sinua, en voi edes kuvitella ottavani vakavasti ketään muuta miestä. Olet siis naimisissa ja ns kunnonisä, ymmärrän kyllä, nostan hattua meille molemmille, ettemme ole ottaneet yhteyttä toisiimme, niin sovittiin, mutta kuka ottaisi tämän ikävän pois. Olemme yhteydessä toisiimme kuitenkin joskus töidemme vuoksi, joskus olet sanonut, että pelkäät päivää jolloin tulee vaikka vahingossa tilanne, että olemme kahden. Niin minäkin, toisaalta melkein näen unta tilanteesta. Jäät syksyllä pois tehtävästäsi, uskallanko toivoa, että voit ja haluat tehdä muutoksia elämääsi senjälkeen kun ns ulkoiset paineet joita työsi tuo hellittää. Uskaltaisinkohan joskus yrittää puhua kanssasi tätä ikävää pois, jospa vaikka sanoisit, ettet sinä enää ikävöi, osaisinko jatkaa elämää myös itse. Olen ihminen joka yleensä puhuu ongelmansa ulos, mutta enhän tätä voi kenellekään edes puhua, auttaisit minua hiukan pääsemään tästä tuskasta irti...
IHAN KAMALA IKÄVÄ,
vuosi sitten
4473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Puhu, varmastion joku, joka voi kuunnella tuomitsematta. Tai kirjoita kaikki, juuri sellaisena kuin tunnet ja tiedät. Rehellisesti koko tarina. Se auttaa näkemään, kuinka asiat kuitenkin ovat pieniä. En sano, että rakkautesi on pientä, mutta se pitäisi suhteuttaa tähän maailmankaikkeuteen... Olet antanut itsesi jäädä ikävän vangiksi.
Mä tein tällä tavalla ja silmäni aukesivat näkemään asioita. Itse puhuin myös tunteitteni kohteen kanssa. Kerroin kaikki tyhmimmätkin unelmani, ja onnekseni toinen oli todellakin järkevä. Kaikki tämä ja mä tajusin: mahdottoman ikävöiminen on niin turhaa. Siinä hukkaa vain oman elämänsä. Rakastan häntä yhä, totta, mutta annan sen mennä ja tiedän, että voin rakastua johonkin toiseenkin hienoon ihmiseen, joka voi vierelleni jäädä oikeasti...
vastauksestasi joka ei ollut ivallinen, niitä täällä helposti saa, saatanpa yrittää puhua hänen kanssaan, en kuitenkaan haluaisi olla se joka ottaa sen yhteyden, kun siitä on sovittu, eikä todellakaan ole toista sellaista ihmistä jolle tästä voisin puhua, kokeilen siis ehkä myös sitä kirjoittamista. En halua hukata sitä omaakaan elämää.
vaikea...Mutta niinkuin edellinenkin sanoi,voi olla että helpottaa kun asiat saa purettua paperille.
Ja ehkä silloin alkaa nähdä asiat toiseltakin kantilta.
Uskon että voi ihastua vahvastikkin mutta voiko sanoa että rakastaa...jos ei kohteen kanssa ole paljoa ollut tekemisissä.Omasta mielestäni se on aika vahva sana tuttavuuden tai ihastuksen alkuvaiheessa...Ikävöidä ja kaivata voi mutta ehkä ajan myötä huomaa että se oli vain ihastusta.
Ja jos toinen kerran on jäämässä perheensä luo...niin miksi sinun pitäisi vaikeuttaa asiaa sotkeutumalla uudestaan jos kerran olette jo sopineet että ette yhteyttä pidä?!Pura asia ja kaipaus mielestäsi vaikka kirjoittamalla,juoksemalla,tutustumalla muihin ihmisiin...teet muuten asiat vain vaikeammiksi teille molemmille ja haavoitat turhaan itseäsi lisää.Tsemppiä sinulle!
ei ole kyse yhdenillan tapaamisesta, olemme työnpuolesta tavanneet yli 6 vuodenajan, joten tunnemme toisemme useiden työmatkojenkin vuoksi aika hyvin, siksikin tämä on niin hiton vaikeaa. itse joskus ajattelin, että onpa kiinnostava mies, mutten olisi silloinkaan mennyt tekemän mitään aloitetta mihinkään koska oikeasti luulin että ajatus oli yksipuolinen, niin ei sitten kuitenkaan ollut ja onnekseni hän oli se joka aloitteen teki, eli asia on tosi raastava. Enkä aio todellakaan mennä hänen ja perheensä väliin, hän on päätöksensä tehnyt.
Mukava kuitenkin huomata että, olen saanut jo kahdelta ihmiseltä mukavan myötäelämisen tunteen, kiitos teille kummalekin ja tsemppiä elämään myös molemmille