niin...
Entisen avokin kanssa mietittiin jahka jossain vaiheessa oltaisiin tehty perheenlisäystä. Aloite tuli miehen puolelta ja hän oli enempi asiasta innoissaan. Hän suunnitteli että minä jäisin kotiin muutamaksi vuodeksi ja hoitasin samalla kodin. No, niinhän se minusta kuuluisikin mennä. Huomautan tarinan tässä vaiheessa että molemmat ansaitsimme rahallisesti saman verran, syy selvinee myöhemmin.
Sattuipa sitten niin että naapurin parinkunta erosi.
Ja jostain ihmeestä tämä mies sai kamalan kimmokkeen, hän alkoi ajattelematta hukkumaan kaikkia naisia. Kun naiset saavat lapsia niin sitten istutaan ja laiskotellaan kotona eikä tuoda rahaa taloon ollenkaan. Mies on se joka vain raataa ja tekee.
Eron jälkeen pitäis vielä elareita miehen maksaa. Että eikös mies ole maksanut ihan tarpeeksi silloin kun nainen on kotona lapsen kanssa maannut.
No, minusta on jotenkin sanomattakin selvää että jos on sovittu että nainen on muutaman vuoden kotona jälkikasvua hoitamassa, ei pystykkään ansaitsemaan samoja summia kuin työssäkäydessään....
Tuossa suhteessa muutenkin hoidin itsekseni koko huushollin hoitamisen. Ja pakostikkin kävi ajattelemaan että millaiseen hullunmyllyyn sitä siinä vaiheessa päänsä työntäisi, jos mies haluaa lapsen ja minut sitä kotiin hoitamaan. Mutta kuitenkin on sitä mieltä että laiskottelisin vaan. Entäs sitten kun palaisin töihin? Ja koko paletti olisi siinäkin vaiheessa, vieläkin suurempana minun hoidettavanani.
Eli kokonaan lapsenkasvatus, eläimet, työpaikka ja kaikki kodin askareet. Jos huushollin hoitaminen eli siivoaminen, pyykkien pesu, ruoanlaitto, kaupassa käynti yms yms lapsettomassakin suhteessa on täysin vieras asia, niin mitä se sitten on kun olis vaikka muutama vilkas muksu?
Esitin pelkoni miehelle, yht alkaen tämä ajatus ei sitten koskenutkaan minua vaan näin hän ajattelee muista naisista. SIIS HÄH? Ja sitten jatkuikin taas hillitön ryöppy. Enkä voinut muuta tehdä kun istua ja kuunnella.
No, sanomattakin selvää että otin lapsiasiassa samointein askeleen takavasemmalle. Siinä olisi mies muuten koko sen lapsenhoitamisen ajan höykyttänyt ja valittanut "laiskuuttani". Vittuillut kun en rahaa olisi ansainnut samaa summaa kuin ennen. Saatikka jos ero olis tullut niin lapsen olisin kasvattanut ainoastaan omalla kustannuksella.
Siksi kysyn vaan että mitä te miehet olette mieltä tästä asiasta. Ajatteletteko te että jos lapsenne äiti jää kotiin hoitamaan yhteistä lastanne. Että hän olisi laiska ja silkka elätti, ja eron sattuessa elarit ovat täysin turhia?
En tällä halua ketään ärsyttää. En provosoida. Halauisin vaan tietää mitä miehet ajattelevat tästä kuviosta. Uskaltaako sitä itse koskaan, kenenkään kanssa edes harkita lapsentekoa jos asiasta tuolla tavalla ajatellaan.
Itse kun ajattelen sen olevan yhteinen projekti. Eli kotiäiti hoitaa kodin vimpan päälle. Ja kun hän palaa jossain vaiheessa työelämään arkirutiinit sitten jaetaan niin että molemmilla olisi hommia, ilman että toinen raataa tekemässä kaiken.
No, onneksi tuo suhde on takana päin. Tuon keskustelun jälkeen alkoi tulla paljon muutakin ihmeellistä. Meidän ajatuksemme, luonteemme, ja tavoitteemme oli niin erinlaiset että yhdessä tuumin lähdimme eri teille.
Mut mielipiteitä...
Entisen avokin kanssa mietittiin jahka jossain vaiheessa oltaisiin tehty perheenlisäystä. Aloite tuli miehen puolelta ja hän oli enempi asiasta innoissaan. Hän suunnitteli että minä jäisin kotiin muutamaksi vuodeksi ja hoitasin samalla kodin. No, niinhän se minusta kuuluisikin mennä. Huomautan tarinan tässä vaiheessa että molemmat ansaitsimme rahallisesti saman verran, syy selvinee myöhemmin.
Sattuipa sitten niin että naapurin parinkunta erosi.
Ja jostain ihmeestä tämä mies sai kamalan kimmokkeen, hän alkoi ajattelematta hukkumaan kaikkia naisia. Kun naiset saavat lapsia niin sitten istutaan ja laiskotellaan kotona eikä tuoda rahaa taloon ollenkaan. Mies on se joka vain raataa ja tekee.
Eron jälkeen pitäis vielä elareita miehen maksaa. Että eikös mies ole maksanut ihan tarpeeksi silloin kun nainen on kotona lapsen kanssa maannut.
No, minusta on jotenkin sanomattakin selvää että jos on sovittu että nainen on muutaman vuoden kotona jälkikasvua hoitamassa, ei pystykkään ansaitsemaan samoja summia kuin työssäkäydessään....
Tuossa suhteessa muutenkin hoidin itsekseni koko huushollin hoitamisen. Ja pakostikkin kävi ajattelemaan että millaiseen hullunmyllyyn sitä siinä vaiheessa päänsä työntäisi, jos mies haluaa lapsen ja minut sitä kotiin hoitamaan. Mutta kuitenkin on sitä mieltä että laiskottelisin vaan. Entäs sitten kun palaisin töihin? Ja koko paletti olisi siinäkin vaiheessa, vieläkin suurempana minun hoidettavanani.
Eli kokonaan lapsenkasvatus, eläimet, työpaikka ja kaikki kodin askareet. Jos huushollin hoitaminen eli siivoaminen, pyykkien pesu, ruoanlaitto, kaupassa käynti yms yms lapsettomassakin suhteessa on täysin vieras asia, niin mitä se sitten on kun olis vaikka muutama vilkas muksu?
Esitin pelkoni miehelle, yht alkaen tämä ajatus ei sitten koskenutkaan minua vaan näin hän ajattelee muista naisista. SIIS HÄH? Ja sitten jatkuikin taas hillitön ryöppy. Enkä voinut muuta tehdä kun istua ja kuunnella.
No, sanomattakin selvää että otin lapsiasiassa samointein askeleen takavasemmalle. Siinä olisi mies muuten koko sen lapsenhoitamisen ajan höykyttänyt ja valittanut "laiskuuttani". Vittuillut kun en rahaa olisi ansainnut samaa summaa kuin ennen. Saatikka jos ero olis tullut niin lapsen olisin kasvattanut ainoastaan omalla kustannuksella.
Siksi kysyn vaan että mitä te miehet olette mieltä tästä asiasta. Ajatteletteko te että jos lapsenne äiti jää kotiin hoitamaan yhteistä lastanne. Että hän olisi laiska ja silkka elätti, ja eron sattuessa elarit ovat täysin turhia?
En tällä halua ketään ärsyttää. En provosoida. Halauisin vaan tietää mitä miehet ajattelevat tästä kuviosta. Uskaltaako sitä itse koskaan, kenenkään kanssa edes harkita lapsentekoa jos asiasta tuolla tavalla ajatellaan.
Itse kun ajattelen sen olevan yhteinen projekti. Eli kotiäiti hoitaa kodin vimpan päälle. Ja kun hän palaa jossain vaiheessa työelämään arkirutiinit sitten jaetaan niin että molemmilla olisi hommia, ilman että toinen raataa tekemässä kaiken.
No, onneksi tuo suhde on takana päin. Tuon keskustelun jälkeen alkoi tulla paljon muutakin ihmeellistä. Meidän ajatuksemme, luonteemme, ja tavoitteemme oli niin erinlaiset että yhdessä tuumin lähdimme eri teille.
Mut mielipiteitä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielestäni miehen tulisi osallistua naisen kanssa mahdollisimman tasapuolisesti kotitöihin ja lapsen kasvatukseen. Jos nainen on kotona ja mies töissä, niin varmaan silloin nainen tulee tehneeksi myös enemmän kotitöitä (kuten reilua onkin), mutta ei kai se tarkoita sitä, ettei miehen tarvitsisi olla kotona lainkaan avuksi?
Lapsenhoito voi olla välillä aika raskasta ja siksi on hyvä päästä toisinaan ulos tuulettumaan ja katsomaan vähän muitakin kuin kotikuvioita. Vähintään kerran viikossa mies voisi päästää vaimon ystäviensä kanssa shoppailemaan, leffaan, kahville tai baariin ja hoitaa lapsen ja kotityöt kokonaan itse. Lapsen kanssa yhdessä oleminen on arvokasta aikaa myös isälle.
"...Ajatteletteko te että jos lapsenne äiti jää kotiin hoitamaan yhteistä lastanne. Että hän olisi laiska ja silkka elätti, ja eron sattuessa elarit ovat täysin turhia?... "
Ajattelen että toi on tosi outoa toi kuvailemasi tilanne siis miehen puolelta sanottuna noiden raha ja laiskottelu juttujen osalta.
Jos jos aletaan yhteistä elämää rakentamaan niin siten aletaan.
Jos muija on niihin lapsiin panostanut ja mies taas rahantekoon niin eikö se olisi ihan reilu diili, että eron tullessa muija saa muksut ja mies omaisuuden. Tai tietysti toisinpäin jos jotkut niin keskenään haluaa mutta ei molempia vaan toiselle.
mutta sanoisin pari sanaa.
Vaikka nainen olisi kotiäiti, niin miksi hänen kuuluisi hoitaa koti vimpan päälle? Lasten hoitaminen on sinänsä sikaraskasta hommaa (paitsi jos istuttaa lapset tv:n eteen koko päiväksi teletappeja katselemaan...) ja jos sen päälle tekee kaikki kotityöt, niin vapaa-aikaa ei jää itselle ollenkaan. Se puolestaan väsyttää äidin, eikä hän jaksa hoitaa lapsiaan, kotiaan eikä parisuhdettaan kunnolla.
seuratessa,paras neuvo teille on olla hannkimatta
lapsia.edessä on kahdenkymmenen vuoden urakka,vähintään.jos teillä ei ole aikaa,niin miksi pistää itsensä kuseen.kahden pojan isä.