Tulipa mieleeni sellainen vinkki vibratallaisista kitaroista haaveileville, että yksi rakenne on ennen sellaisen hankkimista aina tarkistettava, muuten tulee kampea käyteltäessä vire-yms. ongelmia ja paljon.
Eli tarkista, että kieli satulan ylittäessään jatkaa mahdollisimman kohtisuoraan kohti viritintappia. Mitä enemmän kielen linja muuttuu, sen vaikeampi kitaraa on saada pitämään virettä. Tän ominaisuuden pystyy tsekkaamaan samalla, kun vilkaisee kaulan suoruuden eli katsomalla kielilinjaa tallasta satulaan päin hieman "kielien yläpuolelta kaulaa pitkin" (kaula suoruus tsekataan luonnollisesti lisäksi myös satulasta tallaa kohti, niin näkyy ne valitettavan yleiset ekan ja tokan nauhavälinkin kuopat)
Tää (kuten myös toi ekan ja tokan nauhavälin mutka; johtuu kaularaudan väärästä sijainnista) on keskeinen ongelma etenkin halvemmissa kitaroissa ja etenkin halvoissa stratokopioissa, joissa työn jälki on niin huonoa, että kielet tekevät useammankin asteen harituksen matkalla satulalta viritintapille. Siinä ne kielet sitten jumittaa joka kammen painalluksella ja nostolla.
Eikä tätä vikaa pysty korjaamaan muuten, kuin virittimien paikkaa muuttamalla, jos silläkään
Eli tarkista, että kieli satulan ylittäessään jatkaa mahdollisimman kohtisuoraan kohti viritintappia. Mitä enemmän kielen linja muuttuu, sen vaikeampi kitaraa on saada pitämään virettä. Tän ominaisuuden pystyy tsekkaamaan samalla, kun vilkaisee kaulan suoruuden eli katsomalla kielilinjaa tallasta satulaan päin hieman "kielien yläpuolelta kaulaa pitkin" (kaula suoruus tsekataan luonnollisesti lisäksi myös satulasta tallaa kohti, niin näkyy ne valitettavan yleiset ekan ja tokan nauhavälinkin kuopat)
Tää (kuten myös toi ekan ja tokan nauhavälin mutka; johtuu kaularaudan väärästä sijainnista) on keskeinen ongelma etenkin halvemmissa kitaroissa ja etenkin halvoissa stratokopioissa, joissa työn jälki on niin huonoa, että kielet tekevät useammankin asteen harituksen matkalla satulalta viritintapille. Siinä ne kielet sitten jumittaa joka kammen painalluksella ja nostolla.
Eikä tätä vikaa pysty korjaamaan muuten, kuin virittimien paikkaa muuttamalla, jos silläkään
Vastaukset 16
Vanhimmat
Siis tuleeko ekan ja tokan nauhan kohdalle jokin äkkimutka, jos kaularauta on huonosti?
Mites se sitten kuuluis olla?
Toi kielten linjaus onkin tärkeä juttu, mutta lukkovibroissahan se ei vaikuta?
Jos kaularauta on niinpäin, että se säädetään kaulan yläpäästä (eli ei siis virittmien puolelta), niin silloin kaularauta ei ole koko otelaudan matkalta, vaan loppuu noin kolmisen senttiä ennen satulaa. Ja jos puu on kosteaa / muuten heikkolaatuista, se pyrkii elämään ja tuo eläminen tapahtuu sitten sieltä ekan / tokan nauhavälin kohdalta, koska rauta estää elämisen muualta.
Tätä mahdollista elämistä on vaikea havaita, kun kieliä katsoo tallan suunnasta. Satulansuunnasta katsoen sen näkee sen sijaan helposti. Käytännössä se oireilee lähinnä siinä, että E ja Am eivät soi avosointuina rämisemättä kuten eivät yksittäiset säveletkään, vaan kieli rämistää tokalta tai kolmannelta nauhalta.
Vikaa voi yrittää pois kuumailmapuhaltimen avulla kaulaa taivuttamalla tai hiomalla rämisevää nauhaa alemmaks. Eivät ole kumpikaan houkuttelevia vaihtoehtoja.
Lukkovibroissa kielten linjaus ei merkitse käytännössä mitään
Ja hyvin selitetty. Kiitoksia.
onko se sellainen ei-kelluva tai ei-floikka? Vai sellainen systeemi missä on kielilukot satulassa kun niiden kanssahan ei oo väliä, miten kielet linjautuu satulan jälkeen?
Floikan nerokkuushan on just siinä että ne kielet lukitaan ja vire pysyy paremmin.
mun mielestä se on just toisin päin. Eli puu kuivuessaan kutistuu siltä kohtaa missä kaularauta on. Ja kaularaudan ura pienenee just sen verran että rauta alkaa painaa otelautaa kaarelle.
noin provoksi. Hetken jo mietin puun sisintä olemusta ennenkuin tajusin että oletkin näitä hassuja ihmisiä.
Ei kaikissa Floyd Roseissa mitä olen nähnyt, ole kielilukkoja ollut. Onko niistä puuttunut jotain olennaista, vai onko lukkovibra sittenkin jotain muuta kuin Floydi? Tästä syystä luulin että Floyd Rose tarkoittaa pelkkää tallakonstruktiota eikä tallaa lukkoja. Kyllähän ne kielilukot voi pistää jälkikäteen vaikka alasimeen kiinnihitsattuun kitaraan.
Kyllä se puu kutistuu ihan joka kohdasta yhtä paljon kuivuessaan, oli sillä kohtaa rautaa tai ei. Eikä se nyt mitenkään millitolkulla kutistu, joten tuo teoriasi ei kyllä pidä kutiaan yhtään
Eikä se kaularauta siellä niin tiukassa kolosessa ole, että se kaulaa vetää kaarelle mihinkään suuntaan. Vaikka usein näin kuvitellaan, niin kaularaudan toimintaperiaate ei ole väännellä kaulaa mihinkään suuntaan vaan vastustaa kielten aiheuttamaa vetoa sopivassa suhteessa.
Jonkun pikkunikkarin maailma saattaa nyt romahtaa, mutta ns. kahteen suuntaan säätävät kaularaudat ovat vähän sellaista huuhaahöpsismiä, jolla rahastetaan herkkäuskoisia (vertaa Seiska tai Ostos-TV). Jos se kaula elää (eli kaulaan valittu puu on märkää tai huonolaatuista), ei sitä mitkään raudat pitele tai vääntymiä korjaile. Kaulan tosin saa rikki niitten kaksisuuntaisten rautojen kanssa.
Summa summarum: hyvät puut kunnollinen kuivaus= ei ongelmia
Itse olen aina kiertänyt floikalliset kitarat mahdollisimman kaukaa, enkä ole lukotonta ratkaisua nähnyt kuvissakaan. Voin hyvinkin olla väärässä.
Alunperin siis tarkoitin satulan puolelle tulevia kielilukituksia. Eikös kaikissa floikissa sentään semmoiset ole?
http://www.floydrose.com/main.html
mutten minä ainakaan ole yhtään 2-toimista kaularautaa hankkinut sen takia että sillä estetään puun eläminen. Sillä voi säätää kaulan kaarevuutta kahteen suuntaan ja That´s it !
Mä en nää 1-toimista kaularautaa mitenkään paremmaksi vaihtoehdoksi soittajan kannalta.
jos puu on heikkolaatuista ja kosteaa ei sillä raudalla estetä kuivumisesta aiheutuvaa puun kutistumista missään kohtaa kaulaa.
Mä en usko että semmonen voi toimia!
Ei oo provo, mä vaan olen noita pitkään miettinyt.
Pointti oli just se, että kaulaa ei periaatteessa tarvi säätää mihinkään, jos se on hyvin tehty.
Kun kaula tehdään, niin ensin se rauta laitetaan paikoilleen ja kiristetään. Sen jälkeen otelauta hiotaan "suoraksi" ja nauhoitetaan.
Ennen kuin kielet laitetaan, niin rautaa löysätään ihan vähän, jolloin kielet vetävät kaulaa hieman kourulleen, niin kuin pitääkin. Jos kaula menee liikaa kourulle, kieliä löysätään ja rautaa kiristetään ennen kielien kiristämistä(jolloin siis kielet eivät pysty vetämään sitä kaulaa liikaa kourulle).
Toisin sanoen kieliä löysättäessä puun oma jännite vetää kaulan suoraksi (ei esim. kaksitoiminen rauta) ja kielet vetävät kaulaa kourulle (ei siis esim. kaksitoiminen kaularauta).