Kävin juuri avopuolisoni luona selvittämässä meidän eroa.Yritin jotenkin selittää hänelle eron syitä, muttei siitä oikein mitään selvyyttä tullu muuten kun nyt vissiin oon sitte eronnu.En omasta mielestäni pysty parisuhteeseen ja siksi halusin erota.Ei meidän suhteessa sinällään mitään suurempia vaikeuksia ollu, mutta se ei vaan tuntunu oikeelta.Ei meidän koskaan ois pitäny varmaan yhteen mennäkään, mut ainakin luultiin ihastuneemme toisiimme.Parin kuukauden tapailun jälkeen kihloihin.Nyt on hiukan syyllinen olo koska hänen edellinen suhde päättyi kun tapasimme.Tarjosin hänelle ystävyyttäni varmaan keventääkseni hiukan syyllisyyttäni.Uutta naista ei minulla ole enkä haluakaan.Nyt on aika olla yksin.Mut se ystävyys vois minun mielestä jatkua, koska ei siinä kumpikaan mitään häviäkään, mutta ymmärrän jos se on hänelle liian kipeää.Minä voisin ihan hyvin olla hänen ystävänsä jopa sitä kautta tutustua uudelleen niinsanotusti.Tästä voisi tietysti ajatella, että yritän pitää häntä hätävarana, mutta ei asia niin ole.Erota voi mielestäni ystävinä ja aika helposti tämä taisi käydäkin.
Mutta sen luulin oppineeni tästä, etten ihan heti ole menossa suhteeseen enkä heppoisin perustein.
Mutta sen luulin oppineeni tästä, etten ihan heti ole menossa suhteeseen enkä heppoisin perustein.
Vastaukset 4
Vanhimmat
parin kuukauden jlk kihloihin niin en usko että sellaisessa suhteessa on odotettavissakaan kovin pitkää tulevaisuutta. kahdessa kuukaudessa et tunne ihmisestä kuin vähän pintaa. (oletin siis ettette tunteneet aiemmin toisianne.)
Onhan tällä pallolla aika kuitenkin .rajallista. siitä osan toisen ihmisen penkomiseen, ja ei vaan kerkee kovin mobtaa juttua tekemään . olen aiemmin pitänyt em havaintoani suhteessani ammatilliseen osaamiseen. Kun tekee sitä elämänsä ajan, niin voi kehittyä siinä mestariksi.
Siis ei tunnettu.Nyt vaan toivon, että hän ymmärtää eron eikä katkeroidu masennu tai muutenkaan voi pahoin.Luulen, että pohjimmiltaan hänki tajuaa ettei meidän suhteessa ollu mitään järkee kunhan vaan myöntäisi sen itselleen niin voisi olo helpottua.Ja niinkun sanoin ei hän yksin jää.
Minä luulen, että naiselle tuo ero tuli täytenä yllätyksenä. Luulenpa, että hän eli vielä rakastumis/ ihastumis-vaihetta, eikä osannut muuta kun olla ikionnellinen kihlauksestanne. Kurja juttu hänelle, selitellä sukulaisille ja ystäville eroa, jota ei varmaan itsekään ymmärrä. Minut jätettiin kolme kuukautta sitten, ja itken edelleen päivittäin, kaipaan miestä, inhoan yksinäisyyttä, olo on petetty, sillä ero tuli täytenä yllätyksenä minulle. Olo on niin kurja, ettet voi ymmärtääkään. Tarjotettasi ystävyyttä, yrität helpottaa vain omaa syyllisyyttäsi, siinä olet oikeassa. Tottakai saa erota ja pitääkin, jos yhteiselämä ei luista, mutta kaikissa suhteissa tulee arki, ja toisessa huomaa sellaisiakin piirteitä mistä ei niin hirveästi tykkää. Silloin olisi avoimen keskustelun paikka, eikä vain ilmoittaa, että ollaanpa jatkossa frendejä.