Hei, miten teilla sompaillaan tyon ja kotivaimouden valilla? Onko miehelle tarkeaa etta han on tienaaja ja perheen paa? Onko miehia jotka haluavat vaimon olevan mieluummin kotona kuin tyoelamassa, lapsienkin vuoksi? Miten itse suhtaudutte ajatukseen? Voisitteko olla kotona? Miten se sopii suomalaiselle naiselle? :)
Talla hetkella odotan esikoista ja mies haluaa ehdottomasti minun olevan kotona, varsinkin sitten kun lapsi on syntynyt. Pakko silti myontaa etta hieman tylsistyttaa, varsinkin kun olen koko pienen ikani tehnyt toita myos opiskelujen ohella. Talla hetkella tilanne on kuitenkin pakon sanelema, silla en pysty tyoskentelemaan maassa jossa nyt asumme.
Tulevaisuudessa minun pitaisi mielellaan olla kotosalla lapsen kanssa ja mieskin haluaisi olla mahdollisimman paljon kotona sen minka tyot sallivat. Kodin ulkopuoleista tyota mies ei oikein haluaisi minun tekevan, ei silla ettenko voisi, ei han minua kotiin pakota jaamaan. Lisaksi mies sanoo ettei minun tarvitse tienata ja ehdottelee etta voisin tehda vaikka vapaaehtoistoita tai hyvantekevaisyyshommia ikaan kuin olisin joku hemmetin ylhaisonainen! :D
Talla hetkella odotan esikoista ja mies haluaa ehdottomasti minun olevan kotona, varsinkin sitten kun lapsi on syntynyt. Pakko silti myontaa etta hieman tylsistyttaa, varsinkin kun olen koko pienen ikani tehnyt toita myos opiskelujen ohella. Talla hetkella tilanne on kuitenkin pakon sanelema, silla en pysty tyoskentelemaan maassa jossa nyt asumme.
Tulevaisuudessa minun pitaisi mielellaan olla kotosalla lapsen kanssa ja mieskin haluaisi olla mahdollisimman paljon kotona sen minka tyot sallivat. Kodin ulkopuoleista tyota mies ei oikein haluaisi minun tekevan, ei silla ettenko voisi, ei han minua kotiin pakota jaamaan. Lisaksi mies sanoo ettei minun tarvitse tienata ja ehdottelee etta voisin tehda vaikka vapaaehtoistoita tai hyvantekevaisyyshommia ikaan kuin olisin joku hemmetin ylhaisonainen! :D
Vastaukset 13
Vanhimmat
ei ole varaa olla kotona vaikka mies onkin töissä ja aina sanoo että miksi menet töihin. Pakko tehdä töitä kun ukko kuskaa kaikki rahansa äidillensä säästöön ja soittelee sitten minulle kun bensa loppuu autosta....
kun miehesi soittaa että on bensa loppu autosta, sano sille että työntää sen auton kotiin.
Jätkähän elää siivellä, vaikka on töissä.
Et voi olla noin tyhmä.
Sinällään voisin hyvin kuvitella olevani oloneuvos. ;oD Opiskella ja kehittää itseäni päivisin kun lapset olisivat kerhossa virikkeitä hakemassa ja odotella sitten höyryävän padan, siistin kodin ja hyvin käyttäytyvien tenavien kanssa kun mies kotiutuisi... *heh* ;oD
Mutta todellisuus on toista, molempien palkat tarvitaan elämiseen. Mies kun ei ole mikään hyvinpalkattu toimitusjohtaja, vaan ihan tavallinen raksaduunari. Äitiysloman ja hetken hoitovapaata talous kyllä kestää, mutta sitten pitää mennä jo pikaisesti säästötilin vajetta paikkaamaan töihin.
Todellisuudessa nautin erittäin paljon työstäni; se on hyvällä tavalla vastuullista, luovaa ja haastavaa - samalla myös harrastus ja kiinnostuksen kohde. Vaikka ajatuksen tasolla olisi kiva olla kotona, en tiedä miten oikeasti viihtyisin.
Miehelläni ei ole mitään ideologiaa tästä asiasta. Hän ei mitenkään ihannoi kotiäiteyttä, eikä koe, että ollakseen mies hänen täytyisi tuoda ruoka yksin pöytään. En myöskään usko, että hän on koskaan ajatellut, että haluaisin ehkä jäädä kotiin, koska työni todellakin on myös harrastukseni ja yksityisyrittäjänä firma iso osa elämää.
Jaksa kiinnostua jokapäiväisestä kodin siivouksesta, minä ainakin haluan jotain vähän kehittävämpää ja työ tai opiskelu on ok. Jos vielä lapsen saisin ja olisi taloudellisesti mahdollisuus olla kotona, lapsen vuoksi tietty olisin ja mielellään hoitaisin häntä 3-vuotiaaksi:)
Meilla tilanne kotivaimoiluun on mahdollinen kahdesta erittain onnekkaasta syysta; miehen ammatti ja valuuttakurssit, jotka suovat meille taman elamantyylin. Ollaan ulkomailla toissa muutaman kuukauden vuodesta, sitten asutaan miehen kotimaassa ja siella tienatut rahat riittavatkin todella pitkalle. Lisaksi miehella on kotimaassaan yritystoimintaa, joka tuo lisaansioita. Eli meilla on todella poikkeuksellinen tilanne sinallaan.
En tieda miten tulevaisuudessa tuo kotona hengaaminen oikein sujuu minulta. Mahdollisuuksien mukaan haluan kylla luoda uraa. Ei niinkaan sen rahan takia vaan itseni.
Mina olen ollut koko ajan toissa, aitiyslomia lukuunottamatta. Pidemman kotonaolon jalkeen mieskin jo tuuppii toihin, minusta tulee aika sietamaton "kotirouvana" :)
Onneksi loytyi myos taalta uudesta maasta toita suht nopeasti!
Asuessamme mieheni maassa olin kotona ja mies kävi töissä. Meillä ei ole lapsia, joten pitkästyin todella pahasti kotirouvana, se alkoi jopa vaikuttaa negatiivisesti suhteeseemme. Minua raastoi joka päivä ajatus siitä, että olin opiskellut monta vuotta ja nyt vain "hengailin" päivät pitkät.
Halusin tulla takaisin Suomeen enkä kadu päätöstäni. Nyt olemme molemmat töissä ja suhteessakin kaikki paremmin sillä nyt en pura turhautumistani enää mieheeni.
No yleensähän Suomessa pidetään äityisloma, eli pakko se on kotiin jäädä hoitamaan omaa lastaan.
Miksi teet lapsen? Jos on noin vaikeeta jäädä kotiin hoitamaan lasta, olet aika itsekäs nainen, ja suosittelen että siirrät lapsen tekoa muutamalla vuodella.
Miten sopii suomalaiselle naiselle jäädä kotiin hoitamaan lasta? Oletko aivan pipi päästä? Kuinka voit edes kysyä moista?? Kyllä minä olen kumpikin lasta hoitanut 3 vuotiaaksi kotona, ja olen todella suomalainen nainen. Jos lapsia haluaa, olisi parempi myös huolehtia niistä, ei lapset mitään nukkeja ole. Oma lapsesi sinua tylsistyttää? Voin sanoa, kyllä kotona on tekemistä lapsien kanssa, ja ei ne lapset koko elämää pieniä ole. Olet todella itsekäs!!!!!!!!!
Oliko tuo nyt mulle? En ole sanonut etta lapsen takia kotiin jaaminen olisi "vaikeaa" tai tylsaa... Ja... me ei edes kylla asuta Suomessa joten taalla ei edes ole aitiyslomia. Kysyin miten sopii suomalaiselle naiselle kotiVAIMOUS, kotirouvana olo.
aitiyslomalla ja mies kay toissa. En ole tylsistynyt, silla pieni vauva pitaa aitinsa kiireisena ja huolehdin myos siita, etta saan valilla ihan omaa aikaa, mies hoitaa silloin tyttoa.
Mina palaan takaisin toihin sitten kun aika on oikea. En todellakaan ala raahata pienta lasta paivakotiin. Me voimme toistaiseksi elaa saasteliaasti, jotta lapsemme voi olla kotona mahdollisimman pitkaan. Han on minulle tarkeinta elamassa, ei tyoni. Kannattaisi varmaan olla vahemman itsekas...
Jokaisella on oikeus elää elämäänsä parhaaksi näkemälään tavalla. On mielestäni todella epäkohteliasta kutsua muita ihmisiä itsekäiksi jos he eivät elä elämäänsä kuten sinä.
Lapset ovat tärkeitä äideilleilleen, mutta äitien ei pitäisi uhrata koko elämäänsä pelkästään lapsen edun vuoksi. Jos itsestä tuntuu, että tekee hyvää käydä töissä niin mielestäni se on jokaisen oma asia. Eikö lapsen kannalta ole tärkeää, että hänellä on äiti, joka on tyytyväinen elämäänsä tuli tyytyväisyys sitten kotiäitinä olosta tai työssäkäynnistä. Silloin varmasti pystyy antamaan lapselleenkin enemmän. Meitä naisia on kuitenkin aika moneen junaan tällä pallolla.
Jos vanhemmat voivat hyvin, voivat lapsetkin hyvin. Kaikki eivat vain pida siita, etta olevat kotona paivat pitkat.
Itse olen ollut paivakodissa pienesta pitaen, niin ovat kaverinikin, ja mielestani olemme kaikkin ihan taysipaisia ja suhteet vanheempiinkin ovat hyvat.
Olisi ihanaa, jos minulla olisi rikas mies, joka toisi rahaa kotiin ja itse saisin vain olla kotona lapsen kanssa päivät pitkät. Olen sellainen ihminen, että keksin aina jotain kehittävää tekemistä itselleni, esim. opiskelun. Lukisin kaikki kirjaston kirjat ja katsoisin kaikki hyvät elokuvat suurelta screeniltä kotiteatterissamme. Kuntoilisin itselleni näyttelijättären kropan ;) Voi se olisi ihanaa!
Mutta todellisuus on vähän toista. Minä olen meillä se, joka tienaa enemmän. Vaikka nigerialaisen mieheni kulttuuriin on perinteisesti kuulunut, että mies elättää perheensä, on hänenkin kotimaassaan tilanne muuttunut ja naiset opiskelevat yhä enemmän yliopistoissa ja luovat uraa.
Lisäksi on otettava huomioon toinen seikka. Nimittäin, jos joskus tuleekin ero. Silloin naisen olisi todella vaikea monen joutilaan vuoden jälkeen löytää kunnon töitä ja päästä samaan elintasoon, johon on tottunut.