Saska Tuomasjukan väitöskirja "Strategies for reducing postprandial triacylglycerolemia" (Aterianjälkeisen lipemian alentaminen) päätyy mielenkiintoiseen päätelmään:
"Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä elintarvikkeita tai ruokavalioita, jotka ehkäisevät sydän- ja verisuonitautien etenemistä. Veren rasvapitoisuus pysyy kurissa, kun ruokavalio sisältää kohtuullisesti rasvaa (35 - 40 prosenttia kaikesta energiasta), josta osa voi olla steariinihappoa, ja runsaasti hitaasti imeytyvää hiilihydraattia. Erityisesti riskiryhmät kuten lihavuudesta tai 2-tyypin diabeteksestä kärsivät henkilöt voisivat hyötyä tämän kaltaisesta ruokavaliosta."
http://www.utu.fi/media/
"Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä elintarvikkeita tai ruokavalioita, jotka ehkäisevät sydän- ja verisuonitautien etenemistä. Veren rasvapitoisuus pysyy kurissa, kun ruokavalio sisältää kohtuullisesti rasvaa (35 - 40 prosenttia kaikesta energiasta), josta osa voi olla steariinihappoa, ja runsaasti hitaasti imeytyvää hiilihydraattia. Erityisesti riskiryhmät kuten lihavuudesta tai 2-tyypin diabeteksestä kärsivät henkilöt voisivat hyötyä tämän kaltaisesta ruokavaliosta."
http://www.utu.fi/media/
Vastaukset 13
Vanhimmat
Taas hyvää tietoa siitä miksi kannattaa valita matalan GI:n omaavia tuotteita ruokavalioonsa.
Taas tuli vahvistus esittämilleni asioille. Kannattaa syödä kovia rasvoja, kuten voita.
Perun puheeni tuolla "kevyet herkut"- palstalla. Enhän mä voinut tietää, että sulla on tämä juttu. Koita pärjätä.
Syödä. Mitä itse asiassa tarkoittaa sana syödä?
Olisiko ainakin minun kohdalla parempi käyttää sanaa käytän voita, siis leivän päällä.
Syön puuroa ja käytän siinä voisilmää lisukkeena.
Ja jos joku elintarvike ei ole vaarallinen ei se myöskään voine tarkoittaa että sitä syödään kaksin käsin ja että se on lääke.
Tutkimus nimen omaan kumosi sen, että voita kannattaisi syödä. Lukekaapa Turkkarin juttu aiheesta.
Jos et osaa avat linnkkiä:
"Tänään väittelevä Saska Tuomasjukka yllättää
Perunan sijaan pastaa ja hyvää rasvaa
MERVI LUOTONEN
Ravinnon sisältämä kova rasva voi vaikuttaa edullisesti joihinkin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, sillä sen on todettu alentavan veren rasvapitoisuuksia. Kärkeen nousee erityisesti steariinihappo, mitä normaalissa ruokavaliossa on eniten esimerkiksi silavassa, naudanrasvassa eli talissa ja tummassa suklaassa.
Näin esittää aterianjälkeisen veren rasvapitoisuuden alentamisesta tänään Turun yliopistossa väittelevä tutkija, filosofian maisteri Saska Tuomasjukka.
- Steariinihapolla on niin paljon positiivisia ominaisuuksia, että sitä voisi lähteä kehittämään korvaavaksi kovaksi rasvaksi, hän muotoilee.
- Ongelmana nimittäin on se, että vielä tällä hetkellä sitä löytää lähinnä vain ruoista, joissa sillä on seuranaan muita erittäin haitallisia rasvoja.
Kaikki kova rasva ei ole haitallista
Saska Tuomasjukan tutkimuksessa nousi selkeästi esille se, että veren rasvapitoisuus aterian jälkeen on merkittävästi matalampi silloin, kun aterian rasva on tyydyttynyttä. Tuomasjukka muistuttaa, että aterian jälkeen verestä mitattu runsas rasvapitoisuus on todettu tärkeäksi sydän- ja verisuonitautien riskitekijäksi.
- Jo kauan on tiedetty, että kaikki kova rasva ei ole haitallista. Suklaassa, erityisesti tummassa, sekä eläinrasvoissa runsaana esiintyvä tyydyttynyt steariinihappo itse asiassa laskee veren kolesterolipitoisuuksia. Se imeytyy hyvin mutta hitaasti, väittelijä yllättää.
Jos veren rasvapitoisuudet ovat koholla, ruokavalion muutos voi auttaa.
- Mikäli ruoan nopeita hiilihydraatteja korvataan sopivilla rasvoilla, veren rasvapitoisuus yllättäen laskee. Kuidun ja hitaasti imeytyvän hiilihydraatin määrää ei kuitenkaan saa vähentää. Siksi esimerkiksi perunaa, jossa kuituja on hyvin vähän, voisi korvata esimerkiksi pastalla italialaiseen tapaan keitettynä ja jossain määrin myös rasvalla. Tällaisen ruokavalion muutoksen pitäisi johtaa rasva-arvojen kohentumiseen.
Ei enempää voita leivälle
Sen sijaan voin käytön lisäämistä Saska Tuomasjukka ei suosittele.
- Veren rasvapitoisuus pysyy kurissa, kun ruokavalio sisältää kohtuullisesti rasvaa, sekä runsaasti hitaasti imeytyvää hiilihydraattia, hän summaa ja jatkaa:
- Jos ruoka sisältää runsaasti tyydyttynyttä rasvaa, on tärkeää nauttia myös monityydyttymättömiä kasviöljyjä, kuten rypsiä tai vaikka camelinaa. Tällöin rasva ei päädy keskivartaloon vaan se poltetaan energiaksi.
Erityisesti riskiryhmien, kuten lihavuudesta ja 2-tyypin diabeteksestä kärsivien henkilöiden Saska Tuomasjukka uskoo voivan hyötyä tämäntyyppisestä ruokavaliosta.
- Lihavuudesta kärsivillä henkilöillä ja 2-tyypin diabeetikoilla rasva-arvot ovat lähes poikkeuksetta koholla. Tärkeintä on saada lihavuus kuriin. Jos se ei onnistu, silloin voisi kokeilla vaihtaa ruokavalion tyhjiä hiilihydraatteja hyvään rasvaan ja runsaskuituiseen viljaan. Täsmäaseena voisi tutkia steariinihapon käyttöä.
Saska Tuomasjukka ei usko, että ruokasuosituksissa mikään nyt äkkiä muuttuu.
- Niitä uusitaan kymmenen vuoden välein, väittelijä on realisti.
Väitös kuuluu elintarvikekemian alaan. Siinä tehtiin nyt ensimmäistä kertaa yhteenveto ravinnon erilaisten rasvojen vaikutuksista veren rasvapitoisuuksiin aterian jälkeen.
Julkaistu 20.4.2007 2:32:03"
En tiedä oletko seurannut keskustelua, mutta tässä kävi niin että kiril ei lukenut muuta kuin otsikon ennen kuin ryntäsi tänne hehkuttamaan. Kävikin niin, etä väitös on kaikkea muuta kuin mitä otsikko antaa ymmärtää. Eli nyt ollaan siinä tilanteessa jossa kiril ei suostu kommentoimaan muuta kuin artikkelin otsikkoa :-)
jos mielestäsi väitöskirjan jukistamistilaisuuden otsikko oli harhaanjohtava. Älä nyt yritä kiemurrella pois tästä sinulle ikävästä asiasta. Kyllä sieltä otsikon alta löytyy selkeät perusteet sille, miksi otsikko oli valittu niinkuin oli valittu.
Sinä sitten olet hauska mies. Mitä enemmän jauhat otsikosta sitä varmemmaksi käy se tosiasia, että tuli tehtyä pikku kömmhdys :-)
Mielenkiintoinen tutkimustieto - joka todella on yliopistolla otsikoitu ja sitä myötä uutisotsikoitu kaikkialla leväperäisesti. Kyse ei suinkaan ole kaikista tyydyttyneistä rasvahapoista vaan pitkäketjuisimmasta eli steariinihaposta. Onhan niitä pari vieläkin pitkäketjuisempaa, joiden vaikutus saattaisi johdonmukaisesti olla vielä parempi. Niille ei kai oikein ole keksitty nimiä, koska niiden merkitystä ei ole tiedetty. Toivottavasti jatkotutkimus paljastaa lisää.
Tulkitsen tutkimusta käytännössä niin, että ei ole lainkaan pahitteeksi nauttia joulukinkun paistamisen jälkeen puhdasta vähäsuolaista ruisleipää ja sivellä päälle kinkun silavaa. Se ei ole niin vaarallista kuin on annettu ymmärtää. Kun jättää jouluruoista pois kaikki nopeiksi raffinoidut hiilarit, kuten peruna- ja lanttulaatikot, niin läskiruisleivän voi hyvin nauttia.
Ja joulun tummaa suklaata jälkiruoaksi sitten, kun alkaa taas huikoa.
Terveellisyys edellyttää toki rajallisuutta kaikille herkuille. Ei koskaan syömistä vatsa täyteen vaan vain nälän poistamiseksi - ja täytteeksi marjoja, hedelmiä ja salaattivihanneksia!
tuolla linjalla, niin kohta väität, että koko väitöskirja on minun kömmähdys. Et ole edes hauska vaan typerän naurettava.
Suutuit, miksi? Enhän minä muuta kuin kerroin kuinka asia oikeasti on.
"ja runsaasti hitaasti imeytyvää hiilihydraattia."
ja tuollainen oikein mainio kohta...