Lähdin kotoa pois kaksi päivää sitten, koska vaimoni rakkaus oli "sammunut". Ei riidelty, keskusteltiin vaan. Minä rakastan häntä liikaa jäädäkseni yrittämään. Tiedän, että se olisi turhaa. Meillä on kaksi yhteistä ihanaa lasta, jotka saavat minut jaksamaan. Tuska on valtava, mutta tiedän päätöksen oikeaksi. Onnellisessa parisuhteessa elävät miehet, pysähtykää ja miettikää seuraavaa. Arvostatteko ja kunnioitatteko rakastamaanne vaimoa/kumppania tarpeeksi? Jos ette, niin tehkää asialle jotain ajoissa. Sillä tämä helvetillinen tuska, joka jätetyksi tulemisesta syntyy on karmeaa. Herätkää ajoissa! Minä en sitä tajunnut.
helvetillinen tuska
Jusu
41460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä olen nainen mutta jätetyksi tulemisen tuska tuntuu varmaan ihan samanlaiselta. Miehen rakkaus kuulemma kuollut eikä meillä ole enää yhtään kivaa yhdessä. Toki elämä on erilaista kuin 25 vuotta sitten mutta olisin miehen toivonut sanovan asiasta hieman aikaisemmin. Nyt kaikki on myöhäistä; miehellä uusi rakkaus ja minä suuri suru sydämessä. Onneksi lapset saatu vanhoilla päivillä, niin lasten takia on pakko jaksaa.
lähteä kuin jäädä kitumaan. Vuosi meni itselläkin ennenkuin maanantaina viimein kirjoitin vaimoni pyynnöstä nimen paperiin. Nyt voi sanoa että olen helpottunut. En tiedä missä vaiheessa olo huononee nyt vain tuntuu että sotatila on ohi (melkein 20V naimisissa) ja uskaltaa taas olla oma itsensä ja tuntea elävänsä. Ystävien tuki on ollut pelkästään positiivista tässä ja etenkin uuden rakkaani joka on kokenut saman kuin minä. Ei kun tsemppiä.
Tuo on hyvä neuvo. Valitettavasti tänne avioero-palstoille päädytään vasta sitten kun loppu jo häämöttää. Luulen, ettei tuota neuvoa näe ne jotka sitä eniten tarvitsisivat.
...Kaikkea hyvää sinulle.