Heippa Mia! Minulla oli miehesi kanssa kolme kuukautta kestävä suhde keväällä 2005. Meillä oli todella hauskaa: onhan miehesi huomioiva, hellä, rakastava ja suloinen gentlemanni. Suhde oli ihana niin kauan kuin sitä kesti. Nyt kuitenkin uudet ajat ovat koittaneet, enkä enää halua lukea miehesi tekstiviestejä ja sähköposteja.
Kaikki alkoi suloisesti ja kepeästi chattailupalstalla, jossa miehesi puhui minut pyörryksiin. Olin tuolloin elämäni kunnossa oleva 25-vuotias nuori nainen, jolla oli aikaa vain ja ainoastaan itselleni, ystäville ja ennen kaikkea sinun miehellesi. Yliopisto-opiskelijan on helppoa aikatauluttaa elämänsä siten, että tapasimme minun asunnollani kantakaupungissa miehesi lounasaikana. Yksityiskohtia en kerro, mutta tapaamisemme koostuivat seksistä, leppoisasta oleilusta, ruuanlaitosta ja vilkkaista keskusteluista. Joskus veneilimme vanhempiemme saareen Sipooseen.
Siitä pidin huolen, ettemme koskaan törttöilleet perheenne yhteisissä paikoissa, vaikka joskus sain kutsun teidän kotiinne! Joskus miehesi järjesti tapaamista omien vanhempiensa asunnolle, kun hänen vanhempansa eli lastenne isovanhemmat olivat matkoilla. Edes teidän autoonne en suostunut astumaan. En ikinä ottaisi riskiä kiinnijäämisestä enkä halua viedä pienten lasten isää.
Vaikka suhteemme oli ihana ja ajattelen miestäsi vieläkin joskus lämmöllä, olen saanut sen verran vanhanaikaisen kasvatuksen, että tietyllä tasolla minua nolottaa! Vain yksi ystäväni tietää suhteestani sekä nykyinen poikaystäväni. Miehesi henkilöllisyyttä en paljasta. Eikä hän kiinni jää. Minulle hankkimat lahjat (käyttötavaraa: hajuvesiä, skumppaa, kalliita ulkolaisia lehtiä) miehesi osti käteisellä. Jotkut minun antamani pikkujutut ovat hänen työpaikallaan tai sitten jo roskissa. Yhteydenpitoon hän käytti vanhaa kännyänsä (pre paid), joka on hänen työpöytänsä laatikossa tai sitten hotmailia, josta sinä et tiedä mitään. En koskaan soittanut hänelle iltaisin, viikonloppuisin tai lomilla. Kotikoneellanne ei ole mitään tietoja minusta.
Kuten sanottua, minua ärsyttää, että miehesi edelleen soittelee minun perääni, ja itkee ikäväänsä. Koskaan hän ei ole muka tavannut naista, jonka kanssa synkkaa näin hyvin. Hän muistelee vieläkin rakkaudella hoikkaa uumaani, pyöreitä rintojani ym. Voi luoja, miten alas mies voi vajota lässyttäessään seksiä tarviessaan!!
Minulla on poikaystävä, joka tietää suhteestani. Hän tietää myös sen, että miehesi kaipaa minua. Mutta minä haluaisin aloittaa uuden elämän poikaystäväni kanssa. Olemme olleet vuoden yhdessä, ja muutamme pian yhteen. Olemme oikeasti onnellisia ja haluamme naimisiin ja lapsia. Haluan unohtaa kaiken sen epäreilun, mitä tein miehesi kanssa. Mutta hän vain jaksaa soitella ja kertoa, kuinka olen kuin "hole in my life" Stingin sanoin.
Kerron sinulle nyt siis muutaman asian, jota miehesi voisi arvostaa:
Muuta ulkonäköäsi vähän naisellisempaan suuntaan ja panosta itseesi. Olet vihkivalassa luvannut olla miehellesi vaimo - et pelkkä mamma! Älä odota, että miehesi joutuu tekemään raskaan työpäivän päätteeksi kaikki huushollihommat vaan siivoa itsekin ja pidä koti nättinä. Eikä sinun arvosi kärsi, vaikka joskus silittäisit miehesi paidat. Lähde joskus miehesi mukaan, jos hän pyytää sinua jotakin häntä itseään kiinnostavaan asiaan: sukset jalkaan, vene alle ym. Se luo yhteisyyttä, kun osoitat kiinnostavasi. Ja ennen kaikkea, älä nipota jatkuvasti joka asiasta. Jos et tiennyt, miehelläsi on hyvä huumorintaju, erinomainen yleissivistys ja ennen kaikkea paljon naisia, jotka häntä haluavat. Katso miestäsi ylöspäin, vaikka aina hän ei ole sitä ansainnutkaan. Jos haluat miehesi pitää, älä odota hänen olevan itsestäänselvyys. Ottajia on!
Kaikki alkoi suloisesti ja kepeästi chattailupalstalla, jossa miehesi puhui minut pyörryksiin. Olin tuolloin elämäni kunnossa oleva 25-vuotias nuori nainen, jolla oli aikaa vain ja ainoastaan itselleni, ystäville ja ennen kaikkea sinun miehellesi. Yliopisto-opiskelijan on helppoa aikatauluttaa elämänsä siten, että tapasimme minun asunnollani kantakaupungissa miehesi lounasaikana. Yksityiskohtia en kerro, mutta tapaamisemme koostuivat seksistä, leppoisasta oleilusta, ruuanlaitosta ja vilkkaista keskusteluista. Joskus veneilimme vanhempiemme saareen Sipooseen.
Siitä pidin huolen, ettemme koskaan törttöilleet perheenne yhteisissä paikoissa, vaikka joskus sain kutsun teidän kotiinne! Joskus miehesi järjesti tapaamista omien vanhempiensa asunnolle, kun hänen vanhempansa eli lastenne isovanhemmat olivat matkoilla. Edes teidän autoonne en suostunut astumaan. En ikinä ottaisi riskiä kiinnijäämisestä enkä halua viedä pienten lasten isää.
Vaikka suhteemme oli ihana ja ajattelen miestäsi vieläkin joskus lämmöllä, olen saanut sen verran vanhanaikaisen kasvatuksen, että tietyllä tasolla minua nolottaa! Vain yksi ystäväni tietää suhteestani sekä nykyinen poikaystäväni. Miehesi henkilöllisyyttä en paljasta. Eikä hän kiinni jää. Minulle hankkimat lahjat (käyttötavaraa: hajuvesiä, skumppaa, kalliita ulkolaisia lehtiä) miehesi osti käteisellä. Jotkut minun antamani pikkujutut ovat hänen työpaikallaan tai sitten jo roskissa. Yhteydenpitoon hän käytti vanhaa kännyänsä (pre paid), joka on hänen työpöytänsä laatikossa tai sitten hotmailia, josta sinä et tiedä mitään. En koskaan soittanut hänelle iltaisin, viikonloppuisin tai lomilla. Kotikoneellanne ei ole mitään tietoja minusta.
Kuten sanottua, minua ärsyttää, että miehesi edelleen soittelee minun perääni, ja itkee ikäväänsä. Koskaan hän ei ole muka tavannut naista, jonka kanssa synkkaa näin hyvin. Hän muistelee vieläkin rakkaudella hoikkaa uumaani, pyöreitä rintojani ym. Voi luoja, miten alas mies voi vajota lässyttäessään seksiä tarviessaan!!
Minulla on poikaystävä, joka tietää suhteestani. Hän tietää myös sen, että miehesi kaipaa minua. Mutta minä haluaisin aloittaa uuden elämän poikaystäväni kanssa. Olemme olleet vuoden yhdessä, ja muutamme pian yhteen. Olemme oikeasti onnellisia ja haluamme naimisiin ja lapsia. Haluan unohtaa kaiken sen epäreilun, mitä tein miehesi kanssa. Mutta hän vain jaksaa soitella ja kertoa, kuinka olen kuin "hole in my life" Stingin sanoin.
Kerron sinulle nyt siis muutaman asian, jota miehesi voisi arvostaa:
Muuta ulkonäköäsi vähän naisellisempaan suuntaan ja panosta itseesi. Olet vihkivalassa luvannut olla miehellesi vaimo - et pelkkä mamma! Älä odota, että miehesi joutuu tekemään raskaan työpäivän päätteeksi kaikki huushollihommat vaan siivoa itsekin ja pidä koti nättinä. Eikä sinun arvosi kärsi, vaikka joskus silittäisit miehesi paidat. Lähde joskus miehesi mukaan, jos hän pyytää sinua jotakin häntä itseään kiinnostavaan asiaan: sukset jalkaan, vene alle ym. Se luo yhteisyyttä, kun osoitat kiinnostavasi. Ja ennen kaikkea, älä nipota jatkuvasti joka asiasta. Jos et tiennyt, miehelläsi on hyvä huumorintaju, erinomainen yleissivistys ja ennen kaikkea paljon naisia, jotka häntä haluavat. Katso miestäsi ylöspäin, vaikka aina hän ei ole sitä ansainnutkaan. Jos haluat miehesi pitää, älä odota hänen olevan itsestäänselvyys. Ottajia on!
Vastaukset 52
Vanhimmat
ilkeä ja alhainen viesti.
Toivottavasti sait edes tyydytystä pikkuiseen olemassaoloosi sen kirjoittaessasi.
kirjoituskilpailu?
Panopuun kirjoittamana. haha.
Tottahan tämä tarina on, ja kaikki tapahtui pääkaupunkiseudulla keväällä 2005. Panot olivat oikein nautittavia ja hyviä, mutta kukapa ukkomiehen kanssa jaksaisi seurustella pidemmän päälle. Mutta miksihän liki nelikymppinen mies ei halua jättää minua rauhaan? Miksi edes suunnitella ja haikailla elämää täysin epävarmoissa kuvioissa, kun kotona on tuttu kyllikki ja ihanat, omat lapset. Kannattaisi miehen leikkiä ihan omanikäisten naisten kanssa!
Asiaa kirjoitit ! Paha mieli tulee kun lukee saamiasi vastauksia. mutta taällä sivustolla ei muuta voi odottaa...
Suhteet menevät joko eteenpäin tai loppuvat...
Jos varattu miehesi ei muutosta (esim. uutta elämää kanssasi) halua, on sinulla metinnän paikka: haluatko ollabvain toiseksi paras, ja vai jaksatko odottaa esim. eroa ?
se siellä kuikuilee, josko vielä odottelisit. Ja että ihan paha mieli tuli? Yhtä ilkeää tekstiä kun olit itsekin, molemmille naisille tasapuolisesti. Nyt sitten se hiertää, mitä ei saakkaan. Siinä kaihossa on sulle ELÄMÄNTEHTÄVÄ!!! Herää pahvi, etsi oma elämä.
sun pitäis mennä ihan oikeasti hoitoon.
"Kerron sinulle nyt siis muutaman asian, jota miehesi voisi arvostaa"
Mistä lähtien ylläpidetyt salavosut ovat käyneet vaimoja neuvomaan?
Moi! Halusin vain kertoa, mistä mies on kertonut pitävänsä. Ehkäpä se voisi tuoda uutta säihkettä pariskunnan liittoon. :) Kaikilla miehillä kun ei ole munaa kertoa puolisolleen, mitä he oikeasti liitoltaan kaipaavat. Paljon paremmin vaimo ottaa onkeensa toisen naisen muuttumiskehotuksen kuin oman aviomiehen vienon pyynnön vaikkapa laihduttaa pikkuisen.
kaunis sitten.
Mies saisi olla mustasukkainen.
näköinen?
Itse asiassa on. :)
nainen on lihava ja pahan näköinen?
Ei nainen ole missään tapauksessa lihava (tai mikä on minun käsitykseni lihavasta), mutta sanotaanko, että miesmäinen tämä nainen on. Leveät hartiat, litteä peppu yms. Eikä vaimo käytä meikkiä, laita hiuksiaan tms. Ulkoisesti mies vain haaveilee naisellisista naisista!
Mutta ymmärräthän, että pelkän ulkonäön varaan liittoa ei rakenneta. Ehkä tuollainen pieni muodonmuutos voisi kuitenkin olla miehelle osoitus siitä, että haluan tehdä asioita sinun vuoksesi. Ihan samaa sarjaa ovat paitojen silitykset ym.
Ja sitä paitsi mies ei kuitenkaan koskaan moittinut heidän avioliittoansa. Ja paljon hyvää hänen vaimossaan oli. Mutta milloinpa miehiä ei olisi seksi kiinnostanut nuorten ja vetävien naisten kanssa. Onhan selvää, että 25-vuotiaalla lapsettomalla naisella on aikaa panostaa ulkonäköönsä ties kuinka paljon enemmän kuin pienten lasten äidillä. Mies ja nainen ovat molemmat siinä 40 korvilla.
jos hänellä on niin sikamies.
Säästä tuo kirjoitus ja luepa se itsellesi, kun täytät 40 v., sinulla on pari lasta, omalle ulkonäölle ei ole enää aikaa perheen takia ja saat miehesi kiinni paneskelemasta jotain pikku pimua.
Lue silloin nuo itsekeskeiset, itsekkäät tekstisi, sillä kuten sanotaan; "what goes around, comes around". Sitä päivää odottaen.
"Paljon paremmin vaimo ottaa onkeensa toisen naisen muuttumiskehotuksen"
Ei hävyttömyydellä, röyhkeydellä ja tyhmyydellä nykyään ole enää mitään rajaa.
Toista ihmistä ei viitsitä kunnioittaa kun täytyy niin kovasti päteä, loukata vielä senkin jälkeen kun on käynyt painamassa toisen miehen kanssa. Ei ihme että naisten tasa-arvo ei toteudu kun joukossa on aina noita älypäitä jotka ei ymmärrä mitä tarkoittaa olla lojaali omalle sukupuolelleen.
hienosti, "itsekeskeiset itsekkäät tekstit". Karmiva totuus on se, että ulkoisesti ikääntyvän sisällä asuu sama nuori neitokainen joka sydän kylmänä katsoo menneisyyteen ja kauhistuu nykyisyyttä.
Onneksi en itse sortunut koskaan tuohon, vihasin vanhempia miehiä jotka kuolasivat perääni, halveksin maireita sanoja ja himokkaita ilmeitä. Muistan myös lämmöllä ja arvostuksella heitä, jotka huomioivat nuoren ikäni ja suhtautuivat tasa-arvoisesti.
takuuvarmasti jätä ikinä jos en minä häntä.
kirjoittelee ilkeitä postejaan yksinään, mutta vaimo puuhailee kodin hengettärenä omia touhujaan täysin tietämättömänä tästä pahasta maailmasta. Heh heh heh heh hee.
Marjuska ei ole yksin, hänellä on miesystävä, siis NUORI mies eikä nelikymppinen ukomies. Ukkomies se on murheissaan ja ikävissään.
Yhdessä asiassa olet oikeassa: vaimo kylläkin on onnellisen tietämätön kaikesta edelleen, ja hyvä niin.
lähetä vaikka nimetön kirje jos et muuten voi.
Mikäs tälle ukkomiehelle olisi SUUREMPI menetys?
Ukkomies jäisi kuin NALLI KALLIOLLE kun vaimo häipyisi KUIN PIERU SAHARAAN miehen ELÄMÄSTÄ.
Vain kuolleen ruumiini yli. Ei ole minun asiani kertoa hänen vaimolleen yhtään mitään. Minulla ei ole mitään syytä, miksi pahoittaisin vaimoparan mielen oikeasti ja tuhoaisin miehen lasten elämän. Joo joo, rehellisyys maan perii ja pelastaisin perheen rehellisyydellä. Höps höps, minulla on tällä hetkellä muutakin tekemistä elämässäni. Ehkäpä seuraava nainen sen tekee!
nyt?
Miksi et kerro vaimolle? Voisit pelastaa vaimon huonosta suhteesta. Ehkä vaimo saisi paremman kun kerrot.
kerrothan.
Ajattele sitä seuraavaa naisparkaa edes.
Olen pahoillani, mutta huuleni ovat sinetöidyt.
vanhempi?
Ajattele seuraavaa naisparka raukkaa joka miehen koukkuun tarttuu.
Vaimoko vanhempi kuin minä? No onhan se. Siksi kai minulla tulikin lähdettyä koko hommaan, kun vanhempi mies, jolla on elämänkokemusta, tietoa ja taitoa, viehätti. Ja kieltämättä olen pitänyt aina gentlemanneista. Mies on tuossa neljissäkymmenissä ja vaimo taitaa olla samaa luokkaa. En tosin tiedän vaimon sosiaaliturvatunnusta sen tarkemmin... Mutta nyt seurustelen oman ikäiseni kanssa. Molemmilla on värikäs menneisyys, josta molemmat ovat oppineet. Mutta jos nykyinen, kiltti ja ihana poikaystäväni päättäisi minua joskus pettää, se olisi harmillista. Toisaalta osaan siihen suhtautua nyt hieman eri näkökulmasta.
koukkuun joutuvaa naista. Hyi yök.Vaimolla olisi oikeus tietää en osaa sanoa miksi et kerro.
Onko miehellä monta lasta?
Onko tuo ukkomies ainut naiselleen?
sinulla on poikaystävä? Sanoitko sinä miehelle että aiot kertoa vaimolle?
Mies osaa pelata osakkeensa taitavasti, eikä hän varmasti jää kiinni. Onhan sillä miehellä pari lasta kuten useimmissa suomalaisperheissä on. Siinä oli painavin syy, miksi halusin lopettaa koko homman suht lyhyeen.
Kyllä minuakin sinänsä inhottaa tuo tilanne. Ja varsinkin kun tiedän, että monet samanikäiset ystäväni ovat kokeneet joskus saman tilanteen. Esimerkiksi yksi kaverini seurusteli naimisissa olevan miehen kanssa kaksi vuotta.
Puhuit koukkuun jäämisestä. No koukkuhan tuo on sanan varsinaisessa merkityksessä. Mies on charmantti, hyväkäytöksinen ja varakas, ja saa naisen kuin naisen polvilleen. Nyt minua vain ihmetyttää, miksi hän jäi jumiin minuun vaikka varmasti muualtakin saisi. Itse hän kyllä väitti, ettei ole ennen rinnakkaissuhteita harrastanut.
Kuulostaako nimi "Mia" sinusta tutulta? Miksi haluat tulenpalavasti tietää tästä asiasta? Pelkäätkö itse tulleesi petetyksi? Ikävää, jos näin on. Tietääkseni miehellä ei ole lempinimiä.
En tietenkään sano miehelle semmoista, mitä en aio toteuttaa. Alusta lähtien on ollut selvää, etten kerro kenellekään. Tosin ukkomies tietää, että yksi ystävistäni tietää. Ja ukkomies tietää satavarmasti, etten aio kertoa vaimolle.
Ukkomies tietää uudesta elämästäni. Hän on todennut, että hieno homma kun menee hyvin. Toisaalta rivien välistä olen lukenut, että mies on vähän harmissaan ja piikittelee. Korostaa oman tämänhetkisen elämänsä erinomaisuutta, yms. Kuitenkin viestittelee, kuinka vielä haluaisi minua.
Mutta eikös sellaisiakin miehiä ole, jotka pettävät, vaikka oma suhde on kunnossa. Niitä kai seikkailijoiksikin kutsutaan.
pettää.
No noin minäkin olen aina ajatellut. Toiset eivät halua nähdä tosiasioita, toiset haluavat. Toisaalta tämä mies on äärettömän hyvä huijari. Ja nuo kaikki toimenpiteet, miten hän suojautui (maksaminen käteisellä, oma deittikännykkä, salainen sähköpostiosoite, kommunikoinnin rajoittaminen iltaan)... Mies sanoi, että hänen vaimonsa oli hieman ihmetellyt, kun mies oli ollut niin ärtynyt kotona. Mutta sitten tilanne jotenkin laukesi.
Ja toisaalta mies aina jaksoi kertoa, kuinka hyvä avioliitto heillä on. Ja kuinka hän arvostaa vaimoaan. Eli voi olla, että mies osaa peittää jälkensä paremmin kuin me tavalliset kuolevaiset arvaammekaan.
Miehille seksi on yllättävän tärkeä asia. Ja sen eteen he ovat valmiita tekemään suurenmoisia ponnistuksia!
Siis kommunikointi rajoittui vain työaikaan! Joka päivä mies ilmoitti minulle, että nyt lähden kotiin: älä soita.
perfect. Tuohan me osataan joka nainen, miten mies jää kouluun. Onnnetonta tosin se, ettei sen eteen tarvitse tehdä juuri mitään. Eikö niin, kaikki ykköset ja kakkoset ja kolmoset
kyseessä provo. Siis herrajumala tyttönen mitä sä lähdet rinnoistas pälpättämään "Mialle"? Joku tilannetaju sentään hei. Ja nimimerkillä kokemusta on ihan ex-kakkosen asemassa, että kun tarpeeksi tylysti sanot etkä vastaa puheluihin, viesteihin ym. KOSKAAN niin kyllä se mies joko ryhtyy etsimään muita tai sitten keskittyy parisuhteeseen. Antaisit oikeasti olla, tai laittaisit sen poikaystäväsi vastaamaan topakasti - et VOI oikeasti olla noin saamaton. Nyt vaan selkärankaa ja munaa kehiin. :)
No niin oli provo! Halusin keksiä mahdollisimman päättömän tarinan, ja aika moni tähän lankaan menikin. Sain herätettyä keskustelua täysin itse keksitystä jutusta, ja osoitin samalla netin voiman: eräskin vaimo siellä taas mietti, puhuukohan tuo marjuska meidän Pertistä vaikka kyseessä oli täysin höpöhöpö - juttu!
En todellakaan alkaisi leuhkimaan julkisesti jos olisin ollut kakkossuhteessa. Tosi asiassa olen pienen lapsen äiti (jutun keksiessä oli vähän tylsää) enkä voi mennä todellakaan mainostamaan kenellekään kovia kokeneita tissejäni. ;)
Miettikää vähän, kun tuntikausia täällä palstalla pyöritte, kannattaako jokaisesta jutusta nostattaa sykettä ja laskea alleen!!
Elämässä tapahtuu paljon asioita, jotka voivat tuntua päättömiltä tai uskomattomilta. Silti ovat ikävä kyllä totta. Jo se että menit keksimään tuollaisen jutun, kertoo sinusta ja sinun luonteestasi paljon.
Miksi sinulla on muuten niin paljon aikaa, että kerkeät suunnitella tarinasi ja seurata sen kehittymistä täällä. Missä miehesi tällä hetkellä on? Olisiko elämän pientä pilkkaa, jos hänellä olisikin se pikkuhoito, jota kävisi sinulta salaa painamassa.
En pidä silloin vauvaani sylissä, kun hän nukkuu. Olen opettanut nukkumaan hänet nimittäin ihan itsekseen. Eikä se vauva meillä myöskään kahteen syliin mahdu, joten silloin kun mieheni hoitaa vauvaa varsinkin viikonloppuisin niin sitähän ehtii ja kerkeää vaikka mitä!
Ettekö te ihmisparat älyä, että täällä netissä voi kuka tahansa kirjoitella mitä tahansa. Mielestäni on huvittavaa seurata, kuinka sadat medialukutaidottomat tai muuten vaan sivistymättömät Seiskan lukijat uskovat kaiken mitä kerrotaan. Usko tällaiset jutut vasta kun sinulle ne joku omalla nimellään ja pärställään kertoo!!
jokainen tietää. Juuri sinunlaistesi vuoksi näitä törttö-kirjoituksia on. Mutta mitä tulee keskustelusta, jos jokaiseen kirjoitukseen täytyy suhtautua kuin provoon? Itse harvoin edes jaksan mainita, että "tää on varmaan provo", vaan vastaan siten kuin se ihminen oikeasti niin ajattelisi. Jos joku näistä provoista kiksinsä saa niin ihan miten vaan, mutta eipähän tule syyteltyä viattomia haaveilusta täällä keskustelupalstoilla. Ja tiedä häntä vaikka täällä joku olisikin, joka kokee vaikka puoliksikin, että olisi voinut tuollaisen viestin kirjoittaa.
Nämä provo-ihmiset ovat aina olleet mulle mysteeri. Varsinkin tälläset "pienen lapsen äidit", jotka kirjottelevat näin palstalle, jossa tietävät olevan ihmisiä, joita petetty vaikka tosi pahastikin taikka pelkäävät sitä. Itseäni kirjoitus ei satuttanut, mutta ymmärrän, että joitakin se todellakin voi. Ja kaikkein naurettavinta näissä on, että sitten vedotaan seiskoista johonkin opetuksen haluun. Eiköhän uskottomuuden kanssa elävät tiedä, että ihmiset todellakin valehtelevat? Eiköhän jokainen ole tietoinen provoista? Tarkoittaako se, että vastaa samaa kuin uskominen...? ;) Oikeasti mene nyt vaikka jollekin vauvapalstalle tai pelaamaan nettipelejä, kyllä se jo uskotaan, että osaat valehdella. Eikä tarvitse tulla ilmoittamaan, että "ähäkutti - olenkin 60 karvanen mies Joensuusta"....
..Marjuska olla vakava raskausmasennus. Vähän vaan vaikeeta arvata, miksi halusit sorkkia petettyjä ihmisiä tulehtuneisiin kohtiin? Helpottaako se omaa tuskaasi? Enpä oikein tiedä, miten provo tämä voisi olla, ihan tavanomaiselta sinkkunaisen kirjoitukselta, eikä edes pahimmasta päästä.
Omaa sivistymättömyyttäsi osoitit tuollaista kirjoittaessasi. Asenteestasi elämään tuntuu olevan kylmä ja negatiivinen. Sellainen voi pidemmän päälle tulla todella raskaaksi taakaksi kantaa.
Sinänsä tarinasi voisi olla tosi, sillä pettämistä tapahtuu ja tuollaisia itsekeskeisiä pikku pimuja maa täynnä.
Itse sain oman mieheni kiinni pari viikkoa sitten. En voinut uskoa sitä todeksi, sillä hän oli kirkkain silmin minulle vannonut, ettei sellaista minulle ikinä tekisi. Kun mieheltäni en vastauksia saanut, soitin sille toiselle naiselle ja hän selittää minulle, oi niin ymmärtäväiseen sävyyn, minun ja minun mieheni suhteesta, kuinka minun mieheni ei tiedä, onko hänellä tunteita minua kohtaan, vai ei. Kuinka hän oli pyytänyt miestäni selvittämään asiat ensin minun kanssani. Että hän ei kyllä hyväksy naimissa olevan miehen kanssa olemista. Siis moraalia hänellä on ainakin niinkuin teoriassa. Mies kiinni jäätyään jätti(?)sen toisen ja pyytelee nyt anteeksi ja haluaisi tulla takaisin kotia (josta sen pihalle potkin) ja yrittää vielä.
Asia on niin kipeä ja haluan sen selvittää ensin itseni kanssa, että sukulaisistani ja ystävistäni vain pari tietää asiasta. Omille vanhemmilleni en ole edes pystynyt kertomaan. Täältä etsin asiaan kohtalotovereita ja neuvoja, miten muut ovat toimineet ja selviytyneet pettämisestä.
Mutta kunhan sinä nyt sait hupisi, niin ei kai siinä...
Meillä käry kävi kaksi viikkoa sitten. Välillä on sellainen olo, että ei tunnu missään. Jossakin vaiheessa tulee taas epätodellinen olo. Lasten takia olen jaksanut säilyttää pokkani, mutta illalla usein romahtaa kun lapset nukahtavat.
Saanko kysyä, kauanko olette olleet naimisissa. Onko teillä lapsia? Miten onnistuit potkimaan ukkosi noin vain pihalle? Minkä ikäinen olet? Nuo lapset ovat tässä kaikkein pahin rasti enkä tiedä, mitä niille tekisin. Aivan luuseri olo, kun pyörin vain ympyrää enkä tiedä mitä tehdä.
Olemme olleet yhdessä yhdeksän vuotta, josta seitsemän naimisissa. Meillä on kaksi pientä alle kouluikäistä lasta ja asuntolainaa, vaikka muille jakaa.
Viikko siitä, että sain tietää, meni, että ruoka ei maistunut ja raahauduin töihin ja yritin hymyillä ihmisille. Paiskin töitä kuin hullu, hoidin lapset illalla ja heidän nukahdettuaan itkin, join ja pidin itseni valveilla niin pitkään, ettei vain jäänyt sitä hetkeä sängyssä, juuri ennen kuin nukahtaa.
Aluksi tunsin suurta raivoa ja vihaa miestäni kohtaan ja sen voimin mies lensi pihalle. Hän on kyllä pahoillaan, mitä teki, mutta ei osaa keskustella asiasta, mikä raivostuttaa vain enemmän. Hän halusi minun saada aikaa käsitellä asian itsekseni. Minusta se ei ole minun tehtäväni yksin, varsinkin kun hän tilanteen aiheutti.
Alun sen kauhean tunnekuohun, surun, vihan ja katkeruuden jälkeen miehen oltua pois, alan tuntea itseni taas ehjäksi ja tasapainoiseksi. Suhteessamme oli ongelmia jo aikaisemmin ja nyt koti ilman häntä tuntuu paljon rauhallisemmalta ja minulla riittää jopa energiaa tehdä niitä kotitöitä, mitkä ennen jäi tekemättä. Voin myös keskittyä paremmin lapsiin ja itseeni. Poika sanoi minulle eilen, että olen maailman paras äiti, mutta hän ei pidä siitä, kun me isän kanssa aina tapellaan.
En tunne tarvetta kostaa miehelleni, enkä toivo hänelle mitään pahaa, onhan hän lasteni isä. Kuitenkin olen päättänyt, että jos me vielä yritettäisiinkin suhdettamme korjata, en ikinä enää suostuisi siihen, mitä se oli ennen kuin mieheni jäi kiinni. Minä ansaitsen paljon parempaa ja jos mieheni ei siihen kykene, niin selviän kyllä ilman häntäkin.
Teksti voi tuntua sekavalta ja hyppivän asiasta toiseen, mutta sellaisena sekasotkuna ajatukset tällä hetkellä ovat minun päässänikin.
"Poika sanoi minulle eilen, että olen maailman paras äiti, mutta hän ei pidä siitä, kun me isän kanssa aina tapellaan."
Oliko ongelmia ennen tätä pettämistapausta? Luin rivien välistä, että avioliitossanne on ollut hankaluuksia. Vai tarkoittiko poikanne nykyistä tilannetta.
Noi sinun ensimmäiset viikkosi kuulostavat ihan omalta tilanteeltani. Toisaalta en tiedä mihin ukkoni heittäisin, vaikka sen haluaisin tehdä. Yhteinen kämppähän tämä on. Meidän lapset eivät tiedä tällä hetkellä mitään, ja aion tarkkaan harkita, miten tapahtuneesta sitten puhutaan kun aika tuntuu sopivalta. Nyt tilanne on vielä aivan liian sekava, että lasten tarvisi tästä tietää.
En ole itsekään ollut mikään maailman mallikelpoisin vaimo viime aikoina. Kun on pienet lapset jne. niin seksi ja muu huomioiminen on jäänyt minulta tosi vähälle. En sitten tiedä, miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua. Vaikken itseäni miehen tempuista syytäkään niin kaipa miehelläni on ollut joku syy siihen. En sanoisi, että pettämistä ei voi koskaan selittää millään. Kai sen voi selittää siten miten muutkin parisuhteessa tehdyt töllöntyöt. Itse olen esimerkiksi laiskuuttani jättänyt itseni ja mieheni huomioimisen rempalleen. Mahdollisen yhteisen ajan olen käyttänyt itsekkäästi telkkarin ääressä, torjunut mieheni jne... Kai niitä pahempia akkojakin kuitenkin on.
Juu, ihan sekaisin ollaan täälläkin.
Ongelmia oli lähinnä siinä, ettei yheistä aikaa tuntunut löytyvän ja sekin aika, mitä olisi löytynyt mies halusi kuluttaa sen muualla, kuin minun kanssani. Hän tuntui elävän, kuin viimeistä päivää sinkkukavereidensa kanssa ryypäten ja rellestäen ja kuten arvasinkin, muiden naisten kanssa. Minun piti vain pitää koti pystyssä lasten takia. Riitaahan siitä syntyi. Tunsin itseni niin surkeaksi ja mitättömäksi, kun jouduin pyytämään mieheltäni hellyyttä ja minun huomioimistani ja usein silloinkin jäin ilman. Hän oli sillä hetkellä maailman valtias ja minun sanomiseni, kuin ilmaa. Nyt tilinteon päivä kuitenkin sitten koitti ja miehen on viimeinkin kohdattava todellisuus.
Pettämistä ei sinun tarvitse koskaan itseäsi syyttää. Jos avioliitto ei toimi, on sen yritettävä selvittää tai erottava, mutta ongelmien kohdatessa vieraisiin juoksu on niin väärin, kuin väärin voi olla.
Osaatko poistaa iestejä puhelimesta vastaamatta niihin? Tai osaatko vaihtaa puhelinnumeroa? Tai poistaa sähköposteja? Tuntuu ettei sinulla ole nämä perusasiat hallussa, ja silti antelet vaimolle ohjeita...Huh-Huh!! Taitaa olla koko juttu sairasta mielikuvitusta. Ei sulla mitään poikaystävää ole, vaan olet pelkkä ukkomiehen pano.
Kyllä olen ukkomiehen pano, ja tämä mies on vieläpä ihan oma vihitty mieheni. Hehehe...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000025655962
Onkohan sinulla kaikki kohdallaan, kun täytyy kirjoittaa tuollainen provo.Oikeastaan se kertoo sinusta itsestäsi paljon. Olet jollakin tapaa kiero ja vilpillinen. Harkitse terapiassa käyntiä, ihan sitä ystävällisesti ehdotan.
soppaan laittanut!
Et tiedä mitään heidän liitostaan, joten älä anna neuvoja, koska itsekään tuskin osaisit tehdä oikein tuollaisen saastan kanssa, joka valehtelee puolet saadakseen sinunlaisesi lutkan sänkyynsä
Onnea valitsemallesi tielle. Olet säälittävä