien tähän päivään asti, että täällä on pelkkiä ruikuttajia, epäonnistujia ja itsekeskeisiä pellejä.
Luepa John Greyn kirja Mars ja Venus Uusi rakkaus. Siinä kerrotaan paljon parisuhteen psykologiasta ja myös siitä, miksi kerta toisensa perästä joudumme samankaltaiseen parisuhteeseen. Uskon, että tunnistat itseäsi.
Myös Tony Dunderfeldtin kirja tunnekoukuista ja Tommy Hellstenin kirja Lähelle on pitkä matka ovat antaneet minulle paljon uskoa siihen, että vielä joskus onnistun. Onnea sinullekin. Itsetutkiskelua ja omiin tunteisiin tutustumista se vaatii eikä se suju nopeasti eikä helposti, mutta kuka on sanonut, että elämän on helppoa oltava. Juuri siksi se on niin arvokasta.
Olen lukenut kyseisen Venuksen ja Marsin sekä Tommy Hellstenin kirjan (kuten hänen muitakin kirjoja). Ihmissuhdetyössä töissä, joka päivä toisten tunteita käsittelevänä ammattilaisena ihmettelenkin sitä eikö suutarin lapsella ole kenkiä...? Usein on vaikeinta auttaa ihmistä joka on lähinnä (tai itseään).
Alkoholi hivuttautuu elämään niin ovelasti. Kyllähän me kaikki tunnistamme ne todella juopot ihmiset, näkee jo naamasta, jotka eivät käy töissä tai aiheuttavat muuten ongelmia lähipiirissä tms. - mutta paljon on niitä jotka hoitavat työnsä moitteettomasti, arjen kotonakin ja silti ovat koukussa ja pahasti.Jokailtaista tissuttelua "kun töissä on niin rankkaa" tms. selittelyä kuuluu.Lupauksia vähentämisestä, siis vain lupauksia. Lomalla ei mene päivääkään ilman juomia. Lääkärikin antaa puhtaat paperit - toistaiseksi.
Minusta sinun pitäisi lukea Derek Humphryn Final Exit jo tänään.
Luin tuon viestisi, ja olen ollut samassa tilanteessa isekin. Eronneena kahden lapsen äitinä olen olluy yksin jo monta vuotta. Miehiä olen kyllä tavannut ja muutamn kanssa seurustellutkin, mutta mistään ei ole syntynyt mitään pysyvämpää. On todella vaikeaa löytää elämänkumppani, joka olisi henkisesti samalla tasolla ja jonka kanssa voisi jakaa arjen. Ne miehet, jotka olen tavannut ovat kaikki olleet jpllain tapaa epäkypsiä sitoutumaan ainakaan minuun, tai sitten on myös niitä, jotka ovat halunneet seurustella, mutta joista en sitten itse ole kiinostunut.
Minulla päättyi juuri orastava suhde mieheen, josta olisin itse ollut todella kiinnostunut, mutta joka ei kuitenkaan halunnut mitään vakavampaa ainakaan minun kanssani. Ajattelin samoin kuin sinä, että miksi minule aina käy näin, enkö todellakaan koskaan löydä ketään, joka olisi se oikea.
Mutta ei auta jäädä surkuttelemaan, vaan yritän ajatella positiivisesti, hän ei kuitenkaan ollut se oikea minulle. Yritä ajatella että kyllä jokaiselle joskus löytyy se oikea, täytyy vain olla luottavainen ja yrittää olla avoimin mielin, ehkäpä opit kuitenkin jotain tästä suhteesta, jota voit sitten yrittää välttää seuraavan kerran kun tapaat jonkun-
Hei, tosiaan on monenlaisia miehiä liikkeellä, myös noita epäkypsiä joihin sinä olet törmännyt. Niistä olen kuullut niin paljon ystäviltäni. Sinun on varmaan parempi ollakin yksin niin kauan kuin tapaat sen miehen joka haluaa sitoutua yhtä paljon kuin sinä. Tuo asia oli ja on meillä toisin, ex-mieheni ja nykyiseni on kyllä sitoutumiskykyisiä,sinänsä perheeseen panostavia, olenhan naimisissa nytkin. Vaan miehen pitää pitää oma vapaus työn ja tässä yhteydessä sen juomisen suhteen.
Toisaalta onhan sekin sitoutumisenpelkoa kun ei halua kanssani lasta tehdä(meillähän on niitä ennestään erikseen mutta ei yhdessä). Tällä hetkellä olen kyllä iloinen etten ole tehnyt sitä lasta koska en tiedä saammeko tätä suhdetta pysymään kasassa, kuinka paljon kestän ja kuinka paljon pystymme neuvottelemaan asioista (muuttamaan asioita). Miksikään marttyyriksi en aio enkä hyysääjäksi. Iloisia kevätpäiviä sulle ja pilkettä silmäkulmaan! Koskaan et tiedä kuka tulee vastaan;=))
Minunkin ensimmäinen (7 vuoden) avioliittoni kariutui miehen väkivaltaisuuteen, ja toinen liitto (9 vuoden) miehen alkoholismiin.
Toinen ero otti äärettömän koville, mutta heti kun toivuin jollain lailla, aloitin jälleen etsiä uutta elämäntoveria. Kävinpä välissä eroseminaarinkin. Neljän vuoden kova työ tuotti tulosta. Nyt olen onnellisesti kolmatta kertaa naimisissa. Ei väkivaltaa, ei alkoholismia. Ei mitään muutakaan "Virtahepoa olohuoneessa".
Voimahali sinulle ainasurullinen! Alkoholismi on aina paheneva tunne-elämän sairaus. Edetessään se sairastuttaa läheisetkin. Itsekin lähdin vasta kun muuta vaihtoehtoa ei ollut. Turhan myöhään.
Hei, vai sillä lailla kävi sinulle. Minä tässä toivon että asiat vielä muuttuisivat. Miehellä on kyllä tahtoa muuttaa asioita ja koitamme yhdessä taistella yhteisen hyvän puolesta koska on paljon menetettävääkin. Toivottavasti uusia "virtahepoja ei ilmaannu" elämääsi:)
Minäkin jaksoin toivoa vuodesta toiseen, että mieheni tulisi järkiinsä ja vähentäisi juomistaan edes kohtuukulutukseen, ellei kokonaan. Mitä vielä. Tuli rattijuopumuksia, ajokortitta ajoja, loputtomia sakkoja jne. Ainoa seikka mikä sai hänet olemaan juomatta, oli hetkittäinen rahapula. Ainetta oli lopulta saatava aamulla, päivällä, illalla ja yöllä. Jopa autolla ajaessakin.
Kävin Al Anoneissa saamassa vertaistukea. Keskustelin alkoholismiin erikoistuneen psykiatrin kanssa. Luin kirjoja... Energiaa kului älyttömästi ongelman vatvomiseen. Mieleni oli maassa. Minulle puhkesi lopulta sairauksia. Kova hinta kahdesta epäonnistuneesta liitosta.
Toivon sydämestäni, että uusia "virtahepoja" ei tosiaankaan ilmaannu elämääni. Tahdon uskoa ja luottaa siihen, että Jumala itse on johdattanut minulle nyt kolmannella kerralla hänet, jota sydämeni rakastaa. Kohta neljä vuotta olemme toisiamme katselleet. Lapsenikin edellisistä liitoista ovat ilmeisen tyytyväisiä uuteen isäpuoleensa. Siitä Jumalalle kiitos.
kohdallesi on sattunut jo kaksi ikävää miestä, olisi syytä tarkastella vähän niitä ominaisuuksia, joihin miehessä rakastut silmittömästi. Hullaanut ja heittäydyt suhteeseen. Tarvitaan hieman epäilyjä, testaamista ja vähän senkin seikan miettimistä, sopiiko sinulle ollenkaan miehet, joihin rakastut. Minulle ei ainakaan sovellu "silmittömät rakkaudet" vaan sellaiset, jotka syttyvät vähitellen.
PS. Jos se yhtään lohduttaa, niin tiedän naisen, jolla 22-vuotiaana oli ollut neljä hieman vakavampaa suhdetta (joista vielä kahdelle oli lapsikin..), jotka kaikki päättyivät, kun mies osoittautui väkivaltaiseksi... Eli nostahan tuntosarvet pystyyn...
Miten tuon testaamisen oikein tekisi?
Vaikeita asioita...ainakin se että en osaa olla rakastumatta silmittömästi:=)) Jalat menee alta ja yhteisiä asioita tuntuu löytyvän muutakin kuin sänkykamarin puolelta...mutta...tunnistan ainakin yhden asian. Molemmat miehet ovat itse kärsineet lapsena, olleet rikkinäisissä kodeissa. Minulla on vahva hoivavietti- sekö minut on ajanut näihin suhteisiin? Joku huolenpito- alitajuisesti...
Toisaalta kun itse on hyvin ulospäinsuuntautunut niin rauhallinen, jämerä miestyyppi on erittäin kiehtova ja tasapainottava...kunnes paljastuukin jotain pinnan alta...
Siinäpä se onkin. Kun on itse täydellinen ja joutuu elämään "viallisten" parissa, niin eihän siitä mitään tule.
Miksi minä keskittyisin nyt itseni haukkumiseen jos haluan purkaa tuntojani miestäni kohtaan?!!
Eihän tässä siitä ole kyse. Voin rauhoittaa sinua ja kertoa että olen joskus itsekäs, nalkutan, unohdan palauttaa kirjaston kirjat ja jätän tiskipöydälle likaisia tiskejä.
Myös minun molemmat exät olivat rikkinäisistä kodeista. Niinpä uutta etsiessäni minulle oli tärkeää se, että uusi mies ei ole alkoholistin lapsi tms.
Hei, hyvä jos elämäsi rullaa nyt paremmin. TUrhaa energiaa valunut hukkaan- tai ei siis hukkaan - yritit kaikkesi, enempää ihminen ei voi.
Minä - ainasurullinen-nimimerkillä olen tehnyt mieheni kanssa nyt viikonloppuna uusia sopimuksia joista koitamme pitää kiinni. Eikä ainakaan eilen vielä ottanut mitään. Katsotaan mihin tahdon voima kantaa. Tein niin selväksi sen että en jää katsomaan vuosikausiksi sellaista. Hän ei ole kylläkään koskaan kännissä ajanut (menisi työt sivu suun jos ois kortti hyllyllä).
Onnea elämääsi ja Jumalan johdatusta, sitä toivon itsellenikin.
No mitä sitten vingut? Vanha sanonta "sitä saa mitä tilaa" pitää jälleen paikkansa.
"Jumala,
Anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
Rohkeus muuttaa ne jotka voin,
Ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan."
Siunausta elämääsi ja kaikkea hyvää!
Koska kunnon mieheiä ei oikeasti juurikaan olemassa enää. Kiitos internetin pornotulvan.
Miehet ovat joko
-alkoholistetja
-väkivaltaisia alkoholisteja
-uskottomia
-pedofiilejä
-rikollisia
-tyhjätaskuja naisten siivellä eläjiä
-muodottomia läskiruhoja
-pieniä hinteliä raakkeja
Valitse tuosta sitten.
KUnnon miehet ovat naimisissa tai sellaisina sinkkuina, jotka eivät parisuhdetta haluakkaan.
psyykeongelmaiset
ja homot.
Sulla on varmaankin selkeä miestyyppi johon olet aina ihastunut sekä pettynyt. Tällöin kannattaa vaihtaa tyyppiä, etsiä seuraa eri 'ruodusta'. Eikä retkahtaa heti samanlaiseen, jonka kanssa on aina epäonnistunut. Tietty olet nyt tällä hetkellä sen saman miestyypin kanssa josta pidät, mutta jos vielä joudut uuden etsimään, älä ota sitä ensimmäistä jossa joku ominaisuus vetoaa juuri sinuun. Kannattaa etsiä mies joka on oman ruodun ulkopuolelta, erilainen...Tälläiset suhteet toimivat.