Eilen se sitten tapahtui - ero. Se oli molempien päätös, vaikkakin hiukan enemmän Hänen. Molemmilla on juuri nyt vaikea elämäntilanne, eikä voimia seurustelusuhteeseen. Erosimme ystävinä, koska kummallakaan ei ollut toisesta mitään pahaa sanottavaa. Eroon ei siis sisälly kolmansia osapuolia, väkivaltaa, valehtelua, tms. Sovimme, että voimme viestitellä toisillemme ja kysyä kuulumisia, käydä joskus kahvilla tai syömässä, tms.
Välitän Hänestä todella paljon, ja Hän on tilanteessa, jossa hänellä ei välttämättä aina ole kuulijaa, joten haluaisin auttaa häntä. Silti, miten voin olla Hänen ystävänsä, kun sydämeen sattuu näin lujaa? Eilisilta ja tämä päivä on mennyt itkiessä, töissä täytyy välillä pujahtaa vessaan itkemään, autossa alan itkeä, tätä kirjoittaessani itken. Kuinka pääsen tästä eteenpäin, että voin olla hänelle ystävä? Nyt en halua pitää yhteyttä, kun sattuu liian lujaa. Ja entä sitten, kun hän joskus löytää uuden? Miten pystyn silloin olemaan ystävä?
"For all sad words of tongue and pen, the saddest are these, 'It might have been.' "
John Greenleaf Whittier
Välitän Hänestä todella paljon, ja Hän on tilanteessa, jossa hänellä ei välttämättä aina ole kuulijaa, joten haluaisin auttaa häntä. Silti, miten voin olla Hänen ystävänsä, kun sydämeen sattuu näin lujaa? Eilisilta ja tämä päivä on mennyt itkiessä, töissä täytyy välillä pujahtaa vessaan itkemään, autossa alan itkeä, tätä kirjoittaessani itken. Kuinka pääsen tästä eteenpäin, että voin olla hänelle ystävä? Nyt en halua pitää yhteyttä, kun sattuu liian lujaa. Ja entä sitten, kun hän joskus löytää uuden? Miten pystyn silloin olemaan ystävä?
"For all sad words of tongue and pen, the saddest are these, 'It might have been.' "
John Greenleaf Whittier
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja ehkä on parempi ettei luvata, suunnitella mitään ystävyyttä. Tavallaan tuo eroaminen ja ystävinä pysyminen - se on jonkinlaista lohdutusta. Molemmat tietää ettei siitä tule mitään. Usein käy vain niin, että toisella vielä tunteita ja mahdollinen yritys ystävyyteen, yhteydenpitoon tms satuttaa lisää ja tekee onnettomaksi. Sillä vain pitkitetään irtiottoa.
Ehkä myöhemmin voi olla ystävä, sitten kun on päässyt täydellisesti eroon toisesta ja jatkanut elämää. Mutta harvinaista sekin on.
Aika parantaa - niin se vain on. Kliseeltä tuntuu, mutta toimii, vie vain aikaa...ja siinä paranemisvaiheessa itkua, mustasukkaisuutta, pettymystä, toivoa ( joskus turhaakin) ym ym.
Helppoa toisen on näin sanoa. Tiedän kokemuksesta.
Rankkaa, raastavaa ja todella vaikeeta on irtiotto.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää. Varmasti tulet kohtaamaan vielä uuden rakkauden.
Mutta jos toisesta on välittänyt, ja toista rakastanut, miksi pitäisi sen jälkeen olla kuin ei tuntisikaan?
Itse kärsin siitä, etten tiedä onko "ystäväni" josta välitin ilmeisesti liikaakin, edes elossa.
En tahtoisi viimeisen tiedon hänestä olevan kuolinilmoitus lehdessä...
mikä elämäntilanne on niin vaikea, ettei ole voimia seurustelusuhteeseen. Kuulostaa tekosyyltä. Rakkaushan on toisen tukemista täysillä, välittämistä ja kaikkensa antamista rakastamansa ihmisen puolesta.
Olen kokenut itse vastaavaa, siksi kohtalosi kiinnostaa erityisesti.
koska joku voi tunnistaa. Riittänee, kun sanon, että hänellä on todella paskamainen tilanne töissä, eikä "ulospääsyä" tilanteesta, ainakaan tällä hetkellä. Minulla taas on vaikeasti sairas lapsi, jonka tulevaisuuden "pärjäämisestä" ei ole tietoa.
Ero tilanteessa tuntuu aluksi hyvältä, kun luvataan olla ystäviä. Mutta todellisuudessa se vain pitkittää eroa, ja saa toisen roikkumaan tilanteessa. Kunnon kiroilu itsekseen, adrenaliinin esille nostatus, vihantunteet ovat liikkeellepaneva voima eteenpäin elämässä. Kerran sorruin ja lupasin olla jatkossa ystävä, niinpä sain toimia maksuttomana terapeuttina vuosia. Aina kun äijä otti kaljaa, tai juhlapyhät nosti mieleen yksinäisyyden minulle soitettiin ja kerrottiin huolet. Kiitos ei puhelin suhdetta, pane kerralla poikki, se kannattaa. Itke ja huuda, sitten tulee rauha ja hiljaisuus ja voit rakentaa uutta jos niin haluat.