Galluppien kertomaa. Josko myos tama aihe kiinnostaisi vastaamaan? Tuolla jossain keskusteluissa ovat muutamatkin kirjoittajat maininneet kompromisseista joita ovat tehneet suhteissaan miehen/naisen vuoksi, esimerkiksi vahentaneet alkoholin kulutusta, alkaneet pukeutua peittavammin jne. Miten teilla?
Oletko sina muuttanut tapojasi/pukeutumista/yms, mita? Ulkomaalaisen puolison pyynnosta/vuoksi?
Onko kumppani muuttanut jotain tapojaan/yms. sinun pyynnosta/vuoksi?
Miten muuten tallainen yhdessaolon tuoma "hioutuminen"? Ovatko kuukaudet/vuodet saaneet sinusta esille joitain uusia piirteita tai puolia? Entas hanesta?
Onko kukaan ulkopuolinen kommentoinut jotenkin naita muutoksia, joko pyynnosta tai yhdessaolon hioutumisesta johtuvia?
Oletko sina muuttanut tapojasi/pukeutumista/yms, mita? Ulkomaalaisen puolison pyynnosta/vuoksi?
Onko kumppani muuttanut jotain tapojaan/yms. sinun pyynnosta/vuoksi?
Miten muuten tallainen yhdessaolon tuoma "hioutuminen"? Ovatko kuukaudet/vuodet saaneet sinusta esille joitain uusia piirteita tai puolia? Entas hanesta?
Onko kukaan ulkopuolinen kommentoinut jotenkin naita muutoksia, joko pyynnosta tai yhdessaolon hioutumisesta johtuvia?
Vastaukset 18
Vanhimmat
1. Oletko sina muuttanut tapojasi/pukeutumista/yms, mita? Ulkomaalaisen puolison pyynnosta/vuoksi?
Aikaisemmin käytin lähinnä kauluspaitoja (farkkujen ja bleiserin kanssa). Miehen pyynnöstä käytän nykyään kauluspaitojen sijaan v-aukkoisia toppeja. Ovat kuulemma paljon kivemman näköisiä meikäläisellä. En aikaisemmin halunnut 'esitellä' kaula-aukkoani, vaan olen aina ollut vähän häpeissäni näistä hemmetin isoista rinnoistani. Miehen sanoo nauttivansa siitä, että muut voivat nähdä (pienen) vilauksen muodoistani, mutta vain hän saa niihin koskea.
Lisäksi olen opetellut pesemään pyykit hänen haluamallaan tavalla. Ei koskaan sukkia muiden vaateiden kanssa (kuulemma nöyhtäävät). Kaikki paidat väärinpäin (myös kauhtuneet). Jne. Alkuksi nämä kaikki 'säännöt' ottivat päähän, mutta eihän tuo niin suuri vaiva ole.
2. Onko kumppani muuttanut jotain tapojaan/yms. sinun pyynnosta/vuoksi?
Täyttää nykyään tiskikoneen järjestelmällisesti. Ennen kuin muutimme yhteen, tapasin aina järjestellä likaiset astiat parempaan järjestykseen hänen tiskikoneessaan. Ollakseen mieliksi minulle hän alkoi itsekin katsoa miten niitä koneseen latoo. Mahtuupa enemmän tiskejä kerralla ja vettä/energiaa säästyy.
Ei enää jätä yövaloa palamaan kun nukahtaa, vaan viimeiseksi työkseen sammuttaa sen. Tapasin aina herätä keskellä öytä siihen, että huoneessa oli liian valoisaa.
3. Miten muuten tallainen yhdessaolon tuoma "hioutuminen"? Ovatko kuukaudet/vuodet saaneet sinusta esille joitain uusia piirteita tai puolia? Entas hanesta?
Olen oppinut, että suutahtaminen on sallittua. Ja puhdistaa vieläpä ilmaa. Mies taas on oppinut kärvällisemmäksi. Olen hidas kuin hämäläiset, vaikka Länsi-Suomesta olenkin.
4. Onko kukaan ulkopuolinen kommentoinut jotenkin naita muutoksia, joko pyynnosta tai yhdessaolon hioutumisesta johtuvia?
Muutokset ovat sen verran pieniä, etten usko että kukaan ulkopuolinen on edes huomannut. Ja jos ovat, niin eivätpä oleniistä mitään virkanneet. ;-)
Onpas mukava pohtia täällä joskus muutakin kuin uskonasioita...
1.Oletko sina muuttanut tapojasi/pukeutumista/yms, mita? Ulkomaalaisen puolison pyynnosta/vuoksi?
Olen rohkaistunut pikkuhiljaa pukeutumaan naisellisemmin ja jopa seksikkäämminkin. Ennen en olisi mennyt mihinkään esim. hihattomassa topissa, en edes kuumana kesäpäivänä. Enkä koskaan käyttänyt hameita,lyhyitä ainakaan. Mies saa minut tuntemaan itseni seksikkääksi ja naiselliseksi, sitä se kai on.
Olen opetellut kokkaamaan. Miehen mieliksi ja ihan taloudellisistakin syistä. Teen nykyään enemmän ruokaa ihan alusta asti, pitkän kaavan mukaan, koska mieheni syö niin tajuttomia määriä, että valmisruuilla menisimme konkkaan...
Yritän myös kovasti oppia hoitamaan asiat ajoissa ja olemaan täsmällisempi. Miehelläni meni nimittäin hermot siihen, että minun vastuulleni jätetyt asiat jäivät aina hoitamatta. Vastuullisuutta olen siis oppinut huimasti. Joskus kenties tulevaisuudessa osaan jopa palauttaa kirjat kirjastoon ajoissa :-D
Onko kumppani muuttanut jotain tapojaan/yms. sinun pyynnosta/vuoksi?
Käyttää nykyään enemmän farkkuja ym. rennompia asuja. Ja on luopunut niistä järkyttävistä kultakoruista!! Siistii parran tietyllä tavalla, josta tykkään, eikä aja enää kaikkea pois.
Vaihtoi teen kahviin. Olen opettanut hänet kahviriippuvaiseksi :-/
Ei juokse enää baareissa entiseen tapaan. Ja on oppinut, että pesukoneessa on enemmänkin kuin yksi pesuohjelma.
Ei enää livauttele valkoisia valheita joka välissä (tai on oppinut valehtelemaan paremmin :D ). On oppinut, että loppujen lopuksi sillä entisellä tyylillä ei minun kanssani pääsekään helpommalla, vaan joutuu vaan suurempiin vaikeuksiin.
Miten muuten tallainen yhdessaolon tuoma "hioutuminen"? Ovatko kuukaudet/vuodet saaneet sinusta esille joitain uusia piirteita tai puolia? Entas hanesta?
Enpä osannut arvatakaan, miten mustasukkainen osaan olla! Ja nalkuttajakin vielä kaiken lisäksi! Minä kun luulin olevani niin rento ;)
No joo, positiivisiahan nuo "hioumat" ovat, suurimmaksi osaksi ainakin. Olemme kumpikin oppineet avautumaan kumppanillemme ja jakamaan asioita ihan eri tavalla kuin edellisissä suhteissa tai tämän parisuhteen alkuaikoina.
Olemme oppineet riitelemään. Minä olen siis oppinut hillitsemään temperamenttiani ja mies äänenkäyttöään. En siis enää heittele tavaroita, kiroile ja solvaa eikä mies karju naapureita hereille. Enkä enää tappele tekstiviestitse. Ennen aina riidelessä ajoin miehen kotoa karkuun ja sitten vielä pommitin perään tekstareilla samaa vittuilua, jota lähti pakoon. Nyt h-i-l-l-i-t-s-e-n itseni. Ainakin melkein aina.
Onko kukaan ulkopuolinen kommentoinut jotenkin naita muutoksia, joko pyynnosta tai yhdessaolon hioutumisesta johtuvia?
Muutokset ovat tapahtuneet pikkuhiljaa, eivätkä ole niin dramaattisia, että niitä muut huomaisivat. Niin no, vanhempani ovat ihmetelleet viime aikoina, että mieheni on kummasti rauhoittunut, kun tuo baarielämä on jäänyt vähemmälle.
"Olemme oppineet riitelemään. Minä olen siis oppinut hillitsemään temperamenttiani ja mies äänenkäyttöään. En siis enää heittele tavaroita, kiroile ja solvaa eikä mies karju naapureita hereille. Enkä enää tappele tekstiviestitse. Ennen aina riidelessä ajoin miehen kotoa karkuun ja sitten vielä pommitin perään tekstareilla samaa vittuilua, jota lähti pakoon. Nyt h-i-l-l-i-t-s-e-n itseni. Ainakin melkein aina. "
Lohduttavaa kuulla, että joku on senkin taidon oppinut, vaikka on ollut noin "karmea akka";D
Vaikka kuinka yrittäisin selittää itselleni, että ei se mies ymmärrä tätä juttua, vaikka miten heittäisin onnenapilan lattialle ja irvistelisin, vaan se on vaan pakko tehdä ja räkyttää vielä päälle ;D... Mies ei kyllä lähde kotoa minnekkään... jos meinaan olla erossa minun pitää lähteä... yleensä riittää, että menen sohvalle ja mies huutaa perään, että tule nyt nukkuma, ala ole aina tommonen, anteeksi kulti anteeksi. (jos on enää hereillä siinä vaiheessa). Pakko mennä sohvalle koska miehen vieressä nukkuessa mies olettaa, että nyt on sovinto tehty ja hän voi tulla siihen viereen ja kietoa itsensä ympärilleni. Ei se vaan käy minulta niin äkkiä. Joskus se saatttaa onnistua mutta jos olen kunolla loukkaantunut niin ei oikein toimi(huom! mistään sovintoseksistä ei ole kyse. Mies vain haluaa aina nukkua kiinni minussa ja minun vieressä mutta ei yleensä änge sohvalle kun tietää ettei ole tervetullut).
Joskus melkein tuntuu, että nyt minä osaan riidellä hyvin ja hillitä itseäni vaan kerran kuussa se onnenapila tai muu lentää lattialle... mies epäilee PMS:ää ja sehän se vasta raivostuttaa kun se ei YMMmärrä;D
Ja minähän se olen, joka sen onnenapilan korjaa taaas kukkalaudalle anteeksi pyydellen kun tuli sillätavalla riehuttua:(
Kerran heitin miehen ulos asunnosta mutta mies oli sen jälkeen sen verran vihainen, että oli meinannut jo katsella toista asuntoa, nyt ei ole heitelty ketään ulos tai kukkia viskelty.
Mies ei juuri koskaan huuda, itsellä on jopa puheääni joskus liian kova miehen mielestä... pitäisi vain sipistä... pitänee ensikerralla kun raivostuttaa yrittää järjestää kuiskaus riita ja katsoa helpottaako se yhtään tilannetta;D
Eilen olisin voinut esim. ruveta riitelemään siitä kun mies sammmutti koneen kesken kirjoittamiseni... kysyin mieheltä mitähän luulee saavuttavansa tuollaisella käytöksellä, kitisi vaan että häiritsee tuo napu napu. loppujen lopuksi käynnistin konene uudestaan ja kirjoitin asiani loppuun ja sammutin koneen mutta sen verran närkästynyt olin, että nukuin sohvalla...siitä olin iloinen ettei mies sammuttanut konetta uudelleen vaan antoi minun kirjoittaa loppuun (sinänsä ymmärrettävää kun mies yrittää nukkua ja minun naputtelu vain kuuluu ja valot mojottaa päällä)
Hyviä vinkkejä rakentavaan riitelyyn on tullut luettua mutta eipä niitä muista sitten kun tosi paika tulee... On meillä pitkiäkin rauhallisia jaksoja ja sitten on sota päällä jonain päivänä ja seuraavana taas olemme ihan sovussa.
kirjoittajan tempperamentista tunnistin itseni :) Onneksi meitä on muitakin...
Tosiaan olen alkanuut pukeutua naisellisemmin... ennen olin semmoinen farkut ja t-paita/hupparityttö
Nyt mietin tarkemmin mitä päälleni laitan. Käytän toki farkkuja mutta niidenkin täytyy olla naisellista mallia (ei enää lökäreitä tai veljen vanhoja;D)
Vapaa-aikana pidän pitkiä hameita joskus töihinkin saatan laittaa. Olen kokeillut huntuakin asusteena ja sanotaan että toimii, saa kätevän kantositeenkin jos käsinyrjähtää;D.
Meikkaankin paljon enemmän ja muutenkin huolehdin itsestäni... tosin syömisen kanssa on aina ollut niin ja näin... en siis syö tarpeeksi.
Tämä nyt johtuu varmaan yleisestaä miesten vaikutuksesta naisiin... toisaalta jotkut ihmiset laihtuvat rakastutuaan ja sitten lihovat avioiduttuaan;D
Olen lisännyt alkoholin kulutusta... syy on kyllä työn eikä miehen... en juonut työttömänä nyt juon melkein joka viikko kun käyn karaokessa (en tietenkään paljoa sen verran, että turha ujous karisee... vaikka olen minä selvänäkin laulanut). Joskus on pidempiäkin jaksoja... esim. kun mies oli käymässä kotimaassaan en käynyt muistaakseni kuin kerran baarissa.
Sisäisistä muutoksista sitten.. hmm, minusta on tullut järjestelmällisempi ja itsenäisempi ehkä hieman suvaitsevaisempi ja sosiaalisempi (sosiaalinen olen ollut pienestä pitäen ehkä se piirre vain katosi teininä ja on nyt aikuistuessa palannut takaisin;D). Muutenkin olen tullut vastuullisemmaksi ja huolehtivaisemmaksi ja "emännöitynyt" sen verran kuin minusta on ollut aiheellista.
Mies ainakin lopetti tupakan polton (tosin nyt meinaa taas aloitella pari kertaa on jo polttanut vaikka olen kieltänyt, pitkään oli polttamatta)
ei ole käynyt yksin baareissa, ja kaveritkin ovat jääneet taka-alalle. ei juo niin paljon kuin joi yksin ollessaan (mitänyt pussista tyhjiä kaljatölkkejä voi päätellä silloin kun kävin hänen luonaan).
Eipä ole vieläkään Koraania tänne roudannnut tai rukousmattoa käytänyt, kun alussa sanoin, että ei mitään islamjuttuja sitten tuo tänne ilman lupia.
Josku joustaa nukkumaanmeno ajastaan ja saatetaan valvoa yhdessäkin pitkään...mutta aina mies on se joka nukahtaa ensin.
Ei pidä typeriä machoaurinkolaseja minun aikaan;D
Yrittää keskustella minun kanssa ennekuin ostaa himoitsemansa vempeleen tai tekee muuta mistä minun olisi hyvä tietää... Nytkin tiesin, että mies aikoo hankkia kannettavan dvd-soittimen,
ihan toista kun joskus mies tuli kotiin ja oli ostanut pöytätuulettimen kaupasta kysymättä minulta lupaa tai kerran oli lainannut dvd-soittimen kaverilleen ja minä vaan kotona ihmettelin kun jotain puuttui;D
Uuden kännykänkinmeni ostamaan kun entisen malli kävi vanhaksi... voi turhuuksien turhuus!
Ottaa minut huomioon jos käy esim kaupassa (aika usein on jotain syötävää hyvää tuonut tullessaan niin kuin pääsiäisenä suklaamunan) tai jos olen kotona ja hän töissä niin soittaa, että haluanko syödä jotain ja muutenkin saattaa soittaa päivällä vain kysyäkseen miten menee ja olenko muistanut syödä. muutenkin on oppinut ottamaan minut huomioon myös sänkykamarin puolella.
uusista piirteistä ehkä mustasukkaisuus oli sellainen mihin en osannut varautua.. toisaalta itsepä annoin siihen aihetta eipä tuo nyt pahemmin ole mitään asiaan maininnut joskus sattaa jotain typerää sanoa kun tietystä henkilöstä tulee puhe ja väittää, että minä olen edelleen outo kun se yksi tulee käymään.
Ei oikein ole ulkopuoliset huomanneet eroja...
Ei nyt tule mieleen että olisi kukaan kiinnittänyt huomiota sen kummemmin.
Eiköhän noita tuossa ollut sattaa olla vähän töksjuttua kun mies tuossa luimistelee, että nukkumaan pitäisi alkaa hän jo pari kertaa ollut kuulema nukkumassa mutta aina vain napsutus kuuluu...
Mieheni sai minut käyttämään seksikkäämpiä alusvaatteita ja ostamaan pääasiassa luomuruokaa. En enää syö salamipizzaa, harrasta alkoholin suurkulutusta, enkä halaile puolituttuja miesystäviä.
Mieheni taas pukeutuu nykyään siistimmin, opettelee laittamaan ruokaa, eikä enää halaile puolituttuja naisystäviä...
Yhdessäolo on lisännyt huimasti valkosipulin kulutusta ympäristö-epäystävällisiin mittasuhteisiin.
Siskoni on lähinnä päivitellyt entisen reippaan juhlimiseni ja alkoholin kulutukseni vaihtumista koti-illoiksi satunnaista valkoviiniä siemaillen.
Jos et kelpaa sellaisena kuin olet, tai jos toinen koittaa sinua muuttaa, jommalla kummalla teistä ei ole kaikki ruuvit tallessa.
Teeskentelyä ei kukaan jaksa katsoa tai tehdä kauaa.
Toisen väkisin muuttaminen on yksi asia, ja siinä asiassa olemme varsinkin me naiset perinteisesti tosi eteviä, oikein hivutusnalkutuksen mestareita. Vapaaehtoisesti muuttuminen on taas toinen asia.
Naimisiin mennessä on monessa asiassa joustettava ja otettava myös puolison toiveet huomioon. Jos ne toiveet sotii aivan täysin sitä omaa persoonaa vastaan ja ne muutokset ovat aina yksipuolisia, niin sitten siinä on ilman muuta kaksi väärää ihmistä kimpassa.
Sen verran jokaisesta meistä löytyy "vikaa" etteikö toisen pikku vinkit olisi silloin tällöin avuksi ja paikallaan.
Paitsi on tietysti myös niitä "täydellisiä" ihmisiä, joissa ei ole muuta vikaa kuin omahyväisyys, he kun menevät toisen yhtä "täydellisen" ihmisen kanssa naimisiin, niin siinä on sitten höyrylaivassa kaksi kapteenia ja ei muuta kuin täyttä höyryä karille koko paatti...
Yleensä kun alkaa elää yhdessä jonkun kanssa joutuu väistämättä muuttamaan tapojaan. Ihmissuhteessa on tarkoitus ottaa myös toinen ihminen huomioon.
Haluaisin kovasti löytää meidän parisuhteesta jotain mehevää kerrottavaa, mutta me ollaan yksinkertaisesti ihan tylsiä! ;oD Mitä tahansa tällä palstalla jutellaan, joudun minä aina sanomaan "ettei meillä asia ole tärkeä" tai "ettei meillä mies tuosta välitä". Minun miehelläni ei yksinkertaisesti ole kovin vahvoja mielipiteitä elämästä, eikä hän siksi näe minkäänlaista tarvetta puuttua vaikkapa nyt pukeutumiseeni tai tehdä suurta riitaa kasvatuseroista tai väitellä esimerkiksi uskonnosta. :o/ Kuten sanoin, me ollaan ihan tylsän tavallisia - hukumme asuinmaamme massaan ja aina sanonkin, että nain "albanialaisen suomalaismiehen", koska en löydä hänestä mitään eroa. ;o)
Yksityiskohtaisesti minun on ihan turha lähteä kysymyskiin vastaamaan, koska en niihin mitään kiinnostavaa pystyisi vastaamaan. Ei, ei ja ei...
Minun on aika vaikea sanoa, onko mikään konkreettisesti muuttunut sen jälkeen, kun menimme naimisiin. No, sukunimeni on muuttunut. :) Normaaleja parisuhteeseen liittyviä kompromisseja olemme molemmat tehneet, vaikka olemme hyvin jääräpäisiä. Luonne on kyllä kasvanut, sillä nyt kun olemme perhe, jossa on lapsi, kumpikaan meistä ei voi riitatilanteessa poistua karmit kaulassa, vaan asia pitää selvittää edes jotenkin arvokkuus säilyttäen ;)
Pukeutumiseen tai ulkoiseen olemukseen liittyviä vaatimuksia meillä kummallakaan ei ole toisen suuntaan ja elämäntavatkin ovat meillä molemmilla aika tervehenkiset, siis jo ennen avioliittoamme.
Kaikkein eniten elämäntilannetta muutti lapsen syntymä, mutta niin käy missä tahansa suhteessa. Lapsen ehdoilla eläminen on muuttanut montaa prioriteettia, mutta se kuuluu asiaan.
Mietin tätä asiaa pitkään, mutta eipä tullut mieleen mitään, mitä olisi pitänyt muuttaa mieheni takia. Edes sukunimeä ei tarvinnut muuttaa mennessämme naimisiin, vaikka hänen kulttuurissaan nimenmuutos olisi itsestäänselvä. Sanoin vain miehelleni, että haluan pitää oman nimeni eikä siitä sitten sen enempää keskusteltu.
No okei, tuli yksi arkaluontoinen asia mieleen. Nimittäin itsetyydytystä pidetään hänen kulttuurissaan syntinä, joten sitä en ole viitsinyt mieheni edessä harrastaa ;) Mutta eipä harrasta hänkään. Ihmetteli, kun sanoin, että Suomessa kaikki harrastavat sitä ja puhuvat siitä ihan avoimesti. Hän sanoi, että varmasti ne miehet tuntevat syyllisyyttä sitä tehdessään, mutta vastasin, ettei se pidä paikkaansa ja sitä paitsi suurin osa naisistakin harrastaa sitä. Mies vain pyöritteli silmiä päässään :D
No, ehkä hänen käsityksensä vielä tästäkin asiasta muuttuvat, kun elää jokusen vuoden täällä seksin täyttämässä länsimaailmassa.
Hmm, meillä itsetyydytys juttu on vähän toinen. Mies uskoo että kaikki (miehet) tekevät sitä mutta asiasta ei juuri puhuta porukassa kahdestaan totta kai tulee juttua joskus siitäkin.
Tavallaan se on miehestä ihan normaali asia ja tavallaan hävettävä.. eipä tuo mies nyt ole pannut pahakseen, jos joskus yöllä tulee itse tehtyä kun hän nukkuu tai ei jaksa... joskus saattaa vaan kysyä unisena oliko hyvä?
Sitä ei kyllä usko, että suurin osa naisista harrastaisi, tai ajattelee, että nämä naiset ovat sinkkuja tai mies on kaukana... jotenkin jäänyt sellainen fiilis, että kaukosuhteessa se olisi ok, kun taas saman katon alla siihen ei mielellään turvauduta (jaa-a no miksihän ei;D)
Alkaa vähitellen päästä ajatuksesta, että nainen tarvitsisi orgasmiinsa aina jotain sisälleen. Tiukassahan tällaiset uskomukset ovat... jos pidetään penetraatiota ainoana oikeana seksimuotona tai ajatellaan, että naisen orgasmin suuruus on jotenkin yhteydessä miehisen elimen kokoon;D
Niin piti vielä lisätä, että mies on takiani lopettanut tupakoinnin heti ensitreffeiltä alkaen, koska huomasi, etten itse tupakoi.
Hän on myös tiskannut ja siivonnut minunkin sotkuni, koska itse olen kiireisempi.
Joten kyllä meilläkin mies on se, joka on enemmän muuttanut asioita takiani. Puhumattakaan kaikista niistä faktoista, joista olemme väitelleet ja lopulta miehen on pitänyt hyväksyä asian olevan niin kuin minä sanon :D
Kannatuksen vuoksi ja urheilun kannalta, vaikka ei mitään isompaa sanottavaa olekaan.
En kyllä heti keksi, mitä mies olisi pyytänyt muuttamaan. On kyllä ilmaissut toivetta, että muslimiksi saisi kääntyä. Teen nykyään ruokaa edes joskus, yksin en viitsinyt. Useimmiten kyllä edelleen ruuanlaiton hoitaa isäntä ja mikro. Alkoholia en juuri käyttänyt ennenkään, viime vuonna kävin muistaakseni pari kertaa baarissa eli ei tuo mies ole sitä asiaa muuttanut suuntaan tai toiseen. Joku sanoi että käyttää seksikkäämpiä alusvaatteita, samaa voin todeta omasta puolestani. Joitakin vaatteita tulee ostettua vähän sillä silmällä, että mies varmaan niistä pitää.
Mies lopetti tupakoinnin vähän ennen häitä, kun tiesi etten tykkää. Sellaisen pikkujutun myös teki häiden jälkeen, että muutti toiselle mantereelle asumaan ;) Samaten on alkanut laittaa useimmiten itse ruokansa, pestä pyykkiä, siivota jne. eikä siitä hirveästi edes valita.
Yhdessäolo varmasti on muokannut molempia, mutta vaikea sanoa tarkasti millä tavalla. Mies on rauhoittunut, niin kyllä minäkin. En muista kenenkään kommentoineen. Monenlaista varmasti omaksuu toiselta kun yhdessä elää, mutta sitä tapahtuu tiedostamattakin. Nykyisin en ainakaan heitä ruokaa (esim. leipää kaupassa kärryyn) kun mies paheksuu sitä. Olen kovasti yrittänyt opettaa, että yleisesti ottaen on hyvä ilmoittaa vaimolle, jos kotimatka kestää vaikkapa pari tuntia ennalta sovittua kauemmin, mutta se ei vielä ole täysin sisäistynyt.
Nyt kun luen tätä kirjoittamaani, niin sääliksi käy meidän isäntäparkaa, joka on muuttanut vaikka mitä takiani ja minä en juuri ole laittanut rikkaa ristiin.. no, elämä ei aina ole reilua.
1. Mieheni painosti minut ja kaksi lastani edellisestä liitosta kääntymään islamin uskoon (sunna).
2. Käytän nykyään huntua, vanhempi tyttäreni huivia.
3. En saa enää seurustella entisten ystävieni kanssa koska he ovat najis.
4. Mieheni päättää mitä saamme syödä.
5. En saa liikkea ulkona ilman miestäni.
Tän on pakko olla provo! Että vielä tytärkin entisestä liitosta olisi pakotettu Islamiin :D
Ihmeellistä jos Kannelmäessä asuu sunnamies joka pakottaa vaimonsa moisiin ihmeellisyyksiin.Taitaa olla provo.
Tiedän nimittäin sunnamiehiä tässä kaupungissa jotka kyllä ahkerasti käyvät ravintoloissa ja eivät pakota naisia yhtään mihinkään.Elävät n.s. normaalia länsimaista elämää törttöilyineen.