Olen perheellinen,pienen lapsen äiti.Ja aika menee lapsen kouluun kuljetuksissa ynnämuussa.Ja mieheni on vuorotyöläinen,eli yhteistä aikaa ei juuri lapseltakaan saada,mutta kyllä meillä hienosti menee mieheni kanssa silti.Mutta joskus itse kaipailisin kahdelleen oloa miehen kanssa vaikka mentäisiin ulos.Mutta suurin ongelma on ollut oma äitini.Eli asiaan:Äitini ei ota yökylään lastamme silloin kun tarvittaisiin.Eli hän tietoisesti pyytää lastamme silloin yöksi,kun mieheni on vaikka töissä,tai lapsemme on kipeänä.Eli siitä ei olisi mtään hyötyä jos hän ottaa lapsen silloin kun mies on töissä,eihän me silloin päästäisi mihinkään meneen ulos.Ja joka ikinen kerta on ollut samanlailla,eli äitini tekee sen tietoisesti.Sitten se on keksinyt sellaisen,että jos sanon että meillä on mieheni äiti hoitaja ehdokkaana,eli anoppini niin oma äitini änkee meidän mukaan bailaamaan puoliväkisin jos hän saa vihiä.Ei siinä vielä kaikki...kun lapsemme on muualla hoidossa niin hän sitten yrittää saada seuraavana päivänä minut huolestumaan.Se keksii vaikka mitä,että anoppilassa lapsella joku hätä,vaikka mitään ei todellisuudessa hätää ole ollutkaan.Eli hirveä show, jos lapsi on hoidossa muualla,vaikka itse ei sitä äitini tahallaan ota.Eikä siinä vielä kaikki.Joka päivä häiritsee puhelimella.Eli minun pitäisi joka päivä tilittää äidilleni ihan kaikki.Sit jos mä en aina vastaa,enkä vastaakaan niin se soittelee pitkin minun anoppilaan voittekos kuvitella?Oli vasta soitellut, kun en vastannut pariin päivään äitini puheluihin.Eli hän niinkuin koko ajan kyttää jostakin suunnasta,sitten oma lapsenlapsi ei kelpaa sinne ikinä.Ei koskaan.Mutta olen itse alkanut tekeen että en enää pyytele sitä hoitamaan,jos kerran lapsi on sille pelkkä kiusanteko kappale,vaikka ainoa lapsenlapsi onkin.Ajatelkaa millainen mummo?Hän yrittää saada niinkuin multa ja mun mieheltä ne muutaman kerran vuodessakin yhteiset ajat pois.Eli hänen käy niin kateeksi,jos mä pääsisin ulos oman miehen kanssa,ei se salli sitä.Eikö kyse ole jo sairaudesta?Kuka tällasta jaksaa?Tiedän että joku käskee vaihtaan puhelinnumeroo,mitä hyötyy siitäkään oisi,se tulisi oven taakse.Hieman hankala tilanne,kun ei saa päivääkään elää omaa elämää.Mulla ei ole oikeutta siltä elää 4päivää ilman ettei puhelin ala jo rämistä.Tekeeköhän se jo tahallaan,kun kerran saoin sille,että mä en aina kerkee vastaileen,mulla on mies ja pieni tyttö.Kiitos teille jotka jaksoitte lukea tätä tarinaani,kaunis kiitos..
äitini sisässä piru
tuuirri
152972
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei,
Kuulostaa kyllä todella rasittavalta tapaukselta.
Eivät ne tunteet ihan tyhjästä tule, eli jos tuolta on tuntunut pitkän aikaa tuo äitisi käyttäytyminen niin uskon sinua: ei ole reilu ihminen.
Miehesi äiti kuulostaa onneksi ihan asialliselta.
Sitten taas joillekkin on aivan ylivoimaista ymmärtää oman aikuisuuden lapsen perheen yksityisyyden rajoja.
Hienotunteisuus on myös hieno piirre appivanhemmissa, onneksi jotkut ymmärtävät viisaasti roolinsa oikein:
eli tuetaan ja rohkaistaan tarvittaessa, muttei painosteta eikä ahdisteta.
Se on typerää jos lisäoaineita tulee omien vanhempien puolelta juuri esimerkiksi tuollaisella jatkuvalla rimputtamisella.
Joku symppis ihminen kirjoitti kerran tälle (vai olikohan toinen palsta, mutta anyway) seuraavan ohjeen:
Opettele sanomaan kuin Jope Ruonansuu jos sinua yritetään pakottaa vastenmieliseen tilanteeseen: "Mä en taho".
Mä en taho että joka päivä soitetaan. Kerta viikossa riittää,ok.
Mä en taho että mulle tulee pahamieli kun silloin kieltäydytään lasten hoitoavusta kun sitä hartaimmin toivoisi(aika oman miehen kanssa).
Mä tahon että sä kuuntelet mua.
Mä tahon että meidän suhde paranee.
Mä tahon että sä soitat sitten kun sä jaksat kuunnella mitä mä oikeasti sanon sulle.
No tollasta tuli mieleen jostain kumman syystä.
Voimia ja terkkuja sulle, ystävä.
Sinullahan oli hyviä ohjeita miten tulla minä minä ihmiseksi. Alkuperäinen kirjoittaja on sen jo hyvin oppinut. Ei tarvitse lisäopetusta.
voisko vesa perustella.
Hankalalta näyttää ja tuntuu äitisi. Hyvin valitettavaa, mutta on vaan uskottava,kun itse kokee, että tällaisiakin ihmisiä on maailmassa.
Vaikka se täysin järjenvastaiselta vaikuttaa.
Itselläni on samalta alueelta (äiti - aikuinen perheellinen tytär)aika raskaita vaiheita ja ainoa neuvo on ottaa välimatkaa, sittemmin jopa täydellinen ero.
Äitisi on kateellinen, katkera ja kaunainen. Kenties luonteeltaan häiriytynyt. En tiedä, onko hän ollut sinulle "hyvä" äiti jo lapsen ja nuorena vai onko jo silloin ilkeillyt? Oma äitini ilkeili minulle mielensä mukaan jo
lapsuusiästä lähtien.
Totuus on se, että äitisi saa kicksejä sinun kiusaamisesta ja kiusaamisen määrä maksimoituu silloin,kun sinulle olisi jotain kivaa luvassa, esimerkiksi "ilta ulkona" miehesi kanssa.
Silloin,kun sinulle ie ole mitään kivaa, vaan ihan normaalia elämää, silloin hän mielellään tule kuvioon mukaan. Ihan sairasta !
Ota tämä tulkinta ihan näin, äläkä pyri etsimään äidistäsi mitään ystävällisiä, miellyttäviä tai sympaattisia puolia - ainakaan sinuun päin - koska niitä ei ole.
Jos olisin sinun sijassasi, pyrkisin todennäköisesti ottamaan mahdollsimman pitkän välimatkan äitiini, en edes pyytäisi hoitoapua ja vaihtaisin puhelinnumeroni salaiseksi häneltä.
Miksi olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, mistä tulee naamalle vaan pelkkää paskaa?
Sitten tiedoksi sinulle,että äitisi käytös ei tule muuttumaan, ei ainakaan sinulle
myönteiseen suuntaan, vaikka mitä tekisit. Jos muutös käytökseen tulee, niin hän tulee vain ja ainoastaa ilkeämmäksi sinua kohtaan. Varaudu tällaiseen.
Voit myös sanoa hänelle aivan kertkaikkiaan,
että et halua olla tekemisissä, et tavata, et kyläillä, siis ei kertakaikkiaan mitään.
Voi kuulostaa kovalta, mutta muuta ratkaisua ei ole. Hän yrittää toiminnalla horjuttaa sinun
tervettä toimintatapaasi ja ajatteluasi, kenties saada sinulta ns. pinnan palamaan.
Silloin hän olisi riemuissaan. Hänhän on sairas, kuten taisin jo alussa kertoa. Sairaus on mielen puolella ja tyypiltään luonnehäiriö, kenties vähän sadistisia ominaisuuksia mukana.
Katso myös sivut www.narsistienuhrientuki.info
ja lue kirja Raimo Mäkelä: "Naamiona terve mieli"
Jaksamista Sinulle !
Tämä on vain sinun näkemys asiassa. Äidilläsi on luultavasti toinen. Voisin kuvitella, että äitisi kieltäytyy ottamasta lasta hoitoon siksi, että haluaa rajoittaa liiallista bailaamista. Siitä kertoo se, että hän kyllä hoitaa lastanne muulloin. Kerrot: hän pyytää lastamme yöksi kun mieheni on töissä tai lapsi on kipeänä. Toisessa lauseessa sanot: oma lapsenlapsi ei kelpaa sinne ikinä. Toisessa lauseessa kerrot, että pyytää ja toisessa, että ei ikinä. Koko kertomus vilisee ristiriitaisuuksia. Sinä haluaisit vain hyötyä äidistäsi. Jos hänestä ei ole hyötyä, niin pois vain lapsenlapsen elämästä. Niinkö?
Ja se, että hän soittelee sinulle, voi olla merkki siitä, että hän on huolissaan siitä miten teillä menee. Onko hänellä aihetta sellaiseen huoleen?
Samat ristiriitaisuudet huomasin minäkin, ja tulin ihan samoihin aatoksiin.
Näissä kirjoituksissa on aina otettava huomioon että ne ovat vain toisen osapuolen näkemys asiasta. Yleensä tikulla kaivettu ne toisen tekemiset ja sanomiset, mutta omat autuaasti unohdettu kertoa.
Ensinnäkään äidit eivät ole mitään lapsenpiikoja.
Jos haluaa käydä ulkona pitää hommata lapsenvahti.
jos soittelu häiritsee sano suoraan asiasta.
Voi olla oikeasti huolissankin.
Minä hoidin lapseni itse ilman kenenkään apua, myös minun mieheni oli paljon poissa töiden vuoksi.
Ei olisi tullut mieleenkään pyytää äitiä lapsenlikaksi kapakkaillan tai muun vuoksi, ei hän olisi tullutkaan.
Hätätilanteet ovat erikseen.
Lopeta narina, olet lapsen tehnyt ja sinun miehesi kanssa kuuluu se myös hoitaa.
Lapsenvahteja saa kun on valmis maksamaan.
Äiti olisi tietenkin ilmainen.
ensinnäki kertomuksen perusteella kyllä äitisi on sairas.vähintäänki riippuvuusongelma ja "ei omaa elämää" syndrooma.
yhdyn tohon mitä joku jo sanoi.
ilmaise asiasi suoraan äidillesi.Älä kierte tai kaartele vaan sano suoraan "mä en taho"!
-Sinä häiritset meidän elämää. Voitko hankkia oman elämän.
-Soita kun sinulla on jotain oikeaa asiaa.
-Jos et ota lasta silloin kun meille sopii ni et ota ollenkaan.
-Mitä sinulla on vastaan meidän (sinun ja miehesi) yhteisiä hetkiä? Etkö tahdo että tyttäresi on onnellinen?
JNE.
Sinun perheelläsi on oikeus yksityisyyteen ja rauhallisuuteen. Ja vie lastasi anoppilaan täst edes silloin kun he voivat lapsesi ottaa. Äitilles sitä on niin turha viedä.
"- Jos et ota lasta silloin kun se meille sopii ni et ota ollenkaan."
Mites ne mummille sopimiset?
Mummilla voi tosiaankin olla itselläänkin vielä elämää jäljellä, ettei oikeasti voi olla kenenkään ilmainen piika aina tarvittaessa.
Työssä käyvä ikääntyvä mummi, ei todellakaan jaksa viikonloppujaan vahtia tenavia että nuoriso pääsisi bilettämään. Mumminkin täytyy joskus saada levätä.
Mummi on hyödyke, hänestä otetaan irti kaikki mitä saadaan, oli kyse sitten lasten hoitamisesta tai taloudellisesta puolesta. Koskaan ei kysytä sopiiko tai jaksatko ja jos jotain pientä palvelusta vuorostaan pyytää niin kyllä löytyy verukkeita tai sitten siitä joutuu maksamaan saman kuin vieraallekin tekijälle. Minun apu on tietysti ilmaista.
Olen ajatellut, että ajavat minut loppuun, että pääsevät perimään. Lastenlapset ovat ihania, mutta minun voimat ovat rajalliset.
Itselläni oli vastaavanlaisia kokemuksia äidistäni.
nyt on mennyt jo vuosi ettemme ole olleet yhteydessä.Tyttäreni on nyt 8v.Tyttäreni syntymästä hän oli onnellinen ja auttoikin paljon meitä ex-mieheni kanssa.Tytär sai paljon vaatteita ja hoitoapuakin,mutta aika-ajoin minusta jo silloin tuntui,että se oli kiristämällä tehtyä rakkautta.Piti mennä mökille häntä ja hänen avomiestänsä viihdyttämään ja jos emme menneet niin mökötettiin.Monesti hän tuppautui istumaan meille iltaa jos kuuli,että meille tulee minun ystäviäni kylään.Tässä on vain pieniä esimerkkejä,mutta niitä oli niinpaljon,että voisi kirjan kirjoittaa.Sitten se helvetti rysähti kun ilmoitin eroavani.Sitten oltiin ex-mieheni kanssa hyvää pataa,joka jatkuu edellee.Nykyistä miestäni hän ei sulata ollenkaa,joka tietekin johtuu siitä,että mieheni näki heti mikä hän on luonteeltaan.Äitini ei hyväksynyt ja ehkä pelkäsikin mieheni vahvuutta.Nyt meillä on ihana perhe johon kuuluu tyttäreni,mieheni ja meidän yhteinen 5kk poika.Äitini ei ole nähnyt poikaa ja todennäköisesti ei tapaakkaan.Niin unohdin mainita ,että äitini haki kaikki korunsa mitä hän oli antanut minulle ja muutkin huonekalut pois yhdessä ex-mieheni kanssa yksissätuumin.Jälkeenpäin ajatellen se oli suurihelpotus,ettei ole mitään sidoksia.Muutimme viimekesänä toiselle paikkakunnalle ja elämä on ihanan tavista.Nykyiset appivanhemmat ovat ihania ihmisiä.He antavat apunsa vilpittömästi meille.Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Eikö teidän paikkakunnalta löydy MLL:n hoitajaa tai tuttavaperheen pikkutyttöä, ei tarvitsisi äitiä vaivata, varsinkaan kun äiti ei halua vaivata itseään? Oppinut, että ulkopuolisen avun käyttäminen on helpompaa kuin sukulaisten, kun maksaa, voi vähän käskeäkin, kohteliaasti.
Useampi jaksaa lukea juttusi, jos panet vähän ilmaa väliin silloin tällöin. Tässä esimerkki:
äitini sisässä piru
tuuirri 23.4.2007 klo 22.21
Olen perheellinen, pienen lapsen äiti. Ja aika menee lapsen kouluun kuljetuksissa ynnämuussa. Ja mieheni on vuorotyöläinen, eli yhteistä aikaa ei juuri lapseltakaan saada, mutta kyllä meillä hienosti menee mieheni kanssa silti.
Mutta joskus itse kaipailisin kahdelleen oloa miehen kanssa vaikka mentäisiin ulos.
Mutta suurin ongelma on ollut oma äitini. Eli asiaan: Äitini ei ota yökylään lastamme silloin kun tarvittaisiin. Eli hän tietoisesti pyytää lastamme silloin yöksi, kun mieheni on vaikka töissä, tai lapsemme on kipeänä.
Eli siitä ei olisi mtään hyötyä jos hän ottaa lapsen silloin kun mies on töissä, eihän me silloin päästäisi mihinkään meneen ulos.
Ja joka ikinen kerta on ollut samanlailla, eli äitini tekee sen tietoisesti.
Sitten se on keksinyt sellaisen, että jos sanon että meillä on mieheni äiti hoitajaehdokkaana, eli anoppini, niin oma äitini änkee meidän mukaan bailaamaan puoliväkisin jos hän saa vihiä.
Ei siinä vielä kaikki... kun lapsemme on muualla hoidossa niin hän sitten yrittää saada seuraavana päivänä minut huolestumaan. Se keksii vaikka mitä, että anoppilassa lapsella joku hätä, vaikka mitään ei todellisuudessa hätää ole ollutkaan.
Eli hirveä show, jos lapsi on hoidossa muualla, vaikka itse ei sitä äitini tahallaan ota.
Eikä siinä vielä kaikki. Joka päivä häiritsee puhelimella. Eli minun pitäisi joka päivä tilittää äidilleni ihan kaikki. Sit jos mä en aina vastaa, enkä vastaakaan, niin se soittelee pitkin minun anoppilaan voittekos kuvitella?
Oli vasta soitellut, kun en vastannut pariin päivään äitini puheluihin. Eli hän niin kuin koko ajan kyttää jostakin suunnasta, sitten oma lapsenlapsi ei kelpaa sinne ikinä. Ei koskaan.
Mutta olen itse alkanut tekeen niin että en enää pyytele sitä hoitamaan, jos kerran lapsi on sille pelkkä kiusantekokappale, vaikka ainoa lapsenlapsi onkin.
Ajatelkaa millainen mummo! Hän yrittää saada niin kuin multa ja mun mieheltä ne muutaman kerran vuodessakin yhteiset ajat pois. Eli hänen käy niin kateeksi, jos mä pääsisin ulos oman miehen kanssa, ei se salli sitä.
Eikö kyse ole jo sairaudesta? Kuka tällasta jaksaa? Tiedän että joku käskee vaihtaan puhelinnumeroo. Mitä hyötyy siitäkään oisi, se tulisi oven taakse.
Hieman hankala tilanne, kun ei saa päivääkään elää omaa elämää. Mulla ei ole oikeutta siltä elää päivää ilman ettei puhelin ala jo rämistä.
Tekeeköhän se jo tahallaan, kun kerran sanoin sille, että mä en aina kerkee vastaileen, mulla on mies ja pieni tyttö.
Kiitos teille jotka jaksoitte lukea tätä tarinaani, kaunis kiitos.
Oletko ajatellut,että josko äitisi on mustasukkainen miehestäsi..Ei halua,että olette yhdessä.Tämä on tälläinen heitto vain:onko äitisi nuorekas,eronnut vain leski:et puhu isästäsi mitään/lapsen ukista.
Millaiset välit ovat miehelläsi ja äidilläsi,oletko miettinyt??
Mita varten sina kiusaat tuota vanhaa ilkeaa naista?
Ala KOSKAAN enaa vastaa hanen puheluihinsa.
Ala KOSKAAN kerrro hanelle menoistasi tai haluistasi menna tai tehda mitaan.
Ala KOSKAAN- IKINA pyyda hanta lapsenvahdiksi.
Pyyda sensijaan naapurisi teinia niiksi muutamiksi tunneiksi lapsenne luo jolloin haluatte menna ystavienne luo. Tuo nuori ihminen enemman kuin mielellaan olisi lapsenne kanssa ansaitakseen muutaman pennin!
JATA HYVA IHMINEN ILKEA AITISI RAUHAAN!