Onko tällä naisia jotka uskovat että papin aamen vahvistaa suhdetta siis rituaalina?
Mulla ei ole mitään kirkkovihkimistä vastaan jos kävisi niin että menisin naimisiin... mutta en kyllä usko että se muuttaisi suhdetta vahvempaan tai heikompaan suuntaa millään tavoin.
Jotenkin tuntuu hieman erikoiselta että 2 aikuista ihmistä jotka haluavat rakentaa elämää yhdessä uskoisivat että papin aamen lujittaa heidän liittoaan. Ongelma voi olla joskus ( en siis yleistä) ennemminkin siinä että papin aamenen jälkeen tuudittaudutaan johonkin sellaiseen ajatukseen naisten puolelta että (...anteeks vaan kaikki naiset... ) nyt on lukko lyöty tälle suhteelle ja aletaan sitä miestä sitten muuttamaan... Olen joskus tavannut reaalimaailmassa naisia jotka suhtautuvat miehen kouluttamiseen kuin johonkin kennelitoimintaa... tai projektiin... ja se ei ole aina mitään kaunista katseltavaa... joo ei yleistetä...
Mä en usko että pastorin aamen vahvistaisi suhdetta pitkällä aikavälillä (ei toisin varmasti heikennäkkään...)
Mulla ei ole mitään kirkkovihkimistä vastaan jos kävisi niin että menisin naimisiin... mutta en kyllä usko että se muuttaisi suhdetta vahvempaan tai heikompaan suuntaa millään tavoin.
Jotenkin tuntuu hieman erikoiselta että 2 aikuista ihmistä jotka haluavat rakentaa elämää yhdessä uskoisivat että papin aamen lujittaa heidän liittoaan. Ongelma voi olla joskus ( en siis yleistä) ennemminkin siinä että papin aamenen jälkeen tuudittaudutaan johonkin sellaiseen ajatukseen naisten puolelta että (...anteeks vaan kaikki naiset... ) nyt on lukko lyöty tälle suhteelle ja aletaan sitä miestä sitten muuttamaan... Olen joskus tavannut reaalimaailmassa naisia jotka suhtautuvat miehen kouluttamiseen kuin johonkin kennelitoimintaa... tai projektiin... ja se ei ole aina mitään kaunista katseltavaa... joo ei yleistetä...
Mä en usko että pastorin aamen vahvistaisi suhdetta pitkällä aikavälillä (ei toisin varmasti heikennäkkään...)
Vastaukset 41
Vanhimmat
jos suhde on muuten hyvä ja toimiva, se pysyy sellaisena myös ilman papin aamentakin. Jos taas suhde ei ole hyvä, ei se siksi muutu papin aamenen jälkeenkään.
Uskon siis, ettei se avioliittoon vihkiminen mitenkään muuta suhteen laatua. Suhde varmaan pysyy melkolailla samanlaisena kuin oli aiemminkin.
kohdallani kirkkohäistä on turha edes haaveilla, joten papin aamenella ei ole minkäänlaista sijaa elämässäni.
saaneena tuo kirkkovihkiminen ei kuulosta tarpeelliselta riitiltä, kuten ei varsinaisesti koko vihkiminenkään. Ja mitä tulee tuohon naisten haaveiluun prinsessa häistä kirkkoineen ja miehen muokkaamisesta, niin meneekö enää aikuinen, elämää kokenut, ei enää kaksikymppinen, tuollaiset ajatukset mielessään suhteeseen? En taida uskoa.
"...niin meneekö enää aikuinen, elämää kokenut, ei enää kaksikymppinen, tuollaiset ajatukset mielessään suhteeseen? En taida uskoa."
Ei varmaan ainakaan pitäis aikuisen... yritin olla yleistämättä... no toi kennel-asenne voi johtua joskus hieman muustakin jutuista...kuin pastorista... ja sitä nyt on varmasti ihan aikuisillakin yli 30 v. naisilla varmasti.
Tasapuolisuuden nimissä kai joillakin miehilläkin voi olla vastaavia hallusinaatioita toisen muuttamisesta....
enemmän naisten juttu tuo muokkaaminen. Tai en tiedä, mutta näin luulisin. Haluaisin vain uskoa että ihminen viisastuu kokemusten eli iän myötä ja ymmärtäisi hakeutua oikeanlaisen ihmisen seuraan eikä haihattelisi noita muuttamisleikkejä enää kolmenkympin korvilla. Toisaalta haluanhan mä paljon muutakin ja saamatta on vaikka mitä.
Joo miks alkaa muuttamaan jos kaikki haluu tulla oman itsenään hyväksytyiksi suhteessa. ( näin ainakin tällä viikol viimeeks... yksi tuttu nainen vahvisti... ) Siin voi käydä niin et kukaan ei tunne ketään... ei tunne itseään eikä toista.... no nää on niit teorioita taas...
se on sukulaisten ja tuttavien kans järjestettävä tilaisuus, jossa pariskunta sanoo tahdon ja vannoo ikuisen rakkaden nimiin koko porukan edessä samallakertaa. sen jälkeen ei tarvii lähtee sukulaiskiertueelle erikseen, et kattokaas mikä tos sormes kiiltelee. kun ne kaikki tai ainaki ne ketä kynnelle kykenee, olis ollu paikan päällä.
et sit se ketä sen kysymyksen sitte tekee, et "tahtotko diipadai myötä ja vastamäessä tsipadui kunnes kuolema erottaa" on melkein se ja sama. jos haluais tarjota vieraille kunnon seremoniat ja juhlavat puitteet, nii kirkostahan ne löytyis. on katto korkeella ja kaikuu.
iha varteenotettavaa. siis verrattuna johonki hikisee toimistoon :D :D hähää
nii ja häitte jatkotha on perinteiseen tyyliin olleet suurmenestys :) kuokkavieraat, morsiammeryöstöt ja muut urheilusuoritteet. ja missä muualla morsiusneidot ja sulhaspojat oikee pääsee edes tapaamaan toisiaan, jos ei olis kunnon häitä? :)
ja vielä perinteet, mut ei tää niistä jaksais alkaa :D :D
En usko naimisiin tai edes kihloihin menon olevan se sitoutumiseen innostava asia, kyllä suhteen täytyy perustua siihen kummankin haluun ja tahtoon rakastaa toista ja olla yhdessä.
Haluaisin kuitenkin mennä naimisiin ihan siitä syystä et on kaunis ja romanttinen tapa viestittää koko maailmalle et halutaan rakastaa toisiamme.
Ja tietty kivat bileet kaikille ;)
"Joskus tulevaisuudessa haluaisin osata olla hyvä puoliso, joka jatkuvasti kehittyisi miehensä kanssa monissa jutuissa yhdessä niin että yhteiselo on vivahteikas prosessi joka on mielekäs vuorovaikutteinen jatkumo molemmille. Ja tietty hyvä äiti mikäli lapsia syntyisi. Tärkeää jatkuvaa kehittymistä elämässä :)"
Mielestäni siis olipa sitten naimisissa ja vaihtoehtoisesti vain muuten yhdessä on oleellista sitoutuminen siihen, että haluaa kehittää kahden ihmisen yhteistä suhdetta.
Ja tietty, että molemmat aikuiset ihmiset tekevät ratkaisuja, jotka edesauttavat suhteen lujittumista ja suhteesta rakentuu kahden ihmisen yhteinen juttu. Niin, että kyseessä on yhteinen juttu, jossa halutaan hyvää toiselle sen sijaan, että yritetään kouluttaa toista ihmistä. Siis vuorovaikutteista kehittymistä.
Ja kehittyminen voi myös olla mielekästä, siis vaikka keksitään yhdessä uusia vapaa-ajan juttuja, joissa molemmat viihtyvät :)
On varmasti olemassa ihmisiä, joille julkinen sitoutuminen ystävien ja sukulaisten läsnäollessa on symboolinen valinta, kuten avioliitto monille voi olla. Lisäksi kyseessä on myös ratkaisu, joka vahvistaa lasten oikeuksia.
Yhdessä elokuvassa oli hyvä vertaus siitä, että sitoumukset ovat valintoja jotka tehdään yhä uudestaan erilaisissa tilanteissa. Eli avioliitto on silloin vasta alku kehitykselle :)
"...sitoumukset ovat valintoja jotka tehdään yhä uudestaan erilaisissa tilanteissa."
Joo sitoudutaan myötä- ja vastoinkäymisessä ymmärtäisin tuon niin... sitoumukset voivat perustua monenlaisiin asioihin, uskoon, subjektiiviseen tahtoon ilman uskonnollista värinää olla toisen kanssa ja jakaa yhteistä elämää, j.n.e Loppupeleissä tuon sitoumisen pitävyyden määrää ainakin mun näkemyksen mukaan se miten rehellinen kukin on alunperin ollut itselleen ei mikään uskonnollinen viitekehys, ellei sitten herran pelon takia ole yhdessä. Ei siinäkään mitään muita vahingoittavaa tietenkään ole.
voi olla ihan vaikka kahden ihmisen yhteiseloa ilman avioliittoa. Vaikka se, että päätetään olla yhdessä voi olla vastaava asia kuin avioliitto. Tarkoitin siis sitoumuksella sitoumusta olla yhdessä :)
saavathan ihmiset myös mennä naimisiin ilman, että se vähentäisi sitoumusta? :)
Joo samaa mieltä. Olennaista on se että miten rehellisesti itselleen kumpikin on lähtenyt yhteiseen elämään mukaan. Sitten jos menee hyvin hieno homma, toisaalta jos tulee ero niin ompahan molemmat ainakin yrittäneet parhaansa, eli ei jää mitään jossitteluja.
Joskus vaan tuntuu että puolin ja toisin ei olla ihan rehellisiä itselleen ja sitä kautta myös toisilleen kun lähetään yhteistä matkaa taittamaan... meillä ihmisillähän on erikoinen... kyky uskotella itsellemme kaikenlaista tuubaa... mikä meidän erottaa... myös usein eläimistä... Missä kulkee se tunneälyn, itsensä huijaamisen ja laskelmoinnin, opportunismin ero?
"Bob Marley laulaa/lauloi ett ei ei voi juosta itseään karkuun ..."
luulen, että mikäli molemmilla ihmisillä on vilpitön halu ymmärtään sekä toista ihmistä että itseään asiat sujuvat omalla painollaan :)
Siis tottakai voi myös tiedostaa asioita. Kyllä silti myös se, mikäli liikaa arvioi tilannetta voi vaikuttaa suhteeseen niin, että luontainen vuorovaikutus kahden ihmisen välillä kärsii.
Miten tuo opportunismi ja laskelmointi liittyvät asiaan?
Rakkaussuhde, jossa kaksi ihmistä ovat itselleen ja toisilleen rehellisiä ja haluavat sitoutua toisiinsa on myös haasteellinen, sillä läheisissä suhteissa sen lisäksi, että on toiselle ihmiselle mielellään läsnä myös omat heikkoudet ja vahvuudet korostuvat. Ja niin siis molemilla suhteessa, eli kaksi ihmistä, jotka ovat samassa tilanteessa. Mikäli asia ymmärretään kehitysmahdollisuuteena voi kyseinen olla siis myös tosi rakentava asia.
Juuri nuo mainitsemasi itselleen uskottelut, jotka ovat myös ihan normaali ihmisen suojautumiskeino vaikeilta asioilta häipyvät, kun toinen on mukana suhteessa ja omat ominaisuudet korostuvat. Ja molemmille pitäisi vielä olla tilaa sekä omiin että yhteisiin juttuihin :)
"Missä kulkee se tunneälyn, itsensä huijaamisen ja laskelmoinnin, opportunismin ero?" omasta mielestäsi?
"Missä kulkee se tunneälyn, itsensä huijaamisen ja laskelmoinnin, opportunismin ero?" omasta mielestäsi?"
No yksinkertaistaen rehellisyydessä itselleen on tunneälyä... muu on siten muuta.
Laskelmointi ja opportunismi ja sen liittyminen ... niputin yhteen ...
Jos opportunismi merkitsee... kulloistakin tilannetta laskelmoiden hyväksi käyttävää, vallitsevia oloja myötäilevää asennoitumista tai niiden hyväksikäyttöä moraalisista näkökohdista välittämättä,
...Niin voi se liittyä jotenkin siihen miten kukin kokee oleelliseksi lähteä yhteistä elämää elämään...? ehkä...
Voi Tsiisus tää em. kuulostaa teoreettiselta... joku vois sanoo tän saman että ei kannata huijata tai juosta itseään karkuun... kun kyse on omasta elämästä... never... piste. heh...
itse ajattelen niin, että mikäli yhteistä elämää eletään niin sitä eletään yhdessä tietysti juuri siksi millainen ihminen toinen ihminen on.
Ja itseasiassa sen lisäksi, että ihmiset tarvitsevat välillä tilaa sekä itselleen on tärkeää antaa tilaa myös toiselle ihmiselle, jonka kanssa rakkaussuhteessa on. Kuten myös yhteisille asioille. Niin, että voi kehittyä yhdessä ja myös ihmisenä muuten elämässä. Lisäksi tietysti myös perheelle.
Myötä- ja vastoinkäymisissä on mielestäni ihan hyvä periaate olipa avioliitosta mitä mieltä tahansa. Siis, että pysytään yhdessä myös silloin kun on vaikeaa ja tietysti silloin kun on myönteisiä asioita elämässä.
Itse arvostan avioliittoa siksi, että se on kahden ihmisen tekemä sitoumus, vaikka sitoumuksia voi olla myös vaihtehtoisia :)
En ymmärrä ollenkaan...
"Jos opportunismi merkitsee... kulloistakin tilannetta laskelmoiden hyväksi käyttävää, vallitsevia oloja myötäilevää asennoitumista tai niiden hyväksikäyttöä moraalisista näkökohdista välittämättä,
...Niin voi se liittyä jotenkin siihen miten kukin kokee oleelliseksi lähteä yhteistä elämää elämään...? ehkä... "
Kuka niin yhteistä elämää viitsisi edes elää?
"Itse arvostan avioliittoa siksi, että se on kahden ihmisen tekemä sitoumus, vaikka sitoumuksia voi olla myös vaihtoehtoisia :) "
Joo ei mullakaan mitään avioliittoa vastaan ole yleisesti,mutta se ei saisi ainakaan huonontaa parisuhdetta. Tällä tarkoitan sitä että aletaan uskomaan johonkin muuhun ongelmien ratkaisemisessa kuin ihmisiin itsensä ja heidän ymmärrykseensä.
Luulen myös että on puolisoita ( m/n!) jotka alkavat pitämään sitä omaa puolisoaan (m/n!) itsestäänselvyytenä kun papin aamen on sanottu ja tämä on minusta hieman outoa.... mutta joo... en usko susta sitä ;))
"Kuka niin yhteistä elämää viitsisi edes elää?"
Samaa mieltä eipä tuohon ole oikeen lisättävää...
Ps. Katsoitko postia...
..kun lisättävää on niin vähän... :)
Se, että pitäisi puolisoaan itsestäänselvyytenä olisi ihan kohtuutonta sekä puolisolle että itselleen ;)
Kiitos postista. Mun sähköposti on epätoiminnassa, eli en pääse lukemaan posteja...
Joo myönnän, että ollaan näin kirjoitusten tasolla samoilla linjoilla aika useasti. Oikeastaan hieman ihmettelen jos oot alle 30 v. nainen ... sillä kirjoitusten tasolla vaikutat että ymmärrystä olisi tullut hieman pidemmältäkin aikaväliltä. No ehkä oot vaan ollut keskimääräistä uteliaampi oppimaan uusia asioita elämässä...
Suosittelen Gmailia ja siihen littyen notifyer ohjelmaa työpöydälle niin näät aina kun saat sähköpostia... google-kalenterit ja omien dokumenttien arkistointi, nettiin. (Eli ohjasin suomi 24 postin suoraan gmail osoitteeseen... )
..ehkä kyse on myös siitä, että omituisessa elämässäni on ollut niin paljon erilaisia käänteitä. Sekä hyviä juttuja että vaikeuksia :)
Koitan tehdä itselleni uuden sähköpostin. En ole puoleen vuoteen lukenut tuota postia. Näen kyllä lähetetyt viestit otsikkoina. Lisään uuden postin tuonne profiiliin, kun tehty.
Oletko itse mielestäsi ymmärtäväinen ihminen? :)
"Oletko itse mielestäsi ymmärtäväinen ihminen? :)"
Joskus toisinaan taas en... heh heh... eli no joo yritän ymmärtää "miksi joku... j.n.e,, vaikka en hyväksykään kaikkea ymmärtämääni...
Ikinä en ole toivonut kirkkohäitä, en kyllä avioliittoakaan. Olen aina uskonut ihmisen onnelliseen elämään ihan yksin ja omillaan. Niin siinä kuitenkin kävi että rakastuin ja kosintaan myöntävästi vastasin ja maistraatissa käytiin tämä pitkään pohdittu päätös rekisteröimässä. Heh! Olihan se aika huvittava tilanne, molemmilla mustat puvut päällä ja sormuskin meinasi mennä väärään sormeen. Meillä oli vain kaksi pakollista todistajaa läsnä. Se oli kaunis päätös suhteellemme: Meni vain vuosi ja kolme kuukautta niin mies totesi tehneensä virheen. Nyt naurattaa ja itkettää koko juttu. Että semmoinen vaikutus parisuhteen virallistamisessa on. Annat lupauksen jonka voit aina halutessasi peruuttaa.
Ei tollasia asioita kannata edes teoriassa hävetä varsinkaan sun, soon elämää...
en usko pappeihin enkä muihinkaan humpuukimaakareihin... :)
agnostikkona tää ei kuitenka välttämättä haluais kieltää kaikkee kaunista sen takii, et ite ei näkis sitä jotenki johonki oman pääs sisässä kiertävään juttuun sopivana.
kun ne häät on merkitykseltään todella paljo muuta, kuin se kirkossa käynti.
mut jos jotai juttuu ei tajuu, mite sitä vois arvostaa?
ja mitä pahaa kirkossa käymisessäkä loppuje lopuks on? pappiaki voi jututtaa koska vaa, ihmine se sekin on. niinku lääkäri. kirkkoki on rakennus, iha samalla lailla kuin sairaala. voiko rakennus olla jotenki paha?? muutenki tuntuu kummalle, et uskonnosta on tullu jotenki paha, ku kuitenki kirkko ja kirkon ulkomaan apu tekee pelkästään hyvää. kirkko on seurakunta, ja seurakunta on ihmiset ite.
toi ei mee jakeluun.
se vaan taitaa nykyään olla trendikästä erota kirkosta ja korostaa sitä kaikella tavalla.
tää olis mikää uskovaine eikä toisaalta mikää ateistikaan. ihmettelee vaan aina välillä tota arvojen kehittymistä.
pappihan on tavallaan virkamies itsekin eli kollega jollakin tavalla :)
Ja sitä paitsi olen lahjoittanut rahaa kirkon ulkomaan apuun, sehän ei liity mihinkään uskontoon sinänsä... Totesin muuten juuri rahan kerääjälle että ateisti tässä ollaan mutta raha kelpasi siitä huolimatta oikein hyvin :)
oot ton ekan perusteella jonkinlaine humpuukimaakari vissii iteki? jos humpuukimaakari on tavallaan kolleega.
"Totesin muuten juuri rahan kerääjälle että ateisti tässä ollaan mutta raha kelpasi siitä huolimatta oikein hyvin :)"
tää luulis kans, et rahankeräykseen saa osallistuu kaikki. se, et kirkkoki järjestää rahankeräyksii jonki asian tukemiseks, on hienoo. tää ei muista nähneensä ateisteja koskaan keräämäs fyrkkaa toisille tai itelleenkään. ja aika makeeta, et kaikkien osallistumishaluiste rahat otetaan vastaan.
olisko niitte pitäny sitte antaa rahasta takas ja kuitti verottajalle vai mite, ku sanoit niille olevasi ateisti "mut raha kuitenki kelpas"? vai kieltäytyy kokonaan ottamasta?
tässäki jotai vastakkainasetteluu haetaa iha selvästi.. :(
niinku sellasii ihmisii ja organisaatioita leimataa humpuukimaakareiks, ketä auttaa toisii ihmisii.
no jokaine tyylillään. tän mielestä se on vaan aikamoista silmien sulkemista, jos ei nää metsää puilta.
äh olkoon.
olisi jos siitä ei maksettaisi lainkaan palkkaa?
Eli sen lauluja (virsiä) laulat kenen leipää syöt....
"Jotenkin tuntuu hieman erikoiselta että 2 aikuista ihmistä jotka haluavat rakentaa elämää yhdessä uskoisivat että papin aamen lujittaa heidän liittoaan."
No, jos tuntuu oudolta uskoa, että Jumala liittäisi kaksi ihmistä yhteen ikuisesti, niin tottakai se on outoa.
tahdo kestää. Luulen että tässä kyseenalaistettiin sitä uskomusta että huono avoliitto muuttuisi hyväksi avioliitoksi noin taikasauvan kopauksella ja tyllimekolla.
Tulee mieleen, että jos mies ei halua avioliittoa, hän pitää kaiken varalta takaovea auki, jotta vaikean tilanteen tullen pääsisi nopeasti ja mahdollisimman mukavasti eroon suhteesta.
Olen sitä mieltä, että avioon ei kannata mennä, ellei ole aivan varma siitä, että haluaa naimisiin.
Pelkkä rituaali tuskin vahvistaa suhdetta, mutta jos aviopuolisot ovat vakavissaan toistensa suhteen, niin rituaalilla voi olla hyvinkin suuri merkitys parin elämälle.
Naimisiin menemällä puolisot osoittavat sekä toisilleen että muille läheisille ihmisille ja sukulaisille, että ovat tosissaan toistensa suhteen. Avoliitossahan tällaista "tunnustamista" ei tarvita, joten siitä onkin huomattavasti helpompi lähteä lätkimään heti kun arki alkaa ahdistaa. Avioliitossa kynnys on korkeammalla ja halu tehdä töitä suhteen eteen saattaa olla suurempi. Ei silti välttämättä avioliiton takia. Uskoisin, että avioliittoon menevät ihmiset ovat valmiimpia tekemään "työtä" parisuhteensa eteen kuin avoliitossa elelevät jo lähtökohtaisesti. Lähtöasetelma ja motivaatio on näillä ihmisillä erilaiset. Avoliittoon mennään kokeilemaan yhteiselämää, avioliitossa eletään sitä karvoineen ja nahkoineen päivineen.
Jos tässä nyt joskus naimisiin päästään, niin meillä sitä pappiakaan ei häissä tule olemaan..
Mutta en ole itsekään ymmärtänyt, miksi jotkut tuudittautuvat siihen että naimisiinmeno jotenkin muuttaisi tai lujittaisi suhdetta. Ja jotkut tosiaankin ajattelevat, että on mies saatu koukkuun kun se naimisiin menee. Kauhiata.
Neljä vuotta oltu yhdessä ja hääpäivä aikoinaan päätettiin nyt kahden vuoden päähän. Jos ne häät silloin järjestetään (minä niitä en rupee järkkäämään, vaan aloitteen pitää tulla mieheltä) niin minusta se on vaan upea sinetti sille että tässä ollaan oltu jo näinkin pitkään ja tullaan myös olemaan :)
tässä jutussa?
Muutetaan rituaalia siten, että ennen vihkimistä on asuttava autiotuvassa lapissa joulu- ja tammikuu (ei sähköjä tai vettä, ulkovessa ja lämmitys haloilla). Sitten kahden kuukauden kuluttua tulee sopiva virkamies kysymään, että vieläkö tuntuu järkevältä ja jos ei ole ongelmia, niin vihkii paikan päällä.
Tässä olisi se puoli, että nuo prinsessajutut jäisivät pois ja riitti olisi entistä vahvempi. Sitäpaitsi jos jonkun kanssa oikeasti on mukavaa noissa oloissa, niin tuskin sitä suurempia riitoja tulee myöhemminkään.
Kahdestaan pienessä purjeveneessä atlantin yli voisi olla myös sopiva juttu.
Mun mielestä avioliitto ei vahvista yhtään mitään, sen purkaminenhan on vaan ilmoitusasia.
Itse en kuulu kirkkoon, joten häissäni ei tule mitään papin aamenia (häämatkaan sitten panostetaan enemmän).
Lapsethan olen jo käynyt "tunnustamassa" omikseni, joten lasten asemaan kyseinen rituaali ei vaikuta.
Naiseni asemaan ei myöskään asialla ole merkitystä, jollen satu delaamaan.
Omaan asemaan on sen verran merkitystä, että naiseni perimä omaisuus siirtyy myös minun omistukseeni.
Sillä miten olemme toisiimme sitoutuneita, ei asialla ole mitään vaikutusta.
:D)))))))))
että moni nainen uskoo :)
Mutta ei kai se vitsi naisen parasta ennen päiväyksestä -ihan tuulesta temmatukaan ole...
Minulla ei ole mitään periaattellista naimisiin menoa vastaan, mutta eipä ole sen puolestakaan.
Se täytyy vaan sanoa, että häät ovat yleensä ihania (paitsi jos on kaaso...). :D
Varmasti sellainen on, mutta sepä ei ole kiveen hakattu.
Joskus parikymppisenä sitä ajatteli, että vähän parinkympin jälkeen se tulee vastaan.
Mutta sepä liukuu oman iän myötä eteenpäin.
Että sillee.
Kyllä se sormus on myös ulkoinen merkki siitä että toinen on varattu.Minä kun kuljen nois ravinteleissa,niin koskaan en yritä sormustettua miestä.Minä kunnioitan sitä merkkiä kyllä.Kaikista vaikeinta on tänäpäivänä löytää se oikeesti sinkku mies kun seassa pyörii näitä sormuksettomia vakavissaan eleleviä!!Ja kuulkaa kyllä on vahinkoja sattunu perhana eivät edes sano olevansa parisuhtees,arvaatte kyl miksi... ;(Sama vois olla toisinkin päin eli ne sormuksettomat naiset,on meil vientii,mut kuka meistä on oikeesti se sinkku.Miettäskö vaikka tältäkin pohjalta.Ei net ukkokullat siel aina ihan fiksusti ja avokkejaan kunnioitettavasti käyttäydy.Eikä akkakullatkaan...
Kerran kysäsin eräältä että jos sul ois sormus ,sä ilmeisesti työntäsit sen taskuun ??? Hän tuumasi jotta se olisi vaikeampi tehdä,ei ehkä työntäisikään.Mut nyt hänen ei sitä tarvinnut miettiä..vakaasti,vapaasti liitossa...että näin
"Kyllä se sormus on myös ulkoinen merkki siitä että toinen on varattu."
Niinpä...
Mutta kuten itsekin näytät huomanneesi , ei se sormus ja siihen liittyvät rituaalit takaa mitään... vaan kyse on ihan jostain muusta kahden ihmisen välillä...