Heissan kaikille!
Mulla on nyt 2 erittäin varteenotettavaa perhettä tuolla saksanmaalla (molemmat saksankielisiä), jotka haluis mut sinne. Valinnan vaikeus on suuri, sillä toinen kaupunki on noin hesan kokoinen (oon ite helsingistä), ja perheessä aurinkoinen 6-v tyttö, joka menee kouluuun. Ongelma, että he asuvat aivan keskustassa, eli pelkään kivikyläahdistusta.=D Siellä on paljon muitakin aupaireja, joten kavereita varmasti löytyy, ja kaupunkityttönä viihtyisin varmasti.
MUTTA. HALUAN tutustua ennen kaikkea SAKSALAISIIN nuoriin, koska kuitenkin ulkomaille lähden ja haluan kieltä oppia.
Toinen perhe olisi 50 000 asukkaan pikkukaupungissa, jossa varmasti olisi helpompi tutustua ihmisiin. (äidillä on myös mun ikäinen sisko, joten tutustuisin sen kautta nuoriin) Ajatus pienestä kaupungista viehättää myös siksi, etten ole koskaan sellaisessa asunut.
MUTTA. heidän lapsi on 2-vuotias. MITÄ 2-vuotiaan kanssa voi tehdä?? 6-vuotiaalle voi sentään jutella/auttaa läksyissä ym.. Pelkään, että tyyliin "rikon" sen pikkusen.. Se osaa toki jo puhua, muttei varmaan kovin selvästi eikä mitään liian järkevää.=D
ONKO KELLÄÄN KOKEMUSTA 2-VUOTIAISTA hoidettavista?? Miten onnistuu, onko rankkaa? (eikai niillä enää VAIPPOJA ole???))
toivottavasti joku vois vastata mahd pian.. pitäisi perhe valita...
Mulla on nyt 2 erittäin varteenotettavaa perhettä tuolla saksanmaalla (molemmat saksankielisiä), jotka haluis mut sinne. Valinnan vaikeus on suuri, sillä toinen kaupunki on noin hesan kokoinen (oon ite helsingistä), ja perheessä aurinkoinen 6-v tyttö, joka menee kouluuun. Ongelma, että he asuvat aivan keskustassa, eli pelkään kivikyläahdistusta.=D Siellä on paljon muitakin aupaireja, joten kavereita varmasti löytyy, ja kaupunkityttönä viihtyisin varmasti.
MUTTA. HALUAN tutustua ennen kaikkea SAKSALAISIIN nuoriin, koska kuitenkin ulkomaille lähden ja haluan kieltä oppia.
Toinen perhe olisi 50 000 asukkaan pikkukaupungissa, jossa varmasti olisi helpompi tutustua ihmisiin. (äidillä on myös mun ikäinen sisko, joten tutustuisin sen kautta nuoriin) Ajatus pienestä kaupungista viehättää myös siksi, etten ole koskaan sellaisessa asunut.
MUTTA. heidän lapsi on 2-vuotias. MITÄ 2-vuotiaan kanssa voi tehdä?? 6-vuotiaalle voi sentään jutella/auttaa läksyissä ym.. Pelkään, että tyyliin "rikon" sen pikkusen.. Se osaa toki jo puhua, muttei varmaan kovin selvästi eikä mitään liian järkevää.=D
ONKO KELLÄÄN KOKEMUSTA 2-VUOTIAISTA hoidettavista?? Miten onnistuu, onko rankkaa? (eikai niillä enää VAIPPOJA ole???))
toivottavasti joku vois vastata mahd pian.. pitäisi perhe valita...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen vahtinut erästä 2-vuotiasta poikaa ja hänen kanssaan lastenhoitaminen ei ole tuntunut edes työltä - ihana lapsi. :)
2-vuotiailla on vielä vaipat, ainakin lähes kaikilla jos en nyt ihan väärässä ole.
Noin pienet ei vielä jaksa mitään kovin isoja leikkejä ja harvoin jaksavat edes istua sylissä kirjaa luettaessa. Samaan leikkiin kyllästyvät nopeasti.
Itse leikin tuon 2-vuotiaan kanssa oikeastaan samoja leikkejä kuin vanhempien kanssa mutta vaan tosi paljon yksinkertaistettuna. (Eli nukkeleikeissä ei todellakaan tarvitse mitään juonia keksiä.) Minusta tuo 2-vuotias on paljon helpompi hoidettava kuin 4- tai 5-vuotiaat, koska tuollaisten vanhempien kanssa täytyy koko ajan olla tekemässä jotain. 2-vuotias innostuu ihan pienistäkin jutuista. Tuon oman hoidokkini lempileikki esimerkiksi on kivien heitteleminen lätäköihin. :D
2-vuotiaat ei ole enään niin vauvoja, eli kyllä niiden kanssa pärjää. :) Osaavat jo kävellä ja puhuakin jollain tavalla (siis ihan ymmärrettävästi vaikka kaikesta ei saakaan selvää).
Jos perhe muuten vaikuttaa paremmalta niin älä pelästy 2-vuotiasta - jos sinulla on vähänkään lapsista kokemusta niin hyvin pärjäät. ^^
No molemmat perheet vaikuttavat vielä todella mukavilta (enkä osaa tehdä eroa paitsi lapsen iän mukaan), nyt yritän lähinnä sitten päättää paikan mukaan.=p toisaalta suurkaupunki olisi kiva, mutta pieni paikkkakunta idyllinen.. ja suurkaupungeissa voi olla vaikeeta tutustua paikallisiin...
En oo muuten ikinä vaihtanu vaippoja.=p
no mulla oli tullessa toi vanhempi 2.5-vuotias, nuorempi on nyt muutamaa kuukautta vaille kaksi.. (olen 17kuukautta itse ollut aupairina siis, kuukausi jäljellä.) heillä on myös 7-vuotias isoveli, mutta minä olen viihtynyt aina parhaiten noiden ihan pienten kanssa. enemmänhän niissä on tietenkin vahdittavaa, mutta toisaalta ne on helpommin "käskettävissä" jne. nuo pienet rakastaa hiekkaleikkeijä, keinumista, yleistä juoksemista, piirtämistä yms, joten ei tekemisen keksiminenkään vaikeaa ole!
(ja kyllä, kaksivuotiailla on usein vielä vaipat. ei nyt niitä kannattaisi pelätä.)
Tuo on mun kotikaupungissa ihan turha luulo, että täällä tutustuisi helpommin ihmisiin, kuin suurkaupungissa. Ainakin minä olen ne kaverini suurkaupungissa hankkinut, koska oma kotini on sellaisessa paikassa, että porukka on hyvinkin sisäänpäinkääntyneitä. Oma perheenikään ei oikein ole tutustunut täällä edes naapureihin, joten suomalaisen aupparinkin on vaikeaa saada pysyviä kontakteja. ;) Talo rakennettiin siis tänne vuosi sitten.
Mutta asiaan, mulla on kaksi wee tyttö (ja 5 w poika). Tyttö täyttää kyllä kohta 3. Mulla siinä mielessä poikkeuksellinen tapaus, että tyttö puhui jo kaks vuotta täytettyään todella hyvin. Alukuaikoina luimme paljon kirjoja, kävimme kävelyllä, leikkipuistossa ym. Ja ton ikäsethän nukkuvat päiväunet, joten saa itse sitten hengähtää. Tässä nyt vaan yksipuolinen vastaus juuri tuohon kaks w -kysymykseen. =)
Sanoit, että ei ole helpompi tutustua ihmisiin, vaikka pieni paikkakunta. Outoa, olen aina luullut että niin juuri olisi.=p kuinka pienessä kaupungissa sitten olet? onko ne "suurkaupungin" kaverisi muita au-paireja vai paikallisia?
Sanoinkin, että riippuu paikasta. Eli ei kannata tuudittautua tuohon luuloon, että se pienellä paikalla olisi helpompaa. Mun kotikaupunki on semmonen toooosi pieni 13 000 asukkaan kasautuma tässä monen ison kaupungin keskellä.
Mun kavereissa on niin muita auppareita kuin paikallisiakin. Miljoonan asukkaan kaupungin luen kyllä jo suurkaupungiksi, enkä "suurkaupungiksi". Ei mua ole se siis haitannut, että mulla ei ihan naapurissa ole kavereita, koska usein käyn sitten autolla muualla. =)
2v ovat herttasia ku mikä, mutta jos et oo kärsivällistä tyyppiä niin... on meinaan tuo uhmaikä siinä kahden korvilla, joten sun tarttee kestää kunnon raivokohtaukset sillon tällön raivostumatta ite :) Mutta sit toki halitaan heti perään.
Mahtava tunne kun voi vaikuttaa niin paljon, 2v imevät oppia itseensä ku pesusienet. Tapaturma-alttiitakin toki, kun tutkivat innoissaan ympäristöä. Antoisaa kaikin puolin kyllä.
Ei kaksivuotiaita tarvitse pelata. Oikein hurmaava ika, mutta joskus voi kayda aika pitkaksi kun varsinaisesti ei tyypista juttukaveriksi ole:-)
Normaalijarjella ja rutiinipaivaohjelmalla parjaa. Ja kaksivuotiaat on jo sen kokoisia, ettei niita ihan heti edes riko ;-)
Itse tekisin paatoksen sen perustella kumman perheen vanhempien kanssa tulen paremmin juttuun.
Mulla oli aikoinani vahdittavana kaksi-vuotias poika (ja sen kolme vanhempaa siskoa, jotka onneks oli päivät koulussa) ja täytyy sanoa että se oli aivan ihana :) kaks vuotiallee voi vielä kertoa ja opettaa asioita. Omaa tahtoa niiltä löytyy jo jonkin verran mutta neli-viis vuotias olis ehkä pahin :P
vaipat oli, päiväunet oli, aamupala tuttipullosta :P ja rattaat joilla kulkea kaupungissa... vaippoja oppii vaihtamaan helposti. ja usein siitä saa kivan leikin / hetken kun se kaksi wee osaa jo vähän itsekkin auttaa :) ja kuten edellinenkin mainitsi päiväunien aikaan saa itse hengähtää. se oli usein ainoa päivän hetki jolloin olin ihan yksin koko talossa. oli aikaa lukea mailit ja valmistella rauhassa lounasta tytöille.
Mun kaks vuotias opetteli juuri puhumaan ja meillä oli kisa kumpi oppii ennemmin puhumaan kunnolla italiaa. mä taisin olla hieman edellä silloin kuin lähdin pois. sanavarastoon jäi paljon sanoja jotka liittyy vauvoihin / pienten lasten hoitoon. Ne on sellasia sanoja joita ei ehkä muuten oppis mutta päivittäi käytettynä ne jäi mieleen..
antoisaa auppari aikaa... riippumatta siitä miten perheesi valitset / olet valinnut :)