Puhutaan säästöliekistä ja siitä kun paino ei laske sen aikana. Eikö silti ole joku hetki jolloin elimistö ns. "päästää irti" ja paino alkaa tippumaan? Muutenhan esim.anorektikot eivät voisi laihtua.
Huomasin ainakin itse painon tippuvan 500-800kcal, vaikka harrastan paljon liikuntaa (3-6h päivässä).
Vai onko aineenvaihdunta niin yksilöllistä? Valaiskaa joku tietävä minua tässä asiassa.
Huomasin ainakin itse painon tippuvan 500-800kcal, vaikka harrastan paljon liikuntaa (3-6h päivässä).
Vai onko aineenvaihdunta niin yksilöllistä? Valaiskaa joku tietävä minua tässä asiassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan samaa olen itsekkin miettinyt! Tämä nyt on karmea rinnastus ( anteeksi jo etukäteen), mutta esim. keskitysleireillä ja muillakin vankileireillä ihmiset takuulla saivat aivan liian vähän kaloreita tarpeeseensa nähden ja kuihtuivat olemattomiin! Eli kai se säästöliekki joskus kääntyy off- asentoon??
niin siis olen myöskin ymmärtänyt että jonkin aikaa säästöliekillä laihtuminen pysähtyy ja siis jos syö liian vähän niin lihaksiahan ei pääse muodostumaan, mutta toki painon täytyy loppujen lopuksi laskea. mutta lihaksethan siinä ennemmin palavat kuin läski. itse olen joskus aikoinaan vaikeaa anoreksiaa sairastanut ja en niihin aikoihin mistään säästöliekeistä tiennytkään ja laihduin hyvin nopeasti todella paljon kun en yksinkertaisesti syönyt.
käsitykseni mukaan asia menee näin:
aina kun energiankulutus laskee, elimistö alkaa vähentää energiankulutusta.yleinen liikehdintä vähenee huomaamatta, voi alkaa palella jne. aineenvaihdunta ei voi tietenkään loppua kokonaan. peruselintoimintojen on tapahduttava vaikka elimistö yrittäisikin säästää. tottakai keskitysleirillä siis laihtuu. (en suosittele sitä dieettiä) hidastunutta aineenvaihduntaa voi herätellä syömällä usein, pitkä syömättömyys hidastaa taas toimintoja. kannattaa myös liikkua monipuolisesti ja erityisesti kasvattaa lihaksia jotka kuluttavat enemmän myös levossa. ja sitten tosi monet kannattaa sitä, että yhtenä päivänä viikossa/viikonloppuna syödään peruskulutusta vastaava määrä tai vähän ylikin. elimistö ei luule olevansa nälkäkuurilla kun aina viiden päivän jälkeen tulee vähän enemmän ruokaa.
vastasin jo aiemminkin tähän mutta tosíaan minulle itselleni on vaikeaa laihduttaa "normaalisti" eli esim syödä vähintään se 1200kaloria päivässä. osaan vain ne kaksi ääripäätä : syödä liikaa tai ei syödä ollenkaan. mutta elän siis viikot lähes 600kalorilla päivä ja sitten esim lauantaisin saattaa mennä reilusti yli 2000:kin. terveellistä ei tietenkään ole :< minkäs teet kun on sairas pää.
Lähtee se paino siitä jossain vaiheessa laskemaan, ongelma on vaan siinä että 1) se ei ole suinkaan nopein tai miellyttävin tapa laihduttaa, ja 2) lihasmassaa lähtee myös koska valitettavasti elimistö saa siitä irroitettua tosi hyvin tarvitsemiaan ravintoaineita - ja eloonjäämisen kannalta on hyvä juttu, ettei sitä energiaa kuluttavaa lihaskudosta tarvitse raahata "turhaan" mukana. Toisinaan ei ole hyvä juttu, että evoluutio laahaa vielä siinä ajassa kun piti juosta leijonia karkuun savannilla ...
Noi keskitysleiri- ym havainnot ovat ihan oikeita. Tarpeeksi pitkään kun syö liian vähän niin totta kai sitä laihtuu, se on vaan ihan perseestä.
Ja tosiaan tuo pointti lihasmassasta, sen hukkaamista kannattaa ihan oikeasti välttää vaikkei mitään kipeetä fitness-kroppaa tavoittelisikaan, nimittäin lihaskudos kuluttaa jatkuvasti energiaa (= kaloreja) ja mitä enemmän sitä on, sitä helpompaa laihduttelu ja painonhallinta on.