Tämä kirjoitukseni voi mennä ihan väärälle palstalle, mutta jos täällä ei synny keskustelua, pitänee kokeilla muualta...
Kysyn vain lyhyesti, haluaisiko joku kertoa kokemuksistaan, miltä aikuisena lapsena tuntuu, kun oma vanhempi avioituu uudelleen? Miten ihmissuhteet keikahtavat, kun esimerkiksi oma "äitipuoli" voisi olla iältään oma sisko tai puoliso? Entä anopit, miltä tuntuu, kun yhtäkkiä onkin vuosikymmenien jälkeen omalla lapsella uusi mies tai vaimo? Tätä kyselyä voisi jatkaa tietysti jokaisen kuvioon kuuluvan osalta, ja mielelläni haluaisin keskustelua tästä!
Tietenkin varmaan kaikki arvaavat, että itselläni jotain tämäntapaista meneillään, koskapa kyselen. Itselläni kaikki on teoriatasolla, pientä ihastusta vain, mutta koska olen kova pohtimaan ja miettimään, niin omassa mielikuvituksessani ainakin saisin todella makoisia tilanteita ja kuvioita aikaan... Esimerkiksi se olisi varmaan huvittavaa, että tunnen tämän miehen miniän ihan muita kautta (opiskelu), toki hän on nuorempi minua, mutta silti tuntuisi niiiiin koomiselta, että minusta tulisi hänen anoppinsa!
Kysyn vain lyhyesti, haluaisiko joku kertoa kokemuksistaan, miltä aikuisena lapsena tuntuu, kun oma vanhempi avioituu uudelleen? Miten ihmissuhteet keikahtavat, kun esimerkiksi oma "äitipuoli" voisi olla iältään oma sisko tai puoliso? Entä anopit, miltä tuntuu, kun yhtäkkiä onkin vuosikymmenien jälkeen omalla lapsella uusi mies tai vaimo? Tätä kyselyä voisi jatkaa tietysti jokaisen kuvioon kuuluvan osalta, ja mielelläni haluaisin keskustelua tästä!
Tietenkin varmaan kaikki arvaavat, että itselläni jotain tämäntapaista meneillään, koskapa kyselen. Itselläni kaikki on teoriatasolla, pientä ihastusta vain, mutta koska olen kova pohtimaan ja miettimään, niin omassa mielikuvituksessani ainakin saisin todella makoisia tilanteita ja kuvioita aikaan... Esimerkiksi se olisi varmaan huvittavaa, että tunnen tämän miehen miniän ihan muita kautta (opiskelu), toki hän on nuorempi minua, mutta silti tuntuisi niiiiin koomiselta, että minusta tulisi hänen anoppinsa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun isäni uusi vaimo on minua vain vajaat 5 vuotta vanhempi eikä heidän suhteensa tuntunut mitenkään kummalliselta, koska tämä nainen on niin aikuinen ja mukava. Ymmärrän täysin sen, mihin isäni hänessä rakastui. Enemmän minua ja sisaruksiani järkytti vanhempieni ero yli 27 vuoden avioliiton jälkeen. Pelkäsimme kuollaksemme miten isän (joka tuli jätetyksi) kävisi, mutta loppujen lopuksi erosta alkoikin molemmilla entistä parempi ja onnellisempi elämä.
Jos sinua pelottaa heittäytyä vastaavaan suin päin, niin ainahan läheisiään voi "varotella" etukäteenkin. Käytte ensireaktiot läpi ajatustasolla jo ennen kuin mitään vakavampaa on tapahtunutkaan.
Jatka myös niiden omien ennakkoluulojesi ja -pelkojesi käsittelyä, että olet sitten valmis kohtaamaan muiden reaktiot tasapainoisena ja realistisena.
Nykyaikana ihmiset ovat niin kokeneita ja maailmaa nähneitä jo nuorena, että ikäkuilut häviävät jo senkin takia nopeammin kuin ennen vanhaan.
Onnea uuteen alkuun!
Avioerolapsi vastailee täälläkin. Molemmat vanhempani löysivät eron jälkeen uudet elämänkumppanit, ja suhtautumiseni riippui ihan siitä, millainen tämä uusi kumppani oli. Toinen vanhemmistani löysi aika hyvän tyypin, joten olin vain iloinen hänen puolestaan, ettei tarvinnut olla yksin.
Toisella ei ollut yhtä hyvä tuuri, vaan koin, että hänen kumppaninsa oli manipuloiva ja osittain epärehellinen. En voinut siis olla täysin pelkästään onnellinen hänen puolestaan, vaikka kovasti toivoinkin, että myös tämä vanhempani saisi onnea uudessa suhteessaan.
Eli jos olet fiksu ihminen, otat uuden kumppanisi oikealla tavalla huomioon ja suhtaudut avoimesti myös hänen lapsiinsa, niin luulen, että he kyllä pärjäävät asian kanssa, kunhan vähän ensin haukkovat henkeään... Riippuu tietysti myös siitä, mihin ja miten miehen aiempi suhde lasten äidin kanssa on päättynyt. Niin ja vielä, älä vaan tee sitä virhettä, että alat rakentaa muuria itsesi ja tämän lasten äidin välille.