Tilanne on siis se että mies ilmoitti kuultuaan minun olevan raskaana että lapsen ei pitänyt tulla nyt, ja oli muutenkin todella negatiivinen asiaa kohtaan. Suunnittelimme ja haaveilimme lapsesta yhteistuumin, se oli meidän molempien yhteinen toiveemme, mutta nyt kun totuus on se että olen raskaana mies perääntyy ja eikä tämä ole hänen mielestään oikein. Hän oli sitä mieltä että mun täytyy ottaa abortti. Mutta sitä mä en voi tehdä, mä en voi tappaa omaa lastani joka kasvaa mun sisällä.
Eilen puhuttiin ja puhuttiin, ja hän oli sitä mieltä että ehkä hänen pitäisi miettiä asioita yksin, okei mulla ei ole mitään sitä vastaan. MUTTA kun hän heitti ilmaan sellaisen ajatuksen että siihen yksinoloon kuuluisi myös se että hän voisi olla myös muiden naisten kanssa!!! Siis lähinnä tarkoitti sitä että haluaisi kokeilla muitakin naisia kuin minä!
Miten joku voi olla noin julma???Mä kysyin että voisitko sä todella nauttia siitä kun samaanaikaan kannan sun lasta. Mä en todellakaan vois enää sen jälkeen kuvitellakkaan nauttivani mieheni kosketuksesta, ajatus lähinnä oksettaa.
Luulen että tässä on takana se että hänellä ei ole ennen minua ollut kuin alta viisi seksikumppania, minulla puolestaan 15, hän yrittää jollain tapaa nostaa itsetuntoaan tms. tällä asialla. Minun aiemmat seksikumppanit ovat aina olleet hänelle vaikeita ymmärtää. Sanoinkin että mä en vois enää rakastaa sua samallalailla kuin ennen kun mä tietäisin että sä oot nauttinut siitä jonkun toisen kanssa, vastaukseksi sain että sehän on ihan sama asia kuin sunkin menneisyys, häntä etoo tieto siitä että mä olen ollut aiemmin jonkun toisen kanssa.
Mä en enää tiedä mitä mun pitäis ajatella tai tehdä, mä oon ihan tyhjä.
MITÄ MÄ TEEN!!???
Eilen puhuttiin ja puhuttiin, ja hän oli sitä mieltä että ehkä hänen pitäisi miettiä asioita yksin, okei mulla ei ole mitään sitä vastaan. MUTTA kun hän heitti ilmaan sellaisen ajatuksen että siihen yksinoloon kuuluisi myös se että hän voisi olla myös muiden naisten kanssa!!! Siis lähinnä tarkoitti sitä että haluaisi kokeilla muitakin naisia kuin minä!
Miten joku voi olla noin julma???Mä kysyin että voisitko sä todella nauttia siitä kun samaanaikaan kannan sun lasta. Mä en todellakaan vois enää sen jälkeen kuvitellakkaan nauttivani mieheni kosketuksesta, ajatus lähinnä oksettaa.
Luulen että tässä on takana se että hänellä ei ole ennen minua ollut kuin alta viisi seksikumppania, minulla puolestaan 15, hän yrittää jollain tapaa nostaa itsetuntoaan tms. tällä asialla. Minun aiemmat seksikumppanit ovat aina olleet hänelle vaikeita ymmärtää. Sanoinkin että mä en vois enää rakastaa sua samallalailla kuin ennen kun mä tietäisin että sä oot nauttinut siitä jonkun toisen kanssa, vastaukseksi sain että sehän on ihan sama asia kuin sunkin menneisyys, häntä etoo tieto siitä että mä olen ollut aiemmin jonkun toisen kanssa.
Mä en enää tiedä mitä mun pitäis ajatella tai tehdä, mä oon ihan tyhjä.
MITÄ MÄ TEEN!!???
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehkäpä poikaystäväsi/miehesi on aina kuvitellut harrastavansa seksiä vielä muidenkin naisten kanssa yhteiseen tulevaisuuteenne viittaavista puheista huolimatta. Nyt kun olet raskaana, hän on tajunnut suhteenne "vakavuuden" ja ymmärtänyt, että sitoutumalla sinuun ja lapseen haaveet muista naisista ovat romuttuneet. Nyt siis pitäisi jollain "tekosyyllä" saada vielä mahdollisuus kokeilla muitakin, ennenkuin lapsi syntyy.
Toisaalta jos olette jo naimisissa, tolta sitoutumisteorialtani katoaa pohja pois. Ja ainahan niitä muita voi kokeilla vaikka olisi kuinka sitoutunut...
Aika bs:ä tunnuin kirjottavan, mutta kuitenkin. Loppuyhteenvetona voisin vaikka sanoa, että miehesi vaikuttaa raukkikselta. Tsemppiä.
Puutun tohon kommenttiin, että miehesi sanoi, että jos hän nyt käy sun luvalla? vieraissa, ennen kuin sitoutuu sinuun ja lapseen lopullisesti - että se olisi sama asia, kuin se, että sulla on ollu aiemmin ennen tätä miestä suhteita ja seksiä muiden miesten kanssa: Eihän se ole ollenkaan sama asia!!!!
Eihän sulla ole ollut monta miestä yhtäaikaa, ne on ollut eri aikaan, eri suhteita, et ole pettänyt tätä miestä etkä hänen aikana käynyt muiden kanssa hässimässä.
Jotkut miehet haluavat, että heidän naisensa ovat lähestulkoon tai kokonaan neitsyitä, että he ovat ensimmäisiä miehiä ja suuria rakkauksia naiselleen. Näennäisestä vapaamielisyydestään huolimatta he ovat varsin tiukkapipoisia ja konservatiivia. Muut ja naiset yleensä saa tehdä mitä vain, oman elämänkumppanin pitää olla koskematon ja kokematon jne.
Mikään ei takaa sitä, etteikö miehesi käy vierailla, luvalla tai ilman, ja pettämässä joskus myöhemmin, jos ei nyt.
Minusta miehesi on tavattoman lapsellinen, typerä, vastuutuon. Jos hän todella haluaa päästä kokeilemaan miltä muut naiset maistuvat (??!!) ja kerätä kokemuksia (!!??), hän ei todella rakasta sinua.
On julmaa, että se selviää vasta nyt, kun lapsi on jo tulossa. Mutta ehkä parempi että nyt, kuin vasta sitten kun lapsi on jo maailmassa.
Voisitko rakastaa tätä miestä, jos teet hänen pyynnöstään abortin? Voisitko rakastaa häntä, jos annat hänelle luvan käydä vieraissa, tiedät että hän haluaisi käydä ja vaikka hän vakuuttaisi muuta, uskoisitko - voitko luottaa häneen (enää)? Parisuhteen yksi kulmakivi on luottamus. Kun se menetetään, menetetään paljon! Ja sen takakaisin saaminen ei aina onnistu.
pahassa paikassa olet.
minusta tuo kuulostaa siltä että ehkä miehesi haluaakin lapsen mutta nyt kun on sisäistänyt asian häntä on todella pelottaa. lapsi meinaan on paljon vapautta ja totta, oma elämä jää vähemmälle.
luulen että hän yrittää saada sinulle vain pahan olon sanomalla että haluaa muuitakin naisia. jos hän syyttää sinun raskaaksi tulosta koska häntä itseään pelottaa niin paljon!
oisiko mahdollista?
en usko että hän todella haluaisi toisia naisia jos sinua rakastaa! mutta jos käy niin että kuitenkin on muidenkin kanssa, anna olla, ei ole sen arvoista!
uskon todella että häntä vain pelottaa ja sejkin vielä kun sitten ns. sinä olet vain se aiona ja oikea, lopun aikaan (jos hän siis näin ajattelee!) jos lapsi tulee, eikä siis saa tilaisuutta enää kokea mitään uutta muiden kanssa!
Aborttiin ei pidä toisen takia ryhtyä. Jos todella lapsen haluat, pidät sen. Nauti raskausajastasi, opi elämään tulevan lapsesi kanssa, mitään et voi varmuudella suunnitella, Hedelmöitykset tapahtuu silloin kun tapahtuu, emme voi olettaa ette toukokuussa olen raskaana jne.
Jos haluaa toisia naisia niin se on hänen päätöksensä, sinun ei sitä silti tarvitse hyväksyä.
Seksikumppanien lukumäärää jos innostuu laskemaan, niin wow , ei se kokemus kartu määrällä vaan mitä tekee ja miten.
Ei vanhempienkaan hyvä äitiys tai isyys ole laskettavissa lapsien lukumäärästä vaan siitä millainen vanhempi lapselleen on.
Ymmärrän kyllä ettet tiedä mitä tehdä ja ajatella. Jos haluat olla miehellesi ainut nainen sano se hänelle, erillään olo voisi olla useille pareillle välillä hyväksi, ehkä teillekin.Jos miehesi siinä välissä kokeilee muita itse en häntä takaisin haluaisi ja se sanoisin ennen erilleen menoa.
Jos haluaa jotain hyvää tai hienoa sen eteen on tehtävä töitä ja sitä on hoidettava, oli kyseessä sitten asia kuin asia.
Itselläni on kaksi lasta saman miehen kanssa, olemme olleet yhdessä vuodesta 1989, mieheni mielestä parisuhteemme on ok, ehkä paremmin kuin muilla, itse kärsin välillä asiasta kuin asiasta; seksi ei suju, sitä on liian vähän, talous, terveys, kotihommat niskassa... asioiden tärkeys järjestys on meillä eri ja logiikkakin meillä on kuin eri universumeista.
Pistä asiat tärkeysjärjestykseen ja elä sen mukaan esim. Sinä itse
tuleva lapsesi
läheisesi, ystäväsi, mies jolle sinä riität sellaisenaan
työ, opiskelu, talous,,,
Jos miehesi ei kunnioita sua nyt vaan pahoittaa mielesi puheillaan niin ei se kunnioitus sieltä tule myöhemminkään enkä itse jäisi odottelemaan.
Maailma on täynnä sekä ihania että kamalia ihmisiä, ei kuin etsimään.
että mene ja ole yksin tai muiden naisten kanssa ihan vapaasti.
Minun luokseni ei vain sen jälkeen ole tulemista.
Minä olen ehdoton uskollisuudessa. siitä ei tingitä missään tilanteessa parisuhteessa.
Jos lasta on suuniteltu yhdessä ja sitten kun raskaus alkaa mies alkaakin perua koko juttua se osoittaa vain ettei se mies minun ja lapsen arvoinen ole edes ollutkaan.
Tämä oli vain minun mielipiteeni.
Onnea sinulle hirmuisesti vauvan johdosta... lapsissa löytyy se elämän onni joten nauti tästä ajasta.
tuli mieleen, että miehesi on jo saattanut tavata jonkun häntä kiinnostavan naisen.Koko kuvio sopisi siihen.Ensin toivotte yhdessä vauvaa,siinä välissä hän olisi tavannut jonkun (ei välttämättä vielä pettänyt)sitten tulit raskaaksi, mikä ei käykkään enään miehelle.Hän kokeekin raskautesi esteenä vapaudelleen ja siksi hakee sinulta nyt hyväksyntää tälle pettämiselle,joka olisi ollut jo mielessä aikaisemmin.En väitä, että asia on näin.Toivon sinulle, että asiasi selkiytyvät ja jostakin varmuutta sekä onnellisuutta raskauteesi.
Niinpä siinä sitten kävi että mies tunnusti viikonloppuna pettäneensä minua jo yli kuukauden ajan. Ja vielä senkin jälkeen kun sai tietää että olen raskaana.
Hän on valehdellut koko tämän ajan minulle lähes kaikesta, tapaillut naista sillä aikaa kun olen ollut esim. töissä. Ja mikä parasta, nainen on tahollaan myöskin varattu.
Millään ei enää näköjään ole mitään merkitystä nykypäivänä, sitä luulee voivansa uskoa ja luottaa kumppaniinsa mutta kaiken alta paljastuukin valehteleva ja pettävä kusipää.
Näin kävi minulle, nyt on todellakin tyhjä olo enkä enää tiedä miten tästä selviää eteenpäin.
Kertokaa te kohtalotoverit miten olette päässeet pettämisen tuoman tuskan ja vihan yli?
mulle kävi näin...
olimme aasuneet jonkin aikaa yhdessä ja molemmilla oli lapsia (ei tosin yhteisiä)
kundikaverini lähti kesällä etelään viikoks.
tekstailimme ja soittelimme päivittäin hän jopa sanoi että mennään kihloihin kun palaa takaisin.
no kuinkas kävikään mies palasi mut ei enään omana itsenään.
kertoi että oli tavannut naisen ja haluaa alkaa tapailee häntä. nainen jäi silloin vielä viikoksi etelään.
meni pitkän aikaa ennen kuin edes uskoin asiaa todeksi vetäydyin vaan omiini oloihin ja koitin jotenkin olla lasteni kanssa.
vile tänä päivänä muistelen niitä ihania hetkiä mut sitten palaa mieleeni karu totuus...
tästä on kulunut kohta kolme vuotta.
toivottavasti sait jotain tolkkua.
onnea jatkossa
Jooh, pakko oli vastata, kirjoituksesi kolahti siltä osin, että vaikka oma tilanteeni on joskus ollut vastaavanlainen, niin tiedän mitä toi on...
Siis ensinnäkin tosta miehen negatiivisuudesta, se on aika normaalia, mulla tuli raskaus tosi yllättäen ja mies pakeni, väitti että olen tahallani tehnyt itseni raskaaksi, huijannut häntä selän takana, mikä ei pitänyt paikkaansa, hänen piti löytää joku keneen purkaa epätietoisuus.
Mies puhui vanhemmilleen ja kertoi että on mahdollisuus että minusta tulee yksinhuoltaja, petyin, ennen kun hän edes kertoi minulle jo muut tiesivät.
Päätin että oon tarpeeksi vahva tähän yksinkin, mutta ootas kun tuli eka neuvolakäynti, mies kysyi että "multako ei enään kysytä mitään?", mitä hittoa olisi pitänyt kysyä, mietin itekseni...
Lopulta, kun mies oli yrittänyt lahjoa minua tekemään abortin, vissiin ymmärsi että olen päättänyt pitää lapsen kävi niin tai näin, otin miehen mukaan ekaan ultraan, ihan tosta vaan, ei oltu väleissä, soitin vaan että haluatko nähdä oman lapsesi vai et, mies tuli mukaan, istui hiljaa ja katsoi ultraäänikuvia, se muutti kaiken.
Sen jälkeen hän puhui vauvasta muiden isien kanssa, ei osannut niinkään minulle puhua siitä mitä ajatteli, mutta olin helpottunut kun hän osasi puhua jollekkin kuka oli jo isä, nyt olen helpottunut, mieheni haluaa olla lapselleni isä ja se on iso asia.
Tuosta pettämisestä vielä, miehesi teki sinulle todella törkeästi, itse olen ollut samassa tilanteessa, olin kerran joulun lapissa ja miehestä ei yhtääkkiä kuulunut mitään, ei vastannut viesteihin, ei puheluihin, vaikka kaiken piti olla hyvin...
Kun palasin sain kuulla muilta että mieheni liikkui kaupungin pahimman huoran kanssa, joka asui tämän luona.
Se käänsi maailmani ympäri, en tajunnut miksi, maillä piti olla kaikki hyvin, mutta yhtääkkiä näin...
Tiesin että se oli vain ohimenevää, hän etsi jotain, ehkä itseään, sen jälkeen hän palasi ovelleni ja aneli minua takaisin, otin, meni viikko ja hän oli saman naisen kanssa uudestaan.
Silloin meni luotto kokonaan, lupasin ja vannoin että enään koskaan en ota miestä takaisin.
Kolmen yhdessä vietetyn vuoden jälkeen sain taas todeta olevani väärässä, otin miehen takaisin ja asia puhuttiin läpi, itkettiin, tapeltiin, huudettiin ja puhuttiin.
Asia kuitenkin selvisi, mutta koskaan se ei häviä minnekkään, vaikka nyt suhteemme on aivan toisenlaisella pohjalla ja odotamme yhdessä lasta, en voi silti unohtaa sitä mitä hän minulle teki.
En tiedä voinko koskaan antaa anteeksi, ikinä en sitä unohda ja kun näen sen naisen näen enemmän kuin vihaa.
Se asia satuttaa koko loppu elämän, toisia vähemmän toisia enemmän, mutta jos voit väittää itsellesi että se unohtuu, niin valehtelet, se ei häviä minnekkään, ei se kipu, ei se totuus siitä että joskus sinut on jätetty toisen takia, miksi ei siis joskus uudestaankin?
Se pelko elää edelleen.
Tässä nyt vain mun näkemys asiaan, jokaisen kohdalla se voi olla täysin omanlainen, mutta ehkä tämä auttaa sua tajuamaan sen likaisenkin puolen siitä, vaikka kuinka olisi antanut anteeksi ja rakastaisi, muuttuuko se ihminen kuitenkaan koskaan?
Mene ja tiedä.
Mä olen tosi pahoillani puolestasi.
Mä olin myös vuosia sitten raskaana ihan aluillaan.Meillä oli ennestään yksi lapsi.Ensin oli puhuttu, että vauva on tervetullut ja sitten mies olikin täydellisen etäinen, eikä tuntunut kovinkaan innostuneelta.
Sain tietää, että hänellä on toinen nainen, ollut jo jonkin aikaa.Hän sanoi jättävänsä tämän naisen,
mutta koska tämä ei ollut ensimmäinen pettäminen ja sain miehen tavanneen tätä naista vieläkin, en voinut muuta kuin tehdä abortin.Vielä sairaalassakaan, en ollut varma teenkö oikein ja oli hiuskarvan varassa, etten lähtenyt kotiin.
Näin vuosien jälkeen tiedän tehneeni oikein.En olisi siinä elämäntilanteessa jaksanut kahden lapsen kanssa yksin.
Aina kun ajattelen abortoitua "vauvaani" tunnen
hiukan surua.Loppujen lopuksi mieheni suhteessa kävi niin, että tämä toinen nainen jätti hänet.
Olin soittanut tälle naiselle ja puhunut ihan asiallisesti.Mies oli valehdellut hänellekkin aika paljon.Niinpä mies olikin yhtäkkiä "puilla paljailla" ja alkoi hädissään mulle soittelemaan, kuinka rakastaakin jne.Olemme olleet vuosia jo erossa, vaikkakaan liittomme ei loppunut vielä tuossakaan vaiheessa.Mulla on nykyisen puolison kanssa lapsia ja hänellä nyt jo kolmelle eri äidille.On vaikea antaa neuvoja,mitä nyt kannattaisi tehdä.
Onko miehesi sellaista tyyppiä, että pettäisi jatkossakin? Aika loppujen lopuksi on kaiketi ainoa joka haavat parantaa.Miehesi voi tehdä myös töitä luottamuksen uudelleen rakentamiseksi, jos todella anteeksi haluaa.Luottamuksen uudelleenrakentamiseen voi mennä jopa vuosia,ensimmäinen niistä raskain.(silloinen mieheni luuli, että parissa viikossa asiat ovat niin kuin ennenkin)Oletteko valmiita niin suureen työhön?Entäpä vaikka perheneuvola tms.? Olet vielä raskaana ja normaalia herkemmässä mielentilassa, juuri silloin kun sitä puolison tukea eniten tarvitsee.Toivottavasti löydät/löydätte jonkun ratkaisun missä välttyä liian suurilta kyyneliltä.