Elettiin aikaa, jolloin perhe-elämä oli juuri sellaista kuin elämän pitikin olla. Hellyyttä, rakkautta ja intohimoa. Oli pienet lapset ja kaikki kohdallaan. Talous kunnossa ja unelmatalo järven rannalla.
Oli nainen, työn, ruoan ja pienten lasten ympäröimänä. Nainen oli iloinen ja aktiivinen, tosin iltaisin väsynyt pitkän päivän jälkeen. Mies kiireinen töissään ja harrastuksissaan. Nuori pariskunta etääntyi vaivihkaa, huomaamattaan muutamassa vuodessa, arki oli käynyt rutiiniksi. Vuode oli lämmin vain villasukat jalassa ja joskus se lämmitettiin hellissä hetkissä oman rakkaan kanssa.
Eräänä päivänä vaimo huomasi miehen erikoisen käytöksen. Hän huomasi, että se oli muuttunut, kauan sitten, muttei ollut huomannut sitä kiireidensä keskeltä. Viimein totuus paljastui ja miehen suhde toiseen naiseen. Siitä seurasi pitkä ja syvä kriisi parisuhteeseen, liitto kesti sen kuitenkin.
Aikaa kului monta vuotta, eikä vaimo oikein päässyt asian yli. Tuli tilaisuus, kauniina ja koulutettuna naisena oli saanut aina katseita ja kommentteja kauneudestaan ja niin hän antoi siivet itselleen. Halusi hetkeksi unohtaa tiukan moraalinsa. Hän antoi luvan katsoa oliko hänelle vielä jotain tarjolla. Tapasi miehen, ihastui ja päätyi vuoteeseen. Tuli toinen ja kolmas, kenenkään kanssa ei kokenut suurta huumaa, intohimoa. He olivat lopulta kuitenkin vain korvikkeita syliin, johon nainen kaipasi - oman miehensä.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Molemmat heistä on tehnyt saman, ehkä useammin kuin kerran. Uskottomuudesta on tullut yksi osa liittoa, ja se on aina siinä mukana. Nainen rakastaa miestään, mutta eksyi matkalla. Eksyi syvään metsään. Uskottomuudesta tuli kirous parisuhteeseen.
Oli nainen, työn, ruoan ja pienten lasten ympäröimänä. Nainen oli iloinen ja aktiivinen, tosin iltaisin väsynyt pitkän päivän jälkeen. Mies kiireinen töissään ja harrastuksissaan. Nuori pariskunta etääntyi vaivihkaa, huomaamattaan muutamassa vuodessa, arki oli käynyt rutiiniksi. Vuode oli lämmin vain villasukat jalassa ja joskus se lämmitettiin hellissä hetkissä oman rakkaan kanssa.
Eräänä päivänä vaimo huomasi miehen erikoisen käytöksen. Hän huomasi, että se oli muuttunut, kauan sitten, muttei ollut huomannut sitä kiireidensä keskeltä. Viimein totuus paljastui ja miehen suhde toiseen naiseen. Siitä seurasi pitkä ja syvä kriisi parisuhteeseen, liitto kesti sen kuitenkin.
Aikaa kului monta vuotta, eikä vaimo oikein päässyt asian yli. Tuli tilaisuus, kauniina ja koulutettuna naisena oli saanut aina katseita ja kommentteja kauneudestaan ja niin hän antoi siivet itselleen. Halusi hetkeksi unohtaa tiukan moraalinsa. Hän antoi luvan katsoa oliko hänelle vielä jotain tarjolla. Tapasi miehen, ihastui ja päätyi vuoteeseen. Tuli toinen ja kolmas, kenenkään kanssa ei kokenut suurta huumaa, intohimoa. He olivat lopulta kuitenkin vain korvikkeita syliin, johon nainen kaipasi - oman miehensä.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Molemmat heistä on tehnyt saman, ehkä useammin kuin kerran. Uskottomuudesta on tullut yksi osa liittoa, ja se on aina siinä mukana. Nainen rakastaa miestään, mutta eksyi matkalla. Eksyi syvään metsään. Uskottomuudesta tuli kirous parisuhteeseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tarinasi on surullinen,
mutta hieno ja asiallinen,
toivon että,
osaat pois metsästä ja löydät onnen,
olet sen ansainnut.
Alkuosa oli kuin kertomus meidän perheestä. Tosin meillä pitkä avioliitto takana ennen lasten saamista. Lapset saimme vasta "vanhuuden kynnyksellä". Vaimona en ole vielä uskottomuuden poluille eksynyt. Miehen uskottomuutta ja toista naista on "selvitetty" kulunut talvi. Olen valmis antamaan anteeksi, sillä parisuhteen ongelmiin olen syyllinen. Mutta ikävä kylä nyt näyttää siltä, että mies ei haluakaan enää jatkaa perhe-elämää vaan aloittaa uuden elämän uuden suhteensä kanssa.
Tarinassa ei ollut syntipukkeja eikä puhiä birgittoja. Tarinassa ei ollut syytä eikä seuraustakaan. Tarina oli mitä todennäköisimmin kirjoitettu 'fiilistelyn tarpeeseen'.
Arvioni mukaan kyseessä on kuitenkin tilanne, jossa keskeisin suhdetta ylläpitävä elemennti - läheisyyden tarve miehen/vaimon välillä - on haipunut.
Kiinnitän huomiota kertojan laimeaan kuvaukseen "tarpeestaan oman miehensä syliin". On aivan eri asia kokea sitä tarvetta kunnolla ja toimia sen puolesta kuin jälkikäteen 'fiilistellä'.
Mielestäni mainitussa liitossa kaikki kahdenvälistä suhdetta ylläpitävät tekijät ovat aikoja sitten poistuneet. Ne on kuoletettu; ja se mikä on kuoletettu, sitä ei voi enää palauttaa.
Näiden kahden elämän arki voi silti olla oikein hyvää. Ehkä laimeata, mutta kohtuullista kumppanuutta ja ilmeisesti kuitenkin myös yksinäisyyttä.
Tunnistin kirjoituksesta aivan oman elämäni tarinan. Olemme olleet yhdessä 30 vuotta, minä vaimona en jaksanut, ymmärtänyt kaiken kiireen, työn, lastenhoidon ja muun perheen arki-elämän pyörteessä hoitaa ja helliä suhdettamme tarpeeksi. Mieheni tuli monasti torjutuksi, jonka vuoksi hän on ajautunut suhteeseen toisen naisen kanssa.
Tästä on seurannut todella syvä kriisi meidän parisuhteeseemme, olemme selvittäneet tätä vuoden ajan, hän on luvannut lopettaa suhteen useasti, mutta aina vaan tulee ilmi ettei se suhde ole vieläkään loppunut. Toinen nainen, naimisissa hänkin, on myös hyvin vaativa, eikä luovuta helpolla.
Tästä johtuen päätin minäkin antaa siivet itseleni ja lennähtää toiseen suhteeseen, ilman tätä en olisi jaksanut eteenpäin. Tiedän että se on todella väärin, mutta voimia tarvitsen minäkin ja muualta en niitä saanut. Enkä ole tuntenut ollenkaan huonoa omaa tuntoa, olihan minua kohtaan tehty myös näin ja loukattu todella syvästi.
Olemme edelleen parisuhteessa, jos mieheni pystyy kokonaan luopumaan suhteestaan, olen minä myös valmis aloittamaan alusta hänen kanssaan. Olen oppinut nyt uudella tavalla ymmärtämään häntä ja hänen tarpeitaan.
Tietenkään tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta tiedän että olemme molemmat eksyneet ja pahasti. Jos tästä yhdessä vielä jatkamme, niin olen varma että tämä kriisi on opettanut meitä molempia todella paljon. Tämä on ollut kyllä elämäni raskainta aikaa, mutta ehkä se vaan kasvattaa.
tarina on kuin meidän perheestä. Miehen uskottomuus oli vain yhdenillan juttu, ei sen pitempi. Sattui silti minuun tosi paljon. Luottamuksen pettämistä on sitten sattunut mm.raha-asioissa todella paljon. Nyt on meneillään suuri kriisi kaikkien sotkujen selvittelyjen keskellä. Itse olen ollut suhteessa(puhelimella ja s.postilla, kerran tavattu) toiseen varattuun mieheen, jota ilman en oisi jaksanut tätä kaikkea. Seksisuhdetta meillä ei ole ollut, mutta jos tämän miehen tapaisin en tiedä kuinka kävisi. Mies on täysin tietämätön kriisistä ja muista perhettäni koskevista asioista,olemassa olollaan vaan auttanut.