Ihana mies etääntyy aina kun pääsemme läheisiksi. Mitä teen, ettei mies pelästy lähestymistäni? En ole päällekäyvä, vaan kyse on jostain, mitä en ymmärrä. Häneltä on turha kysyä suoraan, kun ei vastaa...
Läheisyyskö pelottaa miestä?
brunetti77
112082
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En minä pelästy naisen lähestymistä, ja yleensä vastaan, jos kysytään. Ehkä te olette eri tyyppisiä?
Mies 40
Taitaa pitää sinua pelkkänä kaverina. Ei mies ihanasta naisesta etäänny.
Olen kuulemma vähän sellaisen naistennaurattajan maineessa.
Avointa, rohkeaa flirttiä lentää molempiin suuntiin.
Mutta yksipä melko hiljainen, nätti, herkkä tytsy saa katseellansa
mut sitten aivan mykäksi, araksi, epävarmaksi pikkupojaksi.
Olikos se Neljä Ruusua vai mikä bändi joka aikoinaan lauloi
jotain että ”mä pelkään rakastua vaikka haluan sua"...
Huoks. Kunpa mä olisin se tytsy sille eräälle..ja toi sitten selittäisi sen, miksi se käyttäytyy tosi oudosti..toivossa on hyvä elää.
Jeh, kaikki flirttailut muiden naisten kanssa on lopulta
aika viattomia, vaikka flirtti onkin joskus varsin rohkeaa.
Siinähän vaan kokeillaan kepillä jäätä, jospa jospa…
Irto/baarisuhteitakin on tullut silloin tällöin harrastettua,
nekin on aika helppoja tapauksia kun aamulla pääsee
häippäsemään naisen kämpiltä pois kahvit juotua.
Mutta mun rakastuminen tähän yhteen tytsyyn on sitten jo
hieman kinkkisempää, enpä juuri tiedä hänestä oikein mitään
muuta kuin että jollain miehisellä – primitiivisellä tasolla
vaistoan että tämä tytsy on korviaan myöten rakastunut minuun…
Sen näen hänen silmistä, hymystä, äänen painosta jne.
Itse en erityisesti pidä rakastumisen tunteesta, feminiiniset
piirteet ottavat minussa liiaksi vallan, musta tulee rakastuneena
sellainen epävarma, säälittävä sössöttäjä.
Irtosuhteet on paljon kevyempiä, kun ei tartte laittaa
tunteitaan oikeasti peliin.
Ehkapa tuo selittaa minunkin ihastukseni kayttaytymista. Kolmen kuukauden jahkaamisen jalkeen juuri eilen tosin tunnusti, etta vaikka on ihastunut minuun, niin pelkaa aloittaa suhdetta. Milla ihmeella saan tyypin luottamaan itseeni? En ole paallekayva, olen yrittanyt antaa aikaa ja tilaa miettia asioita rauhassa, joskus kuluu viikkokin ettemme ole yhteydessa. Suudeltu ollaan muutamaan kertaa. Pitaisikohan unohtaa koko tyyppi?
NOH, en mä itsekkään nyt joka viikonloppu ole baareissa bilettämässä
ehkä kerran kahdessa kuukaudessa tulee nykyään ulkona hilluttua.
Kun se oikea rakkaus tai jotain sellaista osuu sit yllättäen omalle
kohdalle se voi olla miehellekin vaikea paikka jos aikaisemmat
naissuhteet ovat olleet vain pinnallista säätöä.
Itsekin voisin pikkuhiljaa jo rauhottua ja vakiintua
joskin tiivis seurustelu on sellainen ihan uus juttu
mitä en ole aikaisemmin duunannu.
Joo, tämä oma kiva tytskä on sellainen johon haluan ehdottomasti
ensin kunnolla tutustua ennen mitään sen intiimimpää juttua.
Omalla kohdallani teoreettinenkin ajatus tän naisen kanssa
esim. joskus yhteen muuttamisesta tuntuu jo varsin suurelta loikalta,
ihan jo näin ajatuksenkin asteella.
Pyydä ihmeessä sitä sun miestäsi vaikka illalla kävelylle, kunhan
säät alkavat tästä taas hieman lämmetä.
Tsemppiä kuitenkin, terveisin mies Keski-Suomesta
kun alkuun olet jo päässytkin, että voiko sunkaltainen mies sitten rakastuessaan myös perääntyä, kokiessaan edessä olevan tilanteen liian vaikeaksi jopa entisten pinnallisten säätöjen jälkeen? Voisiko mies ajatella, että on helpompaa pysyä vanhassa tavassa elää(vapaanasieluna) kuin sotkeentua johonkin tuntemattomaan? Vaikka niitä todellisia fiiliksiä olisikin?
Tämä eräs mies on todella saanut minut ymmälleni, hän lähettää hyvin ristiriitaisia signaaleja. Sitoutumiskammoa? Voiko mies olla niin mukavuudenhaluinen, että suurienkin tunteiden edessä valitsee helpomman, vapaamman tien, silläkin uhalla, että onni kävelee ohitse?
Mies ikäänkuin haluaa, mutta sitten ei kuitenkaan..päästi hyvin lähelle, tuli itse hyvin lähelle, mutta kun tunteista alettiin puhua ääneen, kaikki muuttui. Ja rivien välistä ymmärsin, että hän on hieman ärsyyntynyt minuun tästä syystä, aivan kuin hän syyttäisi minua siitä, että avaamalla suuni pilasin kaiken..?
Oi kommentoihan jotain, naiselle Etelä-Suomesta.
HMM, mitä itse arvelet, onks tuo sun Jamppasi aikaisemmin seurustellut jonkin naisen kanssa?
Onko hän ujohko? Onks hänen ulkoinen olemuksensa epävarma myös muidenkin
kuin sinun seurassasi? Jos mä tapaisin hänet, miten me miehet mahtaisimme tulla juttuun?
Oikeastaan lähes kaikki viestisi kuulostavat melkein siltä kuin itse olisin ne kirjoittanut. Olen naispuolinen ja kiinnostunut miehestä joka välillä lähentyy ja välillä perääntyy, välillä vaikuttaa kiinnostuneelta ja välillä välinpitämättömältä, välillä tekee alotteita ja välillä hiljenee melkein kokonaan. Mitään tunteistaan ei vaan uskalla puhua, ei suuntaan tai toiseen. Haluaisin vielä antaa aikaa hänelle, mutta tahtoisin saada edes jotain selvempää merkkiä siitä, että kannattaako odottaa. Itse olen aivan suoraan ilmaissut kiinnostukseni, mutta ollut tyrkyttämättä itseäni liikaa. Vaikea tilanne, tuntuu pahalta kun ei saa mitään vinkkiä siitä mitä toinen mahtaa miettiä/tuntea :( Välillä joudun miettimään onko kaikki vain mun tunteilla leikkimistä, yritän kuitenkin vielä karkoittaa ne ajatukset pois mielestä. En haluaisi kenestäkään uskoa sellaista.
hyvänen aika, miten myös kuulostaa tutulta.. Nainen olen ja aloin jo miettiä, onko meillä ollu sama mies ;)