Pystyisitkö hoitamaan mielisairaita / vammaisia / alkoholisteja / huumeidenkäyttäjiä ?
Millaisia ominaisuuksia /luonteenpiirteitä vaaditaan kyseisissä työtehtävissä ja löytyykö niitä sinulta?
Millaisia ominaisuuksia /luonteenpiirteitä vaaditaan kyseisissä työtehtävissä ja löytyykö niitä sinulta?
Vastaukset 21
Vanhimmat
että pystyn, mutta totuus onkin sitten toinen. Siellä työssä vaaditaan vahvahermoista ihmistä. Sellaista, joka osaa pitää potilaat potilaina ja asiakkaat asiakkaina.
Minä varmaan veisin kaikkien ihmisten ongelmat kotiin ja vatvoisin sitten niitä koko ajan ja säälisin ja surkuttelisin. Muuten ala kiinnostaa, koska kaikki mitä ihmisen pään sisällä liikkuu on mielenkiintoista, mutta en usko, että herkät ihmiset pärjäävät ko. alalla.
Olen työskennellytkin mainitsemiesi ihmisryhmien parissa. Ominaisuuksista tärkeimpänä pidän sitä, että työntekijä, oli hän hoitaja, psykologi tai sosiaalityöntekijä, kokee työnsä ihan oikeasti tärkeäksi ja arvokkaaksi, sillä rahallista arvostusta ko. työstä on turha odottaa ja asiakkailtakaan saa harvemmin kiitosta, yleensä vain v...ttuilua. Lisäksi tarvitaan sitä, että oma nuppi on kunnossa ja kykyä nähdä ihminen ongelmien takana. Pitää myös osata ottaa työasiat työasioina eikä raahata ongelmia mukanaan kotiin. Jos potilaiden ongelmat kovasti ahdistavat ja masentavat, niin sitten on varmaan väärällä alalla.
ihmiselle nuo työt eivät sopisi? Voiko tuossa työssä olla alalle soveltumattomia eli karsiutuuko sopimattomat valintatilanteessa pois? Tai siis.. onko kaikilla edes alan koulutusta?
...jolla on omiakin ongelmia. Silloin työssä palaa helposti loppuun. Valintakokeissa yritetään tietenkin karsia mahdottomat tapaukset, mutta voihan myös terveyden ammattilainen itse sairastua myöhemmin masennukseen tai työuupumukseen siinä kuin kuka tahansa ihminen.
Ja pystyisin vastakin. Ihan samoja ominaisuuksia tarvitaan kuin monessa muussakin työssä.
Kykyä sitoutua pitkäjänteisesti siihen mitä tekee (ei tarkoita sitoutumista emootioiden tasolla), kykyä kohdata yksilöllisyyttä ja siinä sivussa oma itsensä kaikessa raadollisuudessaan, kykyä olla läsnä myös hiljaisella tavalla, vastuuntuntoa, huumorintajua ja oikeudenmukaista ajattelua.
Kykyä olla itse taka-alalla ja asettaa toinen ihminen keskiöön, taitoa olla tarpeen vaatiessa se, joka ottaa ohjat käsiinsä, mutta osata myös luopua asiantuntijan roolista ja olla ihmisen kanssa ns. samalla viivalla.
Ei niin kovin vaikeata. Ja lisäksi antoisaa.
Jos se olisi helppoa, parisuhteissakaan ei olisi ongelmia. Vai kuinka moni voi sanoa oikeasti osaavansa sitoutua parisuhteeseen pitkäjänteisesti, omaavansa kykyä kohdata kumppani yksilönä aina myös riidoissa ja vastamäessä ja olla läsnä ja tukena aina tarvittaessa? Kuinka moni osaa asettaa itsensä taka-alalle silloin kun se olisi järkevää, eikä yritä sanoa viimeistä sanaa? Kuinka moni osaa kriisin aikana ottaa järkevästi ohjat käsiinsä?
Kyllähän tuon tyyppisiä lupauksia aviovalassakin kovasti vannotaan, mutta kuinka herkästi ne päätökset tosipaikan tullen petetäänkään? Syynä siihen ei ole ilkeys, vaan se että elämässä on vaan ihan pirun vaikeaa toimia aina oikein.
että elämässä olisi helppoa toimia "aina oikein". Ei kai se olisi tarkoituksenmukaistakaan.
Täysin eri asia on suhteuttaa noita ihanteita/toimintatapoja parisuhteeseen kuin ajatella asiaa ammatillisesta näkökulmasta. Parisuhteessa kun on mukana omat tunteet aivan toisella tavalla ja itse kaiken kaikkiaan haavoittuvaisempi, kävelee ikäänkuin paljon heikommalla jäällä ja henkilökohtaiset riskit ovat suurempia.
Mulla on ollu sellanen käsitys itsestäni nuoruudesta lähtien, et musta ei ole ees sairaanhoitajaksi, koska en jaksaisi olla vaadittavan mukava ja empaattinen koko ajan. Mun tyyli on enemmänki se, että jos antaisin jotain hoitoa potilaalle, niin mä varmaan kuvailisin että "Tehdään sellainen toimenpide että tää härpäke X viedään kohtaan Y, ja sit tapahtuu Z. Hetken aikaa voi olla turvotusta, mutta sen jälkeen te paranette, jos hoito on tehonnut odotetulla tavalla". Ihan liian kylmän tekninen ihminen :)
Voisin kuvitella, et mun olis vaikee oikeesti ymmärtää alkoholistin, vammaisen tai päihderiippuvaisen ihmisen tunteita tai elämää. Et sanoisin varmaan aina ne väärät sanat ja kliseet, jotka ei sit auta mitän. Noista ehkä alkoholistit olis sellasia, joiden kans ehkä pystyisin työskennellä parhaiten...mielenterveysongelmaiset ja vammaiset voisi herättää liikaa tunteita, ja pelkäis niitten kans, et tekee jotain väärin mikä olis niille vahingollista (ne ei pysty ilmaseen itseensä ehkä aina näillä meidän terveiden ihmisten tavoilla).
kyllä vammaiset ja mielenterveysasiakkaat pystyvät ilmaisemaan itseään ihan samalla tavalla kuin me ns. terveet ihmiset
Sori, mun omaa tietämättömyyttä.
Mut toisaalta oon sen verran bimbo, et jos joku ei tuu sanomaan et "Mulla on nälkä", niin varmaan vaan hämmästelisin et miks tuo toinen on noin levoton. Esim. joku mykkä kaulasta alaspäin halvaantunut ihminen. Tajuisin varmaan jossain vaihees kyl kysyy et söisitsä jotain.
että ihminen pystyy melkein mihin vaan, se on eri asia viittiikö, minä en taitaisi viitsiä.
Eli vastaus on ei sovi mulle.
pystyn ja hoidankin...lisäksi mummoja ja pappoja, sairaita ja lapsia.....
ainoa kohderyhmä jota en ole hoitanut, on huumeidenkäyttäjät, mutta uskoisin pystyväni myös heitä hoitamaan, saadessani siihen vaadittavan pätevyyden..
luonteen lujuutta ja mielen herkkyyttä, noin tiivistettynä
Eipä kyllä liippaa omaa alaani lähimainkaan eikä ole kiinnostustakaan siihen suuntaan mutta ex- tyttöystävä työskenteli alkoholistien ja huumeidenkäyttäjien parissa ja viihtyi hyvin työssään. Sanoi aina ettei voisi kuvitellakaan työskentelevänsä "normaalissa" sairaalassa. Minkälainen hän sitten oli luonteeltaan: erittäin huumorintajuinen, iloinen, huolehtiva, "äidillinen", ei ollut pitkävihainen vaan asiat piti selvittää siltä istumalta. Ja työasiat jäi työpaikalle. Olisko tossa jotain ominaisuuksia.
missään tapauksessa löydy noita ominaisuuksia...varsinkaan noilla liksoilla mitä siellä maksetaan.
lasten psykiatrisella töissä ja voisin tehdä sitä työtä tulevaisuudessakin hetken aikaa mutta pidemmän päälle uskon sen syövän sisältä ihmistä koska lapsen sairastumista on raskas seurata varsinkin kun tulevaisuus näyttää usein melko synkältä.
Rauhallisuutta, empatiakykyä tiettyä jämäkkyyttä. Löytyy minulta näitä luonteenpiirteitä.
Järkyttävien naapurien jäljiltä kestän mitä vain!!! Jopa kidutusta!
"Pystyisitkö hoitamaan mielisairaita / vammaisia / alkoholisteja / huumeidenkäyttäjiä ?"
Uskon että pystyn tai ainakin toivoisin pystyväni.
"Millaisia ominaisuuksia /luonteenpiirteitä vaaditaan kyseisissä työtehtävissä ja löytyykö niitä sinulta?"
Ymmärrystä ja herkkyyttä yleisesti elämää ja ihmisiä kohtaan, toisen asemaan aidosti asettumista. Toisaalta vahvuutta nähdä asiat myös siten objektiivisesti, että jaksaa myös itse ylläpitää omaa hyvinvointiaan, jotta pystyisi tekemään näiden ihmisten parissa työtä.
kaksi vuotta kykenen tekemään mitä tahansa duunia. Sen jälkeen hitsaa, jos työ on mielestäni epämiellyttävää.
Hoitoalalla vaaditaan malttia, suhteellisuudentajua ja kykyä olla oksentamatta, kun paskoja joutuu pesemään nurkista.
.. puolesta olisin.:) Olen kohtuullisen onneton tuomitsemaan ihmisiä heikoiksi heidän elämäntapahtumiensa vuoksi.
Ei välttis oma hommani kuitenkaan tuo. On liikaa tekemistä ollu omassakin elämässäni, sinänsä viittaamatta mainitsemiisi inhimillisiin ongelmiin. Luulen, että olen liian teoreettinen mainitsemaasi duuniin, vaikka empatiaa olisi kyllä riittävästi.
Ehkä muilla tavoin kuin käytännön duunilla perehdynkin noihin ongelmiin tulevaisuudessa, kuka tietää.
ainakin kehitysvammaisten eli erityislasten ja nuorten
kanssa pärjäisin..ja olen pärjännyt jo 18 v.
kokemus saattohoidosta oli jo niin rankka
jot, omalta kohdalta ei kiitos..jos ei ole pakko..
huume ja alkoholistit ,vois olla että pärjäisin..
ehkä...
kyllä se luonteenlujuutta ja avaraa katsomusta maailman erilaisuuteen vaatii...
nostan edelleen hattua niille jotka sitä täysipäiväisesti ja valittamatta jaksavat tehdä..
kokeillu joskus kauan sitten (työharjoittelussa) eikä ollu mun juttu...
nostan hattua (jos olis) niille jotka jaksavat/viitsivät!