a) C.P.E. Bachista?
b) Beethovenista?
c) Berliozista?
d) Wagnerista?
e) Debussysta?
f) Schönbergistä?
g) Cagesta?
Mitä mieltä olette?
b) Beethovenista?
c) Berliozista?
d) Wagnerista?
e) Debussysta?
f) Schönbergistä?
g) Cagesta?
Mitä mieltä olette?
Mistä alkoi musiikin dekadenssi?
Dekadenssinvastustaja
15620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mielestäni tuollainen ajattelu on rappiollista. Vaikka musiikissa on keksitty merkittäviä asioita 1900-luvulla, ne ovat vain tervetullut lisä musiikin historiaan. Ne eivät ole tuhoava voima vaan rikkaus. Tonaalisuus esimerkiksi ei ole kuollut niin kuin usein sanotaan. Miksi olisi? Jos ihmiset kokevat atonaalisuuden tai täyskromatiikan epäesteettiseksi, säveltäjät lakkaavat vähitellen säveltämästä sellaista musiikkia ja niin on jo selvästi tapahtumassa. Esim. Magnus Lindberg, entinen radikaali modernisti, on kirjoittanut jo täysin tonaalista kolmisointumusiikkia, puhumattakaan nuoremmasta sukupolvesta.
Taiteessa ja musiikissa tapahtuu koko ajan liikehdintää. Nyt taas uudet tuulet puhaltavat ja ennustanpa, että olemme suunnistamassa takaisin kohti juuriamme uudesta tuoreesta näkökulmasta. Musiikki, säveltäjät ja muusikot ovat kehittyneet huomattavasti viimeisen sadan vuoden aikana. Musiikki ja taide täytyy osata liittää myös maailmantapahtumiin ajassa. Esim. II:lla maailmansodalla oli pitkäkestoiset seuraukset musiikissa. Ne haamut alkavat olla unohdettu.
En tarkoittanut pelkästään musiikin rakenteita ja muotoja, vaan myös taiteilijoiden asennetta säveltämiseen sekä käsitystä musiikin tehtävästä ja omasta asemastaan.
"taiteilijoiden asennetta säveltämiseen sekä käsitystä musiikin tehtävästä ja omasta asemastaan."
Voisitko selittää tarkemmin, mitä tarkoitat? Kiinnostavaa!
Noi säveltäjät ylikoulutetuja tekotaiteellisia ja tekopyhiä idiootteja. Ne mitään osaa säveltää. Jauhavat vain vanhaa paskaa vanhassa leilissä. Ne ei tajuu, että musantekemistä ei missä akatemioissa opita. Se opitaan vain tekemällä ja haistattamalla paskat koko valtiovallalle.
Irwin Goodmanista
Ei muuten alkannut. Irwin oli satakertaa nerompi kuin tavalliset pulttimuusikot. Verottajakin tykkäs siitä.
Irwinin erotti tavallisesta muusikosta se että hänellä ei ollut lahjoja. Se nyt ei toki koskaan ole estänyt kansansuosikiksi nousemista, ainakaan meillä Suomessa.
Kuten Hermann Hesse kirjoitti Arosudessa, Beethovenia on syyttäminen musiikin rappiosta. Hänestä alkoi dynamiikan ja sointivärin korostaminen itse musiikin asemesta. Berlioz kirjallisine aiheineen olikin jo sitten täyttä rappiomusiikkia. Ja Wagner olisi pitänyt tuomita postuumisti Nürnbergin oikeudenkäynnissä rikoksista ihmiskuntaa vastaan.
Pitää kuitenkin huomata, ettei muutos ollut mikään töksähdys, vaan riippui säveltäjistä ja myöhemmin varsinkin taiteen politisoitumisesta (mitä punaisempaa, sitä kakampaa).
Esim. Mahler sävelsi hyvää musiikkia (kuuntele! http://www.youtube.com/watch?v=WKeH3oYkFiw ) vielä kauan sen jälkeen kun Debussy oli jo wanha juttu. Jostain Orffista puhumattakaan.
ennen noita erittäin lyhyelle historialliselle aikakaudelle sijoittuvia säveltäjiä siis epädekaentiia? Vai onko niin, että klassinen musiikki on vain yksi parkaisu historiassa, vähän kuin suomalainen hyvinvointivaltio, joka kesti vain rapiat 20 vuotta.
Musiikin pitäisi olla aikansa kuva ja sitä on arvosteltava suhteessa aikaansa. Siksi menneitä on turha haikailla, vaikka ne omasta mielestä olisivatkin parempia aikoja / musiikkeja.
Musiikin tulee olla Absoluuttisen Totuuden kuva. Tämä onkin mahdollista, koska korkeampi musiikki perustuu matematiikkaan (eikä tunteisiin kuten rappioarvoja edustava populaarimusiikki). Se on siis hyvin lähellä Jumalaa.
Olen samaa mieltä. Hyvin sanottu!
Musiikilla ei ole mitään tekemistä matematiikan kanssa. Muuten matemaatikot olisivat säveltäjiä.
Jo pythagoralaiset ymmärsivät musiikin matemaattisen luonteen. Ei se tietenkään sitä tarkoita, että jokainen joka osaa matematiikkaa, olisi musikaalinen tai ymmärtäisi mitään säveltämisestä.
Mm. Bachin ja Debussyn musiikin mielenkiintoisista matemaattisista ominaisuuksista on tunnetusti kirjoitettu paljon.
Nykyistä kurjaa, rahvaanomaista ja rappeutunutta aikaa heijastava musiikki olisi väistämättä kurjaa, rahvaanomaista ja rappeutunutta.