Paljon halutaan luoda sääntöjä ja teorioita siitä mikä on oikein ja mikä väärin ketäkin kohtaan. Halutaan tehdä kirjoitettuja sääntöjä siitä, minkälaisen tapahtuman jälkeen liittoa ei voi enää jonkun ihmisen kanssa jatkaa jne.
Toisaalta ymmärrettävää, toisaalta kummallista.
Ei minusta ole mitään tapausta olemassa, jonka jälkeen kahden ihmisen liittoa ei voisi enää jatkaa. Aina on mahdollista löytää uusi näkökulma, uutta ymmärrystä ja uusi alku. Siis mahdollista. Juuri nämä ehdollistavat teoriat, joita ihmiset päässään jauhavat, estävät tämän mahdollisuuden.
Ihmisillä on luontaisesti tarve kommunikoida useiden ihmisten kanssa. Vaikka olisi liitossa jonkun kanssa, niin saattaa olla että tärkeät osat persoonasta eivät voi siinä liitossa kehittyä. Silloin olisi hyvä löytää muita kanavia. Minusta me emme saa rajoittaa toisiamme elämään omien sääntöjemme ja teorioidemme mukaisesti. Ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkea saa tehdä. Mutta sitä kylläkin, että ehdottomuus on yleensä huono asia melkein missä tahansa asiassa. Enemmän tuhoava kuin uutta luova. Elämän vastainen näkökanta.
Toisaalta ymmärrettävää, toisaalta kummallista.
Ei minusta ole mitään tapausta olemassa, jonka jälkeen kahden ihmisen liittoa ei voisi enää jatkaa. Aina on mahdollista löytää uusi näkökulma, uutta ymmärrystä ja uusi alku. Siis mahdollista. Juuri nämä ehdollistavat teoriat, joita ihmiset päässään jauhavat, estävät tämän mahdollisuuden.
Ihmisillä on luontaisesti tarve kommunikoida useiden ihmisten kanssa. Vaikka olisi liitossa jonkun kanssa, niin saattaa olla että tärkeät osat persoonasta eivät voi siinä liitossa kehittyä. Silloin olisi hyvä löytää muita kanavia. Minusta me emme saa rajoittaa toisiamme elämään omien sääntöjemme ja teorioidemme mukaisesti. Ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkea saa tehdä. Mutta sitä kylläkin, että ehdottomuus on yleensä huono asia melkein missä tahansa asiassa. Enemmän tuhoava kuin uutta luova. Elämän vastainen näkökanta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen aikaisemmin luottanut vaimooni 100%:sti, mutta viime aikoina olen huomannut asioita, joista voisi päätellä vaikka mitä.
Minulla ei ole minkäänlaista todistetta uskottomuudesta, mutta olen huomannut että se voisi olla mahdollista. Tässä yhteydessä olen joutunut puntaroimaan sitä että mitä voisin antaa anteeksi ja mikä johtaisi eroon? En osaa vastata tähän. Toisaalta en edes halua miettiä asiaa, kun kerran mitään konkreettista todistetta ei ole olemassa, mutta kyllä se silti pyörii mielessä.
Siitä olen samaa mieltä että ulkopuolinen ei voi määritellä, missä kullakin parilla menee raja, jonka jälkeen yhteiselo ei enää tule kysymykseen.
Mutta luulen että, jos nielee yhden näyryytyksen, niin saa valmitautua heti seuraavaan.
"Mutta luulen että, jos nielee yhden näyryytyksen, niin saa valmitautua heti seuraavaan."
Ei tuo ole mikään universaali totuus, vaikka sitä tällä palstalla toistellaan kuin mantraa.
Muutenkin minusta tuntuu, että ihmiset jotka eivät ole tulleet petetyiksi, luulevat "nöyryytyksen" olevan siinä se kovin juttu.
Ei ollut ainakaan minulle. Minulle rankinta oli menettää maailmankatsomukseni ja luottamukseni ihmisten pohjimmaiseen hyvyyteen. On hyvin järkyttävää menettää kerralla usko lähes kaikkiin asioihin ja ihmisiin, joiden varaan on elämäänsä rakentanut.
Mutta juuri tuo hajoaminen olikin sitten se siunaus. Entinen minäni oli rakentanut elämänsä väärille asioille. Kukaan ei ole virheetön, ja rakkautta on se, että hyväksyy epätäydellisyyden itsessään ja muissa, ja rakentaa elämäänsä ihmisten kanssa TIETÄEN, että he tulevat tekemään virheitä tulevaisuudessakin (enkä tarkoita tällä nyt seksuaalista uskottomuutta).
Jos päättää pitää kiinni siitä, että ongelmia ei tule, jos löytää "sen oikean", on tuomittu loputtomaan illuusion etsintään ja yksinäisyyteen.
Niin, nöyryytyksestä vielä - minua ei voi pettämällä kukaan nöyryyttää, sillä häpeä on minusta pettäjän.
Kaikki asiat ovat aina mahdollisia ja uskottomuus ennen monia muita! En usko, että kukaan pystyy ennalta määrittelemään rajan, jonka jälkeen suhdetta ei voisi jatkaa. Ja sitten tuo "raja" pitää sisällään suuria kokonaisia pitkiä tapahtumaketjuja.
Olen samaa mieltä.
Sain viikko sitten tulleeni petetyksi, ja annoin sen anteeksi. En siis heittänyt muijaani pellolle ja alkanut ryyppäämään, niinkun siihen asti olin kuvitellut tekeväni. Tosin osasyynä oli se, että vietin itse viimeisen 4kk suhteen kannalta välinpitämätöntä elämää.(enkä tarkoita mitään putkea, en ole juoppo)
Tällä hetkellä ratkaisuni tuntuu mitä oikeimmalta, ja tuntuu hyvältä aloittaa uudestaan kumppanini kanssa puhtaalta pohjalta. En vihaa itseäni, en muijaani, enkä edes kolmatta osapuolta, jota viikko sitten ensikädessä "kirveen kanssa" etsin.
Ihminen on sopeutuva laji, ja vanhat vanhat arvot saa laittaa uusiksi.
ja vie uskottavuuden koko parisuhteesta!Pettämiseen löytyy aina syy milloin mistäkin ja yleensä pettäjä tekee siten omat sääntönsä!Kommunikointi muittenkin ihmisten kanssa on sosiaalista kanssakäymistä.Toisilla se tarkoittaa myös jatkuvaa seksuaalista peilaamista suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen.Onko silloin kysymys huonosta parisuhteesta vai kehittymättömästä itsetunnosta? Parisuhteessa on tietyt sääntönsä .Ne ovat aika pitkälti myös kulttuuri sidonnaisia.Mutta ennenkaikkea ne säännöt luodaan parisuhteessa kummankin näkemyksien ja periaatteiden pohjalta.Parisuhde on tänäpäivänä koetuksilla löystyneen yleisen moraalin myötä ja siksi onkin tärkeä näitä yhdessä sovittuja sääntöjä noudattaa.Joskus myös ylenpalttinen paremman tavoittelu aiheuttaa sen että ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella.Joissakin asioissa voisi olla kuitenkin ehdoton mielummin kuin antaa löysiä.Suhde on kuin lapsi siinä saa kehittyä mutta siihen on tehtävä myös raamit,eli sitä täytyy vaalia rakkaudella ja huolehtia toistemme hyvinvoinnista kaikella tavalla.Ketään ei voi omistaa ja ihmset ovat erinlaisia,siksi keskinäinen hyvä kommunikaatio on myös tärkeää,eli ymmärretään toistemme puhetta,mitä milloinkin tarkoitamme.Ei ole ensimmäinen vaihtoehto toisen peti kun oma peti hieman viilenee.
Minulla oli myös (ehdottomat) käsitykseni oikeasta ja väärästä. Sitten työskentelin jonkin aikaa sosiaalitoimessa. Se avarsi omaa pientä maailmaani. Kaikista asioista ei tarvitse edes miettiä ovatko ne oikein vai väärin. Ne vain ovat niin kuin ovat ja siltä pohjalta lähdetään kehittämään uutta.