Taisin pilata!

Meemi-Anne

Onko kellään vastaavaa kokemusta? Olen ymmälläni, enkä tiedä, mitä pitäisi tehdä.

Miniäni oli pitemmän aikaa moittinut minulle miestään eli poikaani.
Moittimista tapahtui, kun he tulivat kylään tai minä menin hoitamaan heidän lapsiaan.

Otin kuuntelijan roolin, vaikka joistain asioista minulla oli eri mielipide kuin miniällä.
Sanottakoon, että miniäni ei ole koskaan kiittävää lausuntoa pojastani antanutkaan.
Nyt vain hänen valittamisensa oli erityisen voimakasta.

Otin viimein kahden kesken puheeksi poikani kanssa tämän, että saan kuunnella valituksia hänestä. Kerroin, että on kiusallista kuunnella niitä, koska en halua sotkeutua heidän avioliittoonsa.
Sanoin vielä, että toki minulla on ihan oma mielipiteeni, sillä en näe asioita samalla lailla kuin hänen vaimonsa.
Lisäsin pojalleni, että suurin ongelmani onkin, miten minun tulisi suhtautua tähän moittimiseen, koska ne puhutaan silloin kun hän itse ei ole kuulemassa.

Molemmat, siis poikani ja miniäni loukkaantuivat minuun. He katkaisivat yhteydenpidon kokonaan ja sovitut lastenhoidot peruttiin.
Minun näkökulmastani katsoen heidän avioliittonsa rakoilee.
Ymmärtäisin, jos olisin arvostellut jompaa kumpaa, mutta kun en tehnyt niin. En ole arvostellut heidän toimistaan mitään.

Mitä pitäisi tehdä, vai pitäisikö tehdä yleensä mitään? Tuntuu pahalta, kun mietin joka päivä minkä hirveän virheen tein.

124

7340

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ei kukaan ole täydellinen,

      ei edes poikasi, vaikka niin haluaisitkin.
      Vaikea hyväksyä?

      Älä ummista silmiäsi totuudelta.

      Minun ex-miehelläni on paha alkoholiongelma. Sen takia en kestänyt enää avioliittoamme, vaan otin eron.
      Anoppini kanssa olimme hyvin pitkän ja melko kivisen liittomme aikana hyvinkin paljon tekemisissä, mutta hän ei koskaan suostunut näkemään ongelmaa poikansa viinankäytön suhteen, vaikka tiesi ja tietää aivan hyvin tilanteesta. Ei tänä päivänäkään myönnä sitä eron syyksi, vaan on keksinyt omia versioitaan siihen.
      Minun olisi hänen mielestään vaan pitänyt olla hiljaa ja kärsiä.

      • ja lisään vielä

        Kunnioita poikasi ja miniäsi avioliittoa.

        Älä sinä spekuloi, älä puutu, ei sinun mielipidettäsi kysytä rakoileeko heidän avioliittonsa sinun mielestäsi vai ei!

        He ovat kaksi aikuista ihmistä, tekevät itsenäiset päätöksensä, heillä on oikeus loukkaantua, jos siltä tuntuu. Itsekin syyllistyit miniäsi selän takana puhumiseen. Et myöskään saa olla avioliittoneuvojana, jollei sinulta varta vasten asioihin tulla mielipidettä kysymään.

      • Meemi-Anne
        ja lisään vielä kirjoitti:

        Kunnioita poikasi ja miniäsi avioliittoa.

        Älä sinä spekuloi, älä puutu, ei sinun mielipidettäsi kysytä rakoileeko heidän avioliittonsa sinun mielestäsi vai ei!

        He ovat kaksi aikuista ihmistä, tekevät itsenäiset päätöksensä, heillä on oikeus loukkaantua, jos siltä tuntuu. Itsekin syyllistyit miniäsi selän takana puhumiseen. Et myöskään saa olla avioliittoneuvojana, jollei sinulta varta vasten asioihin tulla mielipidettä kysymään.

        Niin, mitä menin tekemään?

        Luitko viestini? Vastauksesi ei täsmää siihen.
        Kerroin, että VAIN kuuntelin, kun miniäni moitti poikaani. En kommentoinut, vaan nyökkäilin ainoastaan.
        Huomio!
        En sanonut pojalleni enkä miniälleni, että heidän avioliittonsa rakoilee.
        Se oli NYT tähän palstalle kirjoitettu aavistus vain.
        Voi olla että heidän liittonsa eheytyy entisestään, mikä olisi ihanaa ja toivottavaa.

        Siis luitko tosiaan viestini?
        En tehnyt aloitetta selän takana puhumiseen. Halusin sen lopettaa. Kerroin siis pojalleni, mitä hänen vaimonsa oli puhunut.

        Ja pojalleni korostin, että EN halua sekaantua heidän ongelmiinsa.

        Ja sinä neuvot, että älä spekuloi. Totta mooses, en halua.
        Jos näin on, että he löytävät minusta yhteisen vihollisen, ja tätä kautta sopivat välinsä, niin olkoon...
        voin ilomielin uhrautua.

        Kyllä he väkisin viholliskuvan kautta tietysti menettävät lapsiltaan isoäidin.
        Mutta on toki tärkeämpää, että lapsella on sopuisat vanhemmat!
        Ja toinen pointti: ei tässä ongelmakentässä alkoholi ole ollenkaan kuvioissa.

        Hyvän neuvon sinulta sain, jos oikein asian kääntelen.
        Olen sitä mieltä, että vanha ihminen (=minä) kestän, vaikka jutut ei mene oman mielen mukaan edes lähestulkoonkaan.

        Maailma on muuttunut, eikä sukulaissuhteet ole kai niin tärkeät.
        On mentävä ajanhengen mukana. Onneksi on TV, jota voi katsella. Oikeasti.

      • hhkkk
        Meemi-Anne kirjoitti:

        Niin, mitä menin tekemään?

        Luitko viestini? Vastauksesi ei täsmää siihen.
        Kerroin, että VAIN kuuntelin, kun miniäni moitti poikaani. En kommentoinut, vaan nyökkäilin ainoastaan.
        Huomio!
        En sanonut pojalleni enkä miniälleni, että heidän avioliittonsa rakoilee.
        Se oli NYT tähän palstalle kirjoitettu aavistus vain.
        Voi olla että heidän liittonsa eheytyy entisestään, mikä olisi ihanaa ja toivottavaa.

        Siis luitko tosiaan viestini?
        En tehnyt aloitetta selän takana puhumiseen. Halusin sen lopettaa. Kerroin siis pojalleni, mitä hänen vaimonsa oli puhunut.

        Ja pojalleni korostin, että EN halua sekaantua heidän ongelmiinsa.

        Ja sinä neuvot, että älä spekuloi. Totta mooses, en halua.
        Jos näin on, että he löytävät minusta yhteisen vihollisen, ja tätä kautta sopivat välinsä, niin olkoon...
        voin ilomielin uhrautua.

        Kyllä he väkisin viholliskuvan kautta tietysti menettävät lapsiltaan isoäidin.
        Mutta on toki tärkeämpää, että lapsella on sopuisat vanhemmat!
        Ja toinen pointti: ei tässä ongelmakentässä alkoholi ole ollenkaan kuvioissa.

        Hyvän neuvon sinulta sain, jos oikein asian kääntelen.
        Olen sitä mieltä, että vanha ihminen (=minä) kestän, vaikka jutut ei mene oman mielen mukaan edes lähestulkoonkaan.

        Maailma on muuttunut, eikä sukulaissuhteet ole kai niin tärkeät.
        On mentävä ajanhengen mukana. Onneksi on TV, jota voi katsella. Oikeasti.

        Tiedän tunteen, kun on mennyt sanomaan jotaki peruuttamattomalta tuntuvaa:( Vaikutat ymmärtäväiseltä ja fiksulta ihmiseltä, ja mielestäni et tehnyt mitään väärin. Ei ole kiva joutua välikäteen toisten suhteessa. Jokin sanomassasi selvästikin kolahti miniääsi ja poikaasi. Ei voi kuin toivoa että aika tasoittaisi tämän rypyn. Pidä tuntosarvet ylhäällä, että olisiko pienen ajan päästä parempi yrittää olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut vai ottaa asia uudelleen puheeksi.

      • kun otti poikansa
        hhkkk kirjoitti:

        Tiedän tunteen, kun on mennyt sanomaan jotaki peruuttamattomalta tuntuvaa:( Vaikutat ymmärtäväiseltä ja fiksulta ihmiseltä, ja mielestäni et tehnyt mitään väärin. Ei ole kiva joutua välikäteen toisten suhteessa. Jokin sanomassasi selvästikin kolahti miniääsi ja poikaasi. Ei voi kuin toivoa että aika tasoittaisi tämän rypyn. Pidä tuntosarvet ylhäällä, että olisiko pienen ajan päästä parempi yrittää olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut vai ottaa asia uudelleen puheeksi.

        kanssa kahden kesken puheeksi ettei halua kuunnella valituksia hänestä.
        Saman asian voi sanoa miniälle itselleen, heti ja suoraan.
        Mutta jos ei ole kanttia niin tehdä, niin voi voi.

        Ei myöskään ole kovin fiksua edes täällä miettiä, onko pojan avioliitto rakoilemassa.

      • kuitenkin kummasti
        Meemi-Anne kirjoitti:

        Niin, mitä menin tekemään?

        Luitko viestini? Vastauksesi ei täsmää siihen.
        Kerroin, että VAIN kuuntelin, kun miniäni moitti poikaani. En kommentoinut, vaan nyökkäilin ainoastaan.
        Huomio!
        En sanonut pojalleni enkä miniälleni, että heidän avioliittonsa rakoilee.
        Se oli NYT tähän palstalle kirjoitettu aavistus vain.
        Voi olla että heidän liittonsa eheytyy entisestään, mikä olisi ihanaa ja toivottavaa.

        Siis luitko tosiaan viestini?
        En tehnyt aloitetta selän takana puhumiseen. Halusin sen lopettaa. Kerroin siis pojalleni, mitä hänen vaimonsa oli puhunut.

        Ja pojalleni korostin, että EN halua sekaantua heidän ongelmiinsa.

        Ja sinä neuvot, että älä spekuloi. Totta mooses, en halua.
        Jos näin on, että he löytävät minusta yhteisen vihollisen, ja tätä kautta sopivat välinsä, niin olkoon...
        voin ilomielin uhrautua.

        Kyllä he väkisin viholliskuvan kautta tietysti menettävät lapsiltaan isoäidin.
        Mutta on toki tärkeämpää, että lapsella on sopuisat vanhemmat!
        Ja toinen pointti: ei tässä ongelmakentässä alkoholi ole ollenkaan kuvioissa.

        Hyvän neuvon sinulta sain, jos oikein asian kääntelen.
        Olen sitä mieltä, että vanha ihminen (=minä) kestän, vaikka jutut ei mene oman mielen mukaan edes lähestulkoonkaan.

        Maailma on muuttunut, eikä sukulaissuhteet ole kai niin tärkeät.
        On mentävä ajanhengen mukana. Onneksi on TV, jota voi katsella. Oikeasti.

        miksi otit asian sitten kahdestaan poikasi kanssa puheeksi? Miksi ei ollut mahdollista sanoa suoraan miniälle (miniän ja sinunhan välinen asia) että sinusta on vaikeaa kuunnella moitteita pojastasi, tai että asiat varmaan korjaantuisivat paremmin jos näistä moitteiden aihepiireistä he voisivat keskenään käydä keskustelua. Tai, jos halusit poikasi näistä hänen selän takana saamistaan moitteista kuulevan, olisit voinut kertoa miniällesi että otat tämän ja tämän asian puheeksi pojan kuullen, että se tulee käsitellyksi, ja sitten puhua poikasi kanssa siten että miniä on samassa tilassa. En minä ihan ymmärrä toimintasi motiivia, mutta mikäs siinä jos olet tyytyväinen telkkariin... ehkä se on sitten helpompi seura.

      • Meemi-Anne
        kun otti poikansa kirjoitti:

        kanssa kahden kesken puheeksi ettei halua kuunnella valituksia hänestä.
        Saman asian voi sanoa miniälle itselleen, heti ja suoraan.
        Mutta jos ei ole kanttia niin tehdä, niin voi voi.

        Ei myöskään ole kovin fiksua edes täällä miettiä, onko pojan avioliitto rakoilemassa.

        Niin, siinä taisin tehdä virheen, että otin puheeksi pojan kanssa.
        Mietin, aluksi, että puhunko, enkö puhu, puhunko.
        Miniän moitteet pojastani alkoivat ahdistaa, kun ne toistuivat.
        Olin ehkä suuri HÖLMÖ, kun kuvittelin, että sillä lailla "nostamalla kissan pöydälle", löydän ratkaisun ahdistumiseeni.

        Jälkikäteen, kun huomasin heidän suuttuneen, tajusin, että olisinpa pitänyt "turpani tukossa".
        Tarkoitus ei pyhittänytkään keinoa.

        Jos voisin muuttaa menneen, niin kuuntelisin miniän valitusta vaikka hamaan maailmanloppuun, enkä tekisi yhtään mitään.
        Antaisin valua toisesta korvasta ulos!

        Ehkä tämä tapaus on jollekin anopille ja äidille opiksi. Antakaa valua ulos korvistanne, älkää ahdistuko, älkää sekaantuko!

        Siitä oliko minun fiksua miettiä täällä poikani avioliiton rakoilua, niin ei tietenkään ollut tahdikasta.
        Jos lukee joitain kirjoituksia täältä, niin olen huomannut, että anopit, äidit ja miniät usein miettivät, että rakoileeko heidän läheistensä avioliitto.

        Ehkä en osannut fiksusti ilmaista pelkoani. Sorry, että pahastuit.
        Poikani avioliiton loppuminen olisi minusta kauheaa.

      • Meemi-Anne
        kuitenkin kummasti kirjoitti:

        miksi otit asian sitten kahdestaan poikasi kanssa puheeksi? Miksi ei ollut mahdollista sanoa suoraan miniälle (miniän ja sinunhan välinen asia) että sinusta on vaikeaa kuunnella moitteita pojastasi, tai että asiat varmaan korjaantuisivat paremmin jos näistä moitteiden aihepiireistä he voisivat keskenään käydä keskustelua. Tai, jos halusit poikasi näistä hänen selän takana saamistaan moitteista kuulevan, olisit voinut kertoa miniällesi että otat tämän ja tämän asian puheeksi pojan kuullen, että se tulee käsitellyksi, ja sitten puhua poikasi kanssa siten että miniä on samassa tilassa. En minä ihan ymmärrä toimintasi motiivia, mutta mikäs siinä jos olet tyytyväinen telkkariin... ehkä se on sitten helpompi seura.

        Kun ei aina kaikkea hoksaa!
        Pyörittelin nimittäin tätä ongelmaa, kelle kertoa ja miten, milloin ja millä tavalla.

        Ja sitten tein onnettoman ratkaisun. Tarkoitukseni oli, että he keskenään neuvottelevat ongelmansa, sitä pojalle korostin.
        - Ajattelin, että he itse parhaiten tietävät totuuden ongelmistaan.
        - Ajattelin, että olen sokea poikani suhteen, enkä ole miniän kannalta paras mahdollinen "terapeutti"... edes vakituiseksi kuuntelijaksi.
        - Ajattelin, että kuuntelijanakin tulen sotkeutuneeksi heidän ristiriitoihinsa. Omat yöuneni olivat jo siihen mennessä kadonneet.

        Sitten jälkijunassa vahingon tapahduttua tajusin, että hetkinen, eihän se ihmisen mieli niin kulje.
        Olisi pitänyt vain kuunnella miniää ja olla niin kuin ei mitään.

        NYT minun on olosuhteiden pakosta tyydyttävä televisioon... en voi mennä tunkemaan itseäni seuraan, johon minua ei haluta.
        Tyytyväinen en ole tilanteeseen, en kai täällä meuhkaisi muuten.
        Ei TV lapsenlapsia korvaa!

      • Meemi-Anne
        hhkkk kirjoitti:

        Tiedän tunteen, kun on mennyt sanomaan jotaki peruuttamattomalta tuntuvaa:( Vaikutat ymmärtäväiseltä ja fiksulta ihmiseltä, ja mielestäni et tehnyt mitään väärin. Ei ole kiva joutua välikäteen toisten suhteessa. Jokin sanomassasi selvästikin kolahti miniääsi ja poikaasi. Ei voi kuin toivoa että aika tasoittaisi tämän rypyn. Pidä tuntosarvet ylhäällä, että olisiko pienen ajan päästä parempi yrittää olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut vai ottaa asia uudelleen puheeksi.

        Kiitokset ymmärtämisestä, nyt ei tunnu niin mahdottoman pahalta. Hyvää päivän jatkoa Sinulle!

      • -nainen-
        Meemi-Anne kirjoitti:

        Niin, siinä taisin tehdä virheen, että otin puheeksi pojan kanssa.
        Mietin, aluksi, että puhunko, enkö puhu, puhunko.
        Miniän moitteet pojastani alkoivat ahdistaa, kun ne toistuivat.
        Olin ehkä suuri HÖLMÖ, kun kuvittelin, että sillä lailla "nostamalla kissan pöydälle", löydän ratkaisun ahdistumiseeni.

        Jälkikäteen, kun huomasin heidän suuttuneen, tajusin, että olisinpa pitänyt "turpani tukossa".
        Tarkoitus ei pyhittänytkään keinoa.

        Jos voisin muuttaa menneen, niin kuuntelisin miniän valitusta vaikka hamaan maailmanloppuun, enkä tekisi yhtään mitään.
        Antaisin valua toisesta korvasta ulos!

        Ehkä tämä tapaus on jollekin anopille ja äidille opiksi. Antakaa valua ulos korvistanne, älkää ahdistuko, älkää sekaantuko!

        Siitä oliko minun fiksua miettiä täällä poikani avioliiton rakoilua, niin ei tietenkään ollut tahdikasta.
        Jos lukee joitain kirjoituksia täältä, niin olen huomannut, että anopit, äidit ja miniät usein miettivät, että rakoileeko heidän läheistensä avioliitto.

        Ehkä en osannut fiksusti ilmaista pelkoani. Sorry, että pahastuit.
        Poikani avioliiton loppuminen olisi minusta kauheaa.

        Vaikka he nyt suutahtivatkin sinuun. Niin ehkäpä he kuitenkin miettivät nyt tahollaan ja ymmärtävät, että olisi jotain korjattavaa suhteessa.

        Joskus on hyvä, että joku ulkopuoleinen sanoo asiat suoraan. Koska, kun niistä on nyt alettu puhumaan, niin ne yleensä selviät suuntaan tai toiseen.

        Syytönhän sinä olet heidän tilanteeseen. Miniä syyttää miestä ja poikasi ehkä vaimoaan. Epätietoisuus on tavallaan helppo purkaa ulkopuoleiseen henkilöön ja syyttää tätä kärjistyneestä tilanteesta. Mutta usein ne syyt löytyvät paljon lähempää. Anna tilanteen rauhoittua ja heidän itse järjestellä asiansa omalla tavallaan.

        Totta, että olisit myös voinut sanoa miniällesi, että et halua puhua poikaasi koskevista asioista niin, että hän ei ole itse paikalla.

      • ja valkoista
        kun otti poikansa kirjoitti:

        kanssa kahden kesken puheeksi ettei halua kuunnella valituksia hänestä.
        Saman asian voi sanoa miniälle itselleen, heti ja suoraan.
        Mutta jos ei ole kanttia niin tehdä, niin voi voi.

        Ei myöskään ole kovin fiksua edes täällä miettiä, onko pojan avioliitto rakoilemassa.

        Miniä teki itse sen virheen, että meni anopilleen haukkumaan omaa miestään. Eihän se ole ollenkaan korrektia käytöstä.
        Anoppi taas ei halunnut loukata miniäänsä sanomalla suoraan että nokka kiinni.
        Hän kuunteli aikansa ja ahdistui varmaan ja halusi selvittää asian poikansa kanssa ketä asia mitä suuremmassa määrin koski.

        Täällä asioiden pohtiminen tuntemattomien ihmisten kanssa on paljon fiksumpaa kuin mennä puhumaan avioliiton tilasta suoraan ongelman ytimeen. Sehän olisi jokaisen täällä kirjoittavan mielestä moukkamaista ja tungettelevaa. Täällä me olemme ei kukaan ja kaikki ja ongelmat on tuntemattomien, joten turvallista hakea tukea juuri täällä.

        Kyllä minusta aloittaja on toiminut kaikkineen erittäin fiksusti ja johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti.
        Miniä on tehnyt pahan virheen ja liannut pesänsä levittelemällä perheen ja parishuhteenv asioita.
        Luulenkin, että kyse onkin ollut siitä, että miniä on tahtonut erottaa nämä kaksi ihmistä erilleen, äiti ja poika hyvissä väleissä ei ole miniälle välttämättä se paras yhtälö, se voi olla suorastaan uhka tietynlaiselle miniälle.

      • näin jälkikäteen
        Meemi-Anne kirjoitti:

        Kun ei aina kaikkea hoksaa!
        Pyörittelin nimittäin tätä ongelmaa, kelle kertoa ja miten, milloin ja millä tavalla.

        Ja sitten tein onnettoman ratkaisun. Tarkoitukseni oli, että he keskenään neuvottelevat ongelmansa, sitä pojalle korostin.
        - Ajattelin, että he itse parhaiten tietävät totuuden ongelmistaan.
        - Ajattelin, että olen sokea poikani suhteen, enkä ole miniän kannalta paras mahdollinen "terapeutti"... edes vakituiseksi kuuntelijaksi.
        - Ajattelin, että kuuntelijanakin tulen sotkeutuneeksi heidän ristiriitoihinsa. Omat yöuneni olivat jo siihen mennessä kadonneet.

        Sitten jälkijunassa vahingon tapahduttua tajusin, että hetkinen, eihän se ihmisen mieli niin kulje.
        Olisi pitänyt vain kuunnella miniää ja olla niin kuin ei mitään.

        NYT minun on olosuhteiden pakosta tyydyttävä televisioon... en voi mennä tunkemaan itseäni seuraan, johon minua ei haluta.
        Tyytyväinen en ole tilanteeseen, en kai täällä meuhkaisi muuten.
        Ei TV lapsenlapsia korvaa!

        Niinpä niin.

        Tämä anoppi-miniä suhde on melko usein tulenarka alue.

        Pitäisi vain olla kuuntelevinaan ja puhuvinaan mutta aiheet PITÄÄ VALITA huolella, jos riidat haluaa välttää. Toinen kun voi tulkita ne ties miten ... lataukset ja tulkinnat kun ovat usein mysteeri.

        Minäkin ummikkona miniänä erehdyin anopille joskus sanomaan, että mieheni on hajamielinen ja unohtaa asioita ... omasta mielestäni vain naureskelin pienen pienelle tosiasialle, joka värittää arkeamme päivittäin. Ei minusta ongelma, ei maailmanloppu eikä hetkauta avioliittoamme suuntaan eikä toiseen. Ei myöskään niin iso tai pieni asia, että siitä kannattaisi kenenkään loukkaantua, vaikka ääneen sanottaisiin. Ihan vain lämpimikseni jotain miehestäni sanoin naisporukassa samasta aiheesta muidenkin jutellessa.

        Yllätyin, kun anoppini tulkitsi asian niin, että minä haukun hänen poikaansa, arvostelen häntä äitinä eikä minulla ole mitään positiivista sanottavaa puolisostani (?).

        En minä niin sitä tarkoittanut mutta liian myöhään tajusin, että toisen ihmisen mieli on mysteeri eikä toimi kuin omani. Ei pitäisi sanoa mitään, ellei ole hyvää sanottavaa. Se neutraalin raja kun on häilyvä itse kullakin ja toisen mieli on arvoitus.

        Anoppi ei ole pystynyt antamaan anteeksi. Sanoillani sinetöin luonteeni ja avioliittoni tilan loppuiäksi - en kuulemma arvosta miestäni ja anoppiani. Sen verran asiasta opin, ettei anopille ei kannata puhua. HÄn ottaa kaiken sanomani negatiivisesti tai ymmärtää arvosteluksi, en pysy kärryillä. Tuntuu, että sanoinpa tai jätin sanomatta, aina on vika minussa.

        Niinpä nykyään juttelen vaan säästä, kottaraisista ja välttelen kaikkea kriisiin johtavaa (seinän väri, sohvan paikka, mieliväri jne.) Näitä tulenarkoja asioita kun anopin kanssa riittää! Yritän katsella toisalle.


        Voimia sinulle Meemi-Anne. Vaikeneminen on kultaa näissä anoppi-miniä asioissa puolin ja toisin.

      • Meemi-Anne
        ja valkoista kirjoitti:

        Miniä teki itse sen virheen, että meni anopilleen haukkumaan omaa miestään. Eihän se ole ollenkaan korrektia käytöstä.
        Anoppi taas ei halunnut loukata miniäänsä sanomalla suoraan että nokka kiinni.
        Hän kuunteli aikansa ja ahdistui varmaan ja halusi selvittää asian poikansa kanssa ketä asia mitä suuremmassa määrin koski.

        Täällä asioiden pohtiminen tuntemattomien ihmisten kanssa on paljon fiksumpaa kuin mennä puhumaan avioliiton tilasta suoraan ongelman ytimeen. Sehän olisi jokaisen täällä kirjoittavan mielestä moukkamaista ja tungettelevaa. Täällä me olemme ei kukaan ja kaikki ja ongelmat on tuntemattomien, joten turvallista hakea tukea juuri täällä.

        Kyllä minusta aloittaja on toiminut kaikkineen erittäin fiksusti ja johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti.
        Miniä on tehnyt pahan virheen ja liannut pesänsä levittelemällä perheen ja parishuhteenv asioita.
        Luulenkin, että kyse onkin ollut siitä, että miniä on tahtonut erottaa nämä kaksi ihmistä erilleen, äiti ja poika hyvissä väleissä ei ole miniälle välttämättä se paras yhtälö, se voi olla suorastaan uhka tietynlaiselle miniälle.

        Juuri siitä oli kyse, etten kehdannut sanoa sitä "nokka umpeen" -lausetta.
        Mielessäni kävi monesti, että voi kun lopettaisit, että en jaksa kuunnella.

        Moitteisiin oli vaikea vastata, kun tuntui että puhe olisi mennyt pelkäksi rääpimiseksi.
        Ymmärrän, että ihmissuhteita pohdiskellaan kahvipöytäkeskusteluna, mutta tämä ei ollut sellaista.

        Olet tajunnut hyvin, millaisessa puun ja kuoren välisessä asetelmassa olen ollut!

        Viimeinen kappale viestissäsi antaa ajattelemisen aihetta... sopisi kuvioon, sillä poikani perhe elää eristynyttä elämää.
        Tuttavaperheitä heillä ei ole!
        Miniä on valikoiva ihmisten suhteen. Hän ei pidä myöskään poikani entisistä ystävistä eikä opiskelukavereista.
        Heidän ensimmäinen riitansa koski ystävien järjestämiä polttareita. Miniä kyllä hyväksyi omansa, mutta ei sulhasen!
        Noh, toisaalta, eihän sinkkuaikaiset ystävyydet tietysti pidä kuuluakaan kuvioihin kiinteästi.

      • Meemi-Anne
        näin jälkikäteen kirjoitti:

        Niinpä niin.

        Tämä anoppi-miniä suhde on melko usein tulenarka alue.

        Pitäisi vain olla kuuntelevinaan ja puhuvinaan mutta aiheet PITÄÄ VALITA huolella, jos riidat haluaa välttää. Toinen kun voi tulkita ne ties miten ... lataukset ja tulkinnat kun ovat usein mysteeri.

        Minäkin ummikkona miniänä erehdyin anopille joskus sanomaan, että mieheni on hajamielinen ja unohtaa asioita ... omasta mielestäni vain naureskelin pienen pienelle tosiasialle, joka värittää arkeamme päivittäin. Ei minusta ongelma, ei maailmanloppu eikä hetkauta avioliittoamme suuntaan eikä toiseen. Ei myöskään niin iso tai pieni asia, että siitä kannattaisi kenenkään loukkaantua, vaikka ääneen sanottaisiin. Ihan vain lämpimikseni jotain miehestäni sanoin naisporukassa samasta aiheesta muidenkin jutellessa.

        Yllätyin, kun anoppini tulkitsi asian niin, että minä haukun hänen poikaansa, arvostelen häntä äitinä eikä minulla ole mitään positiivista sanottavaa puolisostani (?).

        En minä niin sitä tarkoittanut mutta liian myöhään tajusin, että toisen ihmisen mieli on mysteeri eikä toimi kuin omani. Ei pitäisi sanoa mitään, ellei ole hyvää sanottavaa. Se neutraalin raja kun on häilyvä itse kullakin ja toisen mieli on arvoitus.

        Anoppi ei ole pystynyt antamaan anteeksi. Sanoillani sinetöin luonteeni ja avioliittoni tilan loppuiäksi - en kuulemma arvosta miestäni ja anoppiani. Sen verran asiasta opin, ettei anopille ei kannata puhua. HÄn ottaa kaiken sanomani negatiivisesti tai ymmärtää arvosteluksi, en pysy kärryillä. Tuntuu, että sanoinpa tai jätin sanomatta, aina on vika minussa.

        Niinpä nykyään juttelen vaan säästä, kottaraisista ja välttelen kaikkea kriisiin johtavaa (seinän väri, sohvan paikka, mieliväri jne.) Näitä tulenarkoja asioita kun anopin kanssa riittää! Yritän katsella toisalle.


        Voimia sinulle Meemi-Anne. Vaikeneminen on kultaa näissä anoppi-miniä asioissa puolin ja toisin.

        Taisi sinulla olla niin, että ehkä anopiltasi puuttui huumorintajua tai poika oli arka alue anopin sydämessä. Otan osaa!
        Minulla nyt toisinpäin, koska suuttujana oli miniä ja poika!
        EN ottanut nokkiini moitteista, ainoastaan ahdistuin. Oli kyse toistuvista, syyttävistä aiheista, joihin miniä kiihkeästi halusi minun ottavan kantaa.
        Jos asia olisi ollut miniälle kevyt ja ohimenevä huitaisu, ei kai välejä olisi katkaistu. En halunnut välien menevän poikki, vaan korostin pojalle, että he keskenään kipuilisivat ongelmansa.
        Voin kyllä sanoa, että olen jo valmiiksi antanut anteeksi(jos yleensä tarvetta), kuten alemmissa viesteissä jo kerroin.
        Nyt odotan, että nuoren parin päässä helpottaa.
        P.S Kottaraiset ja seinän värit ovat ihan mukava aihe! Niistä keskustelisin mielelläni! ;)

      • Nimetön
        Meemi-Anne kirjoitti:

        Juuri siitä oli kyse, etten kehdannut sanoa sitä "nokka umpeen" -lausetta.
        Mielessäni kävi monesti, että voi kun lopettaisit, että en jaksa kuunnella.

        Moitteisiin oli vaikea vastata, kun tuntui että puhe olisi mennyt pelkäksi rääpimiseksi.
        Ymmärrän, että ihmissuhteita pohdiskellaan kahvipöytäkeskusteluna, mutta tämä ei ollut sellaista.

        Olet tajunnut hyvin, millaisessa puun ja kuoren välisessä asetelmassa olen ollut!

        Viimeinen kappale viestissäsi antaa ajattelemisen aihetta... sopisi kuvioon, sillä poikani perhe elää eristynyttä elämää.
        Tuttavaperheitä heillä ei ole!
        Miniä on valikoiva ihmisten suhteen. Hän ei pidä myöskään poikani entisistä ystävistä eikä opiskelukavereista.
        Heidän ensimmäinen riitansa koski ystävien järjestämiä polttareita. Miniä kyllä hyväksyi omansa, mutta ei sulhasen!
        Noh, toisaalta, eihän sinkkuaikaiset ystävyydet tietysti pidä kuuluakaan kuvioihin kiinteästi.

        Narsisti, koskapa esim. määrittelee toisten sosiaaliset suhteet - tiedän kokemuksesta ihan varmasti ! Kuulostaapa tutuslt. Miniä on ollut "ystäväsi" ainoastaan hyötymistarkoitu´ksessa keräten näin hovia ympärilleen. Toisten syyttely kuuluu myös kuvaan. Samaa menoa poikani perheessä. Jos sinulla on aikaa ja kiinnostusta luehan kirja Naamiona terve mieli, Risto Mäkelä tai etsi googlelta narsistien uhrien tuki ry. Se voisi selventää ymmärtämystäsi. Mie tein silleen ja helpotti heti, kun tajusin, että on "paettava" pahaa tekevää, sairasta Narksua !!

      • sana....
        Nimetön kirjoitti:

        Narsisti, koskapa esim. määrittelee toisten sosiaaliset suhteet - tiedän kokemuksesta ihan varmasti ! Kuulostaapa tutuslt. Miniä on ollut "ystäväsi" ainoastaan hyötymistarkoitu´ksessa keräten näin hovia ympärilleen. Toisten syyttely kuuluu myös kuvaan. Samaa menoa poikani perheessä. Jos sinulla on aikaa ja kiinnostusta luehan kirja Naamiona terve mieli, Risto Mäkelä tai etsi googlelta narsistien uhrien tuki ry. Se voisi selventää ymmärtämystäsi. Mie tein silleen ja helpotti heti, kun tajusin, että on "paettava" pahaa tekevää, sairasta Narksua !!

        Pelottaa ihan tuo narsisti-nimitys. Omassa miniässäni täsmälleen samanlaisia piirteitä.
        Eikö se voisi olla jokin ohimenevä ikään tai olosuhteisiin kuuluva ilmiö.
        Hirvittää ajatella että poikani olisi naimisissa narsistin kanssa. Olen lukenut aiheesta ja tuntomerkit sopivat. Kammottavaa. eikö se ole korjaamaton luonnevika.

      • Nimetön
        sana.... kirjoitti:

        Pelottaa ihan tuo narsisti-nimitys. Omassa miniässäni täsmälleen samanlaisia piirteitä.
        Eikö se voisi olla jokin ohimenevä ikään tai olosuhteisiin kuuluva ilmiö.
        Hirvittää ajatella että poikani olisi naimisissa narsistin kanssa. Olen lukenut aiheesta ja tuntomerkit sopivat. Kammottavaa. eikö se ole korjaamaton luonnevika.

        Narsku on aina narsku ja pahenee iän myötä. Parantumisprosentti on minimaalinen ja vain jos henkilö ITSE HALUAA parantua ja hyväksyy,e ttä on "pipipää", jota ei takusti monissa tapaukissa tapahdu. Mummon 50 v. miniä on juuri tuommoinen seko ja pitää poikaani vallassaan siten ettie pojallani ole enäämitään suhteita omaan sukuunsa kehenkään!! Minä, mummo, en saa edes puhua pojan pojalleni !! Narsku oli kälylleen kertonut - ihan pokkana vaan, kuin se olisi aivan normaaalia. kyllä araha, lastenhoito, kyyditys, ruoka-apu, vaateapu ja talonrak.apu kelpasi. 100 % Narksu. Ei kukaan, kukaan, tervepäinen käyttäydy noin. Turpaani sain siis 2 x ja kerran mieheni jalan päältä ajoi kännissä, heitteli 3 krs;n ikkunasta olohuoneen pöydän alas, pahoinpiteli poikiaan ja siskon tyttöään. SEKOPÄÄ !! Pysyn visusti erossa - vaikka loppuelämäni - maksoi se sitten vaikka lapsen ja lapsenlapseni tapaamiset. Kuitenkin poikani on AIKUINEN ihminen, mutta viedään kuin pässiä narussa ! Peskööt kakkapyykkinsä itse ja ottakoot vastuun tekemisistään. Onneksi tervepäinen tytär lapsineen jäi vielä !! T: Mummo 50 v.

      • asia
        Meemi-Anne kirjoitti:

        Niin, mitä menin tekemään?

        Luitko viestini? Vastauksesi ei täsmää siihen.
        Kerroin, että VAIN kuuntelin, kun miniäni moitti poikaani. En kommentoinut, vaan nyökkäilin ainoastaan.
        Huomio!
        En sanonut pojalleni enkä miniälleni, että heidän avioliittonsa rakoilee.
        Se oli NYT tähän palstalle kirjoitettu aavistus vain.
        Voi olla että heidän liittonsa eheytyy entisestään, mikä olisi ihanaa ja toivottavaa.

        Siis luitko tosiaan viestini?
        En tehnyt aloitetta selän takana puhumiseen. Halusin sen lopettaa. Kerroin siis pojalleni, mitä hänen vaimonsa oli puhunut.

        Ja pojalleni korostin, että EN halua sekaantua heidän ongelmiinsa.

        Ja sinä neuvot, että älä spekuloi. Totta mooses, en halua.
        Jos näin on, että he löytävät minusta yhteisen vihollisen, ja tätä kautta sopivat välinsä, niin olkoon...
        voin ilomielin uhrautua.

        Kyllä he väkisin viholliskuvan kautta tietysti menettävät lapsiltaan isoäidin.
        Mutta on toki tärkeämpää, että lapsella on sopuisat vanhemmat!
        Ja toinen pointti: ei tässä ongelmakentässä alkoholi ole ollenkaan kuvioissa.

        Hyvän neuvon sinulta sain, jos oikein asian kääntelen.
        Olen sitä mieltä, että vanha ihminen (=minä) kestän, vaikka jutut ei mene oman mielen mukaan edes lähestulkoonkaan.

        Maailma on muuttunut, eikä sukulaissuhteet ole kai niin tärkeät.
        On mentävä ajanhengen mukana. Onneksi on TV, jota voi katsella. Oikeasti.

        Aika usein luulee toimivansa ryhdikkäästi ja sitten asiat kääntyvätkin päälaelleen ja toisin kuin oli ajatellut. mielestäni sinun kannattaisi ottaa asia puheeksi miniäsi kanssa uudelleen. Ei minusta ainakaan olisi kivaa jos arvostelen miestäni anopille, hän ei kommentoi, mutta menee puhumaan asiasta poikansa kanssa. Tiedän, ettet tarkoittanut pahaa ja nyt pariskunta vihoittelee sinulle ja KIRJAIMELLISESTI toteuttaa toivettasi ettet puuttuisi heidän liittoonsa.

      • Meemi-Anne
        Nimetön kirjoitti:

        Narsisti, koskapa esim. määrittelee toisten sosiaaliset suhteet - tiedän kokemuksesta ihan varmasti ! Kuulostaapa tutuslt. Miniä on ollut "ystäväsi" ainoastaan hyötymistarkoitu´ksessa keräten näin hovia ympärilleen. Toisten syyttely kuuluu myös kuvaan. Samaa menoa poikani perheessä. Jos sinulla on aikaa ja kiinnostusta luehan kirja Naamiona terve mieli, Risto Mäkelä tai etsi googlelta narsistien uhrien tuki ry. Se voisi selventää ymmärtämystäsi. Mie tein silleen ja helpotti heti, kun tajusin, että on "paettava" pahaa tekevää, sairasta Narksua !!

        Käydäänpä sivustolla tutustumassa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tuo "hovi" istuisi ehkä kuvaan...
        miniä osaa syytellä, mutta olen tähän asti torjunut mielestäni syytökset tai selittänyt ne parhain päin.
        Tutustun asiaan. Kiitos sinulle!

      • Meemi-Anne
        Nimetön kirjoitti:

        Narsku on aina narsku ja pahenee iän myötä. Parantumisprosentti on minimaalinen ja vain jos henkilö ITSE HALUAA parantua ja hyväksyy,e ttä on "pipipää", jota ei takusti monissa tapaukissa tapahdu. Mummon 50 v. miniä on juuri tuommoinen seko ja pitää poikaani vallassaan siten ettie pojallani ole enäämitään suhteita omaan sukuunsa kehenkään!! Minä, mummo, en saa edes puhua pojan pojalleni !! Narsku oli kälylleen kertonut - ihan pokkana vaan, kuin se olisi aivan normaaalia. kyllä araha, lastenhoito, kyyditys, ruoka-apu, vaateapu ja talonrak.apu kelpasi. 100 % Narksu. Ei kukaan, kukaan, tervepäinen käyttäydy noin. Turpaani sain siis 2 x ja kerran mieheni jalan päältä ajoi kännissä, heitteli 3 krs;n ikkunasta olohuoneen pöydän alas, pahoinpiteli poikiaan ja siskon tyttöään. SEKOPÄÄ !! Pysyn visusti erossa - vaikka loppuelämäni - maksoi se sitten vaikka lapsen ja lapsenlapseni tapaamiset. Kuitenkin poikani on AIKUINEN ihminen, mutta viedään kuin pässiä narussa ! Peskööt kakkapyykkinsä itse ja ottakoot vastuun tekemisistään. Onneksi tervepäinen tytär lapsineen jäi vielä !! T: Mummo 50 v.

        Aivan hirvittävää käytöstä miniältä. Nostan hattua sinulle, että kestät kaiken tuon. En alkuun tajunnut, mikä tuo "narsku" on, vaan nyt käsitän lyhenteen narsistista.
        Aivan pelottaa, sillä poikani on myös kiltti ja myötäilevä, sopiva uhriksi. Tai itsekö hän on valikoitunut?
        ONNEKSI sinulla on tytär, jonka lapsille voit olla mummo.
        Järkyttävän valinnan on poikasi tehnyt, tai lienee niin että miniäsi valitsi hänet.

      • pyytää joku
        Meemi-Anne kirjoitti:

        Niin, mitä menin tekemään?

        Luitko viestini? Vastauksesi ei täsmää siihen.
        Kerroin, että VAIN kuuntelin, kun miniäni moitti poikaani. En kommentoinut, vaan nyökkäilin ainoastaan.
        Huomio!
        En sanonut pojalleni enkä miniälleni, että heidän avioliittonsa rakoilee.
        Se oli NYT tähän palstalle kirjoitettu aavistus vain.
        Voi olla että heidän liittonsa eheytyy entisestään, mikä olisi ihanaa ja toivottavaa.

        Siis luitko tosiaan viestini?
        En tehnyt aloitetta selän takana puhumiseen. Halusin sen lopettaa. Kerroin siis pojalleni, mitä hänen vaimonsa oli puhunut.

        Ja pojalleni korostin, että EN halua sekaantua heidän ongelmiinsa.

        Ja sinä neuvot, että älä spekuloi. Totta mooses, en halua.
        Jos näin on, että he löytävät minusta yhteisen vihollisen, ja tätä kautta sopivat välinsä, niin olkoon...
        voin ilomielin uhrautua.

        Kyllä he väkisin viholliskuvan kautta tietysti menettävät lapsiltaan isoäidin.
        Mutta on toki tärkeämpää, että lapsella on sopuisat vanhemmat!
        Ja toinen pointti: ei tässä ongelmakentässä alkoholi ole ollenkaan kuvioissa.

        Hyvän neuvon sinulta sain, jos oikein asian kääntelen.
        Olen sitä mieltä, että vanha ihminen (=minä) kestän, vaikka jutut ei mene oman mielen mukaan edes lähestulkoonkaan.

        Maailma on muuttunut, eikä sukulaissuhteet ole kai niin tärkeät.
        On mentävä ajanhengen mukana. Onneksi on TV, jota voi katsella. Oikeasti.

        Miksi et puhunut suoraan sille miniälle, miksi vain nyökyttelit, kun hän solvaa miestään jatkuvasti, joka mahdollisen tilanteen tullen? Uskomatonta, jos haukkuu miestään tämän äidille. Olisit sanonut, ettei kuulu puhua pahaa kenestäkään. Miksi nyökyttelit?

        Ennenkaikkea, minua askarruttaa, miksi poikasi närkästyi tästä juttutuokiostanne, sinulle eikä vaimolleen? Luulisi, että poikasi olisi vihastunut vaimolleen, eniten. Ehkä kaikki ei mennyt aivan niin kuin kerroit.

        Lopussa sanot, että ehkä löytävät sinusta
        yhteisen vihollisen, ja avioliittonsa pelastuu? Kenenkään avioliittoa, ainakaan onnellista sellaista, ei voi rakentaa vihalle.

        Sinä et ole heidän avioliittonsa keskushenkilö. Korostat pojallesi, että et halua sekaantua heidän ongelmiinsa, kuitenkin teit juuri niin. Ei heillä tunnu olevan ongelmia, jos poika vihastui sinulle, eikä vaimolleen. Jos heillä olisi ongelmia, poikasi olisi vihastunut vaimolleen.

      • kokeneena....
        pyytää joku kirjoitti:

        Miksi et puhunut suoraan sille miniälle, miksi vain nyökyttelit, kun hän solvaa miestään jatkuvasti, joka mahdollisen tilanteen tullen? Uskomatonta, jos haukkuu miestään tämän äidille. Olisit sanonut, ettei kuulu puhua pahaa kenestäkään. Miksi nyökyttelit?

        Ennenkaikkea, minua askarruttaa, miksi poikasi närkästyi tästä juttutuokiostanne, sinulle eikä vaimolleen? Luulisi, että poikasi olisi vihastunut vaimolleen, eniten. Ehkä kaikki ei mennyt aivan niin kuin kerroit.

        Lopussa sanot, että ehkä löytävät sinusta
        yhteisen vihollisen, ja avioliittonsa pelastuu? Kenenkään avioliittoa, ainakaan onnellista sellaista, ei voi rakentaa vihalle.

        Sinä et ole heidän avioliittonsa keskushenkilö. Korostat pojallesi, että et halua sekaantua heidän ongelmiinsa, kuitenkin teit juuri niin. Ei heillä tunnu olevan ongelmia, jos poika vihastui sinulle, eikä vaimolleen. Jos heillä olisi ongelmia, poikasi olisi vihastunut vaimolleen.

        Voisin uskoa että:
        - hän ei väittänyt vastaan miniälleen koska siitä olisi koitunut riitaa miniän kanssa ja anoppi ei sellaista tahtonut. Pakko tyytyä vain nyökyttelemään sen kummemmin kantaa ottamatta.

        -pojalle oli varmasti aivan noloa, että vaimo on mennyt puhumaan sellaista äidille ja hänen käytöksensä oli sen mukaista.

        -voi olla niinkin, mutta myös niin, että miniä vaatii miestä valitsemaan ja miehellä on tasan yksi vaihtoehto jos haluaa säilyttää perheensä. Hänen on siis oltava vaimon mieliksi ja äitiään vastaan vaikka oikeasti hän on enemmänkin harmistunut vaimonsa käytöksestä.

        -aloittajahan ei mitenkään sekaantunut poikansa perhe-elämään vaan ainoastaan oli lojaali poikaansa kohtaan toisin kuin miniä miestään.
        Eli onfelma on juuri siinä parisuhteessa eikä suinkaan anopissa ja varmaksi emme tiedä saiko vaimo puhuttelun kotonaan. Näitä sivuja lukiessa voisi kuvitella että sai ja miniä omalla tahollaan ja tyylillään purkaa sitä ulos.
        Väittäisin edelleen, että poika ei ole vihoissa äidilleen vaan ainoastaan mieliksi vaimolleen.
        Aloittaja nimittäin kertoi tuolla jossain, että poika on luonteeltaan kiltti. Hän on harmistunut että äiti sai tietää heidän ongelmistaan mutta vihassa hän tuskin on.

      • tuleva äiti
        Meemi-Anne kirjoitti:

        Niin, siinä taisin tehdä virheen, että otin puheeksi pojan kanssa.
        Mietin, aluksi, että puhunko, enkö puhu, puhunko.
        Miniän moitteet pojastani alkoivat ahdistaa, kun ne toistuivat.
        Olin ehkä suuri HÖLMÖ, kun kuvittelin, että sillä lailla "nostamalla kissan pöydälle", löydän ratkaisun ahdistumiseeni.

        Jälkikäteen, kun huomasin heidän suuttuneen, tajusin, että olisinpa pitänyt "turpani tukossa".
        Tarkoitus ei pyhittänytkään keinoa.

        Jos voisin muuttaa menneen, niin kuuntelisin miniän valitusta vaikka hamaan maailmanloppuun, enkä tekisi yhtään mitään.
        Antaisin valua toisesta korvasta ulos!

        Ehkä tämä tapaus on jollekin anopille ja äidille opiksi. Antakaa valua ulos korvistanne, älkää ahdistuko, älkää sekaantuko!

        Siitä oliko minun fiksua miettiä täällä poikani avioliiton rakoilua, niin ei tietenkään ollut tahdikasta.
        Jos lukee joitain kirjoituksia täältä, niin olen huomannut, että anopit, äidit ja miniät usein miettivät, että rakoileeko heidän läheistensä avioliitto.

        Ehkä en osannut fiksusti ilmaista pelkoani. Sorry, että pahastuit.
        Poikani avioliiton loppuminen olisi minusta kauheaa.

        Muuhun puuttumatta, minua hämmentää, että useassa viestissä sanot, että sinun olisi vain pitänyt jatkaa miniän valituksen kuuntelemista. Vaikka sinulle on esitetty, että olisit puhunut miniän itsensä kanssa. Niihinkin olet vastannut, että niin olisi ja olisi pitänyt jatkaa kuuntelemista.

        En nyt ihan ymmärrä miksi olisi?

        Miksi et voinut sanoa miniälle ystävällisesti suoraan, että pohtikaa te näitä juttuja miehen kanssa yhdessä. Että sinä et halua yhtään sekaantua asiaan. Kyllä ihan ystävällisestikin voi sanoa, että en jaksa kuunnella! Jos siitä toinen loukkaantuu, se on hänen päätöksensä ja oikeutensa tuntea niin.

        Sitähän täällä ei kukaan voi sanoa a)rakoileeko heidän avioliitto, b) millainen miniä on (paitsi näköjään ajattelematon, jos ryöpyttää sinulle miehensä "vikoja") jne. mutta mitäpä väliä sillä onkaan? Sehän nyt ei jutun pointti ollut.

        Pointti oli se, että sinun olisi pitänyt puhua miniän kanssa suoraan. Eikö tämä ole aika itsestäänselvää?

      • Meemi-Anne
        pyytää joku kirjoitti:

        Miksi et puhunut suoraan sille miniälle, miksi vain nyökyttelit, kun hän solvaa miestään jatkuvasti, joka mahdollisen tilanteen tullen? Uskomatonta, jos haukkuu miestään tämän äidille. Olisit sanonut, ettei kuulu puhua pahaa kenestäkään. Miksi nyökyttelit?

        Ennenkaikkea, minua askarruttaa, miksi poikasi närkästyi tästä juttutuokiostanne, sinulle eikä vaimolleen? Luulisi, että poikasi olisi vihastunut vaimolleen, eniten. Ehkä kaikki ei mennyt aivan niin kuin kerroit.

        Lopussa sanot, että ehkä löytävät sinusta
        yhteisen vihollisen, ja avioliittonsa pelastuu? Kenenkään avioliittoa, ainakaan onnellista sellaista, ei voi rakentaa vihalle.

        Sinä et ole heidän avioliittonsa keskushenkilö. Korostat pojallesi, että et halua sekaantua heidän ongelmiinsa, kuitenkin teit juuri niin. Ei heillä tunnu olevan ongelmia, jos poika vihastui sinulle, eikä vaimolleen. Jos heillä olisi ongelmia, poikasi olisi vihastunut vaimolleen.

        Uskomatonta, kuinka helpottavaa on purkaa tuntonsa tähän foorumille...
        Nyökyttelin sen vuoksi, koska kuuntelin ja yritin ymmärtää asiaa miniän näkökulmasta. Yritin ymmärtää ja samalla pelkäsin, että pahennan asioita.
        Samalla minua kuitenkin kirveli sisältäpäin. Taisin vastata jotain, että: niin, niin, joo...
        Olisi ollut reilumpaa iskeä hanskat tiskiin ja sanoa se: nokka tukkoon.

        Poikani närkästyi juttutuokiosta siten, että paheksui vaimoaan muutamalla valitulla sanalla. Poika mulkasi minua suuttumuksen silmillä, sanoi että nyt sitten tarvitse tulla lapsia hoitamaan vähään aikaan. Paiskasi oven kiinni lähtiessään.

        Nää asiat meni juuri näin. En ole lisännyt, en vähentänyt.
        Olen tästä poikani suuttumisestakin äimistynyt. Miniän suuttumisen ymmärrän jotenkin.

        Apua! En HALUA olla heidän avioliittonsa keskushenkilö. Sitähän minä haluan välttää.
        Minulla on oma avioliittoni.
        Olen enemmän sivustakatsoja tyyppiä. Olla esillä, se on minulle kauhistus. Täällä voin olla anonyymina, tuntemattomana.

        Sinä löysit hyviä pointteja kyllä joita tulen miettimään: esim. nyökyttely, vaikka sielu huutaa vastaan.
        Elekielessäni on korjaamisen varaa.
        Toinen mietittävä juttu, jonka toit esille, kun hyväksyn heidän suuttumuksensa minua kohtaan... niin, tosiaankin on paradoksi, jos rakkaus rakennetaan yhteisen vihollisuuden päälle.

        Kysyn yhden kysymyksen, miten olisin voinut välttää tilanteen?
        Jos olisin suoraan pamauttanut, että en halua kuulla mollausta, niin sitten kai olisin ollut paha anoppi ja aiheuttanut uusia ongelmia sillä saralla.

      • minäkin arvelen
        ja valkoista kirjoitti:

        Miniä teki itse sen virheen, että meni anopilleen haukkumaan omaa miestään. Eihän se ole ollenkaan korrektia käytöstä.
        Anoppi taas ei halunnut loukata miniäänsä sanomalla suoraan että nokka kiinni.
        Hän kuunteli aikansa ja ahdistui varmaan ja halusi selvittää asian poikansa kanssa ketä asia mitä suuremmassa määrin koski.

        Täällä asioiden pohtiminen tuntemattomien ihmisten kanssa on paljon fiksumpaa kuin mennä puhumaan avioliiton tilasta suoraan ongelman ytimeen. Sehän olisi jokaisen täällä kirjoittavan mielestä moukkamaista ja tungettelevaa. Täällä me olemme ei kukaan ja kaikki ja ongelmat on tuntemattomien, joten turvallista hakea tukea juuri täällä.

        Kyllä minusta aloittaja on toiminut kaikkineen erittäin fiksusti ja johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti.
        Miniä on tehnyt pahan virheen ja liannut pesänsä levittelemällä perheen ja parishuhteenv asioita.
        Luulenkin, että kyse onkin ollut siitä, että miniä on tahtonut erottaa nämä kaksi ihmistä erilleen, äiti ja poika hyvissä väleissä ei ole miniälle välttämättä se paras yhtälö, se voi olla suorastaan uhka tietynlaiselle miniälle.

        Arvelin heti aivan kuin sinäkin. Minun kantani on sama kuin sinun.

      • meemi-Anne
        tuleva äiti kirjoitti:

        Muuhun puuttumatta, minua hämmentää, että useassa viestissä sanot, että sinun olisi vain pitänyt jatkaa miniän valituksen kuuntelemista. Vaikka sinulle on esitetty, että olisit puhunut miniän itsensä kanssa. Niihinkin olet vastannut, että niin olisi ja olisi pitänyt jatkaa kuuntelemista.

        En nyt ihan ymmärrä miksi olisi?

        Miksi et voinut sanoa miniälle ystävällisesti suoraan, että pohtikaa te näitä juttuja miehen kanssa yhdessä. Että sinä et halua yhtään sekaantua asiaan. Kyllä ihan ystävällisestikin voi sanoa, että en jaksa kuunnella! Jos siitä toinen loukkaantuu, se on hänen päätöksensä ja oikeutensa tuntea niin.

        Sitähän täällä ei kukaan voi sanoa a)rakoileeko heidän avioliitto, b) millainen miniä on (paitsi näköjään ajattelematon, jos ryöpyttää sinulle miehensä "vikoja") jne. mutta mitäpä väliä sillä onkaan? Sehän nyt ei jutun pointti ollut.

        Pointti oli se, että sinun olisi pitänyt puhua miniän kanssa suoraan. Eikö tämä ole aika itsestäänselvää?

        Tässä asioita tänään pyöritellessä on tullut monenlaista ratkaisumallia mieleen.
        Onko yhtä tapaa?
        Ja mikä niistä paras.
        Olen itse yleensä aika ratkaisukeskeinen henkilö, ja siinä kaiketi myös yksi syy.
        Kuuntelen aikani ja sitten toimin.

        Siis miniän kuuntelemisen esteetöntä jatkamista perustelen, että ei olisi ainakaan poikani kanssa menneet sukset solmuun. Ehkä?

        Ei tullut mieleen sanoa miniälle, että hoitakaa omat juttunne, en halua kuulla moitetta. Aina ei ole viisas.
        Sitä moitettahan oli tullut usein sopivina annoksina.
        Syy että kuuntelin: pelko.
        Pelko, että miniä vetää herneet sieraimiin otsalohkoihin asti, jos en suostu kuuntelemaan. Vaikka sanoisin ystävällisesti, niin se joka TOSISSAAN mollaa, ei ota välttämättä kivasti vastaan ystävällisyyttä.
        Hän miniä on niin TAVATTOMAN oikeassa mielipiteissään!

        Tiedän, että voi sanoa nätisti asioita ja minulla on tapana puhua niin.
        Jos kyseessä olisi joku toinen ihmissuhde kuin miniä, niin olisin sanonut, että kiitos, nyt en halua kuunnella.

        Ei täällä tarvitse kenenkään osata ennustaa rakoileeko liitto, en itsekään syvemmin lähde sitä pohtimaan. Aika näyttää.
        Pointti se onkin, olisiko pitänyt päin näköä puhua sellaiselle miniälle, joka ei itse harrastanut suoraa toimintaa.
        Koen, että minut halutaan epäsuorasti vetää johonkin kolmiodraamaan. Teen sitten mitä hyvänsä, menee väärin?
        Osakkaaksi poikani avioliittoon. Ei, en haluu.

      • Nimetön
        pyytää joku kirjoitti:

        Miksi et puhunut suoraan sille miniälle, miksi vain nyökyttelit, kun hän solvaa miestään jatkuvasti, joka mahdollisen tilanteen tullen? Uskomatonta, jos haukkuu miestään tämän äidille. Olisit sanonut, ettei kuulu puhua pahaa kenestäkään. Miksi nyökyttelit?

        Ennenkaikkea, minua askarruttaa, miksi poikasi närkästyi tästä juttutuokiostanne, sinulle eikä vaimolleen? Luulisi, että poikasi olisi vihastunut vaimolleen, eniten. Ehkä kaikki ei mennyt aivan niin kuin kerroit.

        Lopussa sanot, että ehkä löytävät sinusta
        yhteisen vihollisen, ja avioliittonsa pelastuu? Kenenkään avioliittoa, ainakaan onnellista sellaista, ei voi rakentaa vihalle.

        Sinä et ole heidän avioliittonsa keskushenkilö. Korostat pojallesi, että et halua sekaantua heidän ongelmiinsa, kuitenkin teit juuri niin. Ei heillä tunnu olevan ongelmia, jos poika vihastui sinulle, eikä vaimolleen. Jos heillä olisi ongelmia, poikasi olisi vihastunut vaimolleen.

        "Jos avioliitossa on ongelmia, niin pojan olisi pitänyt vihastua vaimolleen, ei äidilleen". Asiat ei aina ole niin kuin näyttävät ja/tai pyritään näyttämään. Minun poikani vihastui totuuden kertoessani hänelle, minuun äitiinsä, VAIKKA kaikki näemme ja itsekkin poika myöntänyt, että ongelmia on. Poikani sanonut, kun eukko sai raivarin silmieni edessä, että rauhotu hullu akka, pitääkö niitä pilsuja ja viinaa vielä vetää, etkö voi olla missään ilman sitä kaljaputelia ? Vaimonsa antaa m. lätsäriä pojalleni julkisella paikalla - nähty on. Vaimonsa pussaillut taloyhtiön pihamaalla kännissä miesten kanssa, kun poikani matkatöissä - useat nähneet ja samat miehen menneetkin poikani asuntoon vaimon seurassa ja viipyneet tunnin - mitähän lie puuhastelleet. Naapuri nähnyt ! Poikaani on takusti kiristetty/uhattu/manipuloitu, ei muuten mene kenenkään jakeluun. Näin Narsku toimii ja on itse SYYTÖN, toki.
        T: Mummo 50 v.

      • Anonyymi00124
        UUSI
        Meemi-Anne kirjoitti:

        Niin, mitä menin tekemään?

        Luitko viestini? Vastauksesi ei täsmää siihen.
        Kerroin, että VAIN kuuntelin, kun miniäni moitti poikaani. En kommentoinut, vaan nyökkäilin ainoastaan.
        Huomio!
        En sanonut pojalleni enkä miniälleni, että heidän avioliittonsa rakoilee.
        Se oli NYT tähän palstalle kirjoitettu aavistus vain.
        Voi olla että heidän liittonsa eheytyy entisestään, mikä olisi ihanaa ja toivottavaa.

        Siis luitko tosiaan viestini?
        En tehnyt aloitetta selän takana puhumiseen. Halusin sen lopettaa. Kerroin siis pojalleni, mitä hänen vaimonsa oli puhunut.

        Ja pojalleni korostin, että EN halua sekaantua heidän ongelmiinsa.

        Ja sinä neuvot, että älä spekuloi. Totta mooses, en halua.
        Jos näin on, että he löytävät minusta yhteisen vihollisen, ja tätä kautta sopivat välinsä, niin olkoon...
        voin ilomielin uhrautua.

        Kyllä he väkisin viholliskuvan kautta tietysti menettävät lapsiltaan isoäidin.
        Mutta on toki tärkeämpää, että lapsella on sopuisat vanhemmat!
        Ja toinen pointti: ei tässä ongelmakentässä alkoholi ole ollenkaan kuvioissa.

        Hyvän neuvon sinulta sain, jos oikein asian kääntelen.
        Olen sitä mieltä, että vanha ihminen (=minä) kestän, vaikka jutut ei mene oman mielen mukaan edes lähestulkoonkaan.

        Maailma on muuttunut, eikä sukulaissuhteet ole kai niin tärkeät.
        On mentävä ajanhengen mukana. Onneksi on TV, jota voi katsella. Oikeasti.

        Älä puutu poikasi avioliittoon. Annars heidän elää omaa elämäänsä.

    • kokeneena

      annan neuvon: älä tee mitään !
      Tiedän, että tilanne on mieletön ja kurja, mutta et ole sitä itse aiheuttanut ja halunnut vaan olet toiminut fiksusti toisin kuin vastapuoli.
      Anna ajan kulua ja yritä tulla toimeen sen asian kanssa että lapsenlapsia on ikävä ja sääli ja suru. Se tulee olemaan vaikeinta.

      Kun he saavat aikaa ajatella tekosiaan, ehkä miniäkin siitä viisastuu ja kasvaa ja huomaa tehneensä itselle karhunpalveluksen.
      Poikasi varmasti tietää kokoajan että tilanne on ikävä ja epäoikeudenmukaista sinulle, mutta ei voi tehdä asialle mitään koska haluaa pitää perheensä kasassa.
      Varmaan siellä on kuin meilläkin, miniä määrää ja häärää, vaatii valintoja ja pojan on taivuttava kaikkeen. Monet miehet tekevät sen ihan kiltteyttään ja vastuuntunnossaan perheen takia.
      Jos ja kun olet heidän kanssaan tekemisissä ole kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunutkaan, ole kuin ennenkin, me elämää kokeneemmat olemme jo oppineet nielemään monenlaista ja selviämme siitä.

      Olet ymmälläsi ja loukkantunut ja ihan täydestä syystä, hyvä käytös ja lojaalius ei aina tule palkituksi ja kaikkein enitenhän ihmissuhteissa saavat sontaa silmille juuri ne, jotka ajattelevat toisenkin osapuolen parasta eikä vain itseään.
      Olet aikuinen ja fiksu ja olet toiminut ihan oikein, joten unohda itsesyytökset !

      Anna ajan kulua ja sinä aikana keskity itseesi ja tee itsellesi hyvä mieli, kyllä nuoretkin siitä viisastuvat ja oppivat ajattelemaan napaansa pidemmälle.

      • Meemi-Anne

        ... tämä on järkevä neuvo, jonka aion toteuttaa.
        Koska itse tein virheen, että "juorusin" miniän moitteet pojalle, niin olen velvollinen ymmärtämään, etteivät poikani ja miniäni osaa välttämättä toimia minua kohtaan "oikeaoppisesti".

        Tajusin viisaan viestisi välityksellä, etten voi odottaa liikoja heiltä, varsinkin, kun he ilmeisesti elävät kriisiaikaa suhteessaan.
        Unohdan itsesyytökset sekä päätän haudata kokemani loukkauksen.
        Joten puhdistan niin heidät kuin itseni mistään syyttelyistä.

        Annan ajan kulua ja hoitaa pahimmat rypyt.
        Kiitos sinulle, et arvaakaan, kuinka helpotti neuvosi!

      • kokeneena
        Meemi-Anne kirjoitti:

        ... tämä on järkevä neuvo, jonka aion toteuttaa.
        Koska itse tein virheen, että "juorusin" miniän moitteet pojalle, niin olen velvollinen ymmärtämään, etteivät poikani ja miniäni osaa välttämättä toimia minua kohtaan "oikeaoppisesti".

        Tajusin viisaan viestisi välityksellä, etten voi odottaa liikoja heiltä, varsinkin, kun he ilmeisesti elävät kriisiaikaa suhteessaan.
        Unohdan itsesyytökset sekä päätän haudata kokemani loukkauksen.
        Joten puhdistan niin heidät kuin itseni mistään syyttelyistä.

        Annan ajan kulua ja hoitaa pahimmat rypyt.
        Kiitos sinulle, et arvaakaan, kuinka helpotti neuvosi!

        Olen siis tehnyt tämän päivän hyvän työn ja voimme molemmat lähteä nauttimaan tuosta kylmästä kevätilmasta vaikka pihaa rapsuttamalla ;)

        Toisaalta hyvämata, että on kohtalotovereita, mutta toisaalta niitä ei haluaisi tällaisissa asioissa.
        Kukapa äiti toivoisi pojalleen ongelmia parisuhteeseen, ei kukaan. Mutta ymmärrämme sen, että kukaan ei niiltä välty jos aikoo parisuhteessa elää, joten emme ota siitä tämän suurempaa murhetta. Emme nyt ainakaan myönnä....

        Ja siitä olen vakuuttunut, että kun tulevat meidän ikään, ymmärtävät meitä paremmin.

        Ihan joskus naurattaa (ja itkettää), miten aikoinani hymähtelin äitini neuvoille ja mummuni huokauksille....
        tänään olen niissä osissa itse ja ymmärrän paljon enemmän...

        nyt nautitaan keväästä ;)

      • Meemi-Anne
        kokeneena kirjoitti:

        Olen siis tehnyt tämän päivän hyvän työn ja voimme molemmat lähteä nauttimaan tuosta kylmästä kevätilmasta vaikka pihaa rapsuttamalla ;)

        Toisaalta hyvämata, että on kohtalotovereita, mutta toisaalta niitä ei haluaisi tällaisissa asioissa.
        Kukapa äiti toivoisi pojalleen ongelmia parisuhteeseen, ei kukaan. Mutta ymmärrämme sen, että kukaan ei niiltä välty jos aikoo parisuhteessa elää, joten emme ota siitä tämän suurempaa murhetta. Emme nyt ainakaan myönnä....

        Ja siitä olen vakuuttunut, että kun tulevat meidän ikään, ymmärtävät meitä paremmin.

        Ihan joskus naurattaa (ja itkettää), miten aikoinani hymähtelin äitini neuvoille ja mummuni huokauksille....
        tänään olen niissä osissa itse ja ymmärrän paljon enemmän...

        nyt nautitaan keväästä ;)

        Samoin!
        On tullut minullekin hieman enemmän ymmärrystä vanhoja äitejä ja mummuja kohtaan.
        Ehkä sitten vuosien, vuosien päästä meitäkin tajutaan.
        Ja oikeasti taidanpa lähteä pihan rapsutukseen minäkin.

    • anoppi

      Ymmärrän sinua täysin. Minun miniäni soittaa minulle silloin, kun ei saa poikaani tottelemaan itseään ja yrittää saada minua erotuomariksi heidän riitoihinsa. Syyttää minua siitä, että olen kasvattanut poikani niin huonosti, että hän ei tule toimeen poikani kanssa. En ole kertaakaan kuullut, että miniäni olisi sanonut mitään myönteistä pojastani, aina vain mollannut.

      Nyt kun hän soitti pari viikkoa sitten yöllä minulle ja taas yritti vetää minua mukaan riitatilanteeseen, niin minun mittani oli täysi. Lähetin hänelle sähköpostia ja kerroin mitä mieltä minä olen. No arvata saattoi että miniäni pillastui. Sain tietää, että olin yhdeksän vuotta sitten ollut heidän luonaan yötä ilmaiseksi. Eipä ollut silloin tullut mieleen, että kylässä käynnistä pitäisi maksaa. Tämä oli miniän mukaan se kerta, kun en ole jäänyt hoitamaan vastasyntynyttä pojantytärtä. Mutta kun ei edes pyytänyt. Sanoi sitten viestissään, että fiksu ymmärtää pyytämättäkin.

      Olen monet, monet kerrat ollut hoitamassa lapsenlapsiani heillä. Lapset ovat olleet myös luonani, kun vanhemmat ovat olleet matkoilla. Ja silti miniäni valittaa, että en tule hoitamaan lapsia, niin että nuoripari pääsisi viikonloppuisin ulos.
      Minun mielestäni on kohtuutonta, että ajaisin kolmensadan kilometrin päähän, (edestakaisin 600 km) ollakseni hoitamassa lapsia perjantaista lauantaihin tai lauantaista sunnuntaihin. Miniän sisar asuu kahdenkymmenen kilometrin päässä heistä, ja olisi hyvä apu tarvittaessa, mutta miniäni on riidoissa hänenkin kanssaan, samoin kuin monen muun sukulaisen kanssa, joten apua ei heiltä heltiä. Ennen tätä jupakkaa oli sovittu, että menen kesällä viikoksi hoitamaan nuorimmaista muun perheen matkan ajaksi. Vieläköhän saan mennä. Jos saan luvan mennä, pitäisikö minun maksaa yösijasta?

      • Nimetön

        Miniäsi on seko-Narsku !!!

      • Meemi-Anne

        Jaksamista sinulle!
        Joudut aika lujasti pitämään puolesi, mutta uskon että parempi niin kuin mennä mukaan riitelemään.
        On kohtuutonta vaatia ajamaan 600 km hoitamaan yhdeksi yöksi lasta juhlimisen vuoksi.
        Ehkä jotkut ihmiset ovat tottuneet, että konfliktit ovat normaali elämänmuoto. Sellaiselta miniäsi vaikuttaa.

        En näe mitään mieltä, että mummon kuuluisi maksaa yösijasta vieraillessaan lastensa luona. En ole moisesta aiemmin kuullutkaan.
        Joskus muinoin Suomessakin lapset joutuivat jopa elättämään vanhat vanhempansa, kun nämä eivät enää pystyneet töihin. Se oli aikamoinen urakka. Nyt sitten rahastetaan mummo yhden yön petipaikasta.

        Onneksi sellainen on erittäin harvinaista.

      • samaa

        Niin se on minullakin, aina on mentävä, kun käsketään. Miniä valittaa kuinka hänellä on rankkaa ja kuitenkin minä hoidan joka viikko ainakin kolme kertaa viikossa lapsia. Voihan olla rankaa, kun pitää kiertää kauppoja ja pippaloita. Hänen mielilauseensa on, että kun hän on jo niin vanha, niin minä olen vissiin nuori, kun pitää jaksaa juosta lasten perässä.
        Kiitosta ei tule, piilotettuja moitteita, että ei ole taas saanut kunnon ruokaa, kun on lapsilla vatsa sekasin. Kokemuksen mukaan hän elättää lapsiaan mieluummin maidolla, eipä tarvitse laittaa muuta kuin pullo käteen. Ikuinen marmatus kuinka paljon tulee pyykiä ja hän ei muuta ehdi tekemään kuin viikkaamaan vaaatteita. Sekin pelkkää pupua, lapset ovat samoissa vaatteissa monta päivää ja minua hävettää, kun pitää lähteä johonkin hänen ja lasten kanssa, kun lapsilla on likaiset vaatteet päällä. Minua tarvitaan yhteisissä menoissa, että miniä voi vapaasti mennä ja seurustella, minä yritän vahtia lapsia.

    • Nimetön

      Eihän vielä mitään, mutta miniäni ja poikani, molemmat katkaisivat välini minuun ja mieheeni, KOSKA kerroin kännyviestissäni pojalleni, että olen kuullut miniäni haukkuja jo riittävästi SELÄN takanan kolmansille ihmisille ja saanut lukea haukkumaviestejä kännystäni jatkuvasti. Poikani tiesi näistä. ITSE POIKANI TIVASI JATKUVASTI, MIKSI EMME VASTA MINIÄNI (humalaisiin ) puheluihin ?? Tottakai vastaan rehellisesti, varsinkin kun poikani tietää asioista. Eikö ole ilmiselvää, etten halua pitää yhteyttä tuomoiseen rakkikoiraan. Olen paljon kertonu aiheesta tällä palstalla nim. mummo 50 v ja nimetön, esim: ketju NEUVO jne..Mikä röyhkeys ! SILTIKIN ilkesivät JATKUVASTI pyytää apua lastenhoidossa/rahallisesti/rakennushommissa/kyydityksissä/olivat kestissä meillä päiväkausia. EN VOI YMMÄRTÄÄ ASIAA (eikä kyllä kukaan mukaan), KUINKA "PYÖREÄPÄISISÄ" IHMISIÄ NYKYÄÄN ON. Miniäni olen luokitellut pahanlaatuiseksi Narskuksi oman käytöksensä perusteella; alkoholisti/sekakäyttäjä/hyväksikäyttäjä/agressiivinen (sain 2 x turpaani, annoin senkin anteeksi)/valehtelija/suuruudenhullu/manipuloija.
      Sinun tilanteesi ei kai liene yhtä paha. Ole vain hiljakseen, niin kyllä asiat lutviutuvat. Itse en ole nähnyt lastenlastani ja poikaani vuoteen ! Asumme samassa kaupungissa.

      • Nimetön

        Mie taas ajattelin, että poikani fiksuna ihmisenä pitäisi turpansa kiinni, eikä rollaisi vietiäni akalleen, vaan "ohjentaisi" eukkoaan asiallisesti. Miksi muuten eukko ei ikinä puhunut minulle mistään mitään, vaan kaikki puheet ja asiat ja apupyynnöt aina toisten kautta, yleensä poikani. Narskujen maailmassa elävät, ei muutoin voi ymmärtää tämmöstä käytöstä. Kun autat heidän itsensä pyytäessä, niin selän takana haukutaan ja määrätään jopa minun vieraistani ! Ihan tajuton homma !!!

      • Nimetön
        Nimetön kirjoitti:

        Mie taas ajattelin, että poikani fiksuna ihmisenä pitäisi turpansa kiinni, eikä rollaisi vietiäni akalleen, vaan "ohjentaisi" eukkoaan asiallisesti. Miksi muuten eukko ei ikinä puhunut minulle mistään mitään, vaan kaikki puheet ja asiat ja apupyynnöt aina toisten kautta, yleensä poikani. Narskujen maailmassa elävät, ei muutoin voi ymmärtää tämmöstä käytöstä. Kun autat heidän itsensä pyytäessä, niin selän takana haukutaan ja määrätään jopa minun vieraistani ! Ihan tajuton homma !!!

        Niin, ajattele, että jos olisin ollut hiljaa mininäni haukuista ja vastannut pojalleni jotaine, ettei ole mitään vastaan kaikki on ihan ok etää käykäähän talossa, NIIN a) olisin valehdellu, b) hyväksikäyttö olisi lastenhoidossa jatkunut yhä edelleenkin, ja muissa avuissa, c) ei TARVITSE jaksaa tämän ikäisenä kuulla jatkuvia syytöksiä ja valheita, en jaksanut enää, d) oli Juhannusaikaa ja vapaata viikko, koko pesue olisi hyökännyt mökille palveltavaksi (kuten tapoina oli!)
        Sanoin asiani suoraan, niinkuin on miniäni taholta tapahtunut. Eipä kestäneet totuutta, heidän moka!

      • Hoitaja
        Nimetön kirjoitti:

        Niin, ajattele, että jos olisin ollut hiljaa mininäni haukuista ja vastannut pojalleni jotaine, ettei ole mitään vastaan kaikki on ihan ok etää käykäähän talossa, NIIN a) olisin valehdellu, b) hyväksikäyttö olisi lastenhoidossa jatkunut yhä edelleenkin, ja muissa avuissa, c) ei TARVITSE jaksaa tämän ikäisenä kuulla jatkuvia syytöksiä ja valheita, en jaksanut enää, d) oli Juhannusaikaa ja vapaata viikko, koko pesue olisi hyökännyt mökille palveltavaksi (kuten tapoina oli!)
        Sanoin asiani suoraan, niinkuin on miniäni taholta tapahtunut. Eipä kestäneet totuutta, heidän moka!

        Kuinka sama ihminen viestistä toiseen diagnotisoi ihmisiä narskuiksi. Kirjoitat myös, että antaa ihmisten pestä omat kakkapyykkinsä ja että riittää, mutta onko riittänyt, kun tuota puhtia riittää päivästä toiseen valittaa samasta asiasta? Ikävää, että miniäsi on epäkelpo, oikeasti, mutta taidat olla terapian tarpeessa sinäkin. Tuollainen katkeruus ei voi olla hyväksi kenellekään. Kirjoitan tämän ystävällisessä mielessä: hae apua mummo 50v ja jatka elämääsi.

      • kirjailija mummu
        Hoitaja kirjoitti:

        Kuinka sama ihminen viestistä toiseen diagnotisoi ihmisiä narskuiksi. Kirjoitat myös, että antaa ihmisten pestä omat kakkapyykkinsä ja että riittää, mutta onko riittänyt, kun tuota puhtia riittää päivästä toiseen valittaa samasta asiasta? Ikävää, että miniäsi on epäkelpo, oikeasti, mutta taidat olla terapian tarpeessa sinäkin. Tuollainen katkeruus ei voi olla hyväksi kenellekään. Kirjoitan tämän ystävällisessä mielessä: hae apua mummo 50v ja jatka elämääsi.

        Sinä olet tyhmä. Tuo 50 vuotias mummo on täällä kirjoitellut usein ja kertonut avoimesti käyvänsä psykologilla. Hänet on pahoinpidelty monta kertaa ja hänellä on oikea suuri huoli lastenlapsistaan.

        Katkeruudesta nyt ei liene kysymys ja mummu saa kaiken empatiani. Ei ole ihme, että hänellä on paha olla, kun lapsenlapset ovat pahoinpitelijän armoilla. ota selvää ennenkuin kommentoin niillä mene hoitoon jutuilla.

        Ja mielestäni on oikein hyvä asia, että kyseinen mummo saa jakaa ajatuksiaan ja pahaa mieltään toisten vertaistensa kanssa.

      • Nimetön
        kirjailija mummu kirjoitti:

        Sinä olet tyhmä. Tuo 50 vuotias mummo on täällä kirjoitellut usein ja kertonut avoimesti käyvänsä psykologilla. Hänet on pahoinpidelty monta kertaa ja hänellä on oikea suuri huoli lastenlapsistaan.

        Katkeruudesta nyt ei liene kysymys ja mummu saa kaiken empatiani. Ei ole ihme, että hänellä on paha olla, kun lapsenlapset ovat pahoinpitelijän armoilla. ota selvää ennenkuin kommentoin niillä mene hoitoon jutuilla.

        Ja mielestäni on oikein hyvä asia, että kyseinen mummo saa jakaa ajatuksiaan ja pahaa mieltään toisten vertaistensa kanssa.

        Juuri näin asia onkin ! Koetan vain jaksaa. HYVÄÄ KEVÄTTÄ SINULLE !

        T: Mummo 50 v.
        PS:
        Ihmeellistä, ettei ihmiset aina usko,kuinka raakaa oikea elämä voikaan olla, ollaan heti patistamassa kallonkutistajalle. Psykologi onkin ollut hyvä asia auttaa minua "nielemään" asiaa, johon en voi itse vaikuttaa.

      • kirjailija mummu
        Nimetön kirjoitti:

        Juuri näin asia onkin ! Koetan vain jaksaa. HYVÄÄ KEVÄTTÄ SINULLE !

        T: Mummo 50 v.
        PS:
        Ihmeellistä, ettei ihmiset aina usko,kuinka raakaa oikea elämä voikaan olla, ollaan heti patistamassa kallonkutistajalle. Psykologi onkin ollut hyvä asia auttaa minua "nielemään" asiaa, johon en voi itse vaikuttaa.

        Se on niin hirvittävä huoli, kun pienet lapset ovat huonolla hoidolla. Jokaisen normaalin ihmisen mielenterveys järkyttyy sellaisesta. Se on niin hirveätä, kun joutuu sitä pienten lasten tuskaa voimattomana seuraamaan.

        Huostaanottoja tehdään Suomessa hirvittävät määrät nykyisin ja se on hyvin surullista. Itsellä kun on ollut niin hyvät ja lämpinät suhteet omiin isovanhempiin, niin olisi toivonut saavansa jakaa sen saman rakkauden ja huolenpidon eteenpäin.

        Muista että et ole ainoa mummo joka on pahoinpidelty. Meitä on muitakin. On myös oikein positiivinen ja hyvä asia, kun voit siitä kirjoittaa ja että sinun ei tarvitse sitä hirvittävää häpeää yksin kantaa sydämmessäsi.

        Voimia sinulle ja halaukset.

      • hoitaja
        kirjailija mummu kirjoitti:

        Sinä olet tyhmä. Tuo 50 vuotias mummo on täällä kirjoitellut usein ja kertonut avoimesti käyvänsä psykologilla. Hänet on pahoinpidelty monta kertaa ja hänellä on oikea suuri huoli lastenlapsistaan.

        Katkeruudesta nyt ei liene kysymys ja mummu saa kaiken empatiani. Ei ole ihme, että hänellä on paha olla, kun lapsenlapset ovat pahoinpitelijän armoilla. ota selvää ennenkuin kommentoin niillä mene hoitoon jutuilla.

        Ja mielestäni on oikein hyvä asia, että kyseinen mummo saa jakaa ajatuksiaan ja pahaa mieltään toisten vertaistensa kanssa.

        No ei kai nyt hyvänen aika sentään kaikki miniät voi olla narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä? Sitä lähinnä kritisoin. En ole kehoittanut myöskään menemään hoitoon, vaan hakemaan apua, mitä on sitten ilmeisesti hakenutkin. Ja tottakai on hieno asia, että saa jakaa tuntemuksiaan, kaikki ihmiset eivät kuitenkaan välttämättä ole narskuja. Eivätkä edes tyhmiä.

      • mummo 50 v.
        hoitaja kirjoitti:

        No ei kai nyt hyvänen aika sentään kaikki miniät voi olla narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä? Sitä lähinnä kritisoin. En ole kehoittanut myöskään menemään hoitoon, vaan hakemaan apua, mitä on sitten ilmeisesti hakenutkin. Ja tottakai on hieno asia, että saa jakaa tuntemuksiaan, kaikki ihmiset eivät kuitenkaan välttämättä ole narskuja. Eivätkä edes tyhmiä.

        Niin, sitä vaan tarkoitin, että JOS ihminen käyttäytyy todella kummallisesti ja normaalijärjellä ajatellen PÄINVASTOIN kuin olettaa saattaa (eli kiitoksen sijaan tulee turpiin syyttömästi), niin ihminen VOI OLLA esim. Narsku. Narskujen kanssa eläminen/sukulaissuhteessa oleminen/työkaverina oleminen/ tai "ystävänä" oleminen on vaarallista puuhaa (itse olen saanut tästä erittäin hyvän kokemuksen). On hyvä TUNNISTAA, JOS KYSEESSÄ onkin Narsku, niin OSAA toimia oikein (itsensä kannalta), eikä syyllisty, kun jatkuvasti syyllistetään, pompotetaan, hyväksikäytetään, valehdellaan, ollaan agressiivisia. Oman hyvinvoinnin kannalta on hyvä TUTKIA myös Narsku kirjoituksia ja ottaa asioista selvää, että oma pää pysyy koossa ja voi tieostaa itselleen, että tekipä niin tai näin päin teit aina väärinpäin aina olet sinä se syyllinen ja Narsku nauraa partaansa. SIKSI onkin mielestäni viisaampaa pysyä poissa samoilta hehtaareilta kuin Narskut(olipa kysymyksessä kuka hyvänsä), koska et voi itse tehdä mitään auttaaksesi Narskua/läheisiään. Narsku paljastuu AINA OMALLA KÄYTÖKSELLÄÄN ennemmin tai myöhemmin, aviopuolisolle (kun on jatkuvasti siinä ilmapiirissä ja SOSIAALISUHTEET YLEENÄS KIELLETTY) oleskelevalle valitettavan myöhään, liian myöhään. Ehkä tämä aviopuoliso ei ole ikinä kuullutkaan narsismista ? SILIMÄT JA KORVAT AUKI SIIS JOKA IIKKA ! T: Mummo 50 v.
        Onhan toki olemassa KAIKENLAISIA ihmisiä ja sairaita, mutta minun minikko opn kuin suoraan kirjasta Naamiona terve mieli ! Olenpa onnellinen, että luin sen. NYT TIEDÄN! Antaapa olla eukon omassa erinomaisuudessaan siirappihuulin selittämässä asioita MUILLE, mutta ei mulle.

      • hoitaja
        mummo 50 v. kirjoitti:

        Niin, sitä vaan tarkoitin, että JOS ihminen käyttäytyy todella kummallisesti ja normaalijärjellä ajatellen PÄINVASTOIN kuin olettaa saattaa (eli kiitoksen sijaan tulee turpiin syyttömästi), niin ihminen VOI OLLA esim. Narsku. Narskujen kanssa eläminen/sukulaissuhteessa oleminen/työkaverina oleminen/ tai "ystävänä" oleminen on vaarallista puuhaa (itse olen saanut tästä erittäin hyvän kokemuksen). On hyvä TUNNISTAA, JOS KYSEESSÄ onkin Narsku, niin OSAA toimia oikein (itsensä kannalta), eikä syyllisty, kun jatkuvasti syyllistetään, pompotetaan, hyväksikäytetään, valehdellaan, ollaan agressiivisia. Oman hyvinvoinnin kannalta on hyvä TUTKIA myös Narsku kirjoituksia ja ottaa asioista selvää, että oma pää pysyy koossa ja voi tieostaa itselleen, että tekipä niin tai näin päin teit aina väärinpäin aina olet sinä se syyllinen ja Narsku nauraa partaansa. SIKSI onkin mielestäni viisaampaa pysyä poissa samoilta hehtaareilta kuin Narskut(olipa kysymyksessä kuka hyvänsä), koska et voi itse tehdä mitään auttaaksesi Narskua/läheisiään. Narsku paljastuu AINA OMALLA KÄYTÖKSELLÄÄN ennemmin tai myöhemmin, aviopuolisolle (kun on jatkuvasti siinä ilmapiirissä ja SOSIAALISUHTEET YLEENÄS KIELLETTY) oleskelevalle valitettavan myöhään, liian myöhään. Ehkä tämä aviopuoliso ei ole ikinä kuullutkaan narsismista ? SILIMÄT JA KORVAT AUKI SIIS JOKA IIKKA ! T: Mummo 50 v.
        Onhan toki olemassa KAIKENLAISIA ihmisiä ja sairaita, mutta minun minikko opn kuin suoraan kirjasta Naamiona terve mieli ! Olenpa onnellinen, että luin sen. NYT TIEDÄN! Antaapa olla eukon omassa erinomaisuudessaan siirappihuulin selittämässä asioita MUILLE, mutta ei mulle.

        asia selvä. Virheellisesti tulkinnut olen kirjoituksesi sitten ja pahoittelen. Tarkoitus kun ei ole kenenkään mieltä pahoittaa.

    • ....

      ... Onpa ruma sotku! Mielestäni olet kyllä toiminut erittäin epäkypsästi kertoessasi miniän puheista pojallesi. Ehkä miniä on puheillaan toivonut saavansa jotain näkökulmaa sinulta, tunnethan sinä poikasi pidemmältä ajalta. Millaisessa tilanteessa he elävät? Onko lapsia? Miksi epäilet, että avioliitto rakoilee?
      Mutta tyhmästi on toiminut miniäkin, kun on omaa miestänsä tullut sinulle haukkumaan. Mutta en ihmettele ollenkaan, että välit ovat nyt katkolla, puolin ja toisin se tekee varmasti hyvää.

      • Meemi-Anne

        Rumaa on, mutta eiköhän se siitä, olen saanut hyviä neuvoja täältä. Niin hyviä, että lähden omatunto puhdistuneena pihatöihin.

        Olen miniän kannalta aika huono näkökulmien antaja, koska saatan olla puolueellinen ja tiedostan sen itse.
        Heidän ongelmansa liittyivät heidän suhteeseensa ja perheen toimivuuteen. Jokin minun kökköinen näkökulmani pojan lapsuudesta, nuoruudesta tai luonteesta ei auttaisi heitä pätkääkään.
        Heillä on lapsia.
        Heidän ongelmistaan epäilin, että liitto rakoilee.
        Oikeassa olet, katko tekee hyvää.

      • Nimetön
        Meemi-Anne kirjoitti:

        Rumaa on, mutta eiköhän se siitä, olen saanut hyviä neuvoja täältä. Niin hyviä, että lähden omatunto puhdistuneena pihatöihin.

        Olen miniän kannalta aika huono näkökulmien antaja, koska saatan olla puolueellinen ja tiedostan sen itse.
        Heidän ongelmansa liittyivät heidän suhteeseensa ja perheen toimivuuteen. Jokin minun kökköinen näkökulmani pojan lapsuudesta, nuoruudesta tai luonteesta ei auttaisi heitä pätkääkään.
        Heillä on lapsia.
        Heidän ongelmistaan epäilin, että liitto rakoilee.
        Oikeassa olet, katko tekee hyvää.

        että miniäsi taitaa jo etukäteen (mahdollinen avioero, jos liitto rkaoilee?) puhdistaa omaa pöytäänsä syyttelemällä miestään, että hänessä se vika on EIKÄ MINIÄSSÄ. Tämä voi olla hyvinkin oikea näkökulma. Ei syytä huoleen - anna heidän olla, elämä on. T: Mummo 50 v.
        PS: Poikani liitto on rakoillut jo ennen vihkimistä. Poikani kertoi. Nainen petti raha-asioissa ja tekaisi abortinkin x-miesystävälleen. Kaisesta tämä Narsku on selvinnyt puhumalla - tähän saakka, mutta ei ikuisesti, luulen.

      • Tyttis79
        Meemi-Anne kirjoitti:

        Rumaa on, mutta eiköhän se siitä, olen saanut hyviä neuvoja täältä. Niin hyviä, että lähden omatunto puhdistuneena pihatöihin.

        Olen miniän kannalta aika huono näkökulmien antaja, koska saatan olla puolueellinen ja tiedostan sen itse.
        Heidän ongelmansa liittyivät heidän suhteeseensa ja perheen toimivuuteen. Jokin minun kökköinen näkökulmani pojan lapsuudesta, nuoruudesta tai luonteesta ei auttaisi heitä pätkääkään.
        Heillä on lapsia.
        Heidän ongelmistaan epäilin, että liitto rakoilee.
        Oikeassa olet, katko tekee hyvää.

        miniäsi avautuminen liitostaan kertoo siitä, että miniäsi ei ole tyytyväinen liittoonsa poikasi kanssa ja purkaa paineensa sinuun. Etkö voisi ottaa asiaa siltä kannalta? Tietty on tylsää kuunnella haukkuja omasta pojasta, mutta minusta sinun olisi pitänyt puhua miniän puheista joko miniälle itselleen tai pojalla ja miniälle yhtäaikaa.

        Jos miniä on stressaantunut ja kuvittelee sinun olevan yksi syypää siihen, että hänen avioliittonsa ei toimikkaan, niin arvaten tuntuu pahalta saada kuulla, että sinulle annetut puheet ovat miniän silmissä "vuotaneet" pojan korviin. Ehkä miniä on pitänyt sinua tavallaan uskottuna ihmisenä, jolle puhua ongelmista (vaikkakin negatiivisista asioista).

        Rehellisyys kannattaa aina. Voisit sanoa nyt pojallesi ja miniällesi sen, mitä olet täällä sanonut...eli että et mielelläsi kuuntelisi pojan perheen asioista miniäsi suusta ja että epäilet tehneesi virheen kertoessasi pojalle miniän puheista. Se voi olla hyvä tieto miniälle ja pojalle, että olet pahoillasi tilanteesta, se voi auttaa tilannetta eteenpäin.

      • toisaalta
        Tyttis79 kirjoitti:

        miniäsi avautuminen liitostaan kertoo siitä, että miniäsi ei ole tyytyväinen liittoonsa poikasi kanssa ja purkaa paineensa sinuun. Etkö voisi ottaa asiaa siltä kannalta? Tietty on tylsää kuunnella haukkuja omasta pojasta, mutta minusta sinun olisi pitänyt puhua miniän puheista joko miniälle itselleen tai pojalla ja miniälle yhtäaikaa.

        Jos miniä on stressaantunut ja kuvittelee sinun olevan yksi syypää siihen, että hänen avioliittonsa ei toimikkaan, niin arvaten tuntuu pahalta saada kuulla, että sinulle annetut puheet ovat miniän silmissä "vuotaneet" pojan korviin. Ehkä miniä on pitänyt sinua tavallaan uskottuna ihmisenä, jolle puhua ongelmista (vaikkakin negatiivisista asioista).

        Rehellisyys kannattaa aina. Voisit sanoa nyt pojallesi ja miniällesi sen, mitä olet täällä sanonut...eli että et mielelläsi kuuntelisi pojan perheen asioista miniäsi suusta ja että epäilet tehneesi virheen kertoessasi pojalle miniän puheista. Se voi olla hyvä tieto miniälle ja pojalle, että olet pahoillasi tilanteesta, se voi auttaa tilannetta eteenpäin.

        onko miniältä lojaalia mennä arvostelemaan miestään miehen äidille ? Eikö hänen olisi pitänyt puhua suoraan miehelleen jos jotain valittamista on. Miksi hän halusi sotkea anopin oman perheensä ongelmiin ? Yleensä ollaan sitä mieltä että anoppi sotkeutuu ja näin jopa rikkoo nuorenparin välit. Kuitenkin se useimmiten taitaa olla juuri noin kuin aloittaja kertoo oman kokemansa. Saman kokeneita meitä on täällä useita.

        Minä kysyisin, mitä tuo miniä oikeasti haki sillä, että meni haukkumaan miestään miehen äidille ?
        Miehen kohdalla voin kuvitella että hän näin joutui puun ja kuoren väliin ja jopa häpesi tilannetta, että vaimo on tuollaista tehnyt.
        Miehillä ei ole tapana levitellä perheongelmia perheen ulkopuolelle ja ihan viimeiseksi he kertovat niistä omalle äidilleen. Mies oli siis todella kiusallisessa tilanteessa.

        Käsittääkseni aloittaja teki juuri sen, että kertoi ettei halua niistä kuulla. Kukapa tahtoisi äitinä kuulla, että pojalla ei ole asiat hyvin. Liian raskas taakka äidille kannettavaksi.
        Äiti on äiti aina vaikka lpset aikuiseksi kasvavatkin ja huolehtivalle ja rakastavalle sydämelleen äiti ei mitään voi.

        Nuoret äidit ja vaimot täällä vaativat sitä yksityisyyttä ja rauhaa nimenomaan anopin taholta, mutta menevät ja tekevät sitten itse tuollaista.

      • Meemi-Anne
        Tyttis79 kirjoitti:

        miniäsi avautuminen liitostaan kertoo siitä, että miniäsi ei ole tyytyväinen liittoonsa poikasi kanssa ja purkaa paineensa sinuun. Etkö voisi ottaa asiaa siltä kannalta? Tietty on tylsää kuunnella haukkuja omasta pojasta, mutta minusta sinun olisi pitänyt puhua miniän puheista joko miniälle itselleen tai pojalla ja miniälle yhtäaikaa.

        Jos miniä on stressaantunut ja kuvittelee sinun olevan yksi syypää siihen, että hänen avioliittonsa ei toimikkaan, niin arvaten tuntuu pahalta saada kuulla, että sinulle annetut puheet ovat miniän silmissä "vuotaneet" pojan korviin. Ehkä miniä on pitänyt sinua tavallaan uskottuna ihmisenä, jolle puhua ongelmista (vaikkakin negatiivisista asioista).

        Rehellisyys kannattaa aina. Voisit sanoa nyt pojallesi ja miniällesi sen, mitä olet täällä sanonut...eli että et mielelläsi kuuntelisi pojan perheen asioista miniäsi suusta ja että epäilet tehneesi virheen kertoessasi pojalle miniän puheista. Se voi olla hyvä tieto miniälle ja pojalle, että olet pahoillasi tilanteesta, se voi auttaa tilannetta eteenpäin.

        Se, että kuulee haukkuja pojastaan, tuntuu enemmän kuin tylsältä, koska anoppina olen kasvattanut pojan.
        Se tuntuu yhtä pahalta, jos miniän lasta joku moittisi hänelle toistuvasti, uudelleen ja uudelleen. Oli sitten kyse minkä ikäisestä lapsesta hyvänsä, niin äiti on aina äiti.
        Toki olisin suonut kasvattaneeni kivan miehen miniälleni.

        Niinpä olisi pitänyt puhua heille yhtäaikaa tai jättää puhumatta ollenkaan. Turha enää katua.
        Olen pojalle sanonut heti, että haluan heidän hoitavan ongelmansa keskenään. Puhuin asiallisesti ja rauhallisesti kuin kysyäkseni,mitä tehdä tällaisessa tilanteessa.

        Ihmettelen vain, kuinka olisin syypää toimimattomaan liittoon... kun olen aina halunnut olla sotkeutumatta heidän väleihinsä.
        En arvostele heille kumpaakaan, miniä on minun puolestani saanut elää omalla tavallaan.
        En ole neuvomassa, enkä kyttäämässä, inhoan sellaista.

        Stressaantunut ihminen miniä kyllä on, lastenhoito ja kodinhoito on raskasta. Kovin hän puurtaa kodin töissä, hänen täytyy tehdä tietyt asiat tietyllä tavalla, niistä ei voi poiketa yhtään eikä löysätä. Onhan se tietty hyvä olla tarkka ja huolellinen.

      • Meemi-Anne
        toisaalta kirjoitti:

        onko miniältä lojaalia mennä arvostelemaan miestään miehen äidille ? Eikö hänen olisi pitänyt puhua suoraan miehelleen jos jotain valittamista on. Miksi hän halusi sotkea anopin oman perheensä ongelmiin ? Yleensä ollaan sitä mieltä että anoppi sotkeutuu ja näin jopa rikkoo nuorenparin välit. Kuitenkin se useimmiten taitaa olla juuri noin kuin aloittaja kertoo oman kokemansa. Saman kokeneita meitä on täällä useita.

        Minä kysyisin, mitä tuo miniä oikeasti haki sillä, että meni haukkumaan miestään miehen äidille ?
        Miehen kohdalla voin kuvitella että hän näin joutui puun ja kuoren väliin ja jopa häpesi tilannetta, että vaimo on tuollaista tehnyt.
        Miehillä ei ole tapana levitellä perheongelmia perheen ulkopuolelle ja ihan viimeiseksi he kertovat niistä omalle äidilleen. Mies oli siis todella kiusallisessa tilanteessa.

        Käsittääkseni aloittaja teki juuri sen, että kertoi ettei halua niistä kuulla. Kukapa tahtoisi äitinä kuulla, että pojalla ei ole asiat hyvin. Liian raskas taakka äidille kannettavaksi.
        Äiti on äiti aina vaikka lpset aikuiseksi kasvavatkin ja huolehtivalle ja rakastavalle sydämelleen äiti ei mitään voi.

        Nuoret äidit ja vaimot täällä vaativat sitä yksityisyyttä ja rauhaa nimenomaan anopin taholta, mutta menevät ja tekevät sitten itse tuollaista.

        Ajattelen samoin, siis kun epätoivoisesti anoppi haluaa olla sotkeutumatta, niin väkisin tarttuu "seittiin".
        Tai niinkuin sanalasku sanoo harakasta: kun nokka irtoo niin pyrstö tarttuu.
        Minustakin miniän olisi pitänyt valittaa VAIN miehelleen.
        Mieheni ei ole enää äidin pikkupoika, jolle minun olisi pitänyt tarjota risua tuhmasta käytöksestä.
        Tyyliin miniä kantelee, ja äiti risuttaa.
        Kun se tuhmuus tässä tapauksessa on ollut kyseenalaista ja tulkittavaa.
        Toisekseen ja hassua!
        Olimme molemmat naiset kantelijoita: ensin miniä anopille ja sitten anoppi pojalle.

      • Nimetön
        Meemi-Anne kirjoitti:

        Se, että kuulee haukkuja pojastaan, tuntuu enemmän kuin tylsältä, koska anoppina olen kasvattanut pojan.
        Se tuntuu yhtä pahalta, jos miniän lasta joku moittisi hänelle toistuvasti, uudelleen ja uudelleen. Oli sitten kyse minkä ikäisestä lapsesta hyvänsä, niin äiti on aina äiti.
        Toki olisin suonut kasvattaneeni kivan miehen miniälleni.

        Niinpä olisi pitänyt puhua heille yhtäaikaa tai jättää puhumatta ollenkaan. Turha enää katua.
        Olen pojalle sanonut heti, että haluan heidän hoitavan ongelmansa keskenään. Puhuin asiallisesti ja rauhallisesti kuin kysyäkseni,mitä tehdä tällaisessa tilanteessa.

        Ihmettelen vain, kuinka olisin syypää toimimattomaan liittoon... kun olen aina halunnut olla sotkeutumatta heidän väleihinsä.
        En arvostele heille kumpaakaan, miniä on minun puolestani saanut elää omalla tavallaan.
        En ole neuvomassa, enkä kyttäämässä, inhoan sellaista.

        Stressaantunut ihminen miniä kyllä on, lastenhoito ja kodinhoito on raskasta. Kovin hän puurtaa kodin töissä, hänen täytyy tehdä tietyt asiat tietyllä tavalla, niistä ei voi poiketa yhtään eikä löysätä. Onhan se tietty hyvä olla tarkka ja huolellinen.

        miniäsi hoitaa kodin ja lapset. Minun miniäni istuu huvitutti suussa (=lue: kaljapullo) ja sätkä kädessä ja puhuu kännyynsä viisaita !! Itse olen joutunuyt näkemään asian ja samoin nuori piikatyttö. Poikani hoitaa kodin, lapset, koirat jne...tekee myöskin ruuan! Emäntä tekee vain pastaa. ITSE on tärkeämpi kuin kukaan muu ja hänen oma aikansa ja omassa erinomaisuudessaan oleileminen, niin kännyssä humalassa toisten haukkuminen - tekstiviestein. Ikinä ei suoraan sanota mitään

      • Nimetön
        Meemi-Anne kirjoitti:

        Se, että kuulee haukkuja pojastaan, tuntuu enemmän kuin tylsältä, koska anoppina olen kasvattanut pojan.
        Se tuntuu yhtä pahalta, jos miniän lasta joku moittisi hänelle toistuvasti, uudelleen ja uudelleen. Oli sitten kyse minkä ikäisestä lapsesta hyvänsä, niin äiti on aina äiti.
        Toki olisin suonut kasvattaneeni kivan miehen miniälleni.

        Niinpä olisi pitänyt puhua heille yhtäaikaa tai jättää puhumatta ollenkaan. Turha enää katua.
        Olen pojalle sanonut heti, että haluan heidän hoitavan ongelmansa keskenään. Puhuin asiallisesti ja rauhallisesti kuin kysyäkseni,mitä tehdä tällaisessa tilanteessa.

        Ihmettelen vain, kuinka olisin syypää toimimattomaan liittoon... kun olen aina halunnut olla sotkeutumatta heidän väleihinsä.
        En arvostele heille kumpaakaan, miniä on minun puolestani saanut elää omalla tavallaan.
        En ole neuvomassa, enkä kyttäämässä, inhoan sellaista.

        Stressaantunut ihminen miniä kyllä on, lastenhoito ja kodinhoito on raskasta. Kovin hän puurtaa kodin töissä, hänen täytyy tehdä tietyt asiat tietyllä tavalla, niistä ei voi poiketa yhtään eikä löysätä. Onhan se tietty hyvä olla tarkka ja huolellinen.

        Narskuilla meneekin, jotta kaikki on toisten syytä. Toimimaton liitto anopin/miehen/jnk:n muun syytä, MUTTA EI MISSÄÄN NIMESSÄ OMA VIKA. Nähty on ! Narskut ovat syyllistämisen mestareita asiassa kuin asiassa ja mestareita kääntämään asiat päin vastoin kuin totuus on ja puhuvat vielä uskottavasti. Monet uskoo, jopa vuosikymmenen, onhan näitä tapauksia.
        T: Mummo 50 v.
        PS: Lukaisehan Narsistikeskusteluja, tuntuu varmaan tutulta tarinalta.

      • meemi-anne
        Nimetön kirjoitti:

        Narskuilla meneekin, jotta kaikki on toisten syytä. Toimimaton liitto anopin/miehen/jnk:n muun syytä, MUTTA EI MISSÄÄN NIMESSÄ OMA VIKA. Nähty on ! Narskut ovat syyllistämisen mestareita asiassa kuin asiassa ja mestareita kääntämään asiat päin vastoin kuin totuus on ja puhuvat vielä uskottavasti. Monet uskoo, jopa vuosikymmenen, onhan näitä tapauksia.
        T: Mummo 50 v.
        PS: Lukaisehan Narsistikeskusteluja, tuntuu varmaan tutulta tarinalta.

        Kävin mainitsemillasi sivuilla, ja luin sairaalloisen narsismin luonteenkuvausta. Kyllähän sieltä tunnistettavaa löytyi. Hassua, tunnistin myös erään ystävättäreni luonteen.
        Mutta täytyy niihin keskusteluihin syventyä paremmin.
        Miniälläsi taitaa olla myös alkoholiongelma, mikä on valtavan raskas taakka läheisille ja lapsille. Alkoholistikin syyttää aina muita ihmisiä ja sysää vastuun ympäristölle.

      • Nimetön
        meemi-anne kirjoitti:

        Kävin mainitsemillasi sivuilla, ja luin sairaalloisen narsismin luonteenkuvausta. Kyllähän sieltä tunnistettavaa löytyi. Hassua, tunnistin myös erään ystävättäreni luonteen.
        Mutta täytyy niihin keskusteluihin syventyä paremmin.
        Miniälläsi taitaa olla myös alkoholiongelma, mikä on valtavan raskas taakka läheisille ja lapsille. Alkoholistikin syyttää aina muita ihmisiä ja sysää vastuun ympäristölle.

        Narskuissa on paljon päihdeongelmaisia !

    • anoppinen

      kertonut suoraan miniällesi, ettet halua kuunnella, kun hän moittii miestään?

    • G-4

      Olen myös sitä mieltä että olisi sille miniälle pitänyt se sanoa, ei pojalle. MUTTA, samaan aikaan on ymmärrettävää että se ei ole helppoa. Etenkin jos on joutunut kuuntelemaan sitä jo jonkun aikaa....Siinä syntyy suhde jossa miniä "tietää" että sinulle saa valittaa, kun et muuta sano. Eli jos nyt ruvetaan rautalankaa vääntämään niin se olisi miniälle pitänyt sanoa jo parin ensimmäisen kerran jälkeen.

      Kyllä varmaan heidän suhde rakoilee, ei sitä hyvässä suhteessa koko ajan jollekkin toiselle kumppanistaan valiteta!
      Ja mitäköhän tabuja lienee miniäsi popsinut kun ylipäätään SINULLE on asioista ruvennut puhumaa? Eikös se järki jo sano että anoppi on melko väärä henkilö jos puolisostaan haluaa pahaa puhua? Vai olenko ainoa joka asian näin näkee?

      Ikävää että he eivät anna sinun tavata lapsiaan...Melko lapsellista käytöstä muka aikuiselta pariskunnalta.

    • Anoppi itsekin

      Luulen,että saisit uuden näkökulman jos katsoisit asiaa siltä kannalta,että miniäsi uskoutui Sinulle.
      Lahjoitti siis luottamuksensa.
      Ymmärrän,että Sinusta tuntui pahalta kuunnella poikaasi moitittavan.
      Poikasi on myös miniäsi aviomies.
      Kuunteleminen,kun toisella on vaikeaa on myös lahja.
      Useinkaan lähimmäisemme eivät odota meiltä ratkaisua vaan pelkästään sitä,että heitä kuunnellaan.
      Saa pukea ajtuksensa sanoiksi ja ehkä siten auko mielensä solmuja.
      Ehkäpä poikasi ja miniäsi näkevät asian niin,että petit sen luottamuksen.
      Olen pahoillani välirikostanne.
      JOskus ei muuta voi,kun pyytää anteeksi omalta osaltaan.
      Miniäsi ja poikasi tapaa kieltää Sinua tapaamasta lapsenlastasi/-lapsiasi.
      En milloinkaan hyväksy lapsilla palkitsemista tai rankaisua.
      Silloin sivuutetaan lapsen oikeudet.
      Aikuiset voivat riidellä vaikka kuinka,mutta lapset eivät kuulu ammuksiin,joilla toisiamme tulitamme.
      Toivon,että ajattelisitte asiaa toistenne kannalta.
      Me ihmiset teemme virheitä.
      Isoja ja pieniä.
      Loukkaamme,satutammekin.
      Vilpitön anteeksipyyntö on joskus ainoa mitä voimme tehdä.
      Se ei aina takaa anteeksiantoa,mutta on välttämätön

      • miinämuu

        Juuri noin. Minulle on käynyt Meemi-Annen kuvaama tapaus, tosin anoppi ei sanonut pojalleen emmekä panneet välejä poikki. Mutta että pidin anoppiani ystävänäni ja valittelin aviomiehestäni. MINUSTA avioliittomme ei rakoillut, vaan kyse oli normaalista särmien hioutumisesta. Anoppi ei kuitenkaan kestä mitään ristiriitoja lähiympäristössään (mikä on kertoo jonkinasteisesta läheisriippuvaisuudesta), ja teki omat tulkintansa meidän avioliittomme tilasta. Seuraus: molemmat pahoitimme mielemme. Anoppi, koska meillä ei mene hyvin (suree poikansa puolesta), minä, koska anoppi ei pidä minua kyllin hyvänä pojalleen.

        Eli: uskoutuminen anopille on tyhmää?? Mutta kuinka nuori, elämää vasta vähän kokenut nainen voi sen tietää?

        Toivomus anopeille: ottakaa nämä uskoutumiset naisten välisinä juttuina. Siksihän niitä teille kerrotaan, kun ne armaat aviomiehet, vaikka ovatkin poikianne, ymmärtävät ihmissuhdeasiat aika eri lailla.

      • Meemi-Anne

        En lähde pyytelemään anteeksi miniältä. Siis se olisi kaksinkertainen syyllisyys minulle: ensinnäkin, että olisin epäonnistunut kasvattajana. Toinen syyllisyys siitä, että yritin hoitaa asioita sillä hetkellä parhaaksi katsomalla tavalla.

        En syytä heitä, en vaadi heiltäkään anteeksipyyntöjä että en saa tavata lapsenlapsia.
        En toimi syytön-syyllinen sektorilla ollenkaan.

        Siihen tulokseen tulin. Annan ajan hoitaa.

      • mummo 50 v.
        Meemi-Anne kirjoitti:

        En lähde pyytelemään anteeksi miniältä. Siis se olisi kaksinkertainen syyllisyys minulle: ensinnäkin, että olisin epäonnistunut kasvattajana. Toinen syyllisyys siitä, että yritin hoitaa asioita sillä hetkellä parhaaksi katsomalla tavalla.

        En syytä heitä, en vaadi heiltäkään anteeksipyyntöjä että en saa tavata lapsenlapsia.
        En toimi syytön-syyllinen sektorilla ollenkaan.

        Siihen tulokseen tulin. Annan ajan hoitaa.

        ÄLÄ OTA MITÄÄ YHTEYTTÄ, ANNA VAAN AJAN HOITAA.

      • voi saada

        eräät isovanhemmat paheksuvat sitä, että lapsenlapsia käytetään aseena, kielletään isovanhemmilta tapaamisoikeus. Vetoatte siihen, että lapsia ei saisi käyttää viattomina välikappaleina, että lapset pitäisi ottaa aina huomioon.

        Se miniän aviomies on teidän lapsenne, otatteko te itse aina hänen, lapsenne, mielipiteen huomioon joka tilanteessa? Kunnioitatteko häntä, annatteko tilaa hänelle tehdä oman ratkaisunsa asiassa?

        Jos vetoatte tuohon lapsistatukseen, muistakaa se oma lapsenne myös. Vai hyppäättekö tämän lapsen yli, ja haluatte koettaa uudestaan lapsenlapsen avulla? Se lapsenlapsi on sentään myös miniän lapsi, eikä vain poikanne lapsi, ja avioliitossa päätökset tehdään kahden ihmisen välissä yhteisymmärryksessä. Tähän perheeseen ei lukeudu isovanhemmat, valitettavasti. Kaikkea ei voi saada, huonoa käytöstä miniää, tämän miestä kohtaan ja niitä lapsenlapsia tästä käytöksestä huolimatta.

      • itse ole
        voi saada kirjoitti:

        eräät isovanhemmat paheksuvat sitä, että lapsenlapsia käytetään aseena, kielletään isovanhemmilta tapaamisoikeus. Vetoatte siihen, että lapsia ei saisi käyttää viattomina välikappaleina, että lapset pitäisi ottaa aina huomioon.

        Se miniän aviomies on teidän lapsenne, otatteko te itse aina hänen, lapsenne, mielipiteen huomioon joka tilanteessa? Kunnioitatteko häntä, annatteko tilaa hänelle tehdä oman ratkaisunsa asiassa?

        Jos vetoatte tuohon lapsistatukseen, muistakaa se oma lapsenne myös. Vai hyppäättekö tämän lapsen yli, ja haluatte koettaa uudestaan lapsenlapsen avulla? Se lapsenlapsi on sentään myös miniän lapsi, eikä vain poikanne lapsi, ja avioliitossa päätökset tehdään kahden ihmisen välissä yhteisymmärryksessä. Tähän perheeseen ei lukeudu isovanhemmat, valitettavasti. Kaikkea ei voi saada, huonoa käytöstä miniää, tämän miestä kohtaan ja niitä lapsenlapsia tästä käytöksestä huolimatta.

        ísovanhempi koska puhut noin pehmosia.

      • jotain 9
        itse ole kirjoitti:

        ísovanhempi koska puhut noin pehmosia.

        Niin, selitäpä, miksi isovanhempi kuvittelee saavansa oikeuden tavata lapsenlapsiaan, vaikkei pidä niiden äidistä?

      • olen lapsenlapsi
        itse ole kirjoitti:

        ísovanhempi koska puhut noin pehmosia.

        En olekaan isovanhempi, mutta olen lapsenlapsi, jonka isoisä ei pitänyt vanhemmistani.
        Lpselleen, hän huusi, koska oli kännissä ja piti huutamisesta. Äiti puolusti isääni, ja isoisä huusi sitten äidilleni. Olisko isäni ja äitini pitänyt viedä minua ukkilaan, vain koska isovanhempien kuuluu saada nähdä lapsenlapsensa, vaikkeivät oikeasti välitä heistä eivätkä heidän vanhemmistaan?

        Kyllä lapsi aistii, pienikin, jos toiset eivät pidä toisista. Vai olisiko minut pitänyt viedä sinne kaikesta huolimatta, jotta naapurit näkisivät, että siinä on normaali perhe, joka vie lapsenlapsensa kylään ukkilaan?



        He suojelivat minua ja itseään ukilta, joka ei tiennyt normaali elämästä mitään.

      • johonkin suuntaan
        olen lapsenlapsi kirjoitti:

        En olekaan isovanhempi, mutta olen lapsenlapsi, jonka isoisä ei pitänyt vanhemmistani.
        Lpselleen, hän huusi, koska oli kännissä ja piti huutamisesta. Äiti puolusti isääni, ja isoisä huusi sitten äidilleni. Olisko isäni ja äitini pitänyt viedä minua ukkilaan, vain koska isovanhempien kuuluu saada nähdä lapsenlapsensa, vaikkeivät oikeasti välitä heistä eivätkä heidän vanhemmistaan?

        Kyllä lapsi aistii, pienikin, jos toiset eivät pidä toisista. Vai olisiko minut pitänyt viedä sinne kaikesta huolimatta, jotta naapurit näkisivät, että siinä on normaali perhe, joka vie lapsenlapsensa kylään ukkilaan?



        He suojelivat minua ja itseään ukilta, joka ei tiennyt normaali elämästä mitään.

        Ja kuinkahan moni isovanhempi tällä palstalla ja muualla, on sitä mieltä, että heidän lapsensa on väärän naisen/miehen kanssa naimisissa? Ja koettavat kaikin keinoin estää liiton onnistumisen, manipuloimalla, määräämäällä, vetoamalla ties mihin? Ja sitten tämän jälkeen, kun ovat riidoissa sen parin kanssa, yhtäkkiä vetoavat siihen isovanhemmuuteen, oikeuteen tavata lapsenlapsiaan, vaikkeivät kunnioita sitä omaa lastaan edes?

      • Nimetön
        johonkin suuntaan kirjoitti:

        Ja kuinkahan moni isovanhempi tällä palstalla ja muualla, on sitä mieltä, että heidän lapsensa on väärän naisen/miehen kanssa naimisissa? Ja koettavat kaikin keinoin estää liiton onnistumisen, manipuloimalla, määräämäällä, vetoamalla ties mihin? Ja sitten tämän jälkeen, kun ovat riidoissa sen parin kanssa, yhtäkkiä vetoavat siihen isovanhemmuuteen, oikeuteen tavata lapsenlapsiaan, vaikkeivät kunnioita sitä omaa lastaan edes?

        ..miettii aikuisena, kun vanhemmat ovat estäneet täysin sovanhempi-lapsenlapsi suhteen syntymisen tai jo syntyneen lämpimän suhteen (minun tapaus)lopettamisen esim. OMAN ITSEKKYYTENSÄ takia ? Lapsi oli jo kuitenkin 5 vuotias, jota hoivasimme jatkuvasti sylivauvasta lähtien vanhempien omasta pyynnöstä. Lämmin suhde kehittyi puolin ja toisin. Mitähän pikku-ukko miettii kun tod.näk. joutuu kuulemaan kaikkea potaskaa omasta mummostaan ja lapsella on vain positiivisia kokemuksia ? Mitähän pikkumies miettii, kun samanikäinen serkkutyttö kyselee hänet tavatessaan (äärimmäisen harvoin nykyään), miksi et ole ollut mökillä mummon kanssa, vaikka ennen olit? Samalla pikkumies menetti (kiitos äitinsä) isovaarin ja isomuorin ja isoenot ja serkkunsa, koko suvun. Mitä jäi jäljelle ? Lapselta siis riistettiin se hyvä mitä oli, vain tämän Narsku ämmän takia, kun emme enää jaksaneet työssäkäyvinä passata ja rahoittaa heitä ja kuunnella sairaan Narskun syyttleyitä kolmansilta osapuolilta. Tähän on syytön lapsi. Poikani on valintansa tehnyt ilmeisesti oman perherauhan (mitä siitä nyt lie jäljellä?) säilyttämiseksi ja myös manipuloitu/kiristetty jne. Poikani taipui haukkumaan minua, synnyttäjäänsä, äitiään syyttömästi akkansa matkassa, VAIKKA TIETÄÄ ettei syyttelyissä ole päätä eikä häntää. Kävi arvon päälle, kun kerroin suoraan, minkälasien ämmän kanssa elämäsnä tuhlaa. Tuhlatkoon vaan. Tarinoita on varmaan tuhansia. Asioita voi katsella, miltä kantilta vain. Totean edelleen, että ihmisissä ns. tervepäisiä ja sairaita (eri tavalla). JOS ihminen on ilkeä/pahansuopa/riidanhaluinen/agressiivinen/alkoholisti, niin olisiko edes turvallista lasta jättää tämmöiseen "myrkkypesään" oli se sitten isovanhempi/tai muu sukulainen/tuttava, kuulemaan ja näkemään kaikenlaista (kuten eräs lapsenlapsi juuri kirjoitti). Mielestäni ei. Tilanne ja tilanne, normaalijärjellä yleensä pärjää aika pitkälle. T: Mummo 50 v.

      • vain siksi
        jotain 9 kirjoitti:

        Niin, selitäpä, miksi isovanhempi kuvittelee saavansa oikeuden tavata lapsenlapsiaan, vaikkei pidä niiden äidistä?

        Että lapsella on oikeus isovanhempiinsa ja sukuunsa yleensä vaikka lspen äiti ei tulisikaan toimeen heidän kanssaan. Lapsen äiti ei yksin päätä siitä kenen kanssa hänen lapsensa on tekemisissä ja läheisissä väleissä. Useimmiten lapsella on myös isä jolla hänelläkin on jonkinlainen oikeus määrätä noista lapsen ihmissuhteista ellei lapsi itse siihen vielä kykene. Miksi se isä niin usein halutaankin unohtaa näissä yhteyksissä.
        En ymmärrä miten äidit voivatkaan ajatella niin, että jos minä en aopista tykkää niin ei saa tykätä lapsenikaan eikä anoppi lapsista.

        Miksi ihmisllä yleensä on oikeus tavata jotakuta toista henkilöä vaikka ei haluakkaan tavata sen toisen henkilön äitiä ?
        Älä nyt ihan hölmö ole. Ei äitienkään oikeudet ihan järjettömiä voi olla. Lapsen paras on oltava aina etusijalla!

      • kuullut ?
        johonkin suuntaan kirjoitti:

        Ja kuinkahan moni isovanhempi tällä palstalla ja muualla, on sitä mieltä, että heidän lapsensa on väärän naisen/miehen kanssa naimisissa? Ja koettavat kaikin keinoin estää liiton onnistumisen, manipuloimalla, määräämäällä, vetoamalla ties mihin? Ja sitten tämän jälkeen, kun ovat riidoissa sen parin kanssa, yhtäkkiä vetoavat siihen isovanhemmuuteen, oikeuteen tavata lapsenlapsiaan, vaikkeivät kunnioita sitä omaa lastaan edes?

        sellaisesta kuin äidinrakkaus ?
        Jo se yksistään estää meitä äitejä ja mummoja erottamasta poikaansa ja hänen vaimoaan jos vaimo kuitenkin on normaalilla psyykellä varustettu. Jos hän on vaaraksi sekä lapsilleen että puolisolleen niin se on sitten eri asia.
        Jokainen rakastava äiti haluaa lapselleen parasta.
        Ajattele mitä se voisi olla !

      • Nimetön
        vain siksi kirjoitti:

        Että lapsella on oikeus isovanhempiinsa ja sukuunsa yleensä vaikka lspen äiti ei tulisikaan toimeen heidän kanssaan. Lapsen äiti ei yksin päätä siitä kenen kanssa hänen lapsensa on tekemisissä ja läheisissä väleissä. Useimmiten lapsella on myös isä jolla hänelläkin on jonkinlainen oikeus määrätä noista lapsen ihmissuhteista ellei lapsi itse siihen vielä kykene. Miksi se isä niin usein halutaankin unohtaa näissä yhteyksissä.
        En ymmärrä miten äidit voivatkaan ajatella niin, että jos minä en aopista tykkää niin ei saa tykätä lapsenikaan eikä anoppi lapsista.

        Miksi ihmisllä yleensä on oikeus tavata jotakuta toista henkilöä vaikka ei haluakkaan tavata sen toisen henkilön äitiä ?
        Älä nyt ihan hölmö ole. Ei äitienkään oikeudet ihan järjettömiä voi olla. Lapsen paras on oltava aina etusijalla!

        SUUSTANI ! Juuri näin ! T: Mummo 50 v.

      • Nimetön
        kuullut ? kirjoitti:

        sellaisesta kuin äidinrakkaus ?
        Jo se yksistään estää meitä äitejä ja mummoja erottamasta poikaansa ja hänen vaimoaan jos vaimo kuitenkin on normaalilla psyykellä varustettu. Jos hän on vaaraksi sekä lapsilleen että puolisolleen niin se on sitten eri asia.
        Jokainen rakastava äiti haluaa lapselleen parasta.
        Ajattele mitä se voisi olla !

        KUN, nimittäin lapsen äiti, miniäni, EI OLE NORMAALILLA PSYYKKEELÄ VARUSTETTU (kuten minun tapaus), NIIN AJATTELENKIN TODEN TOTTA POIKANI JA POJANPOIKANI ETUA/TULEVAISUUTTA/HEILLE LAHJAKSI ANNETTUA AINUTKERTAISTA ELÄMÄÄ, ja toivon tämän eukon niin kauaksi kuin pippuri kasvaa kaikkien rakastamieni läheisten lähipiiristä sotkemasta ja valehtelemasta. Olen tämän tarinani kertonut ns. varoittavana esimerkkinä. T: Mummo 50 v.

      • kirjailija mummu
        kuullut ? kirjoitti:

        sellaisesta kuin äidinrakkaus ?
        Jo se yksistään estää meitä äitejä ja mummoja erottamasta poikaansa ja hänen vaimoaan jos vaimo kuitenkin on normaalilla psyykellä varustettu. Jos hän on vaaraksi sekä lapsilleen että puolisolleen niin se on sitten eri asia.
        Jokainen rakastava äiti haluaa lapselleen parasta.
        Ajattele mitä se voisi olla !

        Mitä rakastava äiti haluaa lapselleen parasta:
        RAKASTAVAN JA VÄLITTÄVÄN PUOLISON.

        On muuten varmasti jokaisen äidin toivelistalla ihan kärkipäässä!

      • TOTTA !
        kirjailija mummu kirjoitti:

        Mitä rakastava äiti haluaa lapselleen parasta:
        RAKASTAVAN JA VÄLITTÄVÄN PUOLISON.

        On muuten varmasti jokaisen äidin toivelistalla ihan kärkipäässä!

        Ja rakastava äiti on valmis nielemään monet nöyryytykset miniän taholta ja kääntämään pahan hyväksi, siinä uskossa ja toivossa, että tuo poika on itse osannut valita itselleen sen oikean puolison.

      • siellä
        Nimetön kirjoitti:

        ..miettii aikuisena, kun vanhemmat ovat estäneet täysin sovanhempi-lapsenlapsi suhteen syntymisen tai jo syntyneen lämpimän suhteen (minun tapaus)lopettamisen esim. OMAN ITSEKKYYTENSÄ takia ? Lapsi oli jo kuitenkin 5 vuotias, jota hoivasimme jatkuvasti sylivauvasta lähtien vanhempien omasta pyynnöstä. Lämmin suhde kehittyi puolin ja toisin. Mitähän pikku-ukko miettii kun tod.näk. joutuu kuulemaan kaikkea potaskaa omasta mummostaan ja lapsella on vain positiivisia kokemuksia ? Mitähän pikkumies miettii, kun samanikäinen serkkutyttö kyselee hänet tavatessaan (äärimmäisen harvoin nykyään), miksi et ole ollut mökillä mummon kanssa, vaikka ennen olit? Samalla pikkumies menetti (kiitos äitinsä) isovaarin ja isomuorin ja isoenot ja serkkunsa, koko suvun. Mitä jäi jäljelle ? Lapselta siis riistettiin se hyvä mitä oli, vain tämän Narsku ämmän takia, kun emme enää jaksaneet työssäkäyvinä passata ja rahoittaa heitä ja kuunnella sairaan Narskun syyttleyitä kolmansilta osapuolilta. Tähän on syytön lapsi. Poikani on valintansa tehnyt ilmeisesti oman perherauhan (mitä siitä nyt lie jäljellä?) säilyttämiseksi ja myös manipuloitu/kiristetty jne. Poikani taipui haukkumaan minua, synnyttäjäänsä, äitiään syyttömästi akkansa matkassa, VAIKKA TIETÄÄ ettei syyttelyissä ole päätä eikä häntää. Kävi arvon päälle, kun kerroin suoraan, minkälasien ämmän kanssa elämäsnä tuhlaa. Tuhlatkoon vaan. Tarinoita on varmaan tuhansia. Asioita voi katsella, miltä kantilta vain. Totean edelleen, että ihmisissä ns. tervepäisiä ja sairaita (eri tavalla). JOS ihminen on ilkeä/pahansuopa/riidanhaluinen/agressiivinen/alkoholisti, niin olisiko edes turvallista lasta jättää tämmöiseen "myrkkypesään" oli se sitten isovanhempi/tai muu sukulainen/tuttava, kuulemaan ja näkemään kaikenlaista (kuten eräs lapsenlapsi juuri kirjoitti). Mielestäni ei. Tilanne ja tilanne, normaalijärjellä yleensä pärjää aika pitkälle. T: Mummo 50 v.

        Jospa esiintyisit aina tällä mummo 50 nimmarilla, etkä yrittäisi aina keksiä niitä juttuja siitä sinun miniästäsi. Poikasi ei vain nyt jätä sitä vaimoaan, ja mitä muuten se sinulle kuuluu, miten poikasi elää? tosin on vaikea kuvitella, että poikasi elää vapaaehtoisesti naisen kanssa, joka käyttää huumeita, lyö sinua, poikaansa, pettää, jne. Jos elää, se on hänen valintansa. Vaikea kuvitella, melkeipä mahdotonta, kuvitella, että tuollaista miniää on olemassa, muuta kuin internetin fantastisessa maailmassa.

      • heidän kesken
        TOTTA ! kirjoitti:

        Ja rakastava äiti on valmis nielemään monet nöyryytykset miniän taholta ja kääntämään pahan hyväksi, siinä uskossa ja toivossa, että tuo poika on itse osannut valita itselleen sen oikean puolison.

        Niin, olen myös miniä, enkä nyt ymmärrä, miksi teidän anoppien pitää kestää se, että miniä nöyryyttää teitä. Miten miniä voi nöyryyttää itsetuntoista, normaalia aikuista naista?

        en voisi kuvitellakaan, että koettaisin jotenkin nöyryyttää anoppiani. Jokainen vastaa omista kodistaan, ja kukaan ei tule minulle sanomaan, haukkumaan minua, haukkumaan miestäni. Omaa perhettä täytyy puolustaa ja perheellä tarkoitan nyt sitä ihmisjoukkoa, joka asuu kattosi alla. Jos koet vääryyttä miniäsi taholta, niin kannattaa sanoa asia suoraan, ja sitten ottaa vaikka pieni breikki, jos asia ei mene perille.

        Jos miniä oikeasti koettaa nöyryyttää anoppiaan, niin tästä täytyy kertoa sille miniälle ja pojalle vaikka yhteisesti, ettei puhuta pahaa selvän takana. Jos tästä tulee nk. ero pojan ja äidin välille, ja anoppi ei näe lapsenlapsiaan, niin tilanne on valitettava, jos miniä on todellakin teidän mielestä käyttäytynyt väärin. Jos koette, ettei poikanne ymmärrä teitä. Hän on tehnyt päätöksensä, ehkä väärän teidän mielestänne, mutta hän on aikuinen ihminen, ja elää päätöksensä mukaan.

        en usko, että missään taloudessa mennään yhden ihmisen ehdolla, enkä usko, että se ulkopuolinen, miniä/vävy on aina se, joka aiheuttaa niitä ongelmia vapaaehtoisesti. Tällainen liitto ei kestä pidemmän päälle.

        Jokainen elää omaa elämäänsä. Jos teitä on satutettu, jos minua on satutettu, siitä on puhuttava, eikä vain kestettävä sukurakkauden nimissä. Tästä on pidemmän päälle haittaa kaikille osapuolille.

        jokainen valitsee oman puolisonsa, Äiti ja isä ei osaa valita pojalleen, tyttärelleen sitä oikeaa, se on jokaisen aikuisen vastuulla. Ei kukaan varmaan tullut sanomaan palstan anopeille, että kenet teidän pitäisi valita mieheksenne?

        Onko teillä anopeilla ollut vain hyviä kokemuksia omista anopeistanne? Useimmin puhutte vain miniöistänne, mutta tekin olette olleet miniöitä. Kertokaa omista kokemuksistanne.

      • ei se mummo
        vain siksi kirjoitti:

        Että lapsella on oikeus isovanhempiinsa ja sukuunsa yleensä vaikka lspen äiti ei tulisikaan toimeen heidän kanssaan. Lapsen äiti ei yksin päätä siitä kenen kanssa hänen lapsensa on tekemisissä ja läheisissä väleissä. Useimmiten lapsella on myös isä jolla hänelläkin on jonkinlainen oikeus määrätä noista lapsen ihmissuhteista ellei lapsi itse siihen vielä kykene. Miksi se isä niin usein halutaankin unohtaa näissä yhteyksissä.
        En ymmärrä miten äidit voivatkaan ajatella niin, että jos minä en aopista tykkää niin ei saa tykätä lapsenikaan eikä anoppi lapsista.

        Miksi ihmisllä yleensä on oikeus tavata jotakuta toista henkilöä vaikka ei haluakkaan tavata sen toisen henkilön äitiä ?
        Älä nyt ihan hölmö ole. Ei äitienkään oikeudet ihan järjettömiä voi olla. Lapsen paras on oltava aina etusijalla!

        Puhutte lapsen parhaasta, että miniän pitäisi ottaa se huomioon. Miniän pitäisi unohtaa anopin pahat sanat, ja viedä vain se lapsi anoppilaan, vaikkei yhtään luottaisi anoppiin, vaikka sitten istuisivat tuppisuuna kahvipöydässä. Kyllä lapsi aistii ilmapiirin, lapsi aistii, että kaikki ei ole kunnossa, ei sitä tarvitse edes sanalla sanoa. Onko tämä parasta lapselle?

        Eikö ne riidat pitäisi selvittää, ennen sitä lapsenlapsen vierailua? Ei lapsenlapsen vierailut ole mikään itsestäänselvä oikeus isovanhemmille, että voi olla riidoissa miniän kanssa, että miniä voi haukkua anoppia, että anoppi voi haukkua miniää, mutta lapsenlapsi pitää silti tuoda mummolaan. Koska muuten miniä on huono äitikin kaiken huonon miniyden lisäksi.

        Eli tässä tilanteessa se miniä häviää aina, ja pahin teko miniältä on se, että estää teitä näkemästä lastaan. Miten voitte sanoa, että teidän pitää nähdä se lapsenlapsi useastikin, vaikkette välitä sen äidistä?

        Riidat eivät yleensä synny tyhjästä. Molemmissa on vikaa, jonkin verran. Ja se lapsi nyt vain on sen miniän oma, ei vain teidän lapsen lapsenne. Äidillä on oikeus suojella omaa lastaan, vai oletteko te vieneet lapsenlapsenne vastoin omaa tahtoanne jatkuvasti mummolaan, anopin luo?

        Lapsella on isäkin, totta. Lapsen isän pitäisi ymmärtää molempia osapuolia, mutta viime kädessä, ensi sijassa, hän on sen miniänne puoliso. Ja hänen pitää kunnioittaa vaimonsa kantaa.



        Oletteko itse olleet vastaavassa tilanteessa miniäaikana, olleet isossa riidassa anopin kanssa, mutta silti vieneet sen lapsenlapsen kylään?

        Jos olisin riidoissa anopin kanssa, anoppini ei haluaisi nähdä minua eikä miestäni, omaa poikaansa. Lapsenlapsesta hän ei siinä tilanteessa välittäisi pätkääkään. hänelle tärkeintä tässä maailmassa on se heidän koiransa.

        On hyvä, että lapsi saa tutustua molempien sukujensa isovanhempiin, hänellä ei ole sitä kokemuspohjaa,negatiivisia kokemuksia, mitä hänen vanhemmillaan on. Jos isovanhemmat ovat riidoissa miniän kanssa, lapsen äidin kanssa, tämä asenne tulee takuulla ilmi jollakin tavalla.

        Lapselle on kaikkein parasta, että vanhat riidat selvitetään ennen kuin uusia riitoja syntyy siitä lapsenlapsen tapaamisoikeudesta. Ette ehkä pidä siitä mitä sanon, mutta lapselle on tärkeintä terve suhde omiin vanhempiin, isovanhemmat eivät kuulu hänen ydinperheeseensä.

      • kurjaa....
        ei se mummo kirjoitti:

        Puhutte lapsen parhaasta, että miniän pitäisi ottaa se huomioon. Miniän pitäisi unohtaa anopin pahat sanat, ja viedä vain se lapsi anoppilaan, vaikkei yhtään luottaisi anoppiin, vaikka sitten istuisivat tuppisuuna kahvipöydässä. Kyllä lapsi aistii ilmapiirin, lapsi aistii, että kaikki ei ole kunnossa, ei sitä tarvitse edes sanalla sanoa. Onko tämä parasta lapselle?

        Eikö ne riidat pitäisi selvittää, ennen sitä lapsenlapsen vierailua? Ei lapsenlapsen vierailut ole mikään itsestäänselvä oikeus isovanhemmille, että voi olla riidoissa miniän kanssa, että miniä voi haukkua anoppia, että anoppi voi haukkua miniää, mutta lapsenlapsi pitää silti tuoda mummolaan. Koska muuten miniä on huono äitikin kaiken huonon miniyden lisäksi.

        Eli tässä tilanteessa se miniä häviää aina, ja pahin teko miniältä on se, että estää teitä näkemästä lastaan. Miten voitte sanoa, että teidän pitää nähdä se lapsenlapsi useastikin, vaikkette välitä sen äidistä?

        Riidat eivät yleensä synny tyhjästä. Molemmissa on vikaa, jonkin verran. Ja se lapsi nyt vain on sen miniän oma, ei vain teidän lapsen lapsenne. Äidillä on oikeus suojella omaa lastaan, vai oletteko te vieneet lapsenlapsenne vastoin omaa tahtoanne jatkuvasti mummolaan, anopin luo?

        Lapsella on isäkin, totta. Lapsen isän pitäisi ymmärtää molempia osapuolia, mutta viime kädessä, ensi sijassa, hän on sen miniänne puoliso. Ja hänen pitää kunnioittaa vaimonsa kantaa.



        Oletteko itse olleet vastaavassa tilanteessa miniäaikana, olleet isossa riidassa anopin kanssa, mutta silti vieneet sen lapsenlapsen kylään?

        Jos olisin riidoissa anopin kanssa, anoppini ei haluaisi nähdä minua eikä miestäni, omaa poikaansa. Lapsenlapsesta hän ei siinä tilanteessa välittäisi pätkääkään. hänelle tärkeintä tässä maailmassa on se heidän koiransa.

        On hyvä, että lapsi saa tutustua molempien sukujensa isovanhempiin, hänellä ei ole sitä kokemuspohjaa,negatiivisia kokemuksia, mitä hänen vanhemmillaan on. Jos isovanhemmat ovat riidoissa miniän kanssa, lapsen äidin kanssa, tämä asenne tulee takuulla ilmi jollakin tavalla.

        Lapselle on kaikkein parasta, että vanhat riidat selvitetään ennen kuin uusia riitoja syntyy siitä lapsenlapsen tapaamisoikeudesta. Ette ehkä pidä siitä mitä sanon, mutta lapselle on tärkeintä terve suhde omiin vanhempiin, isovanhemmat eivät kuulu hänen ydinperheeseensä.

        mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki käyttäytyisivät ja ajattelisivat kuin sinä ja anoppisi. Joten tuo juttusi koskee vain teidän tilannettanne joten sen enempää kommentoimatta kerron vain että ei päde meillä tuollainen.

      • kokemuksia...
        heidän kesken kirjoitti:

        Niin, olen myös miniä, enkä nyt ymmärrä, miksi teidän anoppien pitää kestää se, että miniä nöyryyttää teitä. Miten miniä voi nöyryyttää itsetuntoista, normaalia aikuista naista?

        en voisi kuvitellakaan, että koettaisin jotenkin nöyryyttää anoppiani. Jokainen vastaa omista kodistaan, ja kukaan ei tule minulle sanomaan, haukkumaan minua, haukkumaan miestäni. Omaa perhettä täytyy puolustaa ja perheellä tarkoitan nyt sitä ihmisjoukkoa, joka asuu kattosi alla. Jos koet vääryyttä miniäsi taholta, niin kannattaa sanoa asia suoraan, ja sitten ottaa vaikka pieni breikki, jos asia ei mene perille.

        Jos miniä oikeasti koettaa nöyryyttää anoppiaan, niin tästä täytyy kertoa sille miniälle ja pojalle vaikka yhteisesti, ettei puhuta pahaa selvän takana. Jos tästä tulee nk. ero pojan ja äidin välille, ja anoppi ei näe lapsenlapsiaan, niin tilanne on valitettava, jos miniä on todellakin teidän mielestä käyttäytynyt väärin. Jos koette, ettei poikanne ymmärrä teitä. Hän on tehnyt päätöksensä, ehkä väärän teidän mielestänne, mutta hän on aikuinen ihminen, ja elää päätöksensä mukaan.

        en usko, että missään taloudessa mennään yhden ihmisen ehdolla, enkä usko, että se ulkopuolinen, miniä/vävy on aina se, joka aiheuttaa niitä ongelmia vapaaehtoisesti. Tällainen liitto ei kestä pidemmän päälle.

        Jokainen elää omaa elämäänsä. Jos teitä on satutettu, jos minua on satutettu, siitä on puhuttava, eikä vain kestettävä sukurakkauden nimissä. Tästä on pidemmän päälle haittaa kaikille osapuolille.

        jokainen valitsee oman puolisonsa, Äiti ja isä ei osaa valita pojalleen, tyttärelleen sitä oikeaa, se on jokaisen aikuisen vastuulla. Ei kukaan varmaan tullut sanomaan palstan anopeille, että kenet teidän pitäisi valita mieheksenne?

        Onko teillä anopeilla ollut vain hyviä kokemuksia omista anopeistanne? Useimmin puhutte vain miniöistänne, mutta tekin olette olleet miniöitä. Kertokaa omista kokemuksistanne.

        Minulla on vain hyviä kokemuksia miniänä olostani ja anopistani. Ei tarvinnut riidellä eikä puhua seläntakana eikä varsinkaan pitää lasta aseena anoppia vastaan.
        Toisin on nyt kun itse olen anoppi.
        Juuri siksi anopit nöyristelee miniänsä edessä koska se lapsi onsiinä vaälillä aseena ja anoppi ei halua lapselle pahaaoloa. Siksipä tanssit miniän pillin mukaan ja teet kuten hän käskee, että edes joskus saisit olla yhteydessä niihin lapsenlapsiisi.
        Äideillä kun on vain ne oikeudet eikä mitään velvollisuusksi niin he voivat niitä lapisaan käyttää miten tahtoo, pelinappuloina. Surullista mutta totta.

      • mummo 50 v.
        heidän kesken kirjoitti:

        Niin, olen myös miniä, enkä nyt ymmärrä, miksi teidän anoppien pitää kestää se, että miniä nöyryyttää teitä. Miten miniä voi nöyryyttää itsetuntoista, normaalia aikuista naista?

        en voisi kuvitellakaan, että koettaisin jotenkin nöyryyttää anoppiani. Jokainen vastaa omista kodistaan, ja kukaan ei tule minulle sanomaan, haukkumaan minua, haukkumaan miestäni. Omaa perhettä täytyy puolustaa ja perheellä tarkoitan nyt sitä ihmisjoukkoa, joka asuu kattosi alla. Jos koet vääryyttä miniäsi taholta, niin kannattaa sanoa asia suoraan, ja sitten ottaa vaikka pieni breikki, jos asia ei mene perille.

        Jos miniä oikeasti koettaa nöyryyttää anoppiaan, niin tästä täytyy kertoa sille miniälle ja pojalle vaikka yhteisesti, ettei puhuta pahaa selvän takana. Jos tästä tulee nk. ero pojan ja äidin välille, ja anoppi ei näe lapsenlapsiaan, niin tilanne on valitettava, jos miniä on todellakin teidän mielestä käyttäytynyt väärin. Jos koette, ettei poikanne ymmärrä teitä. Hän on tehnyt päätöksensä, ehkä väärän teidän mielestänne, mutta hän on aikuinen ihminen, ja elää päätöksensä mukaan.

        en usko, että missään taloudessa mennään yhden ihmisen ehdolla, enkä usko, että se ulkopuolinen, miniä/vävy on aina se, joka aiheuttaa niitä ongelmia vapaaehtoisesti. Tällainen liitto ei kestä pidemmän päälle.

        Jokainen elää omaa elämäänsä. Jos teitä on satutettu, jos minua on satutettu, siitä on puhuttava, eikä vain kestettävä sukurakkauden nimissä. Tästä on pidemmän päälle haittaa kaikille osapuolille.

        jokainen valitsee oman puolisonsa, Äiti ja isä ei osaa valita pojalleen, tyttärelleen sitä oikeaa, se on jokaisen aikuisen vastuulla. Ei kukaan varmaan tullut sanomaan palstan anopeille, että kenet teidän pitäisi valita mieheksenne?

        Onko teillä anopeilla ollut vain hyviä kokemuksia omista anopeistanne? Useimmin puhutte vain miniöistänne, mutta tekin olette olleet miniöitä. Kertokaa omista kokemuksistanne.

        Minulla itselläni oli ihana ent. anoppi !! Nykyinenkin, 85 v. on todella kiva ja mukava!! Itse toivon kivaa ja tervepäistä tavallista miniää, jonka kanssa voisin esim. paistaa piirakoita tai olla mattopyykillä, marjassa. Mutta ei, pullo vie voiton !! KYLLÄ VOI yksi ihminen terrorisoida koko perheen, kuten x-mieheni minua. Määräsi kaikesta, suostuin perhesovun säilyttämiseksi. Turpiin tuli, ja vahdittiin jopa se etten saanut käyttää saumasukkahousuja !! ENKÄ saanut jutella naapurin rouvan kanssa jne....Työapaikalle tuli vahtimaan. Eroa kesti 5 v. kerroinkin siitä täällä.

      • mummo 50 v.
        heidän kesken kirjoitti:

        Niin, olen myös miniä, enkä nyt ymmärrä, miksi teidän anoppien pitää kestää se, että miniä nöyryyttää teitä. Miten miniä voi nöyryyttää itsetuntoista, normaalia aikuista naista?

        en voisi kuvitellakaan, että koettaisin jotenkin nöyryyttää anoppiani. Jokainen vastaa omista kodistaan, ja kukaan ei tule minulle sanomaan, haukkumaan minua, haukkumaan miestäni. Omaa perhettä täytyy puolustaa ja perheellä tarkoitan nyt sitä ihmisjoukkoa, joka asuu kattosi alla. Jos koet vääryyttä miniäsi taholta, niin kannattaa sanoa asia suoraan, ja sitten ottaa vaikka pieni breikki, jos asia ei mene perille.

        Jos miniä oikeasti koettaa nöyryyttää anoppiaan, niin tästä täytyy kertoa sille miniälle ja pojalle vaikka yhteisesti, ettei puhuta pahaa selvän takana. Jos tästä tulee nk. ero pojan ja äidin välille, ja anoppi ei näe lapsenlapsiaan, niin tilanne on valitettava, jos miniä on todellakin teidän mielestä käyttäytynyt väärin. Jos koette, ettei poikanne ymmärrä teitä. Hän on tehnyt päätöksensä, ehkä väärän teidän mielestänne, mutta hän on aikuinen ihminen, ja elää päätöksensä mukaan.

        en usko, että missään taloudessa mennään yhden ihmisen ehdolla, enkä usko, että se ulkopuolinen, miniä/vävy on aina se, joka aiheuttaa niitä ongelmia vapaaehtoisesti. Tällainen liitto ei kestä pidemmän päälle.

        Jokainen elää omaa elämäänsä. Jos teitä on satutettu, jos minua on satutettu, siitä on puhuttava, eikä vain kestettävä sukurakkauden nimissä. Tästä on pidemmän päälle haittaa kaikille osapuolille.

        jokainen valitsee oman puolisonsa, Äiti ja isä ei osaa valita pojalleen, tyttärelleen sitä oikeaa, se on jokaisen aikuisen vastuulla. Ei kukaan varmaan tullut sanomaan palstan anopeille, että kenet teidän pitäisi valita mieheksenne?

        Onko teillä anopeilla ollut vain hyviä kokemuksia omista anopeistanne? Useimmin puhutte vain miniöistänne, mutta tekin olette olleet miniöitä. Kertokaa omista kokemuksistanne.

        OLIN TYHMÄ, kun annoin kyykyttää itseäni noin kauan sovun säilymiseksi. Mieheni kyllä tiukasti puhutteli eukkoa tekemisistään jo vuosia sitten, laihoin tuloksin ! Kovapäisiä Narskut, mikään ei mene läpi, kuunteli kyllä, mutta LOPPUPELEISSÄ HÄN ON OIKEASSA ja sama peli jatkui pikkuhiljaa. PITÄÄ TEHDÄ HETI KERRALLA SELVÄKSI EIKÄ ENÄÄ LÄHTEÄ MUKAAN, tyhmä minä! NO, loppuihan kun kerroin todella rajusti pojalleni asiat, jotka kaikki viestit mimiä itse lukikin !! HYVÄ !!!MENIPÄS PERILE, jotta älyän mikä eukko se oikein onkaan !!

      • mummo 50 .v
        siellä kirjoitti:

        Jospa esiintyisit aina tällä mummo 50 nimmarilla, etkä yrittäisi aina keksiä niitä juttuja siitä sinun miniästäsi. Poikasi ei vain nyt jätä sitä vaimoaan, ja mitä muuten se sinulle kuuluu, miten poikasi elää? tosin on vaikea kuvitella, että poikasi elää vapaaehtoisesti naisen kanssa, joka käyttää huumeita, lyö sinua, poikaansa, pettää, jne. Jos elää, se on hänen valintansa. Vaikea kuvitella, melkeipä mahdotonta, kuvitella, että tuollaista miniää on olemassa, muuta kuin internetin fantastisessa maailmassa.

        akan nimen ja osoitteen ja työpaikan nimen ja sosiaalitoimiston ja poliisin nimen ko. kaupugissa. Johan uskoisit !!! Olet sie kasvanu pumpulissa vaiko elämää kokematon ja uskot kaikista pelkkää hyvää, kaikki ei olekkaan sitä, miltä näyttää ? EN VIITSI KEKSIÄ TÄMMÖSTÄ. Akan ukkovarpaiden väli säätelee poikani yläpäätä ! Ei voi muuta sanoa. Eka morsian näätsen !!

      • kirjailija mummu
        heidän kesken kirjoitti:

        Niin, olen myös miniä, enkä nyt ymmärrä, miksi teidän anoppien pitää kestää se, että miniä nöyryyttää teitä. Miten miniä voi nöyryyttää itsetuntoista, normaalia aikuista naista?

        en voisi kuvitellakaan, että koettaisin jotenkin nöyryyttää anoppiani. Jokainen vastaa omista kodistaan, ja kukaan ei tule minulle sanomaan, haukkumaan minua, haukkumaan miestäni. Omaa perhettä täytyy puolustaa ja perheellä tarkoitan nyt sitä ihmisjoukkoa, joka asuu kattosi alla. Jos koet vääryyttä miniäsi taholta, niin kannattaa sanoa asia suoraan, ja sitten ottaa vaikka pieni breikki, jos asia ei mene perille.

        Jos miniä oikeasti koettaa nöyryyttää anoppiaan, niin tästä täytyy kertoa sille miniälle ja pojalle vaikka yhteisesti, ettei puhuta pahaa selvän takana. Jos tästä tulee nk. ero pojan ja äidin välille, ja anoppi ei näe lapsenlapsiaan, niin tilanne on valitettava, jos miniä on todellakin teidän mielestä käyttäytynyt väärin. Jos koette, ettei poikanne ymmärrä teitä. Hän on tehnyt päätöksensä, ehkä väärän teidän mielestänne, mutta hän on aikuinen ihminen, ja elää päätöksensä mukaan.

        en usko, että missään taloudessa mennään yhden ihmisen ehdolla, enkä usko, että se ulkopuolinen, miniä/vävy on aina se, joka aiheuttaa niitä ongelmia vapaaehtoisesti. Tällainen liitto ei kestä pidemmän päälle.

        Jokainen elää omaa elämäänsä. Jos teitä on satutettu, jos minua on satutettu, siitä on puhuttava, eikä vain kestettävä sukurakkauden nimissä. Tästä on pidemmän päälle haittaa kaikille osapuolille.

        jokainen valitsee oman puolisonsa, Äiti ja isä ei osaa valita pojalleen, tyttärelleen sitä oikeaa, se on jokaisen aikuisen vastuulla. Ei kukaan varmaan tullut sanomaan palstan anopeille, että kenet teidän pitäisi valita mieheksenne?

        Onko teillä anopeilla ollut vain hyviä kokemuksia omista anopeistanne? Useimmin puhutte vain miniöistänne, mutta tekin olette olleet miniöitä. Kertokaa omista kokemuksistanne.

        Minulla on hyvin läheinen ja mukava suhde omaan anoppiini ja molempiin mummoihini oli niin rakkaat ja läheiset välit, että sitä hyvää oloa ja välittämistä jaan mielelläni muille.

        Kaikki muut ihmissuhteeni ovat hyvät, ainostaan en saa lainkaan tavata lapsenlapsiani ja olen asiasta hyvin surullinen.

        Olisin halunnut antaa samaa välittämistä ja hyvää huolenpitoa, mitä olen itse saanut, äidiltäni, mummoiltani ja mitä saan koko ajan omalta anopiltani.

        Minun lapsenlapsistani kasvatetaan häiriintyneitä ja tunteettomia mummojen potkijoita ja minä en voi tehdä asialle mitään. Minun lapsenlapsistani ei kukaan saa välittää ja he eivät saa saada osakseen minkäänlaista hellyyttä eikä huomiota ja huolenpitoa keneltäkään..

      • sinulle II
        mummo 50 .v kirjoitti:

        akan nimen ja osoitteen ja työpaikan nimen ja sosiaalitoimiston ja poliisin nimen ko. kaupugissa. Johan uskoisit !!! Olet sie kasvanu pumpulissa vaiko elämää kokematon ja uskot kaikista pelkkää hyvää, kaikki ei olekkaan sitä, miltä näyttää ? EN VIITSI KEKSIÄ TÄMMÖSTÄ. Akan ukkovarpaiden väli säätelee poikani yläpäätä ! Ei voi muuta sanoa. Eka morsian näätsen !!

        Jos laitat tänne nettiin miniäsi nimen, ja muut tiedot, syyllistyt kunnianloukkaukseen. Poikasi on valinnut elää vaimonsa rinnalla, se ei tietääkseni ole rikos.

        Miten tämä asia koskee sinua? Et sinä ole tekemisissä miniän kanssa, et asu hänen kanssaan. Jospa keskittyisit siihen omaan mieheesi, etkä toisen naisen mieheen, omaan poikaasi.

      • Nimetön
        sinulle II kirjoitti:

        Jos laitat tänne nettiin miniäsi nimen, ja muut tiedot, syyllistyt kunnianloukkaukseen. Poikasi on valinnut elää vaimonsa rinnalla, se ei tietääkseni ole rikos.

        Miten tämä asia koskee sinua? Et sinä ole tekemisissä miniän kanssa, et asu hänen kanssaan. Jospa keskittyisit siihen omaan mieheesi, etkä toisen naisen mieheen, omaan poikaasi.

        VAPPUA ! T: Mummo 50 v.

        PS: Onpa onni, ettei nykyisessä ydinperheessäni asusta Narskua, ei taida tuo bernityttökään olla.
        Onpa sinulla vielä PALJON elämästä oppimista !

      • kyllä tulisi
        miinämuu kirjoitti:

        Juuri noin. Minulle on käynyt Meemi-Annen kuvaama tapaus, tosin anoppi ei sanonut pojalleen emmekä panneet välejä poikki. Mutta että pidin anoppiani ystävänäni ja valittelin aviomiehestäni. MINUSTA avioliittomme ei rakoillut, vaan kyse oli normaalista särmien hioutumisesta. Anoppi ei kuitenkaan kestä mitään ristiriitoja lähiympäristössään (mikä on kertoo jonkinasteisesta läheisriippuvaisuudesta), ja teki omat tulkintansa meidän avioliittomme tilasta. Seuraus: molemmat pahoitimme mielemme. Anoppi, koska meillä ei mene hyvin (suree poikansa puolesta), minä, koska anoppi ei pidä minua kyllin hyvänä pojalleen.

        Eli: uskoutuminen anopille on tyhmää?? Mutta kuinka nuori, elämää vasta vähän kokenut nainen voi sen tietää?

        Toivomus anopeille: ottakaa nämä uskoutumiset naisten välisinä juttuina. Siksihän niitä teille kerrotaan, kun ne armaat aviomiehet, vaikka ovatkin poikianne, ymmärtävät ihmissuhdeasiat aika eri lailla.

        mieleenkään alkaa selvittämään anopille mieheni vikoja ja tekoja. Eiköhän aikuiset ihmiset selvitä keskenään välinsä.
        Ja mitäpä sitä olemaan ihmisen kanssa, jos oikeasti vain vikoja löytyy?

    • ei kannata

      sekaantua jos ei pari sitä itse kysy. varsinkin silloin jos on oma poika kyseessä se voi olla vaikeaa, mutta minun ja anoppini tarina oli tälläinen.
      jatkuvia riitoja alusta lähtien, ex-mies parka yritti siinä välissä jotain inistä eikä tiennyt kenen puolelle olisi mennyt, kun kummassakin oli aina vikaa. sekä anopissa että minussa. Minulla tuli ero miehestäni monista ongelmista johtuen. johon ei enää anoppikaan kuulunut.
      Nyt eron jälkeen, olen anopin kanssa ystävystynyt ja tulemme toimeen erittäin hyvin. en tiedä miten siinä näin kävi, mutta kai se niin on että mies lähti, anoppi jäi.

      Mutta jokatapauksessa suosittelen nyt, että soitat miniällesi. ja sanot että nyt tein typerästi ja minä en tiedä mikä minuun meni jne. eli toisinsanoen myönnät vaikka virheet mitä et ole edes tehnyt. Hänellä on nyt lapsenlapset sekä poikasi, joten sinun on vain hyväksyttävä tämä tosiasia. Sinun täytyy nöyrtyä, mikäli haluat ne lapsenlapsesi takaisin.
      Elä vihaa miniääsi, ja vaikka vihaisitkin elä näytä sitä. poikasi on sen kuitenkin valinnut.

      ja tosiaan, haukkumalla miestään minuä uskoutui sinulle. että nyt olet ikäänkuin petttänyt hänen luottamuksen. se että hän puhui sinulle, ehkäisee häntä haukkumasta muille miestään. on siis joku jolle puhua miehestään ns. pahaa. vaikka tuskin joka asiaa edes tarkoittaa. Naiset puhuvat asiat ja ongelmat ääneen. miehet ovat hiljaa.

      VOIMIA kaikille ANOPEILLE :D

      • anoppina

        Miniäni avautui minulle ja arvosteli ja halveksui poikaani ja minä nielin kaiken. En puhunut kenellekkään paitsi miniälleni, että jos yrittäisivät keskustella keskenään ongelmistaan.
        Yritin olla ymmärtäväinen ja kuunnella kuin nainen naista.
        Jossain vaiheessa sitten huomasin poikani käytöksen minua kohtaan muuttuvan kovasti. Hän kartteli minua eikä enää puhunut minulle kuin ennen.
        Meillä oli aina ollut hyvät välit, mutta ne alkoivat pahasti rakoilla. Sain kuulla kaikenlaisia vihjailuja sanomisistani ja tekemisistäni. Hän on hyvin rauhallinen ja kiltti, joten suoraan päin naamaa hän ei äidilleenkään tullut huutamaan ja haukkumaan. Varmaan vain nieli kuten itsekkin olin tehnyt.

        Myöhemmin kävi ilmi, että miniäni oli kaikki nuo omat haukkumisensa laittanutkin minun suuhuni ja kertonut ne sellaisena miehelleen.
        Siinä oli pojalla aikamoinen ristituli kun ei tiennyt enää ketä uskoa ja kehen luottaa.
        Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kun vetäytyä syrjään sekä poikani että heidän lastensa elämästä kunnes he hoitaisivat asiansa kuntoon.

        Kaikkein pahimmalta tässä kaikessa tuntuu se, kun tietää että heidän perheessään ei asiat ole hyvin.
        Se on jatkuva huoli ja hätä omien rakkaittensa puolesta.

      • meemi-Anne

        Nyt oli kyse jatkuvasta, piinaavasta moittimisesta, mustamaalauksesta lähestulkoon.
        Ymmärrän kahvipöytäpsykologiset keskustelut täysin, jutellaan ja uskoudutaankin.
        Siihen ei kuulu hyökkäävä asenne, tässä tapauksessa ei ollut nyt luhistuva ja itkevä miniä. Oli voimansa tunnossa oleva ihminen.
        Asioita olen miettinyt.

        En itse vaadi keneltäkään erityistä nöyryyttä, siis sitä mitä sinä ehdotit, enkä itse sorru ns. nöyrtymään nuoren naisen eteen.
        Mielestäni ihmissuhde pitää perustua tasa-arvoisuuteen.

        Hyvänen aika! En vihaa miniääni, en ikinä. Tässä ei ole vihasta kyse ollenkaan minun puoleltani.
        Halusin vain että selvittävät ongelmansa itse ettei tarvitse anopille kärhämöidä.
        En halua sekaantua.

      • Tarkoitin
        meemi-Anne kirjoitti:

        Nyt oli kyse jatkuvasta, piinaavasta moittimisesta, mustamaalauksesta lähestulkoon.
        Ymmärrän kahvipöytäpsykologiset keskustelut täysin, jutellaan ja uskoudutaankin.
        Siihen ei kuulu hyökkäävä asenne, tässä tapauksessa ei ollut nyt luhistuva ja itkevä miniä. Oli voimansa tunnossa oleva ihminen.
        Asioita olen miettinyt.

        En itse vaadi keneltäkään erityistä nöyryyttä, siis sitä mitä sinä ehdotit, enkä itse sorru ns. nöyrtymään nuoren naisen eteen.
        Mielestäni ihmissuhde pitää perustua tasa-arvoisuuteen.

        Hyvänen aika! En vihaa miniääni, en ikinä. Tässä ei ole vihasta kyse ollenkaan minun puoleltani.
        Halusin vain että selvittävät ongelmansa itse ettei tarvitse anopille kärhämöidä.
        En halua sekaantua.

        tuolla "nöyrtymisellä" sitä lähinnä. että olet enemmän elämää nähnyt, ja todennäköisesti viisaampi häntä. Ja nyt tuossa tilanteessa, on vaikea sano tietenkään täältä päin näkemättä kokonaisuutta, on vaarana menettää lastenlasten mummo, ja sinun oma poikasi. Joten ilmaisin itseäni huonosti, tarkoitin vain sitä että viisaampi tekee aloitteen tavallaan. Ja tuossa tilanteessa se aloitteen tekeminen on tehtävä itsekkäistä syistä.
        Ei kannata antaa jonkun hallita liikaa.
        Ja kun tämä sovinto ikäänkuin olisi tehty, tai aselepo..niin ei sen jälkeen ns, sekaannu.

        Mutta turha on syytellä itseään mistään, teit kuten parhaaksi näit ja voihan tuonkin heille sanoa.

        nämä minun nopeasti kirjoitetut kirjeet saattavat olla vähän sekavia, mutta toivottavasti jotain tolkkua sai. tai edes apua.

        t. ex-miniä

    • ja petit luottamuksen

      hän ehkä koki sinut henkilönä, johon uskoi voivansa luotta, jolle pystyi purkamaan pahaa mieltään. Petit hänen luottamiksensa, loukaten häntä ja samalla hänen kumppaniaan.
      Nyt ruodit täällä palstoilla hänen elämäänsä, et todellakaan ollut luottamuksensa arvoinen.
      Toivottavasti ymmärtävät jatkossa pitää sinut kaukana elämästään.

      • ja joo joo

        Pitävät kaukana tasan niin kauan kunnes tarviavat ilmaista piikaa ja lapsenlikkaa.
        Sitte kelpaa taas mummi. Ja krapulapäivänä voi taas ruveta muistelemaan katkeruuksiaan.

      • on miniä

        joka "luottamuksella" puhuu miehestään miehensä äidille, eikä salli että anoppi keskustelee asiasta myös poikansa kanssa ?
        Varmasti mies kokeea tuossa tilanteessa, että se vaimo oli se joka loukkasi eikä suinkaan äiti, kuuntelemassa vaimon vuodatuksia, jotka eivät ollenkaan kuulu anopin korville eikä kenenkään ulkopuolisen.
        Miniä kuitenkin jsotain syytä halusi antaa anopille negatiivisen kuvan omasta parisuhteestaan ja mitäpäs siinä anoppi muuta kuin huolestuu ja haluaa selvittää asian molemmilta näkökulmilta.
        Haluaisinpa tietää, puhuuko tämä miniä myös ne positiiviset asiat kumppanistaan ja suhteestaan anopille ? Se selventäisi asiaa paljon.

        Jos aloitus olisi miniän kirjoittama niin tilanne olisi aivan toinen. Näillä sivuilla on tuhannet kerrat saatu lukea siitä, että jos anopilla ja miniällä on jotain kahnausta, pojan on tultava siihen väliin ja puolustettava miniää anoppia vastaan, vaikka pojalla ei olsi osaa ei arpaa koko asiaan.
        Tässä nimenomaisessa tapauksessa nyt anoppi teki virheen kun puhui poikaa koskevia asioita pojalle, eikä hvyäksynyt sitä, että niitä ruoditaan pojan selän takana. Ja asia nimenomaan koski juuri poikaa mitä suuremmassa määrin.
        Jossain nyt pahasti mättää....

      • luottamuksen????

        Miniä haukkuu miestään, miehen äidille? Eikö jokin ole silloin pielessä? Jos äiti ei olisi ottanut asiaa poikansa kanssa puheeksi, eikö hän silloin olisi pettänyt poikansa luottamuksen? Kumman luottamus on tärkeämpi? Eikö kumppanin haukkuminen ole juuri loukkaamista? Jos miniä miestään rakastaisi, hän ei tätä haukkuisi kenellekään.

        Alkuperäiselle toteaisin, pysy kauempana ja pidä matalaa profiilia. Ajan myötä poikasi "herää" ja palaa luoksesi. Mitä ilmeisemmin poikasi perheessä on aviokriisi ja kuka oivallisempi syntipukki kuin iänikuinen anoppi.

      • meemi-Anne

        Hänen kumppaninsa on sattumoisin minun poikani.
        Jos hän miniä olisi uskoutunut minulle jostain oman henk.koht. elämänsä salaisuuden tai ongelman, niin missään nimessä en olisi kertonut sitä kenellekään.

        Nyt olis kyse kasvattamastani pojasta, joka miniän mielestä on hullu, psykopaatti, ämmämäinen ukko, outo, luuseri, ym. ym. ...
        niin MINÄ siis loukkasin miniääni.
        Ensin kuuntelin nuo nimitykset, joihin hän esitti perustelut, miksi poikani on se ja se.

        Miniäni luotti siis minuun ja olen hullun pojan petturianoppi.
        Voih!
        Nyt sattuu!

      • Meemi-Anne
        luottamuksen???? kirjoitti:

        Miniä haukkuu miestään, miehen äidille? Eikö jokin ole silloin pielessä? Jos äiti ei olisi ottanut asiaa poikansa kanssa puheeksi, eikö hän silloin olisi pettänyt poikansa luottamuksen? Kumman luottamus on tärkeämpi? Eikö kumppanin haukkuminen ole juuri loukkaamista? Jos miniä miestään rakastaisi, hän ei tätä haukkuisi kenellekään.

        Alkuperäiselle toteaisin, pysy kauempana ja pidä matalaa profiilia. Ajan myötä poikasi "herää" ja palaa luoksesi. Mitä ilmeisemmin poikasi perheessä on aviokriisi ja kuka oivallisempi syntipukki kuin iänikuinen anoppi.

        Voinko muuta sanoa kuin kiitos ymmärryksestä!
        Olen jo melkein saanut purettua pahan oloni kokonaan, on hyvä jatkaa eteenpäin.
        Olen oppinut tältä palstalta näkemään, kuinka eri tavoin ihmiset kuuntelevat toistaan ja kuinka eri tavoin tulkitsevat kuulemansa.
        Ei ihme, että yhteentörmäyksiä tulee niinkin arassa suhteessa kuin on anopin ja miniän välinen suhde.
        Itse pidän ihmissuhteissa arvossa rehellisyyttä ja avointa keskustelua ja toisen ihmisen kunnioittamista. Se kunnioitus ehkä menee yli kaiken.
        Jos se parisuhteessa puuttuu, on menetetty kaikki mahdollisuudet.
        Kiitos sinulle vielä kerran.

      • anoppi
        meemi-Anne kirjoitti:

        Hänen kumppaninsa on sattumoisin minun poikani.
        Jos hän miniä olisi uskoutunut minulle jostain oman henk.koht. elämänsä salaisuuden tai ongelman, niin missään nimessä en olisi kertonut sitä kenellekään.

        Nyt olis kyse kasvattamastani pojasta, joka miniän mielestä on hullu, psykopaatti, ämmämäinen ukko, outo, luuseri, ym. ym. ...
        niin MINÄ siis loukkasin miniääni.
        Ensin kuuntelin nuo nimitykset, joihin hän esitti perustelut, miksi poikani on se ja se.

        Miniäni luotti siis minuun ja olen hullun pojan petturianoppi.
        Voih!
        Nyt sattuu!

        Minä ihmettelen, miten sinun tilanteesi ja ajatuksesi voivat olla niin omani kaltaiset.
        Voisi olla minun kirjoittamaani.

        Kaikki muut paitsi se, että minä olen nyt saanut luvan tavata lapsenlapsiani.

      • älä välitä !
        meemi-Anne kirjoitti:

        Hänen kumppaninsa on sattumoisin minun poikani.
        Jos hän miniä olisi uskoutunut minulle jostain oman henk.koht. elämänsä salaisuuden tai ongelman, niin missään nimessä en olisi kertonut sitä kenellekään.

        Nyt olis kyse kasvattamastani pojasta, joka miniän mielestä on hullu, psykopaatti, ämmämäinen ukko, outo, luuseri, ym. ym. ...
        niin MINÄ siis loukkasin miniääni.
        Ensin kuuntelin nuo nimitykset, joihin hän esitti perustelut, miksi poikani on se ja se.

        Miniäni luotti siis minuun ja olen hullun pojan petturianoppi.
        Voih!
        Nyt sattuu!

        Otahan muuten kauttarantain selvää/kuulostele, MINKÄLAISET VÄLIT MINIÄLLÄSI ON MUIHIN IHMISIIN JA MITÄS MIELTÄ MUUT OVAT MINIKOSTASI: Voit saada arvokasta tietoa miniän sosiaalipuolen elämästä/tavoista jne. Minulla on just tuommoinen kaikkia syyllistävä miniä, Narsku ! Narskut toimivat just noin, halauvat syyllistää ja nauttivat, kun ihminen syyllistyy. Pakene, taistele, jos voit tai jää, mutta tiedät, mitä seuraa, jos jäät Narkujen hoviin. Luehan ihan oikeasti se kirja: Naamiona terve mieli, Risto Mäkelä. Sieltä saat arvokkaita neuvoja. Saat sen tilattua Perussanoma Oy:ltä, edullinenkin. Katso netistä tilausosoite ! Tai lue Kata Kärkkäisen kirja Jumalasta seuraava. Kyllä lukeminen avaa silmät ja sivistääkin. Näin opit ELÄMÄÄN tuollaiseten YLÄPUOLELLA. Se helpottaa, ainakin minua. Ei kannata noteerata Nrskujen sanomisia. KUN OLISIT arvannut etukäteen, niin olisit vain ollut hipihiljaa, MUTTA kun me olemme VAIN ihmisiä, ja vasta jälkeenpäin tulee mieleen, etten sittenkään olisi tehnyt/sanonut/ilmaissut yhtään itään kellekkään ,ollut vain hiljaa ja "näkymättömissä", noteeraamatta miniää. No, nöin mie olinkin, mutta kun POIKA jatkuivasti ratkutti, miksi ei olla yhteydesä hänen vaimoonsa. Eukko vain lähetteli haukkuma viestejä. "Eikö ole pokkaa vastata, ei poikasi välitä, saatanan lehmä! " MINU OLISI PITÄNYT TYYDYTTÄÄ JATKUVASTI MINIÄNI NARSISTISIA TARPEITA. Ei käy, sanon minä ja monet, monet muut. Hovi on jo melko tyhjä ! Ja KOKO AJAN 6 v. hoidimme omaa lastenlastamme ja MINIÄN poikaa kuin omiamme. Käytös EI VOI OLLA TERVEEN IHMISEN. Siksi UNOHDIN koko ämmän loppuiäksi. Poika tulee luokseni, jos tulee. Se on aikuisen pojan oma päätös, jahka onnistuu pääsenmään sairaasta suhteesta eroon, tulee varmasti. Loputtomiin ei tuommoinen liitto voi jatkua. Akka kuluttaa rahansa itseenäs ja juomiseen ja rallaa baarikärpäsenä, ajelee kännisssä. On muuten mielenterveyshoitaja: kriisityö, päihdeongelmat jne. Sairasta. Saanut jo töissä varoituksenkin, kuulin viralliselta taholta, sattumalta. Työpaikkaa vaihtanut kuin mustalainen hevosta. Ikäviä nämä narku-työkaverit ! Mullakin kollega , mutta onneksi 140 km:n päässä. Ongelma koko työyhteisölle. Asiaa selvittänyt v. 1988 työterv.huolto psykologeineen. Eivät mahda mitään, akka saa aina haluamansa. lähityökaverti s-lomilla, kun SYYLLISTÄÄ AINA JA JOKA PAIKASSA, myös meidän toimiston KAIKKIA ihmisiä, ja HÄN TEKEE aina oikein. Luehan keskustelut Työpaikat. Siellä on TODELLA mielenkiintoista juttua. Oman edun takia OLEN SIVUSSA NÄISTÄ SAIRAISTA.

      • luottamuksen????
        Meemi-Anne kirjoitti:

        Voinko muuta sanoa kuin kiitos ymmärryksestä!
        Olen jo melkein saanut purettua pahan oloni kokonaan, on hyvä jatkaa eteenpäin.
        Olen oppinut tältä palstalta näkemään, kuinka eri tavoin ihmiset kuuntelevat toistaan ja kuinka eri tavoin tulkitsevat kuulemansa.
        Ei ihme, että yhteentörmäyksiä tulee niinkin arassa suhteessa kuin on anopin ja miniän välinen suhde.
        Itse pidän ihmissuhteissa arvossa rehellisyyttä ja avointa keskustelua ja toisen ihmisen kunnioittamista. Se kunnioitus ehkä menee yli kaiken.
        Jos se parisuhteessa puuttuu, on menetetty kaikki mahdollisuudet.
        Kiitos sinulle vielä kerran.

        Jaksamista varmasti tulet tarvitsemaan. Tilanne voi kestää, ennen kuin palautuu....Se on ohi, kun poikasi ymmärtää todellisen pahan olon syyn.

        Olet aivan oikeassa tuossa kunnioituksen puutteessa, onhan tutkittu miksi toiset avioliitot kestävät ja suurimmaksi avuksi paljastui toisen kunnioitus. Siihen rehellisyys ja avoimuus, mielestäni siinä on hyvän elämän avaimet.

        Tämä palsta on todellakin oiva purkautumiskeino, ei tarvitse pitää pahaa oloa sisällään, se auttaa jaksamaan. Itselläni oli kenkku tilanne aikasemmin ja purkauduinpa minäkin tätä kautta. Tein kuten sinulle neuvoin, pysyin kauempana ja pidin matalaa profiilia. Puoli vuotta kesti odotus mutta nyt minulla ja pojallani on, jos mahdollista vielä paremmat välit kuin ennen. Toivottavasti sinunkin kohdallasi käy samoin.

      • meemi-Anne
        älä välitä ! kirjoitti:

        Otahan muuten kauttarantain selvää/kuulostele, MINKÄLAISET VÄLIT MINIÄLLÄSI ON MUIHIN IHMISIIN JA MITÄS MIELTÄ MUUT OVAT MINIKOSTASI: Voit saada arvokasta tietoa miniän sosiaalipuolen elämästä/tavoista jne. Minulla on just tuommoinen kaikkia syyllistävä miniä, Narsku ! Narskut toimivat just noin, halauvat syyllistää ja nauttivat, kun ihminen syyllistyy. Pakene, taistele, jos voit tai jää, mutta tiedät, mitä seuraa, jos jäät Narkujen hoviin. Luehan ihan oikeasti se kirja: Naamiona terve mieli, Risto Mäkelä. Sieltä saat arvokkaita neuvoja. Saat sen tilattua Perussanoma Oy:ltä, edullinenkin. Katso netistä tilausosoite ! Tai lue Kata Kärkkäisen kirja Jumalasta seuraava. Kyllä lukeminen avaa silmät ja sivistääkin. Näin opit ELÄMÄÄN tuollaiseten YLÄPUOLELLA. Se helpottaa, ainakin minua. Ei kannata noteerata Nrskujen sanomisia. KUN OLISIT arvannut etukäteen, niin olisit vain ollut hipihiljaa, MUTTA kun me olemme VAIN ihmisiä, ja vasta jälkeenpäin tulee mieleen, etten sittenkään olisi tehnyt/sanonut/ilmaissut yhtään itään kellekkään ,ollut vain hiljaa ja "näkymättömissä", noteeraamatta miniää. No, nöin mie olinkin, mutta kun POIKA jatkuivasti ratkutti, miksi ei olla yhteydesä hänen vaimoonsa. Eukko vain lähetteli haukkuma viestejä. "Eikö ole pokkaa vastata, ei poikasi välitä, saatanan lehmä! " MINU OLISI PITÄNYT TYYDYTTÄÄ JATKUVASTI MINIÄNI NARSISTISIA TARPEITA. Ei käy, sanon minä ja monet, monet muut. Hovi on jo melko tyhjä ! Ja KOKO AJAN 6 v. hoidimme omaa lastenlastamme ja MINIÄN poikaa kuin omiamme. Käytös EI VOI OLLA TERVEEN IHMISEN. Siksi UNOHDIN koko ämmän loppuiäksi. Poika tulee luokseni, jos tulee. Se on aikuisen pojan oma päätös, jahka onnistuu pääsenmään sairaasta suhteesta eroon, tulee varmasti. Loputtomiin ei tuommoinen liitto voi jatkua. Akka kuluttaa rahansa itseenäs ja juomiseen ja rallaa baarikärpäsenä, ajelee kännisssä. On muuten mielenterveyshoitaja: kriisityö, päihdeongelmat jne. Sairasta. Saanut jo töissä varoituksenkin, kuulin viralliselta taholta, sattumalta. Työpaikkaa vaihtanut kuin mustalainen hevosta. Ikäviä nämä narku-työkaverit ! Mullakin kollega , mutta onneksi 140 km:n päässä. Ongelma koko työyhteisölle. Asiaa selvittänyt v. 1988 työterv.huolto psykologeineen. Eivät mahda mitään, akka saa aina haluamansa. lähityökaverti s-lomilla, kun SYYLLISTÄÄ AINA JA JOKA PAIKASSA, myös meidän toimiston KAIKKIA ihmisiä, ja HÄN TEKEE aina oikein. Luehan keskustelut Työpaikat. Siellä on TODELLA mielenkiintoista juttua. Oman edun takia OLEN SIVUSSA NÄISTÄ SAIRAISTA.

        Kiitos sinullekin ymmärtämisestä ja hyvistä vinkeistä.
        Luen kyllä sen kirjan.
        Ja paljon voimia sinulle ja parempia päiviä tulevaisuuteen.

      • Nimetön
        meemi-Anne kirjoitti:

        Kiitos sinullekin ymmärtämisestä ja hyvistä vinkeistä.
        Luen kyllä sen kirjan.
        Ja paljon voimia sinulle ja parempia päiviä tulevaisuuteen.

        Perussanoma Oy PL 15, 02701 Kauniainen, ja puh. nro on: 09-512 3910.
        Siellä on muitakin Narsku kirjoja. Tai etsi netistä (googlella) Raimo Mäkelän kirjatuotanto aiheesta, hänellä on muitakin, mut tuo Naamiona terve mieli on kyllä selkeä ja helppolukuinen ja kertoo kuinka menetellä/suhtauatua narskuihin jne.
        Itse luin sen "tukka pystyssä" yhteen palaan ! Kyllä kauhistuin, kun ymmärsin missä mennään pojan perheessäni.
        Muuten; tyttäreni on silloin tällöin moittinut miestään minulle (ihan tavallinen suomalainen ukkeli hän on, vikansa kullakin, ei pahoja vikoja), en ole puhunut vävylleni mitään. Vävykin on joskus tuonut esille, kun morsian (siinä vaiheessa) rätkättää jne., erokin oli jo lähellä. En puhunut tytölleni mitään, vaan tyynnyttelin molempia ja sanoin, että elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Kerroin omasta kokemuksestani elämästä, mitä se voi pahimmillaan olla. Olenhan eronnut lasteni isästä jo kohta 20 v. sitten ! Hän oli pahoinpitelijä, sairalloisen mustasukkainen, joka kielsi minulta kaiken miltei; ystävät, lenkillä käymisen, kampaajalla käymisen, vahti, kyttäsi, hiipi perässä metsälenkillä, pelotteli, kyttäsi pukeutumistani jne.. Halusi ottaa ylivallan minusta. Minusta ei ollut kuulemma mihinkään (ihmiset sanoivat, kuinka meillä oli aina siistiä ja vastaleivotun ytuoksua sekä kukat kukkivat, asuimme omakotitalossa), en pärjäisi ilman häntä jne. Ystävien ja vanhempien tuen avulla älysin lähteä kolmen pahoinpitelytodistuksen saattelemana hakemaan eroa, joka prosessi kesti 5 vuotta !! Kalliiksi tuli ero Narskusta. Vaani vielä oman asuntoni liepeillä yöllä (nähty oli) ja oli käskenyt työkaverin vaanimaan (työkaveri kertoi myöhemmin, että kaheli, mikä kaheli), kun itse ei milloin kerennyt, nauhotti puhelut, kirjoitti "mustaan kirjaan" miun liikkumiset. Välillä lirkutti, että olisin tullut takaisin, välillä uhkaili. Kaikesta tästä kerrotaan tuossa kirjassa, mikä avioero on Narskusta. Poikani on samassa jamassa, erotuksella, että eukko on alkoholisti. Eukon isä ja veli tehnyt itsarin (miniä kertoi, että isänsä oli skitsofreenikko ja ampui pari kertaa vaimoaan, onneksi osumatta jne..)ja sisko täysi deeku ja siskon lapset viittä vaille huostaanottoa jo monta kertaa. Ovat hoidoissa ja erikoisluokilla. Poikani inhoaa tuota porukka, sanoi itse, mutta ei älyä, että eukkonsa on tasan samanlainen. Kaikki tämä x-miehestäni kertoma tapahtui selvinpäin! X-mieheni suvussa mielenvikaisuutta, tai mitä liekään, isällään oli ja sedillään ja serkuillaan ihan samoja "oireita". Olen pärjännyt erinomaisesti eroni jälkeen ! Olen nyt onnellinen ihminen ja mikä parasta VAPAA !!! Jäi isot traumat ja pelkotilat (paniikkihäiriökin). Tytär joutui psykiatriselle osastolle, kun masentui, ikää oli jo 8 v. Alkujaan pelkäsin, että joku ihminen on selän takana ja yx ja kax ilmestyy eteeni jne.Tätähän x-mieheni teki. Niin, jotta otan kyllä vast edes ihmisistä selvää (jos mahollista), jos aletaan käyttäytymään syyttä suotta kummallisesti ja pakenen paikalta nopeasti. En jää enää uhriksi. Nyt vasta itsekkin älyän, mikä mätti x-miestäni. Rauhan sain vasta, kun hän joutui muuttamaan toiselle paikkakunnalle työnsä takia. Olin itse koko ajan työssä, x ei maksanut elatusta. Ruoka ja raha loppu, veroprosentti nolla. Missään en voinut käydä rahan ja vahtimisen takia vuosikausiin! Jatkuvasti neuvotteluja joka paikassa ja videokokouksia, yritin vain järjestellä työni, että pääsin niihin ja kirjoitin jatkuvaan vastineita sinne sun tänne. Sairaslomalla en ollut yhtään !Ei ollut vara. Pää OLI PAKKO PITÄÄ KUNNOSSA, jotta saan elannon lapsilleni. Hirveän raskasta, mutta se onkin kovettanut minua näitä pipipäitä kohtaan, että jaksan, vaikka nytkin on TOSI VAIKEAAA, kun on ikävä poikaa ja pojanpoikaa. Jo seurusteluaikaoina x:llä oli noita kummallisuuksia, mutta minä, 17 v. tyttö, olin onnellinen, kun minua RAKASTETAAN noin paljon. Narskut ei rakasta kuin itseään ja haluavat sen hovin ympärilleeen ja kaikki "hyvä" mitä he tekevät kanssihmisille, tähtäää AINA Omaan etuun , että saa palvelua ja näin pitää ihmisen kynsissään. Sama on toistunut x-mieheni muisssa naissuhteissa olen kuullut varmalta taholta.
        ELÄMÄ ON. T: Mummo 50 v.

      • mummo 50 v.
        meemi-Anne kirjoitti:

        Kiitos sinullekin ymmärtämisestä ja hyvistä vinkeistä.
        Luen kyllä sen kirjan.
        Ja paljon voimia sinulle ja parempia päiviä tulevaisuuteen.

        Laitoin googleen raimo mäkelä kirjat


        Sieltäpä löytyi vaikkas mitä !

      • eri tilanne
        meemi-Anne kirjoitti:

        Hänen kumppaninsa on sattumoisin minun poikani.
        Jos hän miniä olisi uskoutunut minulle jostain oman henk.koht. elämänsä salaisuuden tai ongelman, niin missään nimessä en olisi kertonut sitä kenellekään.

        Nyt olis kyse kasvattamastani pojasta, joka miniän mielestä on hullu, psykopaatti, ämmämäinen ukko, outo, luuseri, ym. ym. ...
        niin MINÄ siis loukkasin miniääni.
        Ensin kuuntelin nuo nimitykset, joihin hän esitti perustelut, miksi poikani on se ja se.

        Miniäni luotti siis minuun ja olen hullun pojan petturianoppi.
        Voih!
        Nyt sattuu!

        Sehän se tällaisilla palstoilla on, että ei tiedä hirveästi aina taustaa ...

        Vaikka nyt miniänä vastaankin, niin sanoisin, että älä mene pyytämään anteeksi - ei edes sovun saavuttamiseksi. Itse tein niin, vaikka meillä asia meni toisin päin: anoppi hoiti nimittelyn mutta minä pyysin anteeksi kun halusin säilyttää sovun.

        Siitä hän sai enemmän tuulta purjeisiinsa, nimittely vain paheni kun hän huomasi, etten pidä puoliani sanoi hän mitä tahansa. Tai sitten hän ihan oikeasti koki olleensa oikeassa koko ajan kun minä vielä anteeksi pyysin ...

        Oma virheeni silloin nuorena tyttösenä, äidittömänä oli se, että luotin anoppiini ja uskouduin hänelle kasvukivuissani liikaa. En haukkunut miestäni mutta ilmeisesti hän koki asian niin. Hänestä tuli uskottuni miettiessäni iänikuisia eroja naisen ja miehen ajattelun ja toiminnan välillä, minkä tajuan nyt jälkikäteen olleen väärin. En tuntenut anoppiani vielä silloin, luotin ensivaikutelmaan, joka osoittautui vääräksi. Nuorena sitä tulee tehtyä tyhmyyksiä tietämättömyyttään.

        Oma neuvoni on, että anna ajan kulua. Älä kasvata riitaa, älä mene pyytelemään anteeksi. Kyllä anteeksipyynnön pitää olla aito ja oikealta taholta tuleva.

        Tietysti jos asioista voisi keskustella, niin silloin ei olisi väliä kuka aloitteen tekee... mutta se ei ole sama kuin anteeksi pyytäminen. Joskus se keskustelukin on tuhoon tuomittua jääräpään ja asioita vain omalta kantiltaan katsovan kanssa...

      • asiaan?
        meemi-Anne kirjoitti:

        Hänen kumppaninsa on sattumoisin minun poikani.
        Jos hän miniä olisi uskoutunut minulle jostain oman henk.koht. elämänsä salaisuuden tai ongelman, niin missään nimessä en olisi kertonut sitä kenellekään.

        Nyt olis kyse kasvattamastani pojasta, joka miniän mielestä on hullu, psykopaatti, ämmämäinen ukko, outo, luuseri, ym. ym. ...
        niin MINÄ siis loukkasin miniääni.
        Ensin kuuntelin nuo nimitykset, joihin hän esitti perustelut, miksi poikani on se ja se.

        Miniäni luotti siis minuun ja olen hullun pojan petturianoppi.
        Voih!
        Nyt sattuu!

        Ilmeisesti et uskonut miniäsi perusteluita, vaan olit alusta alkaen sitä mieltä, että pojassasi ei ole mitään vikaa. Et puhunut tästä kuitenkaan miniälle, vaan nyökyttelit hyväksyvästi, ja menit sitten kertomaan keskusteluista pojallesi. Näitä miniän ja sinun välisiä monologeja on ilmeisesti pidetty jo pitemmän aikaa, mikä oli se seikka, joka vakuutti sinut vihdoinkin nyt siitä, että poikasi täytyy tietää petollisesta vaimostaan?

        Entä jos sinä olisit mennyt juttelemaan miniälle omasta miehestäsi, miniä olisi nyökytellyt ja mennyt sitten ajan kanssa juttelemaan asiasta sinun miehellesi? Olisitko pitänyt siitä, olisitko ehkä tehnyt samoin kuin miniäsi sinun kohdallasi, ja ottanut välimatkaa?

        Teit aivan samoin kuin miniäsi teki, juttelit toiselle ihmiselle asiasta. Kyseessä oli alunperin kahden ihmisen luottamuksellinen keskustelu, ja miniällä oli ehkä syynsä jutella tästä asiasta kanssasi. Luuli, että olet samaa mieltä hänen kanssaan, koska et ollut koskaan eri mieltä, vaan nyökyttelit myöntyvästi. Olisit puuttunut asiaan ajoissa, katkaissut tämän alkuunsa. Hiljaisuus on myöntymisen merkki.

        Miniäsi olisi kyllä pitänyt selvittää asia miehensä kanssa, eikä sotkea sinua missään vaiheessa asiaan. Mutta ehkä hänellä oli syynsä lähestyä sinua. Äitinä tunnet poikasi parhaiten, tai siihen ainakin useimmat äidit vetoavat ongelmatilanteissa. Mutta ota huomioon, se poika joka käy luonasi, ja se jonka kanssa miniäsi on naimisissa, voi olla kaksi eri miestä.

        Minä olen miniä, ja en koskaan voisi kuvitellakaan, että menisin puhumaan miehestäni tämän äidille. Ei ole mitään pahaa puhuttavaa, enkä puhu mitään negatiivista suhteestamme omille vanhemmille, enkä tuttavapiirille. En siis ymmärrä, miksi miniä jutteli asiasta sinulle, paitsi ehkä siinä tapauksessa, että sinä olet tämän pojan äiti ja tiedät poikasi paremmin. Mutta ehkä et vaan näe poikaasi samalla tavalla kuin tämän vaimo.

      • murkku
        eri tilanne kirjoitti:

        Sehän se tällaisilla palstoilla on, että ei tiedä hirveästi aina taustaa ...

        Vaikka nyt miniänä vastaankin, niin sanoisin, että älä mene pyytämään anteeksi - ei edes sovun saavuttamiseksi. Itse tein niin, vaikka meillä asia meni toisin päin: anoppi hoiti nimittelyn mutta minä pyysin anteeksi kun halusin säilyttää sovun.

        Siitä hän sai enemmän tuulta purjeisiinsa, nimittely vain paheni kun hän huomasi, etten pidä puoliani sanoi hän mitä tahansa. Tai sitten hän ihan oikeasti koki olleensa oikeassa koko ajan kun minä vielä anteeksi pyysin ...

        Oma virheeni silloin nuorena tyttösenä, äidittömänä oli se, että luotin anoppiini ja uskouduin hänelle kasvukivuissani liikaa. En haukkunut miestäni mutta ilmeisesti hän koki asian niin. Hänestä tuli uskottuni miettiessäni iänikuisia eroja naisen ja miehen ajattelun ja toiminnan välillä, minkä tajuan nyt jälkikäteen olleen väärin. En tuntenut anoppiani vielä silloin, luotin ensivaikutelmaan, joka osoittautui vääräksi. Nuorena sitä tulee tehtyä tyhmyyksiä tietämättömyyttään.

        Oma neuvoni on, että anna ajan kulua. Älä kasvata riitaa, älä mene pyytelemään anteeksi. Kyllä anteeksipyynnön pitää olla aito ja oikealta taholta tuleva.

        Tietysti jos asioista voisi keskustella, niin silloin ei olisi väliä kuka aloitteen tekee... mutta se ei ole sama kuin anteeksi pyytäminen. Joskus se keskustelukin on tuhoon tuomittua jääräpään ja asioita vain omalta kantiltaan katsovan kanssa...

        no sanon vaan että pahin virhe on mennä uskoutumaan anopille kuin ystävälle ja kertoa kaikki asiat omista ja miehen huonoista puolista Mulla ei ole ollut huonoa anoppia kavereita ollaan oltu ja puhuttu niitä näitä, ei ongelmia. Huomasin sen kerran kun olin kalja päissäni ja puhuin ex ukostani pahaa anopille hän oli hookki auki, silloin jotenkin tajusin että kaverit on kavereita ja anopit anoppeja ja sellasena pysyy. Ajattele asiaa toisinpäin että sinun pikku tyttäresi tai poikasi löytää naisen ja sinä olet silloin se anoppi jollekkin. Sinä tulet kuitenkin aina olemaan oman lapsesi puolella vaikka tietäisit hyvin millainen hän osaa olla. Että pietään tosiaan anopit anoppeina ja kaverit kavereina jookos.

      • meemi-Anne
        asiaan? kirjoitti:

        Ilmeisesti et uskonut miniäsi perusteluita, vaan olit alusta alkaen sitä mieltä, että pojassasi ei ole mitään vikaa. Et puhunut tästä kuitenkaan miniälle, vaan nyökyttelit hyväksyvästi, ja menit sitten kertomaan keskusteluista pojallesi. Näitä miniän ja sinun välisiä monologeja on ilmeisesti pidetty jo pitemmän aikaa, mikä oli se seikka, joka vakuutti sinut vihdoinkin nyt siitä, että poikasi täytyy tietää petollisesta vaimostaan?

        Entä jos sinä olisit mennyt juttelemaan miniälle omasta miehestäsi, miniä olisi nyökytellyt ja mennyt sitten ajan kanssa juttelemaan asiasta sinun miehellesi? Olisitko pitänyt siitä, olisitko ehkä tehnyt samoin kuin miniäsi sinun kohdallasi, ja ottanut välimatkaa?

        Teit aivan samoin kuin miniäsi teki, juttelit toiselle ihmiselle asiasta. Kyseessä oli alunperin kahden ihmisen luottamuksellinen keskustelu, ja miniällä oli ehkä syynsä jutella tästä asiasta kanssasi. Luuli, että olet samaa mieltä hänen kanssaan, koska et ollut koskaan eri mieltä, vaan nyökyttelit myöntyvästi. Olisit puuttunut asiaan ajoissa, katkaissut tämän alkuunsa. Hiljaisuus on myöntymisen merkki.

        Miniäsi olisi kyllä pitänyt selvittää asia miehensä kanssa, eikä sotkea sinua missään vaiheessa asiaan. Mutta ehkä hänellä oli syynsä lähestyä sinua. Äitinä tunnet poikasi parhaiten, tai siihen ainakin useimmat äidit vetoavat ongelmatilanteissa. Mutta ota huomioon, se poika joka käy luonasi, ja se jonka kanssa miniäsi on naimisissa, voi olla kaksi eri miestä.

        Minä olen miniä, ja en koskaan voisi kuvitellakaan, että menisin puhumaan miehestäni tämän äidille. Ei ole mitään pahaa puhuttavaa, enkä puhu mitään negatiivista suhteestamme omille vanhemmille, enkä tuttavapiirille. En siis ymmärrä, miksi miniä jutteli asiasta sinulle, paitsi ehkä siinä tapauksessa, että sinä olet tämän pojan äiti ja tiedät poikasi paremmin. Mutta ehkä et vaan näe poikaasi samalla tavalla kuin tämän vaimo.

        En näekään samalla lailla. En ole koskaan sitä olettanut. Ja sen vuoksi olen sitä mieltä, että nämä juttelut kuuluvat vain hänen ja miehen keskeiseksi.

        On eri asia, jos juttelisin miehestäni miniälle, jopa moittisin. Miniä EI ole kasvattanut miestäni, vaan on täysin irrallinen hänestä.

        Ei ole kyse hyväntahtoisesta jutustelusta. Eikä edes ahdistuneesta mielenpurkauksista. Puhe oli syyttävää, nimittelyä, moitetta, jonka sävy kova ja aggressiivinen. Se ei ollut vastavuoroista. Hän toimi siinä oikeassa olijana, tuomarina, tästä poikki ja pinoon tyyliin. Hän itse ei omasta mielestään ole koskaan erehtynyt, ollut väärässä. Hänellä oli valmiit ja selkeät mielpiteet, ei hän tarvinnut minun taustatietojani. Siitä se nyökyttely tuli. Ei minulta paljon kysytty.

        Ihmisissä on monia eri puolia, pojassanikin, en typerä ole, että en sitä tajuaisi.
        On eri asia olla äitinsä poika kuin vaimonsa mies.

      • lisääjä_
        meemi-Anne kirjoitti:

        En näekään samalla lailla. En ole koskaan sitä olettanut. Ja sen vuoksi olen sitä mieltä, että nämä juttelut kuuluvat vain hänen ja miehen keskeiseksi.

        On eri asia, jos juttelisin miehestäni miniälle, jopa moittisin. Miniä EI ole kasvattanut miestäni, vaan on täysin irrallinen hänestä.

        Ei ole kyse hyväntahtoisesta jutustelusta. Eikä edes ahdistuneesta mielenpurkauksista. Puhe oli syyttävää, nimittelyä, moitetta, jonka sävy kova ja aggressiivinen. Se ei ollut vastavuoroista. Hän toimi siinä oikeassa olijana, tuomarina, tästä poikki ja pinoon tyyliin. Hän itse ei omasta mielestään ole koskaan erehtynyt, ollut väärässä. Hänellä oli valmiit ja selkeät mielpiteet, ei hän tarvinnut minun taustatietojani. Siitä se nyökyttely tuli. Ei minulta paljon kysytty.

        Ihmisissä on monia eri puolia, pojassanikin, en typerä ole, että en sitä tajuaisi.
        On eri asia olla äitinsä poika kuin vaimonsa mies.

        Vuorovaikutus on kaksisuuntainen tie. Toisten tapa kommunikoida on erilainen kuin toisten. Erota siis se, että _oletat_ ja _kuulit_ miniäsi puhuvan auktoriteettina, oikeasaolijana, kovana ja se, että se saattaa yksikertaisesti olla hänen tapansa kommunikoida, eikä hän kuvittele olevansa yhtään sen enmpää oikeassa kuin sinäkään.

        Lisäksi, kovin "veltto", myötäilevä ja passiivinen tyyli houkuttelee joistakin ihmisistä esiin aggresiivisen tavan ilmaista itsseä, vaikka tarkoitus ei ole olla aggresiivinen.

        Osaatko sinä tietää, mistä milloinkin on kyse?

      • Nimetön
        meemi-Anne kirjoitti:

        En näekään samalla lailla. En ole koskaan sitä olettanut. Ja sen vuoksi olen sitä mieltä, että nämä juttelut kuuluvat vain hänen ja miehen keskeiseksi.

        On eri asia, jos juttelisin miehestäni miniälle, jopa moittisin. Miniä EI ole kasvattanut miestäni, vaan on täysin irrallinen hänestä.

        Ei ole kyse hyväntahtoisesta jutustelusta. Eikä edes ahdistuneesta mielenpurkauksista. Puhe oli syyttävää, nimittelyä, moitetta, jonka sävy kova ja aggressiivinen. Se ei ollut vastavuoroista. Hän toimi siinä oikeassa olijana, tuomarina, tästä poikki ja pinoon tyyliin. Hän itse ei omasta mielestään ole koskaan erehtynyt, ollut väärässä. Hänellä oli valmiit ja selkeät mielpiteet, ei hän tarvinnut minun taustatietojani. Siitä se nyökyttely tuli. Ei minulta paljon kysytty.

        Ihmisissä on monia eri puolia, pojassanikin, en typerä ole, että en sitä tajuaisi.
        On eri asia olla äitinsä poika kuin vaimonsa mies.

        samanlaiselta kertomansi mukaan (kuinka puhunut sinulle pojastasi) kuin minun Narsku-miniäni syyllistämisineen. Varohan tätä eukkoa.
        T: Mummo 50 v.
        PS: Narkuille ei kannatakkaan kommentoida mitään, ja lisäksi, jos puhelet jotain tosi asiaa Narskulle, sinulla kannattaa olla kuulija (=todistaja) mukana, KOSKA Narskut KIELTÄVÄT KAIKEN SANOMANSA JA AINA ITSELLEEN EDUKSI ja valehtelevat päin näköä. Heille se on oikeutettua, ja heillä on omanlaisensa totuudet asioista ja o´vat siis aina oikeassa. Puhun ihan vaan kokemuksella. ÄLÄKÄ PROVOSOIDU Narskujen puheista, koska sitä he juuri yrittävätkin. Samoin miniäni - ei mennyt läpi, kyllä keljutti varmasti ! Hah, hah, haa..."Kyllä minusta Narskujen kynnet lipivää"

      • Nimetön
        lisääjä_ kirjoitti:

        Vuorovaikutus on kaksisuuntainen tie. Toisten tapa kommunikoida on erilainen kuin toisten. Erota siis se, että _oletat_ ja _kuulit_ miniäsi puhuvan auktoriteettina, oikeasaolijana, kovana ja se, että se saattaa yksikertaisesti olla hänen tapansa kommunikoida, eikä hän kuvittele olevansa yhtään sen enmpää oikeassa kuin sinäkään.

        Lisäksi, kovin "veltto", myötäilevä ja passiivinen tyyli houkuttelee joistakin ihmisistä esiin aggresiivisen tavan ilmaista itsseä, vaikka tarkoitus ei ole olla aggresiivinen.

        Osaatko sinä tietää, mistä milloinkin on kyse?

        Narskuja on "sisään ja ulos" ja unohdus !

      • Nimetön
        lisääjä_ kirjoitti:

        Vuorovaikutus on kaksisuuntainen tie. Toisten tapa kommunikoida on erilainen kuin toisten. Erota siis se, että _oletat_ ja _kuulit_ miniäsi puhuvan auktoriteettina, oikeasaolijana, kovana ja se, että se saattaa yksikertaisesti olla hänen tapansa kommunikoida, eikä hän kuvittele olevansa yhtään sen enmpää oikeassa kuin sinäkään.

        Lisäksi, kovin "veltto", myötäilevä ja passiivinen tyyli houkuttelee joistakin ihmisistä esiin aggresiivisen tavan ilmaista itsseä, vaikka tarkoitus ei ole olla aggresiivinen.

        Osaatko sinä tietää, mistä milloinkin on kyse?

        Narskuja on "sisään ja ulos" ja unohdus !

      • Meemi-anne
        Nimetön kirjoitti:

        samanlaiselta kertomansi mukaan (kuinka puhunut sinulle pojastasi) kuin minun Narsku-miniäni syyllistämisineen. Varohan tätä eukkoa.
        T: Mummo 50 v.
        PS: Narkuille ei kannatakkaan kommentoida mitään, ja lisäksi, jos puhelet jotain tosi asiaa Narskulle, sinulla kannattaa olla kuulija (=todistaja) mukana, KOSKA Narskut KIELTÄVÄT KAIKEN SANOMANSA JA AINA ITSELLEEN EDUKSI ja valehtelevat päin näköä. Heille se on oikeutettua, ja heillä on omanlaisensa totuudet asioista ja o´vat siis aina oikeassa. Puhun ihan vaan kokemuksella. ÄLÄKÄ PROVOSOIDU Narskujen puheista, koska sitä he juuri yrittävätkin. Samoin miniäni - ei mennyt läpi, kyllä keljutti varmasti ! Hah, hah, haa..."Kyllä minusta Narskujen kynnet lipivää"

        Olen tosiaan jonkin kerran tavannut miniäni valehtelemisesta!
        Jotenkin käänsin sen ajatuksen muualle, oli vaikea uskoa todeksi, että joku voi päin näköä puhua palturia. Ikään kuin selitin asiaa parhain päin tyyliin, ettei miniä varmaan muistanut miten juttu meni.

        Yksi piirre on miniässä voimakkain. Hän on aina oikeassa ja täysin viaton.
        Hän antaa lapsilleen hyvän esimerkin kaikessa ja poikani pahan.
        Kaikki mitä lapsissa on myönteistä on miniän aikaansaamaa. Kaikki kielteinen lapsissa johtuu pojastani. Näin hän ilmaisee.
        Täytyisiköhän tässä tosiaan alkaa ajatella hänellä olevan pahoja narsistisia piirteitä?
        Ehkä?

      • Meemi-Anne
        lisääjä_ kirjoitti:

        Vuorovaikutus on kaksisuuntainen tie. Toisten tapa kommunikoida on erilainen kuin toisten. Erota siis se, että _oletat_ ja _kuulit_ miniäsi puhuvan auktoriteettina, oikeasaolijana, kovana ja se, että se saattaa yksikertaisesti olla hänen tapansa kommunikoida, eikä hän kuvittele olevansa yhtään sen enmpää oikeassa kuin sinäkään.

        Lisäksi, kovin "veltto", myötäilevä ja passiivinen tyyli houkuttelee joistakin ihmisistä esiin aggresiivisen tavan ilmaista itsseä, vaikka tarkoitus ei ole olla aggresiivinen.

        Osaatko sinä tietää, mistä milloinkin on kyse?

        No en oleta jos korvillani kuulen hänen sanovan poikaani hulluksi, psykopaatiksi, luuseriksi, ämmäksi ym.
        Siitä tuolla ylempänä jossain kohtaa kirjoitin.
        Hänen tapansa on kommunikoida noin, tupsauttaa nuo sanat suustaan. Hän kyllä selittää miksi poikani on esim. hullu. Yleensä se johtuu siitä, ettei perhetilanteet ole menneet niin kuin miniä haluaisi. Tai että poikani on karannut miniän kontrollista.

        Minulla on tapana kuunnellessani myötäillä ja eläytyä kertojaan. Kun kuuntelee, niin väkisin sitä on passiivinen. En osaa puhua toisen ihmisen päälle.

        Yritän ja tähän ikään mennessä monenlaista nähneenä, olen joutunut omien luulojeni ja todellisuuden kohtaamiseen.

      • kammottavalta...
        Meemi-anne kirjoitti:

        Olen tosiaan jonkin kerran tavannut miniäni valehtelemisesta!
        Jotenkin käänsin sen ajatuksen muualle, oli vaikea uskoa todeksi, että joku voi päin näköä puhua palturia. Ikään kuin selitin asiaa parhain päin tyyliin, ettei miniä varmaan muistanut miten juttu meni.

        Yksi piirre on miniässä voimakkain. Hän on aina oikeassa ja täysin viaton.
        Hän antaa lapsilleen hyvän esimerkin kaikessa ja poikani pahan.
        Kaikki mitä lapsissa on myönteistä on miniän aikaansaamaa. Kaikki kielteinen lapsissa johtuu pojastani. Näin hän ilmaisee.
        Täytyisiköhän tässä tosiaan alkaa ajatella hänellä olevan pahoja narsistisia piirteitä?
        Ehkä?

        ajatus että miniällä voisi todella olla jokin narsistinen persoonallisuushäitiö, josta niin paljon nykyisin puhutaan.

        Minä anoppina en halua edes ajatella sellaista vaihtoehtoa, vaikka näen kaikki merkit.
        Mieluummin sitä lähtee itsestään hakemaan niitä vikoja ja vaikka tekemään niitä, jotta saisi sen mahdollisuuden eliminoitua että ne viat olisivatkin miniässä.
        Ei kukaan äiti kestä ajatusta, että pojan vaimo olisi sellainen. Sehän on helvetti sille pojalle ja heidän lapsilleen.

        Mummuna se on vielä sietämättömämpi ajatus, koska lapset eivät kykene puolustautumaan sen kaiken edessä mitä sellainen äiti voi aiheuttaa.
        Ei, en kestä ajatusta narsisti miniästä.
        Jotain minun omassa ajattelussani täytyy olla vialla jos näen hänet sellaisena.
        Mutta sittenkin......voiko paeta todellisuutta ja kenen etu se sitten on....

      • mummo 50 v.
        Meemi-anne kirjoitti:

        Olen tosiaan jonkin kerran tavannut miniäni valehtelemisesta!
        Jotenkin käänsin sen ajatuksen muualle, oli vaikea uskoa todeksi, että joku voi päin näköä puhua palturia. Ikään kuin selitin asiaa parhain päin tyyliin, ettei miniä varmaan muistanut miten juttu meni.

        Yksi piirre on miniässä voimakkain. Hän on aina oikeassa ja täysin viaton.
        Hän antaa lapsilleen hyvän esimerkin kaikessa ja poikani pahan.
        Kaikki mitä lapsissa on myönteistä on miniän aikaansaamaa. Kaikki kielteinen lapsissa johtuu pojastani. Näin hän ilmaisee.
        Täytyisiköhän tässä tosiaan alkaa ajatella hänellä olevan pahoja narsistisia piirteitä?
        Ehkä?

        Narsisti, mikä narsisti ! Miniän lapset ovat AINA TÄYDELLISIÄ, jos joku heitä moittii, niin vika on tietenkin toisissa, eli isässä. Näin sanoo miniäni omasta pojastaan ! Isänsä on ihan fiksu. Niin fiksu, että oli heittänyt pellolle tuon räyhäävän ämmän. Nimittäin erään tuttavai tuttava asunut samassa taloyhtiössä kuin miniä ja tämä hänen x sekä siihen syntynyt tuo poika. Yhtä huutoa ja tappelua ja juomista ollut koko ajan! Oma poikani sanoikin kerran, että mihtähän kaikkea tämä pikkumies onkaan saanut kärsiä !! Siis poikani TIETÄÄ asiat, MUTTA kuitenkin minun edessäni kieltää kaiken. TODELLAKIN ristiriitaista! Miniä on siis laittanut pojalleni valmiit sanat suuhun ! OSTA SE KIRJA, NIIN AÄLYÄT !!!!

      • mummo 50 v.
        kammottavalta... kirjoitti:

        ajatus että miniällä voisi todella olla jokin narsistinen persoonallisuushäitiö, josta niin paljon nykyisin puhutaan.

        Minä anoppina en halua edes ajatella sellaista vaihtoehtoa, vaikka näen kaikki merkit.
        Mieluummin sitä lähtee itsestään hakemaan niitä vikoja ja vaikka tekemään niitä, jotta saisi sen mahdollisuuden eliminoitua että ne viat olisivatkin miniässä.
        Ei kukaan äiti kestä ajatusta, että pojan vaimo olisi sellainen. Sehän on helvetti sille pojalle ja heidän lapsilleen.

        Mummuna se on vielä sietämättömämpi ajatus, koska lapset eivät kykene puolustautumaan sen kaiken edessä mitä sellainen äiti voi aiheuttaa.
        Ei, en kestä ajatusta narsisti miniästä.
        Jotain minun omassa ajattelussani täytyy olla vialla jos näen hänet sellaisena.
        Mutta sittenkin......voiko paeta todellisuutta ja kenen etu se sitten on....

        ajattelutapaan Narskut pyrkivät ! Älyätkös ? Unohda se miniä ja olen vain poikasi ja lasten kanssa tekemisissä eli tavallaan ohitat ja sivuutat miniäsi, sanomatta mitään moitetta, koska KAIKKI KÄÄNNETÄÄN SINUA VASTAAN! Se on selvää. Usko jo. T: Mummo 50 v.
        PS: Karmeaa se onkin, mutta SINÄ et voi muita muuttaa, omaa elämää voi helpottaa. Poika tajuu tai ei sit, aikanaan !

      • mummo 50.
        Meemi-Anne kirjoitti:

        No en oleta jos korvillani kuulen hänen sanovan poikaani hulluksi, psykopaatiksi, luuseriksi, ämmäksi ym.
        Siitä tuolla ylempänä jossain kohtaa kirjoitin.
        Hänen tapansa on kommunikoida noin, tupsauttaa nuo sanat suustaan. Hän kyllä selittää miksi poikani on esim. hullu. Yleensä se johtuu siitä, ettei perhetilanteet ole menneet niin kuin miniä haluaisi. Tai että poikani on karannut miniän kontrollista.

        Minulla on tapana kuunnellessani myötäillä ja eläytyä kertojaan. Kun kuuntelee, niin väkisin sitä on passiivinen. En osaa puhua toisen ihmisen päälle.

        Yritän ja tähän ikään mennessä monenlaista nähneenä, olen joutunut omien luulojeni ja todellisuuden kohtaamiseen.

        "Poika on karannut miniän kontrollista." Narskut määräävät ja säätävät toisten elämää TÄYSILLÄ, kuka siihen alistuu, kuka ei. Asiat pitää mennä JUURI niin kuin Narsku tahtoo.Minä en, enää.Mie olen kuunnellu, kun miniä syyllistää myös toisia minun kuulteni täysillä ja etenkin USKOTTAVASTI selitysosioineen. Huoh, mikä Narsku

      • miestään anopille
        Meemi-Anne kirjoitti:

        No en oleta jos korvillani kuulen hänen sanovan poikaani hulluksi, psykopaatiksi, luuseriksi, ämmäksi ym.
        Siitä tuolla ylempänä jossain kohtaa kirjoitin.
        Hänen tapansa on kommunikoida noin, tupsauttaa nuo sanat suustaan. Hän kyllä selittää miksi poikani on esim. hullu. Yleensä se johtuu siitä, ettei perhetilanteet ole menneet niin kuin miniä haluaisi. Tai että poikani on karannut miniän kontrollista.

        Minulla on tapana kuunnellessani myötäillä ja eläytyä kertojaan. Kun kuuntelee, niin väkisin sitä on passiivinen. En osaa puhua toisen ihmisen päälle.

        Yritän ja tähän ikään mennessä monenlaista nähneenä, olen joutunut omien luulojeni ja todellisuuden kohtaamiseen.

        Et voi sanoa sille edes vastaan, että selvitä kuule itse ongelmat miehesi kanssa, nämä asiat ei kuulu kyllä mulle?

        Jos miniän mies on todella noin hullu, niin miten voi pysyä naimisissa sellaisen kanssa, ja miksi menee purkamaan sydäntään anopille? En ymmärrä, en sitten yhtään.

        Olen miniä muuten, aiemmin tälle ketjulle kirjoittanut. Taidat olla oikeassa, se viha taitaa pitää suhdetta kasassa, ei viha sinua kohtaan, vaan viha miehen ja vaimon sisällä. Tuhoontuomittu suhde.

    • ystävyydellä

      pieni vihje kirjoittajille - kirjoituksia jaksaisi paremmin lukea, jos ne ei olisi kirjoitettu yhteen pötköön!

    • Tupla-anoppi

      Aikuinen ihminen valitsee itse puolisonsa.
      Jos minun miniäni kävisivät narisemassa puolisoistaan, sanoisin kylmästi, että kahden kauppa on kolmannen korvapuusti, joten valituksia ei oteta vastaan.

    • mami83_

      Eivät taida poikasi että miniäsi olla kovin kypsiä edelleenkään, jos asioista ei voida keskustella niin kuin aikuisen ihmisen pitäisi se tehdä niin anna tovi olla. Kyllä he siitä järkiinsä jossain vaiheessa tuleva tai sitten eivät. Aika parantaa joten anna se rauhassa kulua!!

    • asut ?

      Meillä on paljon yhteisiä ajatuksia ja tuntemuksia. Olisi mukava keskustella joskus kasvokkain ja vaihtaa kuulumisia ja terapoida toisiamme näissä ongelmissa ja muutenkin jutella :)
      Itse asun Oulun läänissä. Oletko lähimaillakaan, riittä kun kerrot sen.

      • Nimetön

        taas täällä vastaa. Mie ainaki asun tääl susirajal !!!

      • Meemi-Anne

        Voi että, olisi ollut tosiaan kiva keskustella.
        Mutta... välimatka on tuhottoman pitkä, joten ei lähimaillakaan.
        Kiitos myötätunnosta ja jaksamista sinulle täysin sydämin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Muistatko kaivattusi

      Syntymäpäivän? Päivämäärä riittää. 🌹
      Ikävä
      130
      1866

    2. Miltä ne katseet tuntui?

      😇
      Ikävä
      121
      1355

    3. Postimerkki kirjeeseen ja kortiin maksaa jo 3 euroa!

      https://yle.fi/a/74-20229241 Kyllä tämä on järjetön hinta, Posti tuhoaa itsensä tällä hinnalla, täytyyhän Postin "Herro
      Maailman menoa
      140
      1140

    4. Mulla on ikävä

      sua nainen ja niitä katseita ❤️ Lupaatko, että katseemme kohtaa taas?
      Ikävä
      49
      1039

    5. Keitä oli kunnanjohtajan erottajat?

      Kouluja ei ole varaa ylläpitää mutta johtajasopimukseen palaa 100000 euroa ja uuden johtajan hakuprosessi maksaa kymmeni
      Ilmajoki
      59
      1031

    6. Atte Harjanne usuttaa eläkeläisvihaan

      Karmeeta kuultavaa aamun uutislähetyksessä, kun Atte Harjanne, tunnettu eläkeläisvihaaja, suitsii sukupolvien välistä v
      Maailman menoa
      263
      994

    7. Miten pääsee ujon naisen pään sisään?

      Siis tosi tosi tosi ujon...
      Ikävä
      131
      980

    8. Helsingin Mäntymäki muuttui Kultajuhlan jälkeen kaatopaikaksi.

      Mitä se kertoo jääkiokosta ja lätkäfaneista? Saikkua huomenna huusi fani yöllä?
      Maailman menoa
      77
      816

    9. Mä oon tyytyväinen, että ei ole enää tunteita.

      Samalla tajusin, että sun kohdalla tykkäsin enemmän niistä tunteista kuin sinusta persoonana. Halusin väkisin nähdä sinu
      Ikävä
      58
      809

    10. Milloin bikineistä

      Tuli juhla tai esiintymis asu? Pikkasen harkintaa vois käyttää. Bikinit kuuluvat uimarannalle. No, mitä maailman tähdet
      Maailman menoa
      81
      806
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt