Kolme vuotta ollaan oltu yhdessä. Nyt (n. kolme kuukautta sitten) poikaystäväni on alkanut käyttäytyä "oudosti". Välillä on välinpitämätön, tiuskii joka asiasta. Jos ehdotan jotain mitä voisimme tehdä vastaus on "en tiedä" ja kohta hän vetää takin päälle ja sanoo "meen käymään kaverilla". Siis ihan noin vaan. Ei puhu mitään. Mitä tahansa kysyn, hän ärsyyntyy siitä. Kerran itkin kun oli niin paha olo. Hän ei välittänyt yhtään, siis ei yhtään!
Sitten taas joku ilta saattaa olla et hän tekee ruokaa, on kotona, juttelee.. Eli on melkein normaali.
Mitä hemmettiä tämä on? Omasta mielestäni olen niin "ihanne puoliso" kuin voi olla. Siis en nalkuta, kiellä menoja, valita kallista harrastuksesta yms. Alan olla todella väsynyt tähän! En tiedä mitä tekisin. Joskus olen varovasti yrittänyt puhua asiasta, niin se on heti hänen mukaansa valitusta.
Täytyykö pakata kamat ja lähteä, ennen kuin otetaan tosissaan? Vai valittääkö silloinkaan vai onko sitten vuorossa marttyyri asenne?
Sitten taas joku ilta saattaa olla et hän tekee ruokaa, on kotona, juttelee.. Eli on melkein normaali.
Mitä hemmettiä tämä on? Omasta mielestäni olen niin "ihanne puoliso" kuin voi olla. Siis en nalkuta, kiellä menoja, valita kallista harrastuksesta yms. Alan olla todella väsynyt tähän! En tiedä mitä tekisin. Joskus olen varovasti yrittänyt puhua asiasta, niin se on heti hänen mukaansa valitusta.
Täytyykö pakata kamat ja lähteä, ennen kuin otetaan tosissaan? Vai valittääkö silloinkaan vai onko sitten vuorossa marttyyri asenne?
Vastaukset 18
Vanhimmat
että kaverilla on menopaussi
...toinen nainen ja huono omatunto. Välillä taas pitää yrittää hyvittää.
asiaan sitten pitäis reagoida? Odottaa et menee ohi? Vai?
ELÄMÄÄ!
Ei parisuhde ole toisessa kiinni nyhräämistä kokoajan. Välillä pitää antaa toisen "olla vaan", omissa oloissaan. Aina, ei edes kovin usein tarvitse tehdä yhdessä jotain.
Suhde on vuorovaikutusta. Aina kun saat "meen käymään kaverilla" -vastausksen, odota vuoroa. Älä edes ehdota yhteistä tekemistä vaan vastaa puolestasi "meen käymään kaverilla", jos kumppanisi jotain kyselee...
kuulostaa lopun enteiltä, mut anna sille aikaa.. ehkä sil tosiaan on vaan joku kriisi menossa. toi äskönenki kommentti tossa on ihan huomioimisen arvonen.
äskeistä kommenttia mietin minäkin, mutta jos "kostoihin" lähtee, tulee siitä äkkiä kierre. Joku muukin totesi, että parisuhde ei pysy paikallaan ja samanlaisena, näinhän se on. Toisinaan kaipaa sitä omaa aikaa enemmän kuin muulloin. Jos tilanne taas alkaa tuntua tosissaan pahalta, kehoitan nykäisemään miestä hihasta ja kysymään suoraan mikä on, sen sijaan että yrittäisi pysyä "ihannepuolisona" ja varovasti vihjailla. Ihannepuoliso ei aina ole se, joka ei nalkuta ja kysele, vaan se, joka välittää ja jota kiinnostaa.
...oikeassa, eli mun mielestä tilanne kyllä (tai suhde siis) pahenee vain, jos kostokierteeseen sortuu.
Ei se välinpitämäntön osapuoli sitä paitsi luultavasti edes huomaisi seuraavaan puoleen vuoteen sun kostoasi - eli että käytät samoja keinoja. Ittelles vain tulisi vielä pahempi olo. (Kokemuksen syvä rintaääni). Ja sitten kohta ollaankin jo liian syvällä kostossa, ja siitä on vaikea päästä irti.
Kyllä tää jotenkin pitäisi mun mielestä saada kuitenkin keskustelemalla selvitettyä. Vaikka tuntuu, ettei se toinen osapuoli nyt taida oikein keskustelutuulella olla.
Miehet kyllä vissiin vihaa "keskusteluiltoja" ja sen sellaista, mutta eihän sitä oikein muuten voi tietää, mikä toista vaivaa? Ei toisen pään sisälle näe.
en kannata, vain vastavuoroisuutta. Tarkoitin vain juuri sitä, ettei kannata "esittää" ihannnekumppania vaan ymmärtää, että toinen kaipaa sitä omaa aikaa välillä enemmän. Silloin on hyvä antaa toisen vain olla rauhassa. Muussa tapauksessa kumppani ärsyyntyy siitä, että häneltä vaaditaan jotain sellaista (huomiota, aikaa) mikä ei tässä ja nyt yhtään kiinnosta ja tilanne pahenee.
Usein ihmisillä kynnys sanoa "haluan olla rauhassa, minua kiinnostaa nyt muut asiat" on erittäin korkea. Monet eivät edes itse tiedosta kaipaavansa jotain muuta kuin kumppanin seuraa. Sitäpaitsi itse mieluummin totean itsekseni, että mieheni ei nyt kaipaa seuraani, kuullostaa tavattoman ikävältä jos hänen täytyy sanoa se minulle.
veikkaan että on 20/30/40 kriisi tai huomannut jämähtäneensä elämässä ja haluaa vähän tuulettua. Tai sitten sillä on toinen nainen, noi oireet tunnistan itsestäni ;-)
Itse olisin halunnut vaimoltani kannustusta, arvostusta, yhteisiä juttuja ja kun niitä ei sitten löytynyt niin tässäpä tilanteessa sitä ollaan.
Pärjäilkää ja ratkokaa solmunne paremmin;-)
Tulipa vaan mieleen tämmöinen.
"Itse olisin halunnut vaimoltani kannustusta, arvostusta, yhteisiä juttuja ja kun niitä ei sitten löytynyt niin tässäpä tilanteessa sitä ollaan."
Miksi se syy pettämiseen löytyy aina siitä vaimosta/miehestä, ei koskaan omasta itsestä? Sinähän se petät, miksi syy on vaimosi? (siis kirjoituksestasi käsitin että petät vaimoasi) Syyttämällä toista siirretään vastuu omasta käyttäytymisestä toisen niskaan, eikä itse kanneta vastuuta tekemisistään. Ei kovin aikuismaista minun mielestäni. Olen itsekin pettänyt, mutta en sentään exääni syytä siitä, ihan itse ja omasta halustani sen mokan tein ja maksoin siitä kovan hinnan.
Antaa persettä?
Mulla on jokseenki samanlainen tilanne. Oon seurustellu tän mun kullan kanssa yhteensä yli vuoden. Kesällä oltiin pari kuukautta erossa. Tää jätkä jätti mut sen takia, ku MÄ muka valitin joka asiasta. Sit parin kuukauden päästä se halus mut takasi ja mä hölmönä suostuin. Luulin, että nyt se välittäis oikeasti.. Samaa paskaa tää on, ku sillon vuosi sitten. Muutama eka seurustelu kuukaus meni erinomaisesti, mut sit se alko.. Just äsken se huuti mulle täyttä kurkkua, et minkä helvetin takia meijän täytyy nähä joka vkonloppu. Mä opiskelen kauempana, joten nähään vaan vkonloppusin. Mä en voi käsittää, et minkä takia se halus mut takasi, jos sen sit täytyy kohdella mua näin! Mä oon sen takia itkeny tuhannet kerrat. Aina ku se näkee mun itkevän, ensimmäinen reaktio on, et: taasko sä rupeet parkumaan! Mä en ymmärrä.. Toisaalta.. Itteenihän mä vaan voin syyttää, ku kestän tätä.. Pakko ei olis.. Mutta on niin vaikeeta jättää ihmistä, jonka kanssa on kokenu kaikenlaista ja jonka kanssa saa välillä viettää myös niitä hyviä hetkiä..
Kai meijän on vaan pakko yrittää kestää.. Tai sitten ei.. Mutta enivei.. Parempia aikoja toivoen..
Toivottavasti sait jotain selkoa tästä mun tekstistä:)
...sullekin. Jätä ny hemmetis jo tuollainen taukkiäijä!!! Ihan totta. Miksi kiusaat itteäs? Tuo ei edes muutu parempaan suuntaan, vaan menee vain huonommaksi...nyt jos se huutaa jo sulle, niin kohta se läpsäisee...
Sulla ON kerta toinenkin kämppä, siellä opiskelupaikkakunnalla. Ole NAINEN ja jätä se taukki!
Taukin jättänyt, onnellinen nykyisin.
syynä olisi se, että odotat poikaystävältäsi liikaa ja annat hänelle liikaa huomioitasi? Joskus on hyvä hellittää otetta ja vain seurata miten asiat kehittyy.
Itse olen huomannut, että ainakin oma suhde mieheeni on aaltoliikettä, ylös ja alas: Välillä ollaan tiiviimmin "yhdessä" (yhdessä olemme olleet 18 vuotta) ja sitten taas on hiljaisempaa, kun jommallakummalla on kriisejä ja murheita. Hyvä niin.
En usko, että sellaista suhdetta on olemassakaan, jossa mennään molemmat kympillä mukana toinen täydellisesti huomioiden viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Kuulostaa hengästyttävältä...
unohdin: Vaikka toista rakastaa kuinka paljon tahansa niin tosiasia on se, että kumppani myös kyllästyttää ja käy hermoille toisinaan. Välillä tuntuu oikein jopa veemäiseltä :o! Tällöin on erityisen hyvä ottaa etäisyyttä, puuhastella omiaan ja tavata ystäviään.
pari tarkennusta. Ensinnäkään tilanne on sellainen että mä en todellakaan ahdistele häntä kokoajan kysymyksillä ja ehdotuksilla vaan mulle tiuskitaan ja puhutaan rumasti riippumatta mitä oon sanonu tai vaikka en olis sanonu mitään.
Vaikka haluaakin omaa rahaa välillä ja tottakai sen ymmärrän, niin ei kai silti tarvitse kodella toista kuin p**kaa?
No, täytyy vielä mietiskellä jatkoa...
ja kiitos kommenteista :)
Tuli vaan mieleen et jos meillä on sama mies..mulla oma asunto ja sillä. Vois aivan hyvin olla. Välillä en tiedä missä mennään..Samat oireet kun sillä jonka minä tunnen. On muuten hengailtu n.3-4 kuukautta. ja aina hän sanoo "ettei tiedä" vielä, katellaan ja saapa nähä..
Kerroppa vähän tarkemmin.. Eli, esim. missäpäin asut jne....??