Iltaa.
Täytyy tähän aikaan illasta avautua jo tännekin, mutta tuntuu, että olen hukassa suhteessani.
Olen 23 vuotias tyttö ja poikaystäväni on 25. Meillä on nyt takana vuoden enemmän tai vähemmän yhtenäinen historia ja tuntuu, että tämä henkilö on niin tärkeä minulle. Siltikin kerta toisensa jälkeen hän satuttaa minua käytöksellään, joka osoittaa, ettei hän todellakaan välitä minusta.
Kaikista pahimmalle tuntuu, että jaksan katsella hänenlaistaan sikaa ja antaa kerta toisensa jälkeen anteeksi, vaikka aina nuorempana olen paasannut kavereilleni, miten hänen kanltaisensa miehet pitäisi jättää omaan arvoonsa.
Sen toteavat jopa hänen kaverinsa, jotka kyselevät, miksi en laita miestäni kuriin. Ja niinhän minä teenkin (en ole mikään hiljainen hissukka), mutta mies ei tunnu välittävän tästä yhtään.
Täytyy tähän aikaan illasta avautua jo tännekin, mutta tuntuu, että olen hukassa suhteessani.
Olen 23 vuotias tyttö ja poikaystäväni on 25. Meillä on nyt takana vuoden enemmän tai vähemmän yhtenäinen historia ja tuntuu, että tämä henkilö on niin tärkeä minulle. Siltikin kerta toisensa jälkeen hän satuttaa minua käytöksellään, joka osoittaa, ettei hän todellakaan välitä minusta.
Kaikista pahimmalle tuntuu, että jaksan katsella hänenlaistaan sikaa ja antaa kerta toisensa jälkeen anteeksi, vaikka aina nuorempana olen paasannut kavereilleni, miten hänen kanltaisensa miehet pitäisi jättää omaan arvoonsa.
Sen toteavat jopa hänen kaverinsa, jotka kyselevät, miksi en laita miestäni kuriin. Ja niinhän minä teenkin (en ole mikään hiljainen hissukka), mutta mies ei tunnu välittävän tästä yhtään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tilaa. :)
fiksua sanottavaa.
Jos ei ole asiasta mielipidettä niin voisiko jättää tuollaiset tyhjänpäiväiset kommentit kirjoittamatta.
Ärsyttävää..
Yritä päästää irti tästä suhteesta, vaikka se ei aina ole helppoa, kun tunteita on mukana.
Mutta ei me voida ketään "kuriin" laittaa, eikä toista muuttaa. Se toinen täytyy hyväksyä sellaisena, kuin on tai etsiä jotain muuta.
Olet vielä niin nuori, että löydät kyllä sellaisenkin kumppanin, jonka kanssa olet tyytyväinen ja onnellinen.
Jokainen ihmissuhde opettaa kuitenkin meille aina jotain, usein sen huomaa vasta myöhemmin.
Onnea sinulle elämässä!
mies on kerta toisensa jälkeen saanut minut pettymään valehtelullaan ja välinpitämättömyydellään. Toivon saavani voimaa lopettaa tämän suhteen. Tätä on jatkunut jo liian kauan ja alan oikeasti kärsiä henkisesti. Tsemppiä sullekin päätöksessäsi. Tuollaiset siat tosiaan joutavat vapaalle jalalle..
...koko iltapäivä puitiin tätä asiaa, eikä päästy puusta pitkälle. Sanoin jo haluavani eroon tästä suhteesta ja olevani hänen kanssaan onneton, mutta niinhän siinä taas sitten kävi, että olin liian heikko.
Ristiriitaista, sillä varmasti hän minusta välittää, eihän hän muuten jaksaisi tuhlata koko aurinkoista päivää minun kanssani väittelyyn vaan mieluummin tyytyisi vaihtoehtoon, jossa hän saisi siirtyä vapaille markkinoille.
Tai sitten olemme vaan liian erilaisia ja itsepäisiä.
Tämä on taas tällaista selittelyä, mutta ehkäpä tarvitsen aikaa voimien keräämiseen, jotta pystyn pysymään päätöksessäni... Niinkuin yksi kohtalontoverikin siellä kirjoitti. Ja tottahan se on, että jokainen suhde opettaa ja seuravalla kerralla on taas paremmin tietävinään, minkälaisen miehen sitä oikein rinnalleen tarvitsee. ;)
Kiitokset kaikille kannanotoista!
Kuinka kauan päätit sen antaa kiusata sua ja kohdella miten sattuu? Se käyttää selvästi sua hyväkseen. Se tekee sitä niin kauan kuin sä annat sen tehdä. Eikö sulla ole selkärankaa ollenkaan? Jätä se!
Mieti haluatko tätä loppuelämäsi?Voitko kuvitella meneväsi kyseisin henkilön kanssa naimisiin? Ja kyllä minä olen sitä mieltä että ihminen voi muuttua jos itse haluaa mutta miehesi ei tunnu todellakaan sitä haluavan...Joten vielä kerran mieti oikeasti kuinka kauan tuota jaksat, tiedän kuinka vaikeata on erota...Itse olen ollut nyt parisen viikkoa eronneena ihmisestä jota pidin elämäni rakkautena ja sielun kumppaninani...Olo ei ole helppo mutta ehkä se tästä vielä jonain päivänä...
heitä tuommonen kusipää mäkeen!!!sinä ansaitset parempaa.vaikka olen itse mies niin ei naista saa kohdella kuin itsestäänselvyyttä.sano se hänelle että alkaa kunnioittaa sua tai ulkoruokinta kutsuu.
hyvin monta kertaa!! Mutta kun olet eroamassa ja toinen on siinä vaan välinpitämättömänä, että no niin kai sitten... Se on h******* vaikeaa.
Ja onhan sitä jo kertaalleen erottukn ja palattu taas yhteen. Silloin molemmat tunnusti rehellisesti, että ei vaan pysty olemaan toisesta erossa.
mä jotenkin haluankin viedä tämän niin pitkälle, että voin toivottaa miehelle hyvää matkaa lopullisesti. En halua enää haikailla perään, vaan bilettää sinkkuna niin kuin aina muidenkin erojen jälkeen.
On se vaan jännä, että vaikka sen tietää, että pitäis päästä eroon, niin ei silti pääse.