Kertokaahan miehet oletteko ystäviä exänne kanssa? Siis niin hyviä että soittelette ja tapailette häntä viikottain? Olen muutaman kuukauden seurustellut miehen kanssa joka pitää omasta mielestäni harvinaisen paljon yhteyttä exäänsä. Hän on kertonut tästä naisesta avoimesti minulle, jopa asioita jotka ovat mielestäni melko henkilökohtaisia, heidän päättyneeseen suhteeseensa liittyviä. Hän on kertonut heidän olevan hyviä ystäviä ja uskon häntä kyllä. Erosta on aikaa puolisen vuotta. He eivät miehen mukaan vain sopineet toisilleen.. Vietämme suuren osan vapaa-ajastamme yhdessä, keskustelemme, puuhailemme kaikenlaista, seksi sujuu upeasti. Olemme keskustelleet tunteistamme toisiimme. Kaikki on hyvin. Mutta myönnän että olen hieman ihmeissäni tämän exän suhteen. Jotenkin vain itse olen "tottunut" siihen että uuden seurustelusuhteen alkaessa sitä ikäänkuin ottaa etäisyyttä edelliseen. En oikein osaa antautua suhteeseen täysdellisesti ennenkuin olen ratkaissut miten minun pitäisi kyseiseen asiaan suhtautua. Toisaalta pidän typeränä että ylipäätään ajattelen koko asiaa, mutta toisaalta välillä tuntuu että tontillani on toinen nainen ja se kai käynnistää jonkinlaisen "reviirin suojeluvaiston". Olen ajatellut ottaa asian puheeksi mutta pelkään miehen ajattelevan että olen vain mustasukkainen. Itse olen kyllä ihan ok väleissä exäni kanssa mutta emme pidä jatkuvaa yhteyttä. Olemme reilu kolmekymppisiä. Eli kertokaahan pitäisikö vain kannustaa pitämään yhteyttä, yrittää itsekin tutustua kyseiseen henkilöön vai antaa olla? Vai onko syytä epäillä miehen olevan vielä exän otteessa?
Taisi tulla aika sekava ja pitkä juttu, sorry ;-)Toivottavasti silti vastailette. KIITOOOS :-)
Taisi tulla aika sekava ja pitkä juttu, sorry ;-)Toivottavasti silti vastailette. KIITOOOS :-)
Vastaukset 35
Vanhimmat
Lisätään nyt vielä että miehellä ja exällään ei ole yhteisiä lapsia... Silloinhan tilanne olisi aivan toinen, luonnollisesti.
sinä, niin en ainakaan ihan täysin sydämin uskaltaisi luottaa mieheen vielä. Puoli vuotta on kuitenkin tosi lyhyt aika eron jälkeen, varsinkin jos heillä oli yhtään pidempi suhde takana. Aina voi olla se mahdollisuus että olet miehelle vain laastari. Seksiä ja jutteluseuraa. Ja varsinkin jos alat exästä valittaa niin mies tuskin kauaa jaksaa sellaista.
olen ystävä exäni kanssa ja homma toimii hyvin tulee tehtyä kaikenlaista harrastusta sun muuta. homma on ystävyys pohjalla.
jos ex-mimmiin osaa terveesti suhtautua, niin en näe siinä minkäänlaista ongelmaa. se on ystävyys, eikä sillä entisellä ole mitään väliä.
veikkaan että helpommin saat monoa suhteestanne, kun pääset eroon exästä.
älä ole vaino/mustasukkainen vain sen takia, että sinun pitäisi/voisit olla tai se kuuluisi rooliisi.
äijäs ei varmasti ole exän otteessa. kyllähän sinulla oikeus kumminki tietää äijäsi fiilis asiasta, mutta ole parempi kuin perusnainen ja ymmärrä kokonaisuus.
vähän tähän tapaan itsekin olen asiaa ajatellut. Kyse ei kuitenkaan ole sellaisesta yhteydenpidosta joka olisi päivittäistä, johon liittyisi jatkuvia tapaamisia. Tähän asti olen pyrkinyt suhtautumaan asiaan kuin kyse olisi kenestä tahansa ystävästä, mies- tai naispuolisesta. Epävarmuus asiaa kohtaan johtuu lähinnä siitä etten itse ole sen kummempi ystävä exieni kanssa, en kaipaa heitä saati ajattele heitä. Tässä vaiheessa suhdetta katson ehkä liioitteluksi ottaa asian puheeksi, olemme kuitenkin vasta tutustumassa toisiimme enkä halua miehen luulevan että yritän päästä eroon hänen ystävästään. Se ei ole minun tehtäväni. Jokainen kaipaa ystäviä, enkä halua olla vaikuttamassa/hallitsemassa miehen ystävyyssuhteisiin. Sen tiedän että ystävyyssuhteiden ylläpito tai päättäminen kuuluu ihmiselle itselleen. Teen hallaa vain itselleni ja suhteellemme mikäli mies saa sen käsityksen että yritän rajoittaa hänen elämäänsä. En siitä itsekään pitäisi. Uskon pystyväni kyllä elämään asian kanssa ilman sen suurempia vaikeuksia mikäli yhteydenpito ei tästä lisäänny huomattavasti. Mitä mieltä olette, pitäisikö minun ottaa juttu kuitenkin puheeksi vai antaa olla? Kun nyt kuitenkin juttu sen verran vaivaa että tännekin tuli kirjoitettua :-)))
ihan selvittää asia omakohtasesti. eli kysellä mieheltäsi mikä on homman nimi ja jopa tavata tämä exä. siitä saa aika paljon lisäinfoa, eikä tarvitse mietiskellä tuollaisia juttuja. olet kumminkin sellaisessa asemassa, että noista hyvä tietää mitä tapahtuu.
entisiin, moikkaan jos vastakkain satutaan, paitsi niille exille joista jäi huonot muistot.
Yhden kanssa käytiin jopa kahvilla kun sattumalta törmättiin kaupungilla. Eli en pidä aktiivisesti yhteyttä.
Existä ei pidä juoruta nykyiselle mitään henkilökohtaisia asioita, sen verran pitää olla hienotunteinen.
Vastaan kyllä jos kysytään.
Eksäni on minulle hyvä ystävä. Ollaan viikottain yhteydessä ja tehdään asioita yhdessä. Pitkä suhde takana ja tultu siihen tulokseen, että parempi olla vain ystäviä.
Vaikka suhteessa oli kinaa jatkuvasti, niin se ei muuta sitä, että toinen tuntee toisen täydellisesti. Ystävänä tästä on etua ja hänelle on todella helppo uskoutua.
Kannattaa tutustua tähän eksään... samalla tavalla, kun tutustut miehen muihinkin ystäviin :) Voit yllättyä.... hän on todennäköisesti todella miellyttävä ihminen.
Teitä todennäköisesti yhdistää ainakin se, että kumpikin välittää miehestä ja haluaa hänelle vain hyvää.
Kiukuttelemaan ja valittamaan ei kannata ryhtyä, sillä silloin todennäköisesti sinä tulet olemaan se joka joutuu luopumaan. Miehesi todennäköisesti ahdistuu aiheettomista syytöksistä ja toteaa suhteen mahdottomaksi.
Olen itsekin ajatellut että voisi olla mukava tavata ja tutustua tähän exään, hän vaikuttaa miehen puheiden mukaan oikein mukavalta ja meillä tuntuu olevan jonkin verran yhteisiä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä. Uskon että voisin pitää tässä naisesta. Mutta mikäli mies ei ota minua mukaan omasta aloitteestaan ja tutustuta minua tähän naiseen kuten muihin ystäviinsä onko parempi että jättäydyn sivuun vai olisiko outoa jos ehdottaisin että tapaisin ko. naisen?
Eli itse olen eksäni kanssa edelleen hyvä ystävä vaikka seurustelustamme on jo 10 vuotta aikaa, hän on silti yksi parhaimmista ystävistäni - emme todellakaan halua palata yhteen. Soittelemme usein ja saatamme käydä joskus yhdessä lomalla (jos olemme kumpikin sinkkuja sillä hetkellä, paitsi siinä kohtaa mies on kyllä fuskannut kerran - ei ollut vielä eronnut, mutta arveli minun kanssani reisuun lähtemisen ajavan tuon naise pois...)
Emme kuitenkaan puhu seurusteluistamme muuten kuin ohimennen, paitsi jos toisella on vaikeaa niin sitten saatetaan keskustella paljonkin mikä olisi parasta joko minulle tai hänelle. Tunnettu ollaan kuitenkin niin kauan, että seisomme toistemme tukena missä tahansa päätöksissä.
Kuitenkin emme maksimissaan muutakuin ohimennen esittele toisiamme kumppaneillemme, tietävät kyllä että olemme edelleen hyviä ystäviä - mutta se ystävyys on meidän oma juttu, joka ei loukkaa ketään toista millään tavalla. Ongelma vain on se, että monet ihmiset - ihan ymmärrettävästikin tavallaan - käsittävät mustasukkaisuudessaan asian aivan väärin. Syvä ystävyysrakkaus ei ole sama mitä tunnen kumppaniani kohtaan, eikä siksi ole häneltä pois eikä uhka hänelle.
Kuitenkin aloittajan tapauksessa, puoli vuotta on vähän. Useat miehet eivät ole ehtineet selvittää päätään siinä ajassa, mutta tietenkin toiset ovat hyvinkin.
Kyllä hälytyskellot soi ja irvistys nousee naamalle, kun sinun juttasi lueskelin. Kuulostaa juuri sen kaltaiselta "ystävyyssuhteelta", mitä en kovin kauan katselisi, mikäli esim. nykyiselläni olisi sellainen ollut seurustelua aloittaessamme. Listaan syyt tähän:
1)"saatamme käydä joskus yhdessä lomalla (jos olemme kumpikin sinkkuja sillä hetkellä, paitsi siinä kohtaa mies on kyllä fuskannut kerran - ei ollut vielä eronnut, mutta arveli minun kanssani reisuun lähtemisen ajavan tuon naise pois...)"
Kommentti: JUST ! Onnea vaan...kuulostaa mukavalta mieheltä muuten - ja sinunkin olisi syytä katsoa peiliin.
2) "Emme kuitenkaan puhu seurusteluistamme muuten kuin ohimennen"
Kommentti: Eli elätte harhassa, ettei mitään seurustelusuhteita ole. Jos seurustelusuhteet olisi teille oikeasti tärkeitä, niistä puhuttaisiin myös hyvän ystävän kanssa - niin kuin muistakin tärkeistä asioista.
3) "Kuitenkin emme maksimissaan muutakuin ohimennen esittele toisiamme kumppaneillemme"
Kommentti: Miksei ? Jos ystävyydessä ei ole mitään salattavaa, miksi ei esitellä myös seurustelukumppaneita ystävälle. Varsinkin jos kysymyksessä pitkäaikaiset seurustelut.
En tiedä. Koko homma kuulostaa keskenkasvuisen puolustelulta. Ja lopuksi vielä ihmettely muiden oletetusta mustasukkaisuudesta ja oman itsensä oma-ehtoinen "ylentäminen" vastuunottamisen yläpuolelle ja kyvyttömyys empatiaan ja asettumiseen toisen asemaan.
Puoli vuotta on lyhyt aika. Miehellä voi hyvinkin tulla vielä "akanvirta"- vaihe, jossa exää muistetaan kaihoisasti ja kaivataan takaisin. Sinä jäät silloin taka-alalle täysin.
Toisaalta tiedän miehiä, jotka käyvät omien sanojensa mukaan surutyön viikossa. Rajusti deletoimalla kaikki exään liittyvät muistot ja esineet, kuten kuvat ja huonekalut ja tekstiilit.
Mutta sinun hessukkasi vaikuttaa kuitenkin siltä, että eroprosessi on vielä kesken ellei sitä ole hänen mielestään tapahtunutkaan.
Toisaalta uudet uljaat nuoret, kuten te kolmikymppiset, kyllä toteuttavat mieheyttään ja naiseuttaan aivan eri tavoin kuin me nelikymppiset. Eli voihan olla kyseessä laajasti rakastava metroilija.
Mut mun näkökulmasta homma on kesken vielä. Ja tulee olemaan vielä 3-5 vuotta.
kauan te jaksatte surutyötä tahkoa...kyllä kuudessa kuukaudessa jaloilla pitää olla.
panosuhteistasi selviää lyhyessä ajassa, mutta eroa vaikka kymmenen vuoden suhteesta. Meinaatko, että puolessa vuodessa on ero käsitelty ja menneiusyys taakse pyyhittynä?
siinä oma aikansa menee...mutta en tosiaan itse saa siihen kulutettua puolta vuotta kauempaa.
itse olin sellaisen viiden vuoden seurustelu suhteen jälkeen semipaskana, kun asennoituu oikein ja hiffaa että kestää aikansa...niin noista nyt selviää.
jos vuosia meinaa siihen käyttää, niin kannattaa miettiä miksi seurustelee.
Eli siis olet sitä mieltä että tämän tähden ei kannata tunteitaan peliin laittaa vaan viheltää koko suhde katki jokusen puhelun ja sähköpostin ja muutaman kerran kuukaudessa tapahtuvan tapaamisen vuoksi? Mielestäni meillä on kuitenkin meneillään suhde joka voi viedä vielä pitkälle. Mies panostaa minuun paljon aikaa ja vaivaa kuten myös minä häneen, viihdymme yhdessä ja nautimme toistemme seurasta...
Käy varmaan selväksi että tässä asiassa olen hieman eri mieltä. Uskon mieheni päässeen exästään sen verran eroon ettei hän enää tämän perään haikaile. Enkä usko hänen olevan mikään "laajasti rakastava metroilijakaan" Jos miehen sanaan on luottaminen, he eivät suhteen viimeisen puolen vuoden aikana harrastaneet kamarin puolella muuta kuin nukkumista. Heillä ero on ollut omien sanojensa mukaan selvä ja yhteinen päätös. He olivat yhdessä vajaat 2 vuotta, joista asuivat yhdessä puolitoista. Mieheni sanoo etteivät he vain olleet sopivia yhteiselämään, hän sanoo heidän tulevan paremmin toimeen ystävinä. En tiedä olenko sinisilmäinen, ehkä, mutta haluan luottaa ihmisiin sen verran että uskon sen mitä he sanovat. Itsekin olin eronnut avioliitosta puolivuotta ennen nykyisen tapaamista, paljon pidemmästä suhteesta kuin mies sitäpaitsi. Enkä todella voi kuvitella että käsittelisin eroani useita vuosia. Mutta yksilöitähän me ihmiset olemme, toisilla voi viedä pidempään kuin toisilla. Kyllä jo ennen konkreettista erilleen lähtöä asioita tuli puitua sen verran ja muutaman kuukauden yksinolon ja mietiskelyn jälkeen voin sanoa päässeeni eroon henkisestikin exästäni. En olisi uuteen suhteeseen ryhtynyt ellen olisi sinut itseni kanssa ja tietäisi mitä haluan. Mutta kiitos mielipiteestä, niitähän tässä kaipailin, nimenomaan ystävyydestä exään, pitävätkö miehet yhteyttä exäänsä ja jos niin miksi.
Uskon, että jätetyillä kestää aina kauemmin ja sellaisilla, joilla ei ole mitään tukiverkkoa ympärillä, ei esim. ystäviä joille puhua. Uskoisin, että miehillä ei kaikilla ole sellaista kaveria, jonka kanssa voi ihan kaikesta puhua ja sellaiset miehet varmaan usein ottavat heti eron jälkeen uuden, kun eivät yksin osaa käsitellä eroa eikä ole ketään, kelle puhua.
tuon uuden mimmin ottamisen symbolista merkitystä liioitellaan. ikinä en ole kuullut minkälaisista paikkaus suhteita äijien keskuudessa. se tehdään sen takia että tuntuu hyvälle ja sopii ajankohtaan. ihan samallalailla kuin edellinen suhde. tuosta puhumisen merkityksestä olen eri mieltä. se on lähinnä naisten tapa ilmaista tuskaansa...ja väittäisin että vitutus lähtee ajan kanssa puhui tai ei. mielestäni naisten ja miesten eron käsittely eroaa kuin yö ja päivä.
Naiset yllättyä jos tietäisivät millaisia "tukiverkkoja" miehiltä löytyy ja kuinka avoimia miehet on tosinaan tämmöisissä asioissa. Se on vain niin jotta miesten keskenäisistä jutteluista ei todellakaan kuule jälkikäteen mistään.
Kyllä mä, nyt kun ajattelen parin vuoden takaista eroani, niin huomasin mikä on oikea "hyvä veli"- järjestelmä. Se toimii, ja tosiaankin, siitä ei turhaan piestä suuta.
Mun broidi taas on sellainen, että se heittää vanhat kirjeet ja valokuvat roskiin ja lähtee baanalle. Käsittelee hommat itsekseen, eikä siinä pitäis olla kellään ohjeistamista, kun mies hoitaa hommat tavallaan.
niin, vedän vähän takas. Kun ajattelen, että ero vie 3-5 vuotta niin puhuin "aikuisten" seukkaamisesta. sellaisesta, jossa ollaan jo yli 10 vuotta yhdessä ja liimaudutaan niin henksisesti kuin taloudellisesti ja geneettisen periytymisenkin kautta vahvasti toisiin. Sellaisesta suhteesta, varsinkin jos on "jätetty", irti kasvaminen vie vuosia.
Toi "sivuhaarakeskustelu" tässä taitaa käsitellä lyhyempiä suhteita, jotka saattavat minun kuvaamaani verrattuna olla enempi niitä kuherruskuukausia. Olishan se siis hassua, jos joku tekisi eroa 3-5 vuotta suhteesta, joka on kestänyt vain vajaa kaksi vuotta, ja siitäkin ajasta asunut parin kanssa yhdessä vain puolitoista vuotta.
Eli Pappa tässä selvensi vähän käsitystään suhteesta ja erosta ja varsinkin eroon liittyvästä surutyöstä, joka tosiaankin (muistan vielä...) on jotain muuta kuin esim. opiskeluaikaisista suhteista eroaminen.
Kun luin tuon avauksesi niin muistin täällä olleen aikas rakentavan keskustelun tuota aihetta sivuten.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000025386003
kiiitoooos
Minusta asiaan vaikuttaa moni asia. Ensinnäkin, miksi on erottu. Jos intohimo on hiipunut kaveruudeksi, niin voihan sitä kaveri sitten olla. Mutta jos on erottu, mustasukkaisuusdraamojen, pettämisen, riitojen, väkivallan, viinan jne. takia, on vaikea uskoa luontevaan ystävyyteen.
Tokihan sekin vakuttaa, kauanko oltiin yhdessä ja kauanko erosta on aikaa. Harva pystyy suoraan suhteen ystävyydeksi muuttamaan, vaan homma vaatii toimiakseen välimatkaa ja aikaa.
Minä olen ratkaissut ongelman kertomalla ystävä-ex:stäni heti uuden suhteen alkumetreillä. Jos on aiheuttanut närää, niin se siitä sitten. Siksi toisekseen aina on ollut bileitä, jossa ex:ni ja nykyinen ovat tavanneet luontevassa ynpäristössä, joka on hälventänyt epäluuloja. Ei siis mitään ex:n ja nykyisen kahvikuulusteluja sen enempää miehen poissa, kuin läsnäollessakaan.
Samaa mieltä!
Minä ja mieheni pyörimme pari vuotta samoissa kaveriporukoissa ennen kuin aloimme seurustella. Olin ensin hänen silloisen parhaan ystävänsä kanssa, ja tässä suhteessa jouduin ikävästi jätetyksi. Alkuvihoittelun jälkeen ystävystyin tämän exän kanssa, ja olen tavannut hänen vaimonsa ja heidän lapsensa. Minä ja mieheni pidämme yhdessä tähän perheeseen yhteyttä, pitkän välimatkan vuoksi emme tosin tapaa usein.
Erään toisen exän kanssa olemme nykyisin ystäviä. Suhteemme oli kiihkeä ja päättyi ikävästi (olimme molemmat 17 vee!). Annoin anteeksi, ystävystyimme, pyörimme samassa kaveripiirissä. nykyään, kun olemme aikuisia, olemme kuin sisko ja veli.
Yksi ex puolestaan paljastui pirinarkkariksi ja patologiseksi valehtelijaksi. Tällaisia tapauksia juoksen suoraan karkuun! Suhde kesti vain reilu puoli vuotta, mutta hänen "psyykkauksensa" ehti jo tehdä minuun vaurioita.
Exät on mulle exiä, en ole koskaan tuntenut tarvetta pitää mitään yhteyttä menneisyyteeni. Tavatessa saatan moikata, mutta siihen se saa minun puolestani jäädä.
Eipä silti, en ole koskaan tuntenut tarvetta "hankkia" naispuolisia ystäviäkään, koska naisen mielipidettä tai naisen kanssa keskustelua kaivatessani voin istua vaimon/tyttöystävän kanssa pöydän ääreen.
Mä en oikein ymmärrä mihin parisuhteessa elävä ihminen tarvitsee vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä.
jos kyseessä on biseksuaalinen ihminen? Eikö silloin saisi olla kumpaakaan sukupuolta olevia ystäviä?
nimim. nainen, jonka ystävät ovat miehiä
Jos miehesi ottaa ilman ongelmia sinut mukaan hänen ja eksän juttuihin, niin mitään syytä huoleen ei ole. Niinhän muidenkin ystävien kanssa toimitaan, eli yhdessä tehdään kaikkea.
Jos et ole edes tavannut eksää eikä sitä ole edes tiedossa, niin ei niillä ole ihan puhtaat jauhot pussissa. Jos se olisi ihan ystäväpohjalta, niin miksi pitää sinut ulkopuolella...
Mielestäni olisi reilua jos miehesi kerta haluaa jatkaa ystävyyttään eksän kanssa, että sinullakin olisi mahdollisuus tutustua häneen.
Exät ovat exiä syystä ,mutta ei se tarkoita sitä ettei toinen ihminen voi kuulua enää sinun elämääsi kun et enää hänen kanssaan seurustele. Miksi välit pitäisi katkaista ihmiseen jota on joskus rakastanut ja joka on ollut se paras ystävä? Tunteet ovat muuttuneet, mutta ystävän rakkaus pysyy.
Sinä olet miehellesi se tärkein nyt ja aina. Hänen eksä on osa menneisyyttä, ja nykyisin kuitenkin vain kaveri. Heidän erostaan on kulunut vasta vähän aikaa. Ero on aina rankka. On tuskallista menettää tärkeä ihminen ikiajoiksi heti eron jälkeen. Helpompaa on etääntyä toisesta pikku hiljaa. Tai jos on se mahdollisuus että ei tarvitse etääntyä kokonaan, niin mukavampaahan se on pysyä väleissä.
Kyllä tuo on minusta epäilyttävän tiivistä yhteydenpitoa. Tuntuu ettei se juttu taida olla vielä loppuun käsitelty. Itse en pidä yhteyksiä exiin, jos kaupungilla tavataan niin toki moikataan ja kuulumiset vaihdetaan. Joidenkin kanssa saatan käydä kahvikupillisella mutta ei tosiaan mitään säännöllistä yhteyksien pitoa.
En ole koskaan ymmärtänyt näitä ihmisiä jotka sanovat että exät pysyvät ja nykyinen saa lähteä jos ei tilannetta hyväksy. Siis mitä ihmettä, voiko joidenkin mielestä ex- kumppani olla arvoasteikossa jotenkin "korkeammalla" kuin nykyinen. Luulis vähän olevan kunnioitusta sen hetkistä kumppaniaan kohtaan.
Kyse oli ex:stä ystävänä. Korostan, siis ystävänä, riippumatta siitä, mistä sen on alunperin tuntetut.
Jos seurustelukumppani haluaa minun valitsevan itsensä tai ystävieni välillä, hän häviää. Ei siksi, etteikö olisi tärkeä, vaan siksi, että pakottaisi minut valitsemaan. Koska minä en haluasisi valita joko ystäviäni tai seurustelukumppaniani, jättäsin jäljelle sen todennäköisesti pysyvämmän vaihtoehdon, eli ystävän.
Joo, ehkä se rippuu siitä onko juttu tosiaan mennyt niin että ensin ollaan ystäviä, sitten seurstellaan ja kohta taas homma jatkuu ystävyytenä. Itselläni kun ei ole ollut tuollaisia suhteita, siis kaveripiiristä ei ole löytynyt sitä naisehdokasta, niin en ehkä osaa ajatella asiaa tuostä näkökulmasta. Omat tyttöystävät kun on tulleet aina muuta kautta kuin jo ennestään tutusta kaveripiiristä niin silloin se menee niin että kun seurustelu loppuu niin loppuu yhteydenpitokin.
Kuulostaapa tutulta. Hmmm... Omasta erostani on aikaa vähän kauemmin kuin puoli vuotta ja yritetään pysyä ystävinä, vaikka vaikeaa se välillä on. Tietääkseni exäni ei seurustele vielä, mutta jos niin on, se olisi aika kova paikka minulle enkä taatusti haluaisi tutustua exän uuteen kumppaniin enkä enää haluaisi olla exänkään kanssa tekemisissä. Se sattuisi liikaa. Pointtini on siis se, että jos miehesi exällä on vielä suuria tunteita miestäsi kohtaan niin silloin olisi kaikille parasta että miehesi lopettaa täysin yhteydenpidon exäänsä. Se onkin sitten vaikeampi asia selvittää varmuudella, voihan exä salaisesti toiveita elätellä, vaikka muuta väittäisikin. Vaikea juttu. Toivottavasti saatte asiaan selvyyden ja puhumalla se onnistuu. Onnea teille!
Huiii, tuli mieleen jospa sun nykyinen onkin mun exä... Kaikki ei ihan mennyt yksiin, mutta melkein. No jos näin olisi niin vetäydyn syrjään ja "rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin".
Tämä minun mieheni ei ole ollut naimisissa, käsitin jotenkin etä sinä olet ollut. Ja oletan lisäksi hänen exänsä tietävän meistä. Ainakin mies on ollut muutaman kerran minun luonani/kanssani kun ex on soittanut. Olen nyt päättänyt että annan itselleni luvan nauttia tästä hetkestä ja yritän hyväksyä tämän ystävyyden exän kanssa. Aika näyttää saanko itsekin tutustua häneen vai jääkö ex pois kuvioista jossain vaiheessa. Sillä yhteydenpito on mielestäni jonkin verran vähentynyt viime viikkojen aikana. Mikäli mies pitää ystävyyden tulevaisuudessa vain heidän kahden keskisenä asiana, vältellen minun ja exän tapaamista otan asian fiksusti esille ja kerron sen häiritsevän minua. Tuolta ylempää kun lueskelin noita juttuja "vain minun ja ex-miehen välinen ystävyys" ja "yhteiset matkustelut": ne eivät minun kanssani seurustellessa onnistu. En halua miestä joka roikkuu exässään tai ex hänessä niin ettei oma nainen sovi mukaan. Se ei ole ystävyyttä vaan omistautumista.
Kuitenkin olen asiaa ajateltuani tullut siihen tulokseen että mies aivan selvästi on minuun sitoutunut, minä olen se jonka kanssa hän viettää lähes kaiken vapaa-aikansa, jota on aika vähän. Minä olen se jolle hän kertoo kuinka paljon minusta pitää ja se jota hän jaksaa helliä jatkuvasti. Olen kiitollinen siitä että olen löytänyt ihanan ihmisen jolle antaa parasta itsestäni, jonka kanssa jakaa asioita, josta välitän hurjasti ja joka välittää minusta :-))Eli kiitos minun puolestani kommenteista, ne valaisivat asiaa aika lailla. Ainakaan tällainen ystävyys exän kanssa ei ole aivan harvinaista.
Exän piti olla exä, suhteen piti olla ohi lopullisesti. Exä ei vaan ollut asiasta samaa mieltä, eikä osannut jatkaa omaa elämäänsä. Eikä mieskään asiaa sen helpommaksi tehnyt, kun suostui tapaamisiin, autteli milloin missäkin asiassa (avuttomaksi heittäytymisen taidon exä kyllä osasi).
Tarinan lopun varmaan arvaattekin. Palasivat yhteen.
Ja lopuksi tarinan opetus ja vastauksia alkuperäiselle kirjoittajalle. Kysy mieheltä asiasta suoraan, keskustelkaa. On parempi, että sanot suoraan, että asia vaivaa sinua, kuin että myönnyt tilanteeseen sellaisenaan. Pointti: keskustellessanne saatat huomata asiassa piilevän jotain enemmän kuin mitä miehesi ehkä suoraan myöntääkään...