Olen töissä halpamyymälä ketjussa (4 vuotta)ja tuntuu että meille on kertynyt jotenkin kaikki epäsosiaaliset tapaukset vaikka asiakaspalvelussa ollaankin. Olen työskennellyt muutamissa paikoissa ennekin eikä vastaavaa ole tullut kohdalle.
Ei riitä että tekee työt hyvin ja antaa parastaan asiakkaille vaikka raskasta usein kun tulevat purkamaan pahaa oloaan halpamyymälöihin.
Tykkään silti töistäni, mutta tämä työpiiri muistuttaa LASTENTARHAA !
" mää en leiki ton kaa kun se kaveeraa ton kaa.."
Naispomo ottaa puhutteluun tyyliin "-olen kuullut että olet ilkeä työkaveri" ja kyttää jäisesti silmiin että katse saisi hussein-vainaakin tärisemään. Kun tiedustelen ihmeissäni ketä olen loukannut (meitä n.20) ei suostu kertomaan. Tosi rakentavaa keskustelua. Sitten kelaat ketä ihme se voisi olla enkä uskalla puhua sitäkään vähää mitä ennen.
Naispomomme on erittäin epätasapainoinen ja kaikki pelkäävät häntä. Kehityskeskustelu..?? mikä se on?
on siellä toki muutama joiden kanssa juttelen, mutta jutustelu on small talkia sellasta normaalia.
En halua mitään sydänystäviä vaan reilujatyökavereita. Extraa tietenki olis et vois taolla puhua jutain normaalia ei kotiasioita tai politiikkaa.
Tottakai kaikki ovat yksilöitä mutta hyvät tavat pitäisi muistaa että ei esim. tuo kotiongelmiaan sinne esim "esimieheni" on yli puolet ajasta naama norsun v... kun vaimon kanssa ei mene hyvin hävettää kun asiakkaillekkin vihaisen näköinen kokoajan ja tiuskiikin niille jos huono päivä!! hän sanoi mulle jokupäivä että on tärkeää olla oma itsensä! no kaikista vaan ei ole asiakaspalveluun eikä elämään työyhteisössä mut täällä hän on suosittu koska moni muukin ihme tapaus.
Itse arvostan työkaveria joka hoitaa työnsä hyvin ja on asiallinen that's it ei paljoa luulisi vaativan. Työ on muutenkin raskasta ilman henkisesti kuristavaa ilmapiiriä.
Kukaan ei esim tervehdi kun tulen töihin paria tapausta lukuunot.vaikka mä sanon et moikka tai huomenta!!?? pikkujuttu joo mut siitä lähtee sitten päivä "mukavasti" käyntiin...
osastomme "esimies" huutaa mulle kaikkien kuullen rikkeestäni jos jotain mokaan se kun kahdenkesken antaisi palautteen.
Moni kateellinen varmaan kun palvelen asiakkita vankalla ammattitaidollani ja olen saanut vielä wanhanajan asiakaspalvelu kasvatuksen vaikka olen vasta 32v. moni on alle 30v ja asiakapalvelutaito MIKÄ SE ON? monelle työpaikka keskustelukerho jota asiakaat häiritsevät.
Kun tulee kesätyöntekijöitä yritän opastaa heitä ystävälliseti ja kannustavasti eikä kulu montaa päivää kun tulevat puhumaan mulle ongelmista muitten suhtautumisesta heihin.
Erikoista on että lähes kaikki ovat kypsiä paikkaan ja 4 vuoden aikanani on moni normaali lähtenytkin. Itsekkin haen kokoajan mutta ei toistaiseksi löytynyt haluamaani alaa.
Kohta jään kyllä kotiin tää on todella raskasta ja kotona olen usein masentunut.
Ennemmin pienemmällä rahalla ja onnellinen työtön kun henkinen raunio.
Ei riitä että tekee työt hyvin ja antaa parastaan asiakkaille vaikka raskasta usein kun tulevat purkamaan pahaa oloaan halpamyymälöihin.
Tykkään silti töistäni, mutta tämä työpiiri muistuttaa LASTENTARHAA !
" mää en leiki ton kaa kun se kaveeraa ton kaa.."
Naispomo ottaa puhutteluun tyyliin "-olen kuullut että olet ilkeä työkaveri" ja kyttää jäisesti silmiin että katse saisi hussein-vainaakin tärisemään. Kun tiedustelen ihmeissäni ketä olen loukannut (meitä n.20) ei suostu kertomaan. Tosi rakentavaa keskustelua. Sitten kelaat ketä ihme se voisi olla enkä uskalla puhua sitäkään vähää mitä ennen.
Naispomomme on erittäin epätasapainoinen ja kaikki pelkäävät häntä. Kehityskeskustelu..?? mikä se on?
on siellä toki muutama joiden kanssa juttelen, mutta jutustelu on small talkia sellasta normaalia.
En halua mitään sydänystäviä vaan reilujatyökavereita. Extraa tietenki olis et vois taolla puhua jutain normaalia ei kotiasioita tai politiikkaa.
Tottakai kaikki ovat yksilöitä mutta hyvät tavat pitäisi muistaa että ei esim. tuo kotiongelmiaan sinne esim "esimieheni" on yli puolet ajasta naama norsun v... kun vaimon kanssa ei mene hyvin hävettää kun asiakkaillekkin vihaisen näköinen kokoajan ja tiuskiikin niille jos huono päivä!! hän sanoi mulle jokupäivä että on tärkeää olla oma itsensä! no kaikista vaan ei ole asiakaspalveluun eikä elämään työyhteisössä mut täällä hän on suosittu koska moni muukin ihme tapaus.
Itse arvostan työkaveria joka hoitaa työnsä hyvin ja on asiallinen that's it ei paljoa luulisi vaativan. Työ on muutenkin raskasta ilman henkisesti kuristavaa ilmapiiriä.
Kukaan ei esim tervehdi kun tulen töihin paria tapausta lukuunot.vaikka mä sanon et moikka tai huomenta!!?? pikkujuttu joo mut siitä lähtee sitten päivä "mukavasti" käyntiin...
osastomme "esimies" huutaa mulle kaikkien kuullen rikkeestäni jos jotain mokaan se kun kahdenkesken antaisi palautteen.
Moni kateellinen varmaan kun palvelen asiakkita vankalla ammattitaidollani ja olen saanut vielä wanhanajan asiakaspalvelu kasvatuksen vaikka olen vasta 32v. moni on alle 30v ja asiakapalvelutaito MIKÄ SE ON? monelle työpaikka keskustelukerho jota asiakaat häiritsevät.
Kun tulee kesätyöntekijöitä yritän opastaa heitä ystävälliseti ja kannustavasti eikä kulu montaa päivää kun tulevat puhumaan mulle ongelmista muitten suhtautumisesta heihin.
Erikoista on että lähes kaikki ovat kypsiä paikkaan ja 4 vuoden aikanani on moni normaali lähtenytkin. Itsekkin haen kokoajan mutta ei toistaiseksi löytynyt haluamaani alaa.
Kohta jään kyllä kotiin tää on todella raskasta ja kotona olen usein masentunut.
Ennemmin pienemmällä rahalla ja onnellinen työtön kun henkinen raunio.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kertomukseksi on tavallinen kertomus nykypäivän työelämästä. Kehittelykeskustelut on yleensä moitetta, kaula punaisena sieltä pomon hapettomasta kopista tullaan pois. Kyttäyksen ja kyräilyn kulttuuri vallitsee joka työpaikassa.
Työtovereita tuskin ei voi edes pyytää kylään, kun jutut on sellaisia muutoinkin kahvipöydässä, mitä Alvar Aaltoa on viimeksi ostettu tai muuta merkittävän tyylikästä. Kukaan ei puhu mitään Matti ja Maija -meikäläisiä, jos jonkun päästää kylään haukutaan kahvikupit, matot, verhot jne..
Jos joku erehtyy sellaista puhumaan olet mahdottoman yksinkertainen ja heikko! Tässä juuri mietinkin ja katselin tuttaviani, kukaan työssä käydä varsin "uraihminen" hänen luonaan ei käy kuin lapset tai läheispiiri kylässä.
Sitten se sakki jolla käy paljon kyläileviä, niin on epäsoliaalista meininkiä tavalla tai toisella. Mihin entisajan ystävyys on kadonnut ?
Lastentarha minä sanoisin nykyisestä paikastani ja vielä sellainen jossa on hullu pomo.
Edellisessä paikassa minulla oli mukava pomo ja aivan ihanat työkaverit joiden kanssa ollaan ystäviä vieläkin. Edelleen käydään kylässä ja kaljoilla.
Mutta minusta kaikki on viimekädessä kiinni esimiehestä hän luo tunnelman taloon. Joko pelon ilmapiirin jossa kaikki kyttää toisiaan ja p..... nuolijat kukoistaa tai sitten ihan rauhan ilmapiirin jossa työtä voi tehdä ja sitä jopa arvostetaan.
Minun entisellä työpaikalla oli joka ikinen päivä aikuisten miesten hiekkalaatikkoleikit. Ne pierukilpailut. Paska haisi ja ilmapistoolit suhisivat.
Kuka pahimmat hajut levitti ilmoille sitä hauskempaa oli porukalla.
Kun minä hyvässä mielessä kehoitin lopettamaan sellaiset leikit, niin minä sain ikuiset vihat ja vittumaisen miehen maineen.
En kuulema ymmärrä huumoria. Mitä tämä oli muuta kuin tahallista työnteon häirintää?
Näin siis eräässä pohjois-savolaisessa lihanleikkaamossa.
lastentarhan leikkijät.
asiakaspalvelu on sivuseikka joka häiritsee keskinäistä keskustelua alipätevän pomon siunauksella.
pahin juorujen levittäjä (sairauslomien syyt, työntekijöiden henkilökohtainen elämä jne) on paikan johtaja. nainen. 45 v.
kiusanteko tehtävien jaolla, välien rikkomisen yritykset valheilla, mielistely silloin kun on jotakin vailla (tarve ylitöihin) mutta jousto toisinpäin ei toimi mitenkään. kesäloman ajankohta toteutuu vain suosikeilla.
Aloitin uudessa työssäni paikassa jossa on paljon väkeä työssä. Pääsin vuoroon jossa kaikki työntekijät 20-25 vuotiaita. Ajattelin, että kiva, nuorekasta porukkaa...
Nyt on kuitenkin ilmennyt, että pääsin töihin lasten hiekkalaatikkoleikkiosastolle lapselliseen porukkaan. Olen vuoden vanhempi kun vanhin "vanhasta" porukasta, mielestäni mukava, avoin ja ystävällinen. Moneen vuoteen en ole törmännyt sellaiseen kuin nyt törmäsin heti parin päivän jälkeen uudessa työpaikassani. Tytöt kerääntyvät yhteen puhumaan ja puhe katkeaa kun saavun paikalle (sama homma toisella uudella työntekijällä jonka kanssa olen ystävystynyt). Saamme osaksemme vilkuilua ja tiuskintaa. Meille ei kerrota vakiintuneista käytännöistä esimerkiksi taukojen suhteen tai kotiin lähtemisen suhteen, vaan meidät jätetään yksin tai keskenämme miettimään, josko saamme jo lähteä tauolle tai kotiin.
Jos olemme yhtäaikaa tyttöjen kanssa tauolla, tupakalle menemme eriaikaan. Alussa erehdyin muutaman kerran kysymään tyttöjä mukaan ja sain aikaiseksi vain hiljaisen hetken ja maahan luodut katseet.
Jos on "vapaa" aikaa töiden lomassa ja ehdimme kerääntymään yhteen, tytöt muodostavat ringin ja yksi kääntää selän kohti siis sulkeakseen ringin. Ja tätä tapahtuu niin, että minä tai toinen uusi tai me molemmat jäämme ringin ulkopuolelle. Tytöt myös kerääntyvät yhteen juoruamaan niin, että meidät uudet työntekijät jätetään keskenämme työpisteisiimme.
Muutaman kerran olen seurannut työpisteestäni kun "vanhat" työntekijät ovat reput selässä marssineet ulos työpaikalta, ilman että ovat kertoneet että saa lähteä. Tämä siis aivan alussa kun en tiennyt miten systeemi toimii.
Henkilö, jonka pitäisi opettaa minulle työt saattaa hävitä mitään sanomatta jonnekin jopa tunneiksi jättäen minut pähkäilemään, että mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.
Aluksi en meinannut millään uskoa kiusantekoa todelliseksi, koska en ole vastaavaan törmännyt vuosikausiin (en sitten ylä-asteajan). Nyt se on kuitenkin tarvinnut vaan uskoa, koska en ole ainoa joka asian on huomannut.
Onnekseni sain kuitenkin kaverin toisesta uudesta tytöstä ja nyt minulla on "liittolainen" joka tietää ja tuntee samat asiat työpaikassa ja niin pystymme ymmärtämään toisiamme...
Seuraavaksi meitä kahta luultavasti aletaan pitään erossa toisistamme.
En olisi uskonut että tuollainen käytös tässä vaiheessa enää vaikuttaisi itsetuntooni niin paljon kuin se on nyt vaikuttanut.
Tuntuu, että kaikki asiat mitä ääneen erehtyy sanomaan, ruoditaan tyttöjen kesken ja nauretaan seläntakana.
Uskon kuitenkin, että löydän paikkani työpaikasta... toisaalta, en välttämättä halua siellä pitkällä tähtäimellä kovin kauaa ollakaan...