Kiehnäämistä

kyllähä sitä voi kompuroida vaikka minkälaisis trapetsiasennois ;D

sillee mikä tuntuis hyvälle. vaiks sitte käsikynkkää (arvokkaasti) taiks käsikädes heilutellen meneen.

halailut ja muut samontien.

et sillee kun tuntuis molemmista hyvälle :D tää ainaka pahemmi häiriintyis.. vaikee äkkii kuvitella mistään. no ehkä joku hillitön imutus keskellä manskuu sporakiskoilla päällekäin maaten vois olla vähä semmone, et okeiii mietitääs uudellee ;) yhdessä opetteluu, molempie puolelta.

mut joillaki on se oma lähituntuma vai mikskä sitä sit sanois, sellane, et vaatinee vähä aikaa, et tottuu et joku siinä tuntumassa pyörii.

?

Meni vähän ohi. Miksi spontaani hellyydenosoitus on sulle niin vaikeaa? Tai ainakin tästä kirjoituksesta saa sen kuvan. Minä kun ymmärsin että naiset just tykkää siitä, kun mies tulee suukottelemaan, hivelemään ja halaamaan ilman "käskyä" ja "sopimuksia"

"Mitenkä on, kuinka tärkeää sellaiset hipaisut, sipaisut, halailut ja käsikynkät teille ovat?"

Silloin ne on olennaista kun ne ovat molemmille olennasia muutoinhan se on jotain ihan muuta... peliä. En mä ainakaan halua et nainen alkaisi muo sipaisuttelee tai muutoinkaan kiehnäämään jostain miellyttämisen tarpeesta... Oikeastaan aika vasten mielinen toi pelkkä ajatuskin...

jatkuvasti =)

Eli on tärkeetä eikä suhdetta pääse syntymään jos ei halailla.

Eikä ole ymmärrystä jos siis suhdetta aattelit.

vanhanpiian kouluttaminen on aina mielenkiintoista :)

"Mä näytän omani kahden päivän päästä, jos sä näytät omasi"

Hei, hellyyttä se vaan on ja se ei katso aikaa eikä paikkaa. Tai tietty jos sulla on traumoja lapsuudesta tai teinivaiheesta. Kotona oltiin kylmiä, koskeminen oli tabu, paha asia, tai jos pojat ahdisteli sua koulussa ja sen takia sun täytyy tietää nykyään tasan tarkkaan milloin mies aikoo/haluaa lähestyä sua hellimis mielessä.

Mulla oli nainen, joka motkotti siitä, kun en jaksanut aina kaupungilla ollessamme kävellä käsikädessä, tai pussata ja halailla jossain yleisellä paikalla, puistonpenkillä..jne

Sain kuulla sitä "häpeetkö sä mua", "etkö sä rakasta mua" läppää. Olinkin sitten taas kotioloissa taas aloitteellisempi osapuoli.

parisuhteeseen läheisyys kuuluu. en ole tosin ikinä diggaillu käsi kädessä kävelyä tai muitakaan hellyyden osoituksia ulkosalla...silloin sellainen kiehnääminen ottaa pannuun.

Ovat kyllä erittäin tärkeitä juttuja enkä tiedä kuinka voisin olla ilman niitä ?

Käsikädessä kävely ei ole välttämätöntä mut fyysinen hellyys niin ilman sitä ei tule mitään.

No jos toinen on sellainen et hän ei sellaisista pidä niin eiköhän niitä vois yhdessä totutella ja katsoa mihin se johtaa, toisen tavoille opetteleminen saattas olla vaikea paikka mut yrittäisin kuitenkin.

Kaikki tälläiset asiat hoituu kuitenkin yhteispelillä ja totuttelemisella molempien tapoihin, sitähän tuo parisuhde käytännössä on joten kannattaa sunkin alkaa opetteleen :)
Et huomaakkaan kuinka kivaa se on kun vieressä on sellainen joka siitä pitää :))

Jos mies ei pysty läheisyyteen niin emmä sitä kauaa katsele.

Ymmärrykseen päästään jos toinen ei karkuun juokse tai täysin vaivaudu kun otan kadulla kädestä kiinni tai annan halauksen hyvästiksi. Menoihin tietenkin lähettäisiin aina jalan, niin aikaisin (jos saisin päättää), että voidaan käsikynkässä maleksia ja talvella hytistä toisia vasten. Kotioloissa vaatisin vastapuolelta sitä oma-aloitteisuutta kiehnäämisessä. Ymmärrys olisi hakusessa jos toinen ei osoita alussa minkäänlaista kiehnäämistä.

Poikaystävä: "Nussitaanko, mun tekee mieli"

Laura: "Ei missään nimessä, kehtaatkin kysellä tuollaisia. Tehdään sellainen sopimus, että yliyliylihuomenna ja kello 18:00. Jos sulle ei silloin sovi, niin ei mahda mitään"

mun miehet on aina olleet samanlaisia paijaajia ja helliä tyyppejä kuin mäkin. Kai se on se ku valitsee itse miesystävänsä *daa :) *.

hellyys ja hellittely oikeinkin mukavaa,,

käsikädessä julkisil paikoil ja halailu ei tuosta miulle ainakaan ongelmaa..
muut saattaa katella pitempään, "katteellisina "...

kotiolois...jaa,,, empäs kerrokkaan...

tässä nyt sit ns. julkista pelleilyä vai kahdenkeskistä kiehnäämistä?? Kahdenkeskisessä mulla ei oo mitään ongelmia mut auta armias kun pitäis kävellä vaik käsikädessä kaupungilla, vittu silloin tulee jotenkin niin etova ja vastenmielinen olo et ottaisin melkein ennemmin halon perseeseen kuin käden käteen.

Se ei vaan oo mun mielestä aikuisten juttu ja on aina jonkun sortin 'näyttämistä' ja helvetin typerää brassailua muille. Kattokaa nyt kaikki kuinka vitun typeriltä me aikuiset ihmisen nöytetään käsikädessä tai käsi toisen perseellä, hih hih, me mennään kohta nussiin, hih hih, meilläpäs molemmilla on joku, hih hih...

Kiitos vastauksista! Täytyy sanoa, että olen hienoisen yllättynyt siitä, kuinka tärkeää kiehnääminen on, varsinkin teille miehille.

Ehkä se on sitten niinkin, että vakka kantensa valitsee ja että nämä asiat loksahtavat luonnostaan kompromissiin, jos suhde muutoin on jatkuakseen.

osoittelen vaimolle hellyyttä mielelläni julkisestikkin, sillä ei ole mitään tekemistä onko paikalla muita, enkä tee sitä sen takia että paikalla on muita. Vaan...sen takia että tykkään osoittaa huomiota vaimolleni ja osoittaa että rakastan häntä. Sen takia olenkin aina hänen kimpussaan että rakastan häntä niin maan vietävästi! =)