Minä olen kulkenut monissa tukityöpaikoissa ja siellä on ollut monenmoista kiusaajaa tai ainakin kiusaamisen yrittäjää.
Pitää vaan olla lujana eikä suostua kiusattavaksi, sanoa karskisti oma mielipide ja pitää tiukasti puolensa. Esim. minua yritettiin nakittaa tekemään jotain raskasta kantohimmaa joka ei edes kuulunut ammatiini, kyseessä oli eräs työkaveri mutta sanoin tomeran ja jyrkän ein. Eli se on osittain myös itestä kiinni mitä antaa muitten tehdä, jos on nössönä joutuu takuuvarmasti jyrän alle ja tekeen kaikki hylkyhommat.
Pitää vaan olla lujana eikä suostua kiusattavaksi, sanoa karskisti oma mielipide ja pitää tiukasti puolensa. Esim. minua yritettiin nakittaa tekemään jotain raskasta kantohimmaa joka ei edes kuulunut ammatiini, kyseessä oli eräs työkaveri mutta sanoin tomeran ja jyrkän ein. Eli se on osittain myös itestä kiinni mitä antaa muitten tehdä, jos on nössönä joutuu takuuvarmasti jyrän alle ja tekeen kaikki hylkyhommat.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ja vittumainen työntekijä kun uskallat sanoa mielipiteesi taikka pitää kiinni oikeuksistasi.
sseuraavana alkaa savustus ulos talosta.
parhaillaan tätä kokeva.
Olen eläkeikäinen ja käyn töissä sallitussa rajoissa palkatuloihini nähden, koska tarvitsen rahaa.
Minulla on oma asiakaspiiri ja olen penkkivuokralainen. Työtiimissä on jokainen oman itsensä päällikkö. Työtekijöiden ikähaitari on laidasta laitaan, joten kaikki olemme erilaisia.
Nyt on alkanut ahdistaa tilanne, kun minun töihin puututaan, nauretaan takahuoneessa ja asiakkaat luulevat, että heillä nauretaan, olen jo monta asiakasta menettänyt tämän takia.
Olen pitänyt puoleni ja nyt on alkanut mykkäkoulu, kun tulen tai menen, niin puheet lakkaavat. Kivaa ei ole mennä enää töihin. Kuka keksii jotain minun tilaani?
Olet hyvässä asemassa, kun sinulla on jo joka tapauksessa eläke turvanasi, vaikka se pieni olisikin. Viimeisen parin vuoden aikana oloni on ollut helvetillistä, kun en tiedä jatkanko vastaan kampeamista vai antaudunko suosista eläkkeelle.
Ratkaisu tulee tuomaan helpotuksen.
Pakko olla töissä eläkkeelläkin, kun on vielä velkaa, kun sen saan maksaettua en vilkaisekaan töihin päin. Nykyinen "penkkivuokralaisena" parturi-kampaajana on todella kovaa kilpailua, penkki maksaa, verotus, alvit, aineet, asiakkasta kilpailu. Sen vaan sanon terveisenä kaikille maksakaa kunnon eläkemaksut, että vanhana pärjätte, nuoruus ei ole ikuista ja ne eläkepäivät tulee aika äkkiä eteen, ettei uskoisikaan.
epämiellyttävimmät työvuorot, listalla on laillisuuden rajoissa mahdollista toteuttaa kiusaamista hyvin pitkälle. jos erehdyt ilmoittamaan, mista työstä pidät (mikäli vaihtoehtoja on eri osastoilla) taatusti et niitä hommia saa tehdä.
joustaa pitää työntantajan tahdon mukaan mutta odotas jos itse tarvitset kerran puolessa vuodessa jonkun tietyn vuoron/vapaapäivän, ei se järjesty mitenkään.
onneksi on sentään vielä sairaslomaoikeus...
Helppo sanoa "älä anna itseäsi kiusata", jos se kiusaaminen lähtee ison massan voimalla ja pomotkin saattaa tulla mukaan, et väistä tilannetta. Tänä päivänä totuudentorvet hiljennetään tavalla tai toisella. Puolustajiakaan ei tule rinnalle, kun pelkäävät hampaisiin joutumista. Tässä on pulmaan ratkaistavaksi monelle ammatti-ihmiselle, joskaan nekään ei tällä haavaa osaa "lääkettä" tähän antaa. Nyt jokin aikaa sitten puhuin erään ay-henkilön kanssa, hän sanoi, "työpaikkakiusaamista tuskin koskaan saadaan pois".
Kiusaaminen lähtee pienestä, jopa niin pienestä, että vino hymy, silmänisku toiselle, kehon eleliikkeet, puheitten vääristelyt, negatiivinen matkiminen, kohdellaan uhria kuin ilmaa, asioidaan yli ja ohitse, hänen toimenkuvansa jne...
Näillä konsteilla ihminen viedään nopeasti loppuun ja saadaan sen näköiseksi ja oloiseksi, että ei osaa mitään ja tulee työkyvyttömäksi. Kuvioon on vaikea päästä kiinni, mutta kyllä se aikanaan tulee ymmärretyksi, kun tarpeeksi oppirahoja maksetaan.
Jos tilanne menis niin pahaksi että en edes lujalla otteella sais kiusausta kuriin niin sitten häipysin koko paikasta, koska mieluummin vaikka umpiköyhänä ja työkkärin nakitettavana kuin pilata elämänsä työpaikassa, jossa tolloja kiusaajia, sittenpä ottaisivat silmätikukseen jonkun myötäilijöistä, koska kiusaamista harrastavalla persoonallistyypillä pitää aina olla joku kiusattava.
Jos jos sinua todella kiusataan niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin loparit. Jos kiusaaja on saanut työyheisön valtaansa joko pelolla tai valheella niin ei todellakaan ole muuta vaihoehtoa kuin lähteä työpaikasta joko sairaslomalle tai ottaa loparit. Niin onhan se yksi vaihtoehto johon valitettavan usea on turvautunut, mutta josta ei puhuta vieläkään avoimesti koska ketään ei saa syyllistää.. Kiusaajia suojellaan siinäkin asiassa jos kiusattu tekee itsemurhan. Itsemurha kun on häpeä perheelle joten siitä vaijetaan. Omaisten häpeään ja vaikenemiseen taas luottavat kiusaajat, ja onhan omaisille raskasta lähteä ajamaan asiaa kun kiusatutkaan eivät jaksa ajaa etuaan masentuneina miten sitten omaiset jotka eivät ehkä tiedä kaikkia asoita mitä työelämässä on sattunut.
kaikki ei vaan OSAA olla kova kovaa vastaan!
Itse aikoinani jo koulussa puolustin itseäni ja erästä erittäin haurasta tyttöä joka oli kuin lasiveistos, jonka toiset saivat vapaasti rikkoa
=(
Minä olin ainoa koko koulussa joka rohkenin puolustaa häntä, ystävieni vastusteluista huolimatta koska kuulema jos puolustaisin häntä niin olisin samanlainen luuseri itsekin.
Olin myös ainoa koko koulussa jolle hän rohkeni kertoa että hänen käytöksensä syy oli perheväkivallassa.
Hänen isänsä juodessaan hakkasi koko perheen niin että he joutuivat nukkumaan usein jopa kaduilla, koska lemmikkejä ei huolita turvataloihin ja he eivät voineet jättää edes lemmikkejään noina hetkinä sen miehen käsiteltäväksi kotiin!
No, itse asiassa kiusaajat arvostivat minua vain entistä enemmin kun puolustin häntäkin=)
No, minä ja tuo kiusattu ystäväni olemme edelleenkin ystäviä nyt vanhoina akkoina ja kuin sattuman oikusta päädyimme lopulta samalle työpaikallekin, vasta vuosikymmenen jälkeen.
Ja ne vanhat tyypit jota silloin koulussa kiusasivat häntä ovat siellä työpaikalla myös!
Arvatkaa onko niillä nyt kusiset oltavat, ne nimittäin olivat jo ehtineet ottaa hänet sylkykupikseen ennen kuin minä ilmestyin samalle työpaikalle!
Jotenkin huvittaa kun he ovat nyt kuin armeijassa kun meikäläinen ilmestyi sinne;)
Enkä koskaan ollut mikään koulun primadonna edes, minä pelkästään olin vain tavallinen likka joka puolustin itseäni ja omiani.
Tämäkin muuten tosiaan kannattaa ottaa huomioon että voit joskus työelämässäsi törmätä siihen jota olet kiusannut/jota itse kiusasit.
Ja se on aika nolo paikka siinä opettaa työtä toiselle sellaisella historialla..
Työpaikkakiusaamisessa ei ole selvää kiusaajaa, vaan kaiken yllä "työtiimin henki" on sellainen, johon ei pääse kiinni.
Eristäminen on yksi sellainen muoto. Yksin jätetty kärsii pirullisuuden vuoksi, ei ole selkeää vihollista, jota voisi syyttää.
Ihminen luhistuu tässä käsittelyssä enemmin taikka myöhemmin. EU-maissa mm. Ranskassa en nyt muista montako miljoonaa työvoimasta toimi vajaateholla kiusaamisen vuoksi.
Että tiimityön varjolla ahdistetaan ulos porukkaa, mutta silloinkin painostus alkaa jostain tiimiläisestä, joka kertoilee "totuuksiaan" muille ja kerää kannattajia ajatuksilleen.
Eli kiusaamisen alku on löydettävissä, jos niin halutaan, monesti ei haluta muuta kuin painaa asia villaisella ja tehdä kiusaamisesta ilmoittaneesta "hullu".
Omassakin tapauksessani oikeudessa esimiehet kertoilivat kuinka asikkaat ja tiimiläiset olivat minusta valittaneet, mutta kun lakimieheni kysyi ketkä asiakkaat tai ketkä tiimiläiset olivat valituksia tehneet, eivät esimiehet pystyneet nimeämään yhtäkään henkilöä väitettyjen valitusten tekijöiksi.
Eu mittakaavassa kiusaaminen on suuti ongelma:
"Kuinka suuri ongelma työpaikkakiusaaminen on?
Kuka tahansa missä tahansa organisaatiossa voi olla kiusaamisen uhri.
EU:ssa tehdystä tutkimuksesta2 käy ilmi, että 9 % työntekijöistä
Euroopassa eli 12 miljoonaa henkilöä ilmoitti joutuneensa
työpaikkakiusaamisen kohteeksi 12 kuukauden jakson aikana vuonna
2000."
"EU tasolla on laskettu menetettävän 20 miljardia euroa vuosittain henkisen väkivallan kustannuksina.(2002)"
Lainaukset, Euroopan Työterveys- ja Työturvallisuusvirasto:
http://fi.osha.europa.eu/publications/eashw/facts23.pdf
Kun yritys haluaa päästä eroon jostakusta, niin esim. esimies saattaa aloittaa tarkoituksellisen piinaamisen ja kalvamisen saadakseen henkilön sanoutumaan itse irti. Näin hän säästää yrityksen rahoja, koska irtisanominen on kallista.
Oivalluksesi on kerrassaan hyvä, mutta kun otetaan asia esille mikä tahainsa työpaikalla, kuka on sellainen?. Niin ne puhujat, kuulijat, näkijät häviää yllättävän nopeasti ja kaikki on, ja ovat sen näköisiä, kuin kuuntelisivat vierasta kieltä.
Syyllisten etsiminen on hankalaa, varsinkin ilman ulkopuolista apua, eikä se ole muutenkaan hyvä ratkaisu asioihin, se kärjistää tilanteita.
Esim. yksikön/tiimin sisäisillä henkilövaihdoksilla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia ilmapiiriin.
Liian usein kiusattu pakotetaan vaihtamaan työpistettä/yksikköä/tiimiä, kun asian pitäisi olla juuri päinvastoin.
Jos/kun esimiehelle kerrotaan asioita jonkun henkilön seläntakana, eikä esimies selvitä asioita molempien osapuolten kanssa, niin ongelma on valmis.
Toimii tällöin laittomasti ja siitä on aina vaara joutua vastuuseen, kuten omat esimieheni saivat huomata.
Monessa työpaikassa jo työnluonteen takia on pakko olla tiiviisti tekemisissä työkaveriden kanssa.
Mutta ihmettelen suuresti että ihan tehdastyössäkin laitetaan usein ihmiset istumaan tiiviisti vieretysten, vaikka työ itsessään olisikin yksintyöskentelyä!
Siinä on silloin todella pakko olla suurinpiirtein sydänystävät, jotta jaksaa istua lähestulkoon sylikkäin vierustovereittensa kanssa.
Olen ollut monessa tehtaassa töissä ja aikaisemmissa työpisteet olivat erillään, tai jos lähekkäinkin niin oli sermit ympärillä.
Se anto työrauhan kun ei kukaan vieressä kytännyt ja arvostellut työskentelyä.
No pari vuotta sitten menin töihin nykyiseen työpaikkaani ja vaikka kyseessä on iso paikka, siellä on akat laitettu istumaan ihan sylikkäin, mikä ilman muuta tiivistää tunnelmaa liiaksikin.
Vaikka itse olen tosi hiljainen tuppisuu, tai kenties juuri sen takia (?) en jaksanut siinä ämmälauman piirityksessä vaan jouduin anomaan siirtoa rauhallisempaan työpisteeseen.
Aluksi luulin että vika on minussa ja hiljaisuudessani, mutta jälkeenpäin olen kuullut että joka kerta kun uusi tyyppi laitetaan siihen porukkaan niin on suurinpiirtein vedonlyönti menossa että miten kauan se kestää siellä=(
Sitä on siis jatkunut jo vuosikymmeniä, ilman että pomot olisivat puuttuneet asiaan..
Ne muijat on niin kovia suustaan ettei pomotkaan uskalla niitä panna järjestykseen, mutta irtisanomisten aikanakaan ei yhtäkään niistä eukoista ole laitettu pois!
Niinkö paljon pomot heitä sitten lopulta arvostaa?
Omalta kohdaltani tiedän vain että vasta nyt kun todella pääsin omaan rauhaan, alkoi työntekonikin sujua ja nopeutua, kun ei joku ole koko ajan arvostelemassa ja sanomassa etten saa tehdä niin ja näin koska hekään eivät tee. Mitään edistystä ei siellä sallittu.
Mitään ei saanut tehdä uudella tavalla tai eri tavalla kuin he itse tekevät.
Jos kekkasin jonkun keinon tehdä jokin työ paremmin, sain muiden vihat päälleni!
Nyt saan vihoinkin tehdä työni kuten haluan koska saan istua omassa rauhassani ilman että kukaan puuttuu työntekooni, työni on myös nopeutunut sen takia huomattavasti.