Hei!
Ensinnäkin toivon että tästä ketjusta ei tule mitään *ittuiluketjua, jossa pelkästään parjataan epärealistisia vaatimuksia ja muuta pahaa oloa vastakkaista sukupuolta kohtaan. Niitähän täällä taitaa jo olla enemmän kuin lakisääteinen minimi :-)
Tarkoitus olisi hieman gallupin omaisesti hahmottaa mitä / mistä itseensä realistisesti ja muihnkin ihmisiin terveellä asenteella suhtautuneet deittaajat arastavat tai pelkäävät etteivät ole tarpeeksi hyviä. Eli skippaatko jonkun profiilin ajatellen, todella hyvä mutta en kuitenkaan riittäisi... Siis olet mielestäsi realisti tai terveellinen pessimisti, etkä kaljamaha=urheilullinen tason optimisti :-)
Ok, eli aloitan itse. Olen ns "kiltti mies" sanan hyvässä ja miksei huonossakin merkityksessä. Itse jätän vapaaehtoisesti monta muuten mielestäni hyvää profiilia väliin sen takia koska sanat "sosiaalinen, omaat hyvän keskustelutaidon, tulet hyvin toimeen erilasiten ihmisten kanssa"... Nämä saavat minut tuntemaan että nainen hakee jotain henkilöstöpäällikköä tai showmiestä, eli jotain reilusti "normaalista" poikkeavaa. JA jos hakee, ei siinä mitään, mutta tuntuu kuitenkin hyvin yleiseltä :-)
Eli jos tässä vielä neuvomaan uskaltaa, niin ns. kilttiä / rauhallista / kunnollista miestä haikalievia naisia vihajisin minimoimaan korkeiden sosiaalista kykyjen edellytystä, mielestäni ne ovat hieman enempi pelimies suuntaan. Etenkin jos laatikkosi täyttyy "tiedät kyllä mistä" viesteistä.
Ja jos joku tietää hyviä tapoja millä välttää ns vässykkä leimat ja muut "kiltin" stereotypian sudenkuopat, niin saa vihjata takaisin.
Eli näin. Missä siis itse katsot olevasi liian "heikko" ja toivoisit vastapuolen ottavan huomioon jos epäilet että toinen kuitenkin saattaisi pitää sinusta jos tuntisi "oikeasti".
Toivottavasti tästä nyt sai selvän mitä ajan takaa... Eikä itsetunnon suurlähettiläät tule pätemään aihetta heti pilalle :-)
Ensinnäkin toivon että tästä ketjusta ei tule mitään *ittuiluketjua, jossa pelkästään parjataan epärealistisia vaatimuksia ja muuta pahaa oloa vastakkaista sukupuolta kohtaan. Niitähän täällä taitaa jo olla enemmän kuin lakisääteinen minimi :-)
Tarkoitus olisi hieman gallupin omaisesti hahmottaa mitä / mistä itseensä realistisesti ja muihnkin ihmisiin terveellä asenteella suhtautuneet deittaajat arastavat tai pelkäävät etteivät ole tarpeeksi hyviä. Eli skippaatko jonkun profiilin ajatellen, todella hyvä mutta en kuitenkaan riittäisi... Siis olet mielestäsi realisti tai terveellinen pessimisti, etkä kaljamaha=urheilullinen tason optimisti :-)
Ok, eli aloitan itse. Olen ns "kiltti mies" sanan hyvässä ja miksei huonossakin merkityksessä. Itse jätän vapaaehtoisesti monta muuten mielestäni hyvää profiilia väliin sen takia koska sanat "sosiaalinen, omaat hyvän keskustelutaidon, tulet hyvin toimeen erilasiten ihmisten kanssa"... Nämä saavat minut tuntemaan että nainen hakee jotain henkilöstöpäällikköä tai showmiestä, eli jotain reilusti "normaalista" poikkeavaa. JA jos hakee, ei siinä mitään, mutta tuntuu kuitenkin hyvin yleiseltä :-)
Eli jos tässä vielä neuvomaan uskaltaa, niin ns. kilttiä / rauhallista / kunnollista miestä haikalievia naisia vihajisin minimoimaan korkeiden sosiaalista kykyjen edellytystä, mielestäni ne ovat hieman enempi pelimies suuntaan. Etenkin jos laatikkosi täyttyy "tiedät kyllä mistä" viesteistä.
Ja jos joku tietää hyviä tapoja millä välttää ns vässykkä leimat ja muut "kiltin" stereotypian sudenkuopat, niin saa vihjata takaisin.
Eli näin. Missä siis itse katsot olevasi liian "heikko" ja toivoisit vastapuolen ottavan huomioon jos epäilet että toinen kuitenkin saattaisi pitää sinusta jos tuntisi "oikeasti".
Toivottavasti tästä nyt sai selvän mitä ajan takaa... Eikä itsetunnon suurlähettiläät tule pätemään aihetta heti pilalle :-)
Vastaukset 17
Vanhimmat
että eräs syy tähän ihmeteltävään passiviisuuten voisi olla, että mikään ei erityisesti kiinnosta. Silloinhan ei ole puhuttavaakaan. Netissä kasvottomana ja nimettömämä vastaan tuleva ihminen varmaankin tuntuu aluksi epäkiinnostavalta.
Mutta, eikö kysymyksiä voi esittää?
Ei ollut tarkoitettu vastaukseksi viestiisi, vaan ylempämä olevaan.
profiili, skippasin miehet, jotka halusivat itsestään huolta pitävän naisen. Tulkitsin asian niin, että olisi pitänyt olla "jakkupukuun" pukeutuva, joka aamu meikit naamaan ja hiukset tyylikkäästi taiteiltuna, viimeisen päälle trendikkäänä vaikka pururadalla.
Pidän itsestäni huolta tietenkin, mutta olen mielummin "luonnonkaunis", kuin pakkelit naamassa. Sellaiset miehet minä siis skippasin :)
toi itsestään huoltapitävä. Eikös sellainen joka ei pidä niin ole laitoksessa tai vähintään holhouksen alla? Normaali ihminen pyyhkii itse perseensä, käy pesulla, vaihtaa vaatteet ja jne....
skippaan miehet jotka hakevat naisellista naista. Miten sekin määritellään? Ettei ole miehen ääni? Kulkee hameessa päivin öin? Meikkaa joka aamu? Se ei muuta ihmisarvoani miten pukeudun. Koiralenkille verkkareihin, työmatkoilla farkkuihin, juhliin hameeseen, kotona miten milloinkin. Naisellinen nainen kai pukeutuu pilkillekkin hameeseen ja valittaa sitten kun p*llu jäätyy.
MINNE ON KADONNUT REALITEETIT!!!!!
Minä en edes pidä sellaisista ylisosiaalisista miehistä, jotka tuntee kaikki ja joka paikassa tulee tuttuja vastaan, niin ettei naiselleen ehdi puhua lainkaan. Mutta en kyllä sitten sellaisistakaan, ettei saa sanaa suusta, kun pitäisi esim. kysyä neuvoa, vaan jääräpäisesti lukee karttaa väärinpäin, kun asian voisi selvittää parissa minuutissa kysymällä vastaantulijalta. Eli jotain välimuotoa. Ei ujous ole pahasta ja se on rohkea, joka ujoudesta huolimatta avaa suunsa.
silloin kun on aihetta eli ei käytä pelkkiä verkkareita ja ikivanhoja villapaitoja, meikkaa kun on tarpeen jne. Maailmassa on yllättävän paljon naisia, jotka eivät huolehdi tippaakaan ulkonäöstään tai eivät käytä ollenkaan meikkiä eivätkä kiinnitä pätkääkään huomiota pukeutumiseen.
"MINNE ON KADONNUT REALITEETIT!!!!!"
Minne on kadonnut terve järki vaatimusten tulkinnassa? Tietenkin naisellinen nainen voi olla myös kiertoilmaisu isorintaiselle povipommille.
Kyllä minun naiseni puekutuu kotona verkkareihin eikä se hänen naisellisuuttaan vähennä, päinvastoin. Ja luojan kiitos hän ei käytä aikaa tuntitolkulla peilin edessä. En ymmärrä naisia joilla on niin huono itsetunto että pitää kauppaankin mentäessä naama maalissa. Huh huh. Ulkonäöstä voi huolehtia muutenkin kuin meikkaamalla
Kuin omia ajatuksiani olisin lukenut. Itse kyllä meikkaan kevyesti töihinkin lähtiessäni jne. Mutta
tuo sanayhdistelmä "itsestään huoltapitävä"... Siit tulee mieleen toisaalta, onko tuollaisen sanaparin ilmoonsa laittava mies tavannut netin kautta vain joitakin puolispurguja naisia tms. Usin sen tulkitsee kuitenkin niin, että naisen olisi todella kuljettava piikkareissa ja hamosessa arkisinkin, käytävä kampaajalla joka välissä jne. Arki lasten äitinä ei ihan ole tuollaista itseensä panostamista kuitenkaan.
Toinen sana "naisellinen". Olen kyllä naisellinen, mutta löytyy minusta puolia, joita en itsekään pidä minään yltiönaisellisina.
Sitten vielä pitäisi olla se trimmattu parikymppisen täydellinen vartalo ja aikuisen naisen elämänkokemus jne. ;)))
Oikeasti itse jätin vastaamatta miehille, jotka korostivat selkeästi vaikkapa akateemisuuttaan. Eiks ole jännää, että tuosta sanasta taas itselleni tulee usein mieleen TYLSÄ, KUIVA, nipottaja. Sellainen, joka miettii joka liikettään ja sanaansa millintarkkuudella eikä osaa RELATA eli ELÄÄ!!
Olen samoilla linjoilla sosiaalisuuden suhteen. Jos nainen korostaa miehen seurallisuutta ja puheliaisuutta, tuntuu paremmalta jättää suosiolla väliin, vaikka esim. liikuntaharrastukset ja elokuvamaku tai ulkonäkö(kuvaus) tuntuisivat tosi kiinnostavilta.
Omaa sosiaalisuutta on tietysti hankala arvioida, mutta kun en todellakaan viihdy porukassa. Ja varmasti ystäviäkin mulla on tavallista vähemmän ja myös tapailen heitä normaalia harvemmin.
Yksi tapaamani nainen sanoi jälkeenpäin minua avoimemmaksi ja sosiaalisemmaksi kuin oli odottanut. Olin kyllä kirjoitellessa aika lailla korostanutkin hermostuneisuuttani, ettei se ainakaan tulisi yllätyksenä.
Sitten tuosta ressukkaleiman välttämisestä. Olen miettinyt, pitäisikö omassa profiilissa korostaa - vielä enemmän - halukkuuttani panostaa naiseen. Itse vain epäilen, että se tulkitaan epätoivoiseksi ripustautumishaluksi, vaikken itse koe toisaalta olevani mitenkään ripustautuva luonne. Omistautuva kyllä. Voi silti olla, että monien mielestä vaikutan epätoivoiselta.
Epätoivoinen nyt ainakin on adjektiivi, jolla harva yrittää tehdä vaikutuksen profiilissaan.
Lisääpä profiiliisi:
" Panostan naisuuhteeseeni, olen omistautuava mutta en ripustautuva mies."
Minuun ainakin uppoisi kuin veitsi voihin.
Joskus kun olen oikeasti hakenut seuraa netistä, katselin pitkälle musiikimakua, ulkonäköön en reagoinut, mutta se musiikkimaku. En tiedä mikä siinä sitten on.. Kaipa musiikki on mulle vaan hyvin tärkeää, tai onhan se ^^
Myöhemmin selailin profiileja sen mukaan, miten mielenkiintoiselta joku nimimerkki kuulosti, musikkimaku, eikä ulkonäkökään suurella sijalla "etsinnässä ole" monet profiileista olin kyllä skipannu sen takia että luotto omaan viehättävyyteen oli aikojen myötä lopahtanut.
Nykyään, en etsi seuraa, juttelen vain, keskustelen henkeviä ja sen sellaista. Ystäviä ei voi olla koskaan liikaa, vaikkakin suhtautuminen netistä löydettäviin rakauksiin on lähestulkoon kadonnut kokonaan.
Kumminkin uskon, että ystäviä täältä voin löytää, tai tuttuja ja kavereita ainakin. Olen niitä löytänytkin monia, ihan irl olen ystävänä, nähdään päivittäin, tai kuukausittain käydään kylässä, muutin joka nettiystävien luokse nykyiselle asuinpaikkakunnalleni. Olen sen verran hyväuskoinen kumminkin yhä, vaikka olen elämän myötä tullut skeptiseksi(kokemuksena kaksi poikaystävää ja yksi tyttöystävä netistä, toinen mies petti useasti, olimme kihloissakin ja toinen oli nisti(yritti tappaa yms) ja nainen ei ollut se johon olin rakastunut). Pari kertaa kun olen ihastunut olen negativisella ajattelulla tuhonnut asiaa mielessäni, ihan vain koska se pettyminen sattuu niin kovasti. Ehkä olen pilannut hyviä juttuja, ehkä olen pelastanut mielenterveyteni.
Edelleen kumminkin uskon, että se oikea _saattaa_ (tosin hyvin epätodennäköisesti) löytyä internetistä, joko suoraan tai ystävyyspohjalta.
Niimpä näin, olen kumminkin sen verran jääräpäinen ihminen että survon liian kiltin ihmisen äkkiä koron alle, ihan puolivahingossa :D että _jos_ täältä joku mut viettelee ja siitä jotain tulee niin se on kyllä tehnyt urotyön *naurua*
Noh, itse korostan puheliaisuutta hyvin pitkälle, koska olen itse papupata, elämää myöten olen myös rauhoittunut, mutta silti puhun paljon, ja toivoisin myös sen toisen puhuvan, hiljaisuudesta tulen usein hyvin levottomaksi ja ahdistuneeksi, yleensä kumminkin se läheisyyskin riittänee.
Oma heikkoiteni on se, että olen hyvin ristiriitainen ja elämän kautta muuttunut skeptiseksi ja mustasukkaiseksi (kaukosuhde).
Heikkoudeksi voitaisiin kait luetella heikentynyt itsetunto samaten - uskon toisten rakkauteen, mutten pysty kunnolla kuvittelemaan omaa rakkauttani.
Se, mitä oikeasti toisessa nykyään haen on varmaankin se, että hän saisi mun itsetuntoa kohennettua, ja jaksaisi olla mun tukena, mikä ei varmasti ole helppoa, koska olen masennusta sairastava ihminen.
En ole itse mitenkään hypersosiaalinen nainen, enkä odota sitä mieheltäkään, mutta keskustelutaidon vaatimus on silti profiilissani.
Minulle on erittäin tärkeää, että kumppanin kanssa pystyy keskustelemaan avoimesti ja perusteellisesti ja syvällisesti aiheesta kuin aiheesta.
Mielestäni parisuhteen ennuste on erittäin huono, jos toiselta/ molemmilta osapuolelta ei keskustelutaitoa löydy. Jos koet, että näin on kohdallasi, niin pyrkisin ensin kehittymään ihmisenä tuossa suhteessa ennen kuin edes haaveilisin suhteesta.
miehet jotka ovat kovin sporttisia koska itse en ole.Hoikka olen mutten harrasta muuta liikuntaa kuin hyötyliikuntaa.
Miehellä pitäisi mielellään olla lapsia että olisi samalla aaltopituudella ja mielellään aikuiset lapset koska omani on aikuinen.
Akateemiset varmaankin skippaisi mut joten siksi skippaan heidät :D ei sillä etteikö tieto ja päänsisältö riittäisi keskusteluihin ja väittelyihin akateemisten kanssa mutta se akateeminen koulutus puuttuu,lukiopohjalta vaan mennään :)
Tanssiinkutsujat skippaan koska en osaa tanssia enkä pidä tanssimisesta.
Kaikenkaikkiaan pidän rennoista rock-henkisistä tyypeista korviksineen ja tatskoineen.
Niin ja motoristit pitkine,letitettyine partoineen kiehtoo myös ;)
Eli vaikeaa on löytää "sitä oikeaa" deittipalstalta :)
Minä skippaan miesten profiilit joissa ilmoitetaan lapsia löytyvän. Yleensä skippauksen puolelle menisivät myös profiilit joissa ei ole lapsista mitään mainintaa - siis ei ole täytetty tätä lapsi-kohtaa. Viittaa usein (?) siihen, että lapsia on, mutta 'markkina-arvoa' koitetaan nostaa piilottamalla tuo tieto...
Toinen no-no on yltiömäinen urheilullisuus. Jos urheilu tuntuu täyttävän päivät 24/7 profiilin perusteella, niin mieluummin siirryn seuraavaan profiiliin etsimään hieman rennommalla asenteella urheiluun(kin) suhtautuvaa miestä :)
Itse olen löytänyt nettitreffeiltä etsimäni miehen, joten enää en skippaile enkä vastaile enkä viestittele, koska en ole käynyt yli puoleen vuoteen koko palstalla.
Mutta muistelenpa millä perusteella skippasin:
- Yksi ehdoton edellytys oli kirjoitustaito. Jos mies ei osannut kirjoittaa yhdyssanoja yhteen, kirjoitti "tuleppa" ( siis kahdella p:llä )tai "olekkaan" ( kahdellak:lla ), teki kielioppivirheitä ja/tai ylipäänsä ilmaisi itseään sekavasti, kömpelösti ja huonolla suomella, skippasin hänet armotta. Yhden poikkeuksen tein: kerran viestitin oma-alotteisesti herralle jonka kirjoitustaito oli surkea: ko. mies oli italialainen, eikä häneltä siis voinut edellyttääkään suomen kielen taitoa. Mutta kyllä suomalaisen miehen täytyy suomea osata!
- Jos huomasin, etten itse täytä miehen kriteereitä, jos hän esim. vaati että naisen täytyy olla lapseton, urheilullinen, asua tietyllä paikkakunnalla tms.
- Sellaiset sanat kuin "tasokas" ( se sana saa hiukseni nousemaan pystyyn, koska ensinnäkin sen sisältö on kaamea ja toiseksi se on muoti-ilmaus,joten sen käyttäminen kielii mielikuvituksen ja omaperäisyyden puutteesta! ), "sporttinen", "tavallinen kunnollinen suomalainen mies" ( pisti epäilemään että mies on joko tylsä ja mielikuvitukseton nahjus tai ulkomaalaisvihaaja tai varsinainen piilosikailija ), "katseen kestävä" ( muoti-ilmaus ,ja lisäksi kursailua, muka-vaatimattomuutta; miellyttävämpää on sanoa suoraan että pitää itse itseään komeana ), "huumorintajuinen" ( sehän ei kerro ihmisestä yhtään mitään; JOKAINEN on omasta mielestään huumorintajuinen, mutta olennaista kai on että minä ja mieheni pidämme samoja asioita hauskoina, ts. voimme nauraa yhdessä ), "velikulta", "velmuilija", "huuliveikko" ( kuullostaa samalta kuin "höröttäjä", "tolvana", "täyspösilö" ), "edustuskelpoinen" ( siis kukkopoika, nokkava, tärkeilijä, prassailee rahalla ja kuuluisilla tuttavilla, kulkee kaikkialla kraka kaulassa ).
- Jos profiilissa edes vihjattiin seksiin, painoin heti torju-nappia.