Mikä meitä vaivaa?

    Tapaus 1.
HS 22.4 mielipidepalstalta luetua: vanha nainen saa sairaskohtauksen suojatiellä (hkissä). Kaatuu keskelle suojatietä ja yrittää viimeisillä voimillaan kontata pois odottavien autojen alta. Mitä tekevät ihmiset? EIVÄT NIIN MITÄÄN. Autot lähtevät ajamaan äkkiä kun vihreä valo vaihtuu; lähimmillä niin kiire, että ohittavat konttavan vanhuksen alle metrin päästä. Kai sentään läheisellä raitiovaunupysäkillä seisoskelevat ihmiset auttavat? Eivät auta; on liian kiire jatka nojailua pysäkkiin.

Ainoat ihmiset, jotka auttavat, ovat ulkomaalainen nainen ja toisilleen englantia puhuvat teinipojat.

Tapaus 2.
Olen itse raskaana 7 kuulla. Näkyästi, kivuliaasti ja erittäin huonosti liikkuvana. Minulla on vaikeuksia kävellä ja (lähes) irvistelen tuskasta. Joudun menemään iltapäivän ruuhkaan (hkissä) päästäkseni lääkäriin. Julkiseen pyrkiesäni minua tuupitaan, tönitään ja etuillaan. Nousen varovasti junaan huomatakseni, että kaikki paikat ovat täynnä. Seison kivuliaana koko 30min matkan (kahdessa eri kulkuvälineessä) - eikä YKSIKÄÄN ihminen tarjoa minulle istumapaikkaa. Siinä läsöttävät takamuksillaan miehet ja naiset, kaiken ikäiset, joilla ei fyysisessä kunnossa näytä olevan mitään vikaa.

Enkä ole ainut raskaana oleva, joka on kokenut ihan saman. Istumapaikkaa et saa, vaikka lapsen pää roikkuisi haarojen välistä.


Mikä meitä suomalaisia vaivaa!? Mistä tämä itsekkyyden loputon määrä kumpuaa?!
131133
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Se on se sitä suomalaisuutta ettei toisten asioihin puutut, apua ei tarjota eikä sitä pyydetä.

Äänestä
  • Voisi ottaa asian koulu opetukseen

    Äänestä

Merkillistä, miten eri silmin me katsomme maailmaa. Minun havaintojeni mukaan ihmiset ylensä antavat paikkansa invalideille, raskaanaoleville ja vanhuksille. Ja jos ei kukaan jostain syystä älyä niin tehdä, niin eikö liikuntaesteinen osaa suutaan avata ja pyytää? Luulisi silloin viimein takapuolen nousevan penkistä.

Äänestä
  • Varmaan sitten vertaan "liikaa" keski-Eurooppaan ja etelä-Eurooppaan. Sielläpäin kun tulee työn puolesta jonkin verran matkustettua. Ei tule kuuloonkaan, että olisin työmatkoilla joutunut itse pyytämään istumapaikkaa mahan kanssa. Kuulostaa ihan...hölmöltä. Ei voi mitään, että omasta kulttuurista saa todella töykeän ja välinpitämättömän kuvan, jos pitää itse pyytää apua, jota selvästi muutenkin (mainitsematta) tarvitsee.

    Äänestä

Minulle kävi nuorena tyttönä vähän ikävä juttu kun menin auttamaan erästä miestä, joka bussista ulos astuessaan kaatui rähmälleen kadulle. Bussi jatkoi matkaansa ja mies jäi makaamaan kadulle naama veressä. Näin tämän ja säntäsin paikalle ja autoin hänet sieltä ylös. Mies oli humalassa ja yritin ohjata häntä nurmikolle. Siinä kävi sitten niin että hän kaatui uudestaan ja pää kopsahti katuun. Siinä vaiheessa alkoi naapuritaloista tulla porukkaa enemmänkin ja eräs ihminen haukkui minut siitä että olin tehnyt väärin ja ehkä aiheuttanut pahempaa vahinkoa, sanoi suoraan että olen tappanut sen miehen. Oli kuulemma seurannut tilannetta koko ajan ikkunastaan. Ihmettelen vaan ettei tullut auttamaan silloin kun tarvis oli, katseli vaan ikkunastaan kun pieni tyttö yrittää auttaa isoa miestä. Siinä todellakin aikaa kului kun ensin yritin puhua ja kysyä että miten pahasti kävi ja mitäs nyt tehdään ja pystytkö kävelemään... Ambulanssi tuli ja vei sen miehen enkä tiedä miten siinä loppujen lopuksi kävi. On pelottavaa auttaa kun ei tiedä miten pitää toimia ja pelkää tekevänsä väärin.

Äänestä
  • Ompas kammottava tarina! Mikähän sillä ikkunasta katselijalla oli vikana, kun moisia (idioottimaisuuksia) laukoi!? Kuulostaa inhottavalle tilanteelle; ei sen enempää kukaan olisi voinut tehdä, mitä sinä teit. Humalainen ihminen painaa todella paljon, kun hänellä ei ole yhtään voimia itsellä kannatella elopainoaan. Siis "kuollutta painoa".

    Itsekin olen pelännyt muutaman kerran auttamistilanteessa (joista toinen oli juuri täysin voimattoman, sokean humalaisen auttaminen kadun yli), kun en ole tiennyt mitä pitäisi tehdä. Olen sitten vaan ajatelut, että teen mitä osaan ja voin. Muuhun en pysty. Onneksi kukaan ei kuitenkaan ole tullut haukkumaan, siitä saa varmaan melkoiset traumat :/

    Äänestä

Itsekeskeinen kusipäisyys tuntuu olevan todella yleistä pääkaupunkiseudulla. Ei siellä voi ihmisarvoista elämää viettää ainakaan, jos on vanha, sairas, köyhä tai vaikka raskaana ja riippuvainen julkisista palveluista.

Äänestä
  • tosi kova paikka elää, jos on köyhä, sairas, huonoitsetuntoinen tms.

    Tutkimuksen mukaan sairaskohtauksen saanut saa helpommin apua New Yorkissa kuin Helsingissä.

    Äänestä

Tuli mieleen yks juttu bussissa. Kun nainen pyysi eräältä mieheltä apua lastenrattaiden bussista poisnostamisessa. Mies sanoi siihen "en mä ole sitä lasta siittänytkään", eikä paikaltaan noussut auttamaan.

Äänestä

"Mistä tämä itsekkyyden loputon määrä kumpuaa?!"
- Pääkaupunkiseudulta(?). Onneksi täällä landella ei oo tuollaisia(kaan) ongelmia.

Äänestä

olen itsekin maannut pyörtyneenä Kivihaan sillalla ilman, että kukaan ohi(ja yli-)kulkijoista pysähtyi.

Mutta. Olen kuullut sitä "raskaus ei ole sairaus" -mantraa niin paljon raskaana olevien itsensä suusta, etten itse automaattisesti luovuta istumapaikkaani odottavalle naiselle. Sitäpaitsi ei ole kiva erehtyä, jos nainen ei olekaan raskaana, vaan vaikka vaan lihava... Sitäkin nimittäin on tapahtunut.

Jos tarvitsee paikan, niin sitä kannattaa pyytää. Aina ei voi tietää, tarvitseeko ja haluaako kanssaihminen paikan vai ei, ja toisekseen ihmiset ovat julkisissa niin omissa ajatuksissaan tai nenä kiinni kirjassa etteivät ihan oikeasti välttämättä edes huomaa mitään ympäröivästä maailmasta.
Kieltäytyminen sitten on todella moukkamaista, mutta sitäkin on valitettavasti sattunut myös omalle kohdalle.

Täytyy kyllä sanoa se, että julkisissa kulkuvälineissä, myös täällä pk-seudulla, ovat pääasiassa ihan normaaleja, ystävällisiä ihmisiä, jotka auttavat, jos apua osaa pyytää. Minä olen aina saanut apua silloin kun olen tarvinnut, jos vain olen kyennyt avaamaan suuni.

Äänestä

.. muu, kuin täydellinen kotikasvatuksen puute monella.:/ Jos on lapsesta asti saanut elää kuin sika pellossa, niin mitäs sitä kunnioittamaan muita aikuisiälläkään. Itselleni kävi jokin aika sitten tapaus, että jonotin monen muun kanssa junalippua pitkässä jonossa ja junaan oli jo todellakin kiire.

Edelläni pari kolme teiniä näkyi saavan lippunsa ja jäi sitten keskelle lattiaa leveästi arpomaan istumapaikkanumeroidensa kanssa estäen täysin muun jonon liikkumisen. Tästä sitten yksi vielä lippuaan jonottanut nainen kysäisi, että josko tytöt voisivat siitä siirtyä, kun kerran ovat jo saaneet lippunsa, eikä jono pääse ollenkaan liikkumaan. Tytöt vaan vilkaisivat kysyjää aivan ihmehämmästyneinä ja lopulta yksi tokaisi tälle röyhkeästi, että "No paree sit väistää vaan". Ihan sillä idiksellä, että v*ttuako mua tässä arvostellaan.*;D!*

Tuo oli yksi sellainen tilanne, että teki itsenikin mieli sanoa pari vähemmän kaunista sanaa, mutta jätin sanomatta. Onhan sitä tietysti kaikki jonoissa seisoskelleet joskus.

Äänestä

Kaikki pääkaupunkiseutulaiset on vähän tollasia vamma aivoja.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


raskana kirjoitti:

    Tapaus 1.
HS 22.4 mielipidepalstalta luetua: vanha nainen saa sairaskohtauksen suojatiellä (hkissä). Kaatuu keskelle suojatietä ja yrittää viimeisillä voimillaan kontata pois odottavien autojen alta. Mitä tekevät ihmiset? EIVÄT NIIN MITÄÄN. Autot lähtevät ajamaan äkkiä kun vihreä valo vaihtuu; lähimmillä niin kiire, että ohittavat konttavan vanhuksen alle metrin päästä. Kai sentään läheisellä raitiovaunupysäkillä seisoskelevat ihmiset auttavat? Eivät auta; on liian kiire jatka nojailua pysäkkiin.

Ainoat ihmiset, jotka auttavat, ovat ulkomaalainen nainen ja toisilleen englantia puhuvat teinipojat.

Tapaus 2.
Olen itse raskaana 7 kuulla. Näkyästi, kivuliaasti ja erittäin huonosti liikkuvana. Minulla on vaikeuksia kävellä ja (lähes) irvistelen tuskasta. Joudun menemään iltapäivän ruuhkaan (hkissä) päästäkseni lääkäriin. Julkiseen pyrkiesäni minua tuupitaan, tönitään ja etuillaan. Nousen varovasti junaan huomatakseni, että kaikki paikat ovat täynnä. Seison kivuliaana koko 30min matkan (kahdessa eri kulkuvälineessä) - eikä YKSIKÄÄN ihminen tarjoa minulle istumapaikkaa. Siinä läsöttävät takamuksillaan miehet ja naiset, kaiken ikäiset, joilla ei fyysisessä kunnossa näytä olevan mitään vikaa.

Enkä ole ainut raskaana oleva, joka on kokenut ihan saman. Istumapaikkaa et saa, vaikka lapsen pää roikkuisi haarojen välistä.


Mikä meitä suomalaisia vaivaa!? Mistä tämä itsekkyyden loputon määrä kumpuaa?!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu