minulla meni äskettäin raskaus kesken ja olen aivan varma että se johtui stressistä, olin nimittäin aina töissä ihan paska jäykkänä ja mahani oli usein kipeä jo aijemminkin kiusaajani kyttäämisen takia..
Hän itse juoksee pitkin päivää juoruilemassa kavereittensa vieressä, mutta jos minä yhdenkin kerran viikossa nostan takamukseni penkistä muusta kuin työperäisestä syystä, hän heti moralisoi että "eikö sulla ole töitä kun on aikaa hortoilla tuolla tavalla?"
No nyt sitten vuosikausia yritetty raskauteni meni kesken ja olen ihan varma että se johtuu hänestä, ja olen jo reilusti yli 30v etten välttämättä koskaan enää uudestaan tulekaan raskaaksi!
Hän on itse tuollainen 60v lapseton ämmä ja kai piti minusta saada samanlainen..
Olen ihan varma että käyn jokin päivä sen muijan kimppuun jollen koskaan saa uutta lasta!
Kellekään muulle naiselle käynyt samoin?
Miehillä on tässä(kin) mielessä helpompaa, nainen kun on hedelmällinen vain parikymppisenä, sen jälkeen alkaa todennäköisyys laskea laskeamistaan..
Miehelleni en edes uskalla kertoa stressini syytä koska hän kyllä menisi kuristamaan sen ämmän paljain käsin..
Hän itse juoksee pitkin päivää juoruilemassa kavereittensa vieressä, mutta jos minä yhdenkin kerran viikossa nostan takamukseni penkistä muusta kuin työperäisestä syystä, hän heti moralisoi että "eikö sulla ole töitä kun on aikaa hortoilla tuolla tavalla?"
No nyt sitten vuosikausia yritetty raskauteni meni kesken ja olen ihan varma että se johtuu hänestä, ja olen jo reilusti yli 30v etten välttämättä koskaan enää uudestaan tulekaan raskaaksi!
Hän on itse tuollainen 60v lapseton ämmä ja kai piti minusta saada samanlainen..
Olen ihan varma että käyn jokin päivä sen muijan kimppuun jollen koskaan saa uutta lasta!
Kellekään muulle naiselle käynyt samoin?
Miehillä on tässä(kin) mielessä helpompaa, nainen kun on hedelmällinen vain parikymppisenä, sen jälkeen alkaa todennäköisyys laskea laskeamistaan..
Miehelleni en edes uskalla kertoa stressini syytä koska hän kyllä menisi kuristamaan sen ämmän paljain käsin..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos sua on kiusattu jo ennen raskautta, niin oisit voinu ennakoida tilanteen ottamalla loparit.
Työ ei merkkaa kaikkea, mieluummin köyhänä ja tressittömänä kun olla kiusattuna.
Niin se raskaus ei välttis ole keskeytyny työn takia!! Meinaan millasta tressiä ennenvanhaan oli esim. maataloustöissä ja lapsia pukkas joka vuosi.
Silloin kyllä lapsi- ja äitikuolleisuuskin olivat suuria, kun heinäpellon reunaan synnytettiin lapsi ja taas jatkettiin töitä. Suku ja naapurit tukivat kyllä enemmän ennen toinen toisiaan.
Kyllä se päivä vielä paistaa risukasaankin. Minäkin sain melkein nelikymppisenä vielä toisen lapsen.
Itse jäin 5 vko ennen laskettua aikaa pois työstä sen henkisen hirveän taakan vuoksi joka työssä laitettiin meidän kahden naisen harteille jotka oli yhtäaikaa raskaana. Se oli aivan mielettömän raskasta ja kaikki saasta kipattiin niskaan. 7,5kk kohdalla palaverissa kollega heitti niin hirveää sontaa niskaan ja pomo vain katsoi vieressä. En jaksanut enää.
Kollegani joka oli samaan aikaan raskaana jaksoi olla kauemmin työssä vaikka joutuikin tekemään sikana työtä. Valitettavasti siinä vaan oli hengenlähtö molemmilla lähellä kun istukka irtosi ja hätäsektio tehtiin viime minuuteilla. Vauva syntyi keskosena..
Ei ole järkeä antaa itseään kiusata raskaana. Siitä voi pahimmassa tapauksessa lapsi kärsiä loppuikänsä.
Ymmärtäisin tänmän jos olisi naisvaltainen työpaikka että raskaus on rasite mutta me olemme miesvaltaisella alalla työssä jossa 5 vuoden aikana syntynyt vain 1 lapsi ennen meidän vauvabuumia.
Itse olen 37 v joten ymmärsin hellittää ja huolehtia vauvasta kun siihen työpaikalla ei annettu mahdollisuutta mutta huomattavasti nuorempi työkaverini ei nuoruuttaan sitä ymmärtänyt.
Kaikkein pahimpia on juuri nuo vanhemmat naiset joista eräskin meille haistatti kun kerroimme kahvilla iloiset vauvauutiset..
Anne
Odottavia äitejä on aina katsottu kieroon. Olit sitten mies tai naistyöpaikassa. Puheet on ainakin rivoja.
Minun työmaallani eräs rouva ei uskaltanut sanoa ääneen ollenkaan, salasi raskautensa, äitiyspakkauskin jäi saamatta, mutta sosiaalisin perustein sai sen myöhemmin. Pelkäsi työtovereitten nauramista ja härkejä puheita.
En ole keskustelun aloituksen jälkeen jaksanut lukea tai vastata, tai ylipäätään yhtään mitään..
Miten tästä vihasta pääsisi eroon kun tekisi mieli murhata ne kiusaajani=(
Murhasivathan hekin lapseni ja nyt menee taas ties miten monta vuotta saada uusi alulle ja sitten taas ne ämmät äkkää sen ja pilaavat sen..
Naisten elämä on kyllä käsittämättömän raakaa, miehillä ei ole hajuakaan miten kauheita ämmät voivat toisiaan kohtaan olla.
Naisilla kyse on, kirjaimellisesti, elämästä ja kuolemasta..
Minä nyt koetan päästä täältä itsesäälin suosta ylös jotta kenties tulisin vielä äidiksi.
Mutta heti kun olen hiukankin pidempään raskaana, niin aion heittäytyä työttömäksi!
Se on ainut keino olla varma etten ainakaan kiusaamisen takia lastani menetä.
Moi
Kyllä se siitä taas lähtee elämä eteenpäin. Surutyö on vain tehtävä ja uutta yritettävä. Itselläni nyt kaksi lasta ja viisi keskenmenoa (ikää 37) joten tiedän kyllä mistä puhun.
Itse tein suurimman virheen kun kerroin 5kk kohdalla raskaudesta. Todellisuudessa siitähän olisi pakko kertoa vasta 2kk ennen äitiyslomaa ja itsekin olisin selvinnyt väljillä fleece takeilla vielä ainakin kuukauden ennekuin ketään olisi huomannut.
Naiset on pahimpia ja niin kateellisia ilkeitä ihmisiä vaan löytyy paljon työpaikoilta. Niistä ei kannata välittää sillä jos vaihdat työpaikkaa aina uudesta löytyy joku vastaava tapaus.
Miehet ovat raskaana oleville myös ilkeitä mutta eri tavalla. Itse meinasin vetää herneet nenään isän arvailusta vaikka olen erittäin onnellisesti naimisissa. Loukkaa kun tuollaista paskaa tarvitsee työpaikalla jauhaa..
Yrittäkää uudelleen niin voi olla että pian tärpäääkin mutta älä sitten vaan kerro ennenkuin on ihan pakko ja sittenhän voikin jäädä jo sairaslomalle henkisiin syihin vedoten jos ei sitä saastaa työpaikkalla enää jaksa.
Hyvää kevättä..
Anne