Mihin oikeastaan

perustuu " sen oikean" löytäminen? Joskus on tullut mietíttyä millainen se ihan oikeasti on "se" oikea. Vaikka olisit ,eläisit, asuisit ,koko hela hoito elämäsi rakkauden kanssa, ja se toinen olisi kaikin puolin itseä tyydyttävä ihminen vierelle, niin mistä sinä tiedät sen olevan se oikea? Senkö ihan(muka) oikeasti tuntee? Höpön höpön sanon minä ainakin siihen asti kun itse saavutan sen kuuluisan tunteen.

Ja voisin vaikka vannoa, että tuskin tulen sitä tuntemaan, perusteltuna ihan.Ennen nykyistä suhdettani seurustelin melkein kahdeksan vuotta ja voi luoja olin kyllä ihan varmasti myös onnellinen ,kunnes en enää ollut jne...Typical story, mies pettää jne...

Vuosi erosta löysin ihmisen , jolle sanoin elämäni ensimmäisen kerran että rakastan(nainen miestä), en ollut koskaan tuntenut edellisessä suhteessani että rakastaisin ,vaikka välittäminen kovaa olikin ja toinen kyllä ihan varmasti rakasti minua. Voisiko siis nyt sitten sanoa, että tämä "uusi" ihminen on se oikea, kun tunnen rakkautta, tuon edellä mainitun kokemani jälkeen?

Mä luulen vain että ihmiset nykypäivänä on monesti(ei tod.aina) rakastuneet rakastuneena olemiseen, ja siihen tunteeseen... Voisiko olla näin?
3678
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

on osittain myytti, joka pohjautuu pitkälle myös siihen, että kun kumppanin kanssa elämä arkistuu, niin siinä tilanteessa voi alkaa näkemään elämänsä parempana jonkun muun kanssa, jonka kanssa tuo ja tuo asia olisi paremmin. Tästä varmasti johtuu, että ajatuksena "sen oikean" kanssa ei olisi sitä ja tätä säätöä elämässä, jota nyt on.

"Se oikea" on loppujen lopuksi vähän itsekäs ajatus ja siinä peilataan kumppanin kaikkia ominaisuuksia siihen, miten ne minulle sopii ja miten ne minua palvelee.

Kyllä se oikea on ihminen, jota rakastaa ja jonka kanssa haluaa elää. Se itsesään ei vielä riitä rakentamaan koko suhdetta, vaan sitä täytyy myös itse panostaa suhteeseen ja ennen kaikkea olla sille kumppanille itse SE OIKEA samoin kuin hän haluaa itselleni olla se oikea.

Helposti voidaan luulla, että "se oikea" on se, johon tulisesti rakastuu, mutta kyllä elämässä on erittäin moni saanut huomata, että ei se oikeen niinkään ole, vaikka alussa siltä tuntuukin.

Sitten on tietenkin nämä tyypilliset tarinat, jossa suhteeseen astuu väkivalta, pettäminen tai jotakin muuta, joka ei kuulu terveeseen suhteeseen. Näissä suhteissa voi kyllä todeta, että tuo en ainakaan halua olla se oikea, sillä ei hänkään halua olla minulle se oikea.

Äänestä

Se oikea on semmonen joka ei tunnu väärältä.

Mun mielestä on typerää odottaa jotain ihmeellistä valopylvästä taivaasta, mutta tietty ihastumisen tunne pitää alussa olla.

Jos suhde pelittää molempia osapuolia tyydyttävästi ja seksikin toimii,
kun tunnet että rentoudut toisen lähellä, ei tarvitse olla mitään enempää kun on,
Kun ajatukset ja arvot kohtaavat,
kun on yhteiset päämäärät..
Silloin kaikki on kunnossa ja pitää vaan päättää että tuo on mulle Se Oikea.

Täällä maailmassa mennään liikaa hetken mielijohteiden perässä ja metsästetään sitä hetkellistä ihastumisen tunnetta.

Äänestä

siitä että on hyvä olla tässä ja nyt, tämän kanssa, tunne on molemminpuolinen, ei "oikea" ole kuitenkaan sama kuin "täydellinen" ihminen.
Mut "oot paras mulle" niinkuin laulussakin sanotaan ;)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


..... kirjoitti:

perustuu " sen oikean" löytäminen? Joskus on tullut mietíttyä millainen se ihan oikeasti on "se" oikea. Vaikka olisit ,eläisit, asuisit ,koko hela hoito elämäsi rakkauden kanssa, ja se toinen olisi kaikin puolin itseä tyydyttävä ihminen vierelle, niin mistä sinä tiedät sen olevan se oikea? Senkö ihan(muka) oikeasti tuntee? Höpön höpön sanon minä ainakin siihen asti kun itse saavutan sen kuuluisan tunteen.

Ja voisin vaikka vannoa, että tuskin tulen sitä tuntemaan, perusteltuna ihan.Ennen nykyistä suhdettani seurustelin melkein kahdeksan vuotta ja voi luoja olin kyllä ihan varmasti myös onnellinen ,kunnes en enää ollut jne...Typical story, mies pettää jne...

Vuosi erosta löysin ihmisen , jolle sanoin elämäni ensimmäisen kerran että rakastan(nainen miestä), en ollut koskaan tuntenut edellisessä suhteessani että rakastaisin ,vaikka välittäminen kovaa olikin ja toinen kyllä ihan varmasti rakasti minua. Voisiko siis nyt sitten sanoa, että tämä "uusi" ihminen on se oikea, kun tunnen rakkautta, tuon edellä mainitun kokemani jälkeen?

Mä luulen vain että ihmiset nykypäivänä on monesti(ei tod.aina) rakastuneet rakastuneena olemiseen, ja siihen tunteeseen... Voisiko olla näin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu