Haluan sanoa, että työpaikkakiusaaminen on lievä
termi ja se pitäisi olla työpaikkatuhoaminen. Työpaikkakiusaamisessa on tarkoitus tuhota, nöyryyttää sekä tarvittaessa jopa viedä kiusatun terveys aina pitkälle tulevaisuuteen. Kyse on siis
tarkoituksellisista ja pitkällesuunnitelluista keinoista tuhota yksilö. Olen kolmisen kertaa joutunut vakavan kiusaamisen uhriksi ja olen sitä nytkin. Valitettavasti en pysty puolustamaan itseäni ja tuhoajat tietävät sen.
Ongelmani alkoivat siitä, että tulin täysin tuntemattomana työpaikkaan, mutta sinne tuli myös eräs puolituttu joka tiesi mitä omistan- syynä oli kateus! Ko. henkilölle oli kuitenkin pedattu työpaikka, mutta minä sain sen omilla ansioillani.
Koska minulla ei ollut ketään työpaikalla takanani, sillä en saanut helposti ystäviä ujouteni takia, pystyi tämä puolituttu tekemään elämästäni helvetin kun hänen oma selustansa oli vielä turvattu. Vaikka yritin kuinka salata omaisuuteni ja käyttäytyä mahdollisimman tavallisesti, juorut pitivärt siitä huolen, ettei kukaan halunnut enää olla kaverina- omistin liikaa!
Muistakaa kun menette työpaikkaan, jonka olette itse saanut, on suuri vaara että ongelmatilanteissa jäät täysin yksin. Tämän estämiseksi älä koskaan esim. kahvipöytäkeskusteluissa puhu omasta menestyksestäsi. Yritä aina kääntää keskustelu yleisiin ilmiöihin, kuten säähän jne. Jos sinun pitää vastata mitä teit viikonloppuna, anna sellainen kuva, että sinulla on kavereita takanasi. Esim. Villen kanssa käytiin kalassa ja Kallen lenkillä. Opettele ko. kavereiden nimet jo etukäteen ulkoa, että ne tulevat automaattisesti tarvittaessa. Ja sitten: ÄLÄ KOSKAAN PALJASTA TULEVAISUUDEN SUUNNITELMIASI !. Esim. jos sinulta kysytään aiotko hakea siihen ja siihen kouluun tai työpaikkaan, totea vain ettet tiedä tai tuskimpa sinne pääset. Pyri vähättelemään taitojasi.
Muistakaa, että Suomi on kateellisten luvattu maa!
Kaikki mikä toisella on hyvin, pyritään saamaan toiselta pois, vaikka toisen terveys tuhoamalla.
Olen itse selvinnyt vain näistä helveteistä kahden ystäväni tukemana( olemme tunteneet jo vuosia ) ja ajattelemalla etten ole tehnyt mitään
väärin. Ja muistakaa myös se, että syy on kiusaajassa/ tuhoajassa, ei teissä !
Kommentteja !
termi ja se pitäisi olla työpaikkatuhoaminen. Työpaikkakiusaamisessa on tarkoitus tuhota, nöyryyttää sekä tarvittaessa jopa viedä kiusatun terveys aina pitkälle tulevaisuuteen. Kyse on siis
tarkoituksellisista ja pitkällesuunnitelluista keinoista tuhota yksilö. Olen kolmisen kertaa joutunut vakavan kiusaamisen uhriksi ja olen sitä nytkin. Valitettavasti en pysty puolustamaan itseäni ja tuhoajat tietävät sen.
Ongelmani alkoivat siitä, että tulin täysin tuntemattomana työpaikkaan, mutta sinne tuli myös eräs puolituttu joka tiesi mitä omistan- syynä oli kateus! Ko. henkilölle oli kuitenkin pedattu työpaikka, mutta minä sain sen omilla ansioillani.
Koska minulla ei ollut ketään työpaikalla takanani, sillä en saanut helposti ystäviä ujouteni takia, pystyi tämä puolituttu tekemään elämästäni helvetin kun hänen oma selustansa oli vielä turvattu. Vaikka yritin kuinka salata omaisuuteni ja käyttäytyä mahdollisimman tavallisesti, juorut pitivärt siitä huolen, ettei kukaan halunnut enää olla kaverina- omistin liikaa!
Muistakaa kun menette työpaikkaan, jonka olette itse saanut, on suuri vaara että ongelmatilanteissa jäät täysin yksin. Tämän estämiseksi älä koskaan esim. kahvipöytäkeskusteluissa puhu omasta menestyksestäsi. Yritä aina kääntää keskustelu yleisiin ilmiöihin, kuten säähän jne. Jos sinun pitää vastata mitä teit viikonloppuna, anna sellainen kuva, että sinulla on kavereita takanasi. Esim. Villen kanssa käytiin kalassa ja Kallen lenkillä. Opettele ko. kavereiden nimet jo etukäteen ulkoa, että ne tulevat automaattisesti tarvittaessa. Ja sitten: ÄLÄ KOSKAAN PALJASTA TULEVAISUUDEN SUUNNITELMIASI !. Esim. jos sinulta kysytään aiotko hakea siihen ja siihen kouluun tai työpaikkaan, totea vain ettet tiedä tai tuskimpa sinne pääset. Pyri vähättelemään taitojasi.
Muistakaa, että Suomi on kateellisten luvattu maa!
Kaikki mikä toisella on hyvin, pyritään saamaan toiselta pois, vaikka toisen terveys tuhoamalla.
Olen itse selvinnyt vain näistä helveteistä kahden ystäväni tukemana( olemme tunteneet jo vuosia ) ja ajattelemalla etten ole tehnyt mitään
väärin. Ja muistakaa myös se, että syy on kiusaajassa/ tuhoajassa, ei teissä !
Kommentteja !
Vastaukset 9
Vanhimmat
En ole koskaan suostunut kiusattavaksi.
Onhan sitä moni yrittänyt mutta en jätä mitään asiaa käsittelemättä. Jos joku puhuu selän takana ja saan tietää, menen kyseisen henkilön luokse ja sanon että puhu suoraan mulle jos jotain on. Vaikka se olisi pomo.
Pukeudun erikoisesti ja se tekee minusta aina automaattisesti kohteen joka huomataan.
Pidän siitä ja nautin työstäni ja nauran pikku vinoilulle vaatteistani.
Olen huomannut jo kouluajoista lähtien että minulla on jotain,,,, arvovaltaa tai sisäistä voimaa.
En ole kiusaaja (tiedoksi vaan).
Seuraan mielelläni työtovereitani ja heidän käytöstään. Onhan noita heikkoja joukossa jotka suostuu vaikka jalkarätiksi. Tekisi mieli mennä ravistelemaan että herää ja puolustaudu. Muutaman kerran olen puhunut mutta he ottivat sen loukkauksena. Ei ollut tarkoitus.
Kohtelen heitä kuitenkin kuten muitakin. Näillä hiljaisilla on erityisvahvuutensa. Kun pyysin erästä hiljaista kaveria syömään kanssani hän puskahti itkuun. Silloin huomasin että tuska voi olla todella kova. Tässä vaiheessa kehoitan muitakin, menkää niiden hiljaisten ujojen luokse ja pyytäkää vaikka syömään tai jotain. Jos teillä on pelko siitä että joudutte epäsuosioon sen vuoksi ette ole kiusaajia parempia.
Aika moni näistä hiljaisista tulee kyselemään minulta neuvoa vaikken ole kovin korkeassa asemassa. Minulle on kuulemma helppo puhua. Vaikka yksi kaveri sanoi minulle että olet vähän pelottava. Johtuu ehkä siitä etten pelkää esiintymistä, haasteita yleensäkään ja olen aika paljon äänessä.
Mutta palataanpa sinuun helvetin kestänyt.
Mikset pysty puolustautumaan?
Mikä sen estää? Jos sinua jo valmiiksi kiusataan mitä menetettävää sinulla on jos lyöt vähän nyrkkiä pöytään. Et ole vissiin enää duunissa?
Minun sakemannituontiautorämäkin on herättänyt joissakin kateutta enkä ole köyhäkään ja kyllä siitä on puhuttu. Olen mielelläni lisäillyt että joo taidan käydä vaihtamassa uuteen autoon.
Siis vittuako minun omaisuus kellekään kuuluu.
Tai sinun omaisuus.
Tuo ujous on ongelma jonka voin ymmärtää. Olen myös huomannut kun ujo ihminen avautuu hänestä voi saada elinikäisen ystävän ja varmasti luotettavan.
Yksin jääminen on mahdotonta työelämässä. Joutuu joka päivä duunikavereiden kanssa tekemisiin ja ne työtkin on hoidettava.
Jos työ kärsii duunikavereiden vuoksi silloin on ongelma joka on otettava esille KOVAAN ÄÄNEEN JA NIIN KAUAN ETTÄ SE MENEE PERILLE.
Se kysyy tietty voimia ja kaikilla ei niitä ole.
Tukea löytyy jos jaksaa hakea.
Tuota kahvipöytäkeskustelujuttuasi en voi käsittää. "Vähättele taitojasi", siinähän sinä suorastaan haet heikon leimaa.
En ole koskaan käsittänyt kateutta. Keinotekoinen ja turha tunne josta ei ole mitään hyötyä.
Olenko ainoa Suomessa joka ihailee duunikaverin uutta autoa?
Tätä oli ilo lukea! Voi, kun minäkin olisin noin rohkea! Toivottavasti oikeen livenä törmään vielä moneen sinun kaltaiseen ihmiseen.
Valitettavasti joillekin ujoille ei pysty puhumaan, he ovat siis.. niin ujoja.
Mutta onnea sinulle punastelija. Harjoittele rohkeutta vaikka pienin askelin. Yleensä oma-aloitteisuus huomataan ja palkitaan.
Myönnän kuitenkin etten ole mikään pyhimys. Jos joku duunikaveri haluaa minusta vihollisen sen se myös saa.
Minä olin aikaisemmin kuin sinä, olin vahva ja puolustin itseäni ja kavereitani, jopa tuntemattomiakin, jos näin vääryyden tapahtuvan.
Minulla kuitenkin tuli pahoja ihmissuhesotkuja, jotka tekivät minusta ihan eri ihmisen, pysyvästi näköjään sillä niistä on jo vuosia eikä mikään vaan muutu.
Olen tullut araksi, ihmisiä pelkääväksi panikoivaksi, punastelevaksi.. Jotain meni niin rikki sisälläni että menetin sen vahvuuden jota kaikki minussa ennen ihaili.
En voi enää ajatellakaan seurustelevani tai edes hankkivani ystäviä koskaan.
Olen niin tyhjä ettei minulla ole mitään annettavaa kellekään, käyn vain töissä ja sekin on tuskan takana.
Ennen uskoin kykeneväni mihin vain.
Nyt en kykene edes yksinkertaisiin arkisiin asioihin, en kestä isoja ihmisjoukkioita, pahimpina päivinä kaupassa käyntikin on koettelemus.
Ihmiselle voi tapahtua asioita jotka muuttavat ja riisuvat hänet aseista, sen takia vetoan teihin jotka vielä olette pysyneet vahvoina, että auttakaa heikompianne!
Jos näette vääryyden tapahtuvan, älkää sulkeko siltä silmiänne.
Mikä ihmeen syy on olla puuttumatta jos kerran löytyy vahvuuttakin luonteesta?
Ehkä suomessa kiusataan niin paljon juuri sen takia, että me olemme niin epäsolidaarisia, jokainen huolehtii vain omista asioistaan.
Muualla maailmassa ihmiset ajattelevat paljon enemmän muitakin, kaikkia lapsia rakastetaan eikä pelkästään omia kuten suomessa.
Me unohdamme vanhuksetkin vanhainkotiin!
Jos me jokainen päätämme alkaa huolehtia kanssaihmisistämme, oli ne tuttuja tai tuntemattomia, niin kiusaaminen vähentyisi, olen siitä varma.
Kaikilla ihmisillä on ylpeytensä. Ujoilla ja hiljaisillakin. Apu täytyy olla hienovaraista.
Eräs tapaus muistuu mieleeni.
Menin normaalisti toimistolle ja näin nuoren kundin heiluvan mopin kanssa. Esittelen itseni kaikille joten sanoin että moi olet vissiin uusi siivooja.
Kundi sanoi että kyllä hän tuli ihan toimistoharjoitteluun.
Ihmettelin tietty miksi hän oli luudan varressa?
Kävi ilmi että eräs "duunikaverini" oli hänet siihen toimittanut.
Teki mieli mennä sanomaan suorat sanat tälle "duunikaverille". Mutta miten kävisi toimistoharjoittelijan. Hän olisi ehkä saanut vihat päälleen juoruilusta tai jostain ja olisin aiheuttanut turhaa kitkaa uudelle työntekijälle.
Laitoin harjoittelijan kopiointitehtäviin vähäksi aikaa ja odotin tuleeko tämä "duunikaveri" aukomaan päätään. Tapaus meni ohi hiljaisuudessa ja hyvä niin. En halunnut asiasta meteliä kun työympäristö on joskus niin vitun räjähdysherkkä.
Uudet työntekijät ovat ns. jyvällä AINA.
Oman navan tuijottaminen on helppoa. Ummistaa silmänsä kaikilta epäkohdilta ja tehdä vaan se mikä on pakko. Ihan kuin työpaikka olisi vaan iso kahvihuone juoruilua varten.
Tahtoisin uskoa että sisimmässään kiusaajatkin tietävät tekevänsä väärin. Valitettavasti luulen heidän saavan siitä jotain nautintoa.
voimia sulle, ei ex-rohkea vaan rohkea. Kirjoituksesi tuli suoraan sydämestä ja sehän on rohkeutta jos mikä.
Allekirjoitan tuon täydellisesti.
Minun kohdallani ei ehkä ollut kateus. En omista mitään muuta kuin välttämättömän vaatimattoman omakotitalon.
Onhan minulla lisäksi vaimo ja kolme ihanaa lasta. Avioliitto on myös ihan ok. Mutta ne kaikki olivat kateellisille ihmisille liikaa, ainakin Pohjois-Savossa.
Mutta kohdallani oli kiusaamisen ja ulos savustamisen syynä se, etten hyväkysyt räikeää epäoikeudenmukaisuutta ja tahallista työnteon häirintää ja lusmuilua, joka useasti vaikeutti työntekoa.
Kun niihin puutuin minusta tehtiin kiusaaja, syntipukki, vittumainen mies jne. Mitä kaikkea nimityksiä niitä olikaan tuolla lihatalon helvetissä.
Sanoisinpa vain että kenenkään työntekijän ei tarvitse maksaa toisen työntekijän palkkaa.
Lisäksi totean että luottamusmiehen ja esimiehen väärinkäyttö on aina vakava asia, koska siinä käytetään vastuullista asemaa törkeästi hyväksi vaikkapa henkilökohtaisen syyn perusteella.
Kuitenkin sellaiset henkilöt saavat jatkaa saavatpa vielä ylennyksiäkin kuten tapahtui Outokummussa.
Sanon vielä että todella typerää on se että kun nähdään kiusaaminen vierestä, mutta kukaan ei tee mitään. Minun syyttäminen siis jatkuu edelleen, vaikka en ole edes talon kirjoissa.
Vieläköhän se iankaikkisuudessakin jatkuu?
Tiedän tunteen kun kiusaajat terrorisoivat elämää vielä töistä lähdön jälkeen.
Tutuilleni on soitettu ja kerrottu aika erikoisia juttuja. Onneksi suurin osa on ihmetellyt soittajien motiiveja ja käyttäytymistä. Onneksi sain kuulla niistä.
Enkä varmasti tiedä kaikista jutuista, mutta hyvä että edes osasta.
Ensin olin hämilläni, sitten täynnä vihaa mutta lopulta en voinut kuin nauraa koko asialle!
Niin uskomatonta.
Miks pitäis puhua keksityistä kavereista (ville ja kalle) kun niitä yleensä kaikilla on oikeastikin. Mikset voi puhua rauhassa siitä, mitä oikeasti teet viikonloppuisin. Vai tahdotko sanoa että sinulla ei ole kavereita? Outoa.. Ja tuollaisella keksityllä elämällä pilaat mielenterveytesi. Alat pian itsekin uskomaan noihin villeihin ja kalleihin ja rupattelet yksiksesi heidän kanssaan kotonasi, jos asiat näin tosiaan on.
Ja hei, elämää on työpaikan ulkopuolellakin, ei sinun työkavereista mikään pakko ole frendejä saada.
Olet oikeassa siinä, että Suomi on kateellisten luvattu maa.. sinun ei jopa anneta yrittää saada elämääsi paremmaksi, jos kiusaajasta näyttää siltä, että se voisi onnistua. Kertomuksesi oli hyvä ja sivusi omaani, viimeisin työpaikkakiusaaminen oli niin paha, etten oikein uskalla vieläkään hakea uuteen työhön, vaikka tapahtuneesta on aikaa jo puoli vuotta. Olen kyllä kokenut muunkinlaista häiriköintiä viime aikoina.
Olet kestänyt hyvin.. lisätukea jos tarvitset, mene sivuille www.ihmisarvo.org, se on tukipilari kiusatuille.
Jaksamista meille kiusatuille, muistetaan että me ollaan jossain "parempia" kuin kiusaajat ja niin ollen yritetään nousta kiusaamisen yläpuolelle. Ei meidän tarvitse ainakaan pönkittää itsetuntoamme mollaamalla muita ja se on jo tässä ajassa hyvä ominaisuus, ei menetetä sitä :).