Minkälainen mielikuva

ja yksinkertaista porukkaa. Osaavat yhden asian jotensaki sössimällä ja muista tekniikan ja elämän yleisistä asioista eivät tajua mitään.

Mielikuva on ollut tollanen aina ja se että vaimoni veli on inssi, niin todistaa vaan että näin se on.

Laittovat mökille vähän paneelia seinään inssit porukalla..heh, hee.. Ei voi tulosta sanoin kuvata. Ihan kuin pikkupojat olis tehny majan metsään, 5-10 v. Sori, meinaan vieläkin kuolla nauruun :-))

Ei ole niin viisas ku insinööri. Ainoo vaan ku viisasta insinööriä ei ole vielä edes syntynyt :D

Tyhmä, tyhmempi, tykkimies, halkopino, insinööri.

lapsena ajattelin, että insinöörit ovat vähän kuin toiselta planeetalta. Sellaisia pieniä ja laihoja ja ujoja, joilla on isot pyöreät kakkulat. Tekevät vaikeita laskelmia ja rakentavat paperikoneita.

No nykyään suurin osa kamuista on insinöörejä, ihan normaaleja ovat :) Jos saisin valita tulevan miehen ammatin, se olisi insinööri, ehdottomasti.

Mitään ei osata kunnolla, kunhan sorkitaan vähän puolelle ja toiselle, hautaudutaan hienojen puheiden ja projektien ja aina isomman insinöörin taakse, ja kun vastuuta pitäisi hakea, sitä ei löydy mistään. Mielikuvassa on myös suuret luulot itsestä, kun keksitään pyörää uudelleen. Insinöörillä on aina "projekti ja kiire", kun pitäisi tarttua hommiin tai ottaa vastuuta. Insinöörit on tekevinään kaikkea hienoa, mutta suurin osa on kypsynyt hommiinsa.

Mitäs tohonkin nyt sanois. Nykyään ovat melko perusduunareita.
Kuva on kieltämättä vuosien saatossa muuttunut :D
Ennen niitä piti juuri melko kädettöminä.
Nyt kun noita on 50 tusinassa, on tuo mielikuva toinen.
No ne rakentaa ittellensä taloja ja mökkejä siviilissä.
Ovat ihan tavallisia ihmisiä.

Se mitä itse insinöörejä tunnen, niin siviili- kuin työelämänkin puolella niin aika kädetöntä porukkaa on suurimmaksi osaksi. Toki joukkoon mahtuu niitä osaaviakin jotka mielellään tekevät kaikenlaista. Mutta oman kokemukseni mukaan suurimmaksi osaksi ovat niitä jotka osaa hommat teoriassa mutta käytännön osaaminen sitten on vähän hakusessa. Toisaalta, tarviiko heidän osatakaan? Se papereiden pyörittelyhän on enennän heidän alaansa.

Siviilissä ihan hyviä kavereita, ei ole tapanani kavereita jaotella ammatin mukaan. Kunhan jättävät ne käytännön työt niille jotka ne osaa ;). Minäkään en puutu noihin teoreettisiin juttuihin kun en niistä mitään tajua :).

Jokseenkin huvittavaa lukea ihmisten mielikuvia insseistä. Mihin lie perustuvat. Tunnen paaaaaljon heitä niin työn puolesta kuin siviilissäkin. Ovat omalla alallaan osaavaa porukkaa ja suoriutuvat muistakin hommista siinä missä kuka tahansa muukin. Rakentavat taloja, korjaavat autoja, vaihtavat sen kuuluisan lampun jne.

Luulisin yleisten negatiivisten käsitysten insseistä johtuvan siitä, että maallikot eivät yksinkertaisesti tiedä, mitä inssit tekevät milloinkin työkseen ja mitä se työ käsittää.

On tullut nähtyä niiiiiin paljon tilanteita, jossa joku maallikko on ikänsä tehnyt hommia tietyn asian kanssa ja jonkun ongelman sattuessa on hälytetty inssejä apuun. Maallikko tietysti osaa sen tietyn hommansa pirun hyvin, mutta välttämättä ei ole käsitystä ns. suuremmasta kokonaisuudesta mikä siihen liittyy. Sitten ihmetellään, kun inssit jahkaavat ja miettivät. Sama asia olisi verrata näkökentän laajuutta hevoslaput silmillä ja ilman niitä. Eli inssien on otettava työssään paljon enemmän asioita huomioon kuin perus tallaajien.

Millä helvetillä me muut tehtäisiin töitä, ellei inssit olisi kehittäneet meille niitä työssä tarvittavia välineitä? Jokainen voi mennä itseensä mollatessaan toisen ammattikunnan/koulutustason edustajia ja miettiä, tekisikö ihan ihka oikeasti paremmin kyseisen kaverin työt, vaikka ei oikeasti ole harmainta hajuakaan tyypin työnkuvan laajuudesta.

Lapiohommissahan ei tarvita koulutusta. Vastaavasti vaativaan tuotekehitykseen ei sillä lapion heiluttajalla ole mitään asiaa.

..aivoratoihini syöpynyt laiska- aivoinen ajatuspaholainen oli, että ovat Kuivia. Isolla koolla.:)

Mitä nyt muutamiin insseihin kuitenkin tutustunut, on ihan jokainen on osoittanut mielikuvani täysin vääräksi. Enää en suin surminkaan uskoisi, että ovat kuivia. Talvella yhteenkin ko. ammattialan edustajaan tutustuin paremmin: vapaa- ajan harrastus soitella nahkahousuissa ja homokoppalakki päässä saksalaista kasariheviä.;D Kyse heteromiehestä.

*ei kuivaa, ei ei.;)*

Tuntemani inssit ja dippi-inssit ovat perusporvareita. Kun lukion loppuvuosina pähkäilin mitä ihmettä tekisin isona, kaverini olivat jo hangaround-inssejä ja pänttäsivät pitkää matikkaa, tulevaisuus kirkkaana näköpiirissä. Heti lukion jälkeen armeijaan ja seuraavana vuonna polille tai tekuun. Paperit normiajassa tehokkaasti ulos ja vakaan nousujohteiselle uralle johonkin IT-firmaan tai voimalaan. Paritalo Espoossa, perheessä kaksi autoa. Itsellä Volvo XC90, vaimolla Nissani kauppakassina. Sellosta insinööriperhe ostaa kesäisin usein kokolihaa, josta isä Seppo valmistaa pihagrillissä herkullisia pihvejä. Henna-vaimo tuudittaa esikoista vaunuissa. Perheen berninpaimenkoira Jomi järsii ribsin jämiä tyytyväisenä patiolla.

Kaiken kaikkiaan insinöörit ovat kelpo porukkaa. Fiksuja ja enimmäkseen kunnollisia, kansakuntamme vakaata selkärankaa (kuten talonpojat muinoin).

Insinöörit edustaa kyl yhä edelleen mun silmissä niitä kaavoin ajattelevia tyyppejä...en tiiä onko se hyvä vai huono asia. Insinöörit varmaan ajattelee et se on hyvä asia ;)

Yllättävää kyllä olen empiirisen henkilökohtaisen tutkimuksen perusteella tullut tulokseen, että insinööreillä on usein se hauskakin puoli, eli hurtti huumori, jopa kaksimielinen hurjimmilla yksilöillä. Ja et jotku insinöörit harrastaa työnsä vastapainokse ihan jotain esilaista kuten vaikka harrasteteatteria, laulamista tai eläinten hoitamista, puutarhatöitä tms. Monesti insinöörit on aika edistyksellisiäkin, esim. kärjessä ympäristönsuojeluajattelussa ja ympäristönsuojelutekniikan pähkäilyissä.

Mä olen insinööreille kateellinen heidän hienosta tradiitioistaan täällä Suomen maassa. Teekkarikulttuuri ja muut hienot pitkät perinteet (yhteenkuuluvuuden tunne). Mäki haluun.

Insinöörin elämä on vähän niinkuin hullun uskoa tulevaisuuteen. Opiskellessa eteen tulee asioita joita saa lukea kymmenen kertaa eikä sittenkään tajua, ja tentit painaa päälle. Se on aika stressaavaa ja osittain sen takia inssit juo niin paljon. Töissä taas nuorena tulee eteen tehtäviä ja aikatauluja jotka on vittu mahdottomia. Periksi ei kuitenkaan ole tapana antaa vaan painetaan vaan pakolla jotain, niin tekee muutkin ympärillä. Miehistä tulee sillä tavalla aika hiljaisia ja monta kertaa tulee mieleen, että onko tää jumalauta elämä nyt tämmöistä sitten. Sitten kun ikää ja kokemusta vähän karttuu niin ei ne hommat sittenkään niin vaikeita ollut, tai siis samanlaisia projekteja tulee eteen uudestaan ja silloin ne voi tehdä vähän rennommin ja paremmin. Sitten se elämä vihdoin alkaa vähän helpottumaan ja kun fyrkkaakin tulee loppujen lopuksi ihan mukavasti ja muijakin on jostain löytynyt niin elämä alkaa jo vähän hymyilemäänkin. Sitten ostetaan se talo ja auto ja ehkä toinenkin ja koira pihalle. Tätä varten sitä on vittu puurrettu koko ikä nyt vähän nautitaan elämästä. Ja viikonloppuina tehdään tasan tarkkaan jotain muuta kuin oman alan hommia, koukitaan vaikka puutarhaa.

itse valmistumassa inssiks kuukauden sisällä.

erityistä mielikuvaa, muuta kuin että tulee mieleen mies.

Työkaverini taas sanoi, että "Instrun terveyssandaalit". Hän kutsuu kaikkia inssejä "sandaaleiksi".