Kaverini purki eilen pahaa mieltään minulle: hän on tilanteessa, jossa ei enää tiedä mitä tekisi. Enkä oikein itsekään osannut häntä neuvoa - olisiko teistä palstalaisista apua?
Lyhyesti: kaverini vanhemmat eivät hallitse rahankäyttöään laisinkaan, ja taustalla on myös alkoholismia. Omaisuus on ajan myötä huvennut, perinnöt juotu ja nyt vanhemmat asuvat kurjassa vuokrakasarmissa. Rahaa ei ole koskaan, ja sitä pummataan kaikkialta mistä vain onnistutaan saamaan. Omalta tyttäreltä "lainaa" kinutaan parin viikon välein, kun "ei oo rahaa ruokaan ja tupakatkin on loppu". Itsekin tiukoilla elävä tytär on yrittänyt antaa vähästään, tietäen että näitä lainoja hän ei ikinä takaisin saa. Lopullinen niitti hänen ahdistukseensa tuli, kun syntymäpäivänään tytär sai puhelinsoiton: "hyvää syntymäpäivää, mitäs sä nyt täytitkään, onko sulla lainata rahaa?"
Vanhemmat asuvat sen verran kaukana, että tytär ei voi kiertää pyyntöjä viemällä vaikka ruokakassin rahan sijaan. Paha mieli syntyy siitä, että hän tietää rahalla ylläpidettävän kaljoittelua, mutta silti hän ei voi olla antamattakaan koska ei halua vanhempiensa kärsivän.
Jos kyse olisi ystävistä, asia olisi helppo ratkaista. Mutta kun puhutaan omista vanhemmista, jotka ovat lastaan aikoinaan elättäneet, onkin ongelma kinkkisempi. Pitääkö lapsen olla lojaali vanhemmilleen, auttaa kun heillä on hätätilanne (joka tosin tuntuu olevan krooninen)? Vai kovettaa mielensä, kieltäytyä lainaamisesta ja jättää vanhemmat kärsimään ajoittaista nälkää? Vanhemmat itse ovat täysin kykenemättömiä hankkiutumaan ulos tilanteestaan, he ovat jämähtäneet velka- ja pummauskierteeseen. Ellei sossu hoitaisi vuokra-asioita, tuskin heillä olisi enää kotiakaan. Neuvot ja ohjeet elämän järkeistämiseksi menevät korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mitä siis tehdä?
Lyhyesti: kaverini vanhemmat eivät hallitse rahankäyttöään laisinkaan, ja taustalla on myös alkoholismia. Omaisuus on ajan myötä huvennut, perinnöt juotu ja nyt vanhemmat asuvat kurjassa vuokrakasarmissa. Rahaa ei ole koskaan, ja sitä pummataan kaikkialta mistä vain onnistutaan saamaan. Omalta tyttäreltä "lainaa" kinutaan parin viikon välein, kun "ei oo rahaa ruokaan ja tupakatkin on loppu". Itsekin tiukoilla elävä tytär on yrittänyt antaa vähästään, tietäen että näitä lainoja hän ei ikinä takaisin saa. Lopullinen niitti hänen ahdistukseensa tuli, kun syntymäpäivänään tytär sai puhelinsoiton: "hyvää syntymäpäivää, mitäs sä nyt täytitkään, onko sulla lainata rahaa?"
Vanhemmat asuvat sen verran kaukana, että tytär ei voi kiertää pyyntöjä viemällä vaikka ruokakassin rahan sijaan. Paha mieli syntyy siitä, että hän tietää rahalla ylläpidettävän kaljoittelua, mutta silti hän ei voi olla antamattakaan koska ei halua vanhempiensa kärsivän.
Jos kyse olisi ystävistä, asia olisi helppo ratkaista. Mutta kun puhutaan omista vanhemmista, jotka ovat lastaan aikoinaan elättäneet, onkin ongelma kinkkisempi. Pitääkö lapsen olla lojaali vanhemmilleen, auttaa kun heillä on hätätilanne (joka tosin tuntuu olevan krooninen)? Vai kovettaa mielensä, kieltäytyä lainaamisesta ja jättää vanhemmat kärsimään ajoittaista nälkää? Vanhemmat itse ovat täysin kykenemättömiä hankkiutumaan ulos tilanteestaan, he ovat jämähtäneet velka- ja pummauskierteeseen. Ellei sossu hoitaisi vuokra-asioita, tuskin heillä olisi enää kotiakaan. Neuvot ja ohjeet elämän järkeistämiseksi menevät korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mitä siis tehdä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
kustantaa kenenkään juopottelua. Rahan antaminen vain mahdollistaa juopottelun jatkumisen.
Vanhemmat laitettava tosiasioiden eteen, aivan samoin kuin muutkin aineiden käyttäjät sukulais-suhteista riippumatta.
Valinnat tehtävä! joko ruoka tai viina. Vain kylmät tosiasiat auttaa, ei rahan anto ja hyssyttely.
Tämä neuvo saattaa tulla yllätyksenä tänä täydellisyyden aikakautena mutta kyllä pitää kestää vanhempiaan. Rahaa ei anneta jos sitä ei ole.Tilanteessa lapsi siis osaltaan rahoittaa kaljoittelua, mutta eipä kai heillä muutakaan aktiviteettia tai elämäniloa ole jos ollaan velkakierteessä.Syyllisyydentunne on jatkuva koska jos et anna vähistä rahoista ja kärsi itse puutetta niin sitten vanhempasi kärsivät nälkää ja janoa.
Kypsyminen tilanteeseen tulee jos on tullakseen. Silloin alkaa asettaa rajoja kuin itsestään.Kun ei enää sitten veny.
Kukaan aikuinen lapsi ei ole velvollinen maksamaan vanhempiensa lapsellisia/ryyppykuluja. Ei varmasti! Takausvelvolliset on, älkää ikinä pistäkö nimiä isien ja äitien lainapapereihin!
Suomessa ei yksikään ihminen kuole tahtomattaan nälkään, janoon tai asunnon puutteeseen.
Itse en antaisi euroakaan vaan kysyisin ystävlliseen sävyyn että miksei sossun tuki riitä? Mihin sieltä saadut rahat ovat menneet? Rahaa sieltä saa sen verran että riittää erinomaisesti peruselämiseen.
Jos vanhemmat elintarvikkeiden sijaan valitsevat kapakat ja kaljan eivät siitä lapset missään nimessä ole vastuussa.
Itse irtosanoutuisin koko touhusta.
vanhemmat. Juomista on turha tukea eli rahavirrat kiinni. Sossu auttaa, jos itse yrittävät vähänkään pärjätä. Sinulla on oma elämäsi ja siitä kunnialla selvittävä, joten tahallisten juoppojen kanssa saat vain pahan mielen. Ilman hoitoa mikään ei muutu. Kestämistä sinulle. Ovat he kuitenkin sinun vanhemmat.
Pane heille vaatimus, että jos eivät mene hoitoon, lopetat kaiken kanssakäymisen. Tee se, jos eivät usko.
Elleivät sitten sossun eukot ole tylyjä ja kela "pyöristele" summia miten sattuu...voi jee, tätä "hyvinvointi-Suomea"...!
Tuossa tilanteessa ei kannata vanhemmille antaa puolikasta puupenniäkään. Heidän on aika ottaa itse vastuu elämästään tai hankkiutua hoitoon. Lapsella on oikeus elää omaa elämäänsä ja pitää itse omat tulonsa!
että kaksi aikuista ihmistä hoitakoon itsensä. Ystävälläsi on oma elämä elettävänä. Kovettakoon luontonsa ja sanokoon vanhemmilleen suorat sanat.
Jos on rahaa tupakkaan ja viinaan, niin varmaan he pärjäävät muutenkin. Ei kannata heidän törpöttelyään kustantaa.
Ystäväsi ei ole velvollinen moista elämää tukemaan.
Kaverisi edesauttaa vanhempiaan pysymaan viinan ja tupakan, siis huumeiden (mielta muuttavien riippuvuusaineiden) vankina. Jos han vain ymmartaisi tuon, siis todella yymmartaisi, han lakkaisi se heti
Ei lapsen tarvitse maksaa takaisin lapsena saamaansa hoitoa tai ruokkimista se kuuluu 100% vanhemmille.
Sellaiset vanhemmat jotka sitä vaativat ovat hirviöitä.
Vedä hänet vaikka väkisin eroon siitä tilanteesta että vanhemmille pitää rahaa kerätä, sano että sellaiset vanhemmat ovat perseestä jotka kannattaa hylätä, koska myöhemmin hänelle tulee viha heitä kohtaan aivan varmasti,ja se viha pilaa vain hänen elämänsä.
Tälläiset vanhemmat tekevät lapsilleen vain vahinkoa,joka voi myöhemmin vasta lapsessa näkyä.
Kannattaa keskittyä vain oman elämään, niihän nämä kaverisi vanhemmatkin tekevät, eivät he lastaan ajattele, vaan itseään, ei tuommoisille ole kukaan lapsi mitään velkaa.
Jos lapsia tekee, niin silloin niistä tulee huolehtia asianmukaisesti. Lapsen ei tarvitse huolehtia holtittomista vanhemmistaan. Jos he eivät ymmärrä hävetä, niin heidät on jätettävä sikseen. Kyllä sossu hoitaa.
Lapsenteko on aina ollut vapaaehtoista, eikä lapsista voi olettaa tilivelvollisia sillä verukkeella, että on joskus joutunut itse huolehtimaan heistä.
Oma äitini on aivan samallainen pummi! Ja todella taitava sellainen! Olen katsellu tota meininkiä jo useamman vuoden! Itselläni on kaksi vuotias lapsi ja keskituloinen perhe omakotitalolaina alla ja yli kolmetoista vuotta vanha auto! Silti äitini kuvittelee että meillä on rahaa ilmaseks jaettavan koska olemme saaneet lainat autoon ja taloon...itse ei ole kokoelämänsä aikana onnistunut mitään pysyvää itselleen hankkimaan! Nyt olen äidilleni todella harvoin rahaa lainannut(velkoja en ole koskaan takaisin saanut, useampi tonni ja kaikki jotain parin kympin vippejä 2000 luvun alusta lähtien). Seurauksena kännipuhelut jossa haukkuu minut omahyväseksi ja yliylpeäksi tuntteettomaksi ihmiseksi! Sanoi viimeeksi ettei ymmärrä miten oma tytär voi ''LIITÄÄ'' niin korkeaalla ja tulen tippumaan pilvilinnoista todella lujaa! ja sanoi vielä että on turha sitten tulla äitille itkemään, kun en ole hänelle apua antanut:) ( en liidä kovin korkeaalla, eikä varmasti ensimmäinen olkapää olisi äitini jos jotain sattuu...)! Ja kyllä sinä lapsi vielä joskus ymmärät kun vanhaksi tulet, ja hän on poissa että kenelle tukensa kannattaa antaa(tarkoitti itseään)! Hänen omaäitinsä tekee juuri kuolemaa, eikä ole käynyt puolen vuoden sisällä kun kerran katsomassa ja isoäiti on äidilleni aina rahaa lainannut, ei todellakaan tukenut omaa äitiään. Alkoholistit todella taitavia, osavaat olla säälittäviä...eikä äitin koskaan soita minulle muuten jos ei ole jotain vailla! Viimeeksi ei ollut edes vessapaperia, kissanruokaa, tupakkaa jne! Vanhenpani ovat eronnet jo noin kymmenen vuotta sitten ja äitini vieläkin katkera erostaan...yksinäisyydelläänkii osaa syyllistää!
Ja onko hän niin huonoihminen etten voi lastani hänen lähelleen viedä jne.
Veikkaan että ei äidinkään elämä enää koskaan paremmaksi muutu, jo kymmene vuotta sivusta seurannu...tilanne rauhottu ku joskus elimistö sanoo irtisopimuksen.
Onnistuu josku vieläkin höynäyttämään ja tuntemaan minut syyliseksi ja antamaan rahaa!
Mutta on miuhukii jo vähän järkeä tullut en helposti rahaa lainaa mielummin vien sitte vaikka äidilleni muutaman vessapaperi rullan:)
Nykyisin todella harvoin nähdään vaikka lähellä asuukin...