homman nimi on tämä.. Seurustelin naisen kanssa ollessani armeijassa ja yllätys yllätys hän kävi vieraissa työpaikan pikkujouluissa ja sain tästä tietää ja suhde poikki.. Homma ok... No meni pari kk ja löysin itseni tämän saman naisen luota keskustelemassa anteeksi antamisesta ja näin päin pois... seurustelua jatkui noin vuoden verran ja koin aina silloin tällöin ahdistusta hänen teoistaan johtuen eli olin valehdellut itselleni antaneeni hänelle tuo anteeksi ja päätin erota hänestä, mutta nyt sitten kävi tällainen iloinen asia että hän on minulle raskaan ja olen onnellinen tuleva isä vaikka sitä alussa aika jyrkästi vastustin... Kysymys onkin nyt siitä että kun kuiteskin rakastan tätä neitoa enemmän kuin ketään aikaisemmin, mutta luottoa ei löydy juuri ollenkaan... mitä tehdä? Lapsi ei ole mikään syy palata yhteen minun mielestä tiedän sen omasta lapsuudestani ja voin kertoa että herkkua taas ei ole elää kun ei ole tasapainoista perhettä ympärillä!! Tällä hetkellä elän kokonaan toisessa kaupungissa.... junnaan tässä tilanteessa edestakaisin että mitä tehdä?!? Muuttaako yhteen vai takaisin samaan kaupunkiin vai mitäkö? Jos löytyy samanlaista kohtaloa jakavia niin kommentteja otetaan avoimesti vastaan!!
Naisen tavoitteet?!?
-Turhautunut-
6593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta ajattelin että kun täällä on näitä kauniimman sukupuolen edustajia enemmän niin jos sais nopeammin vastauksia!
selvääkin selvempää on, että teidän kannattaisi puhua omista tavoitteistanne ja myös niistä syistä, miksi nainen petti sinua. Jos noiden keskustelujen jälkeen tunnet haluavasi jakaa elämäsi tuon naisen kanssa, niin sitten teet niin.
Ei vastaavaa kokemusta mutta teeveetohtori painiskeli jossain jaksossaan näiden pettämis ja luottamis asioiden parissa ja kertoi oman näkemyksensä jonka mukaan luottamuksen voi saada takaisin mutta se vie aikaa. Varusmiespalvelusajastasi päätellen saatatte olla parikymppisiä joten ihmisillä (joillain) lienee tarve kokeilla asioita, lähinnä persoonilla jotka eivät luota omaan päättelykykyynsä joka ei aina välttämättä tarvitse omakohtaisia kokemuksia mutta haluaisin ainakin itse uskoa että siitä voi kasvaa uloskin.
Mutta ehdottomasti samaa mieltä kuin edellinen vastaaja, että keskustelkaa keskenänne ja loppupeleissä luota vain omaan päättelykykyysi ei palstan vastauksiin tai kavereiden mielipiteisiin, itse parhaiten tiedät tilanteen ja tunteesi.
että lapsi on sinun?
*DUMP THAT BiTCH!*
*DUMP THAT BiTCH!*
*DUMP THAT BiTCH!*
*DUMP THAT BiTCH!*
*DUMP THAT BiTCH!*
*DUMP THAT BiTCH!*
ensin, että onko se tuleva lapsi oikeesti sun!!