jostain yllättävästä syystä (esim. kuolemantapauksen vuoksi tai vaan ihan kuviteltu tilanne tässä) ottaa yksi lapsi yksin hoidettavaksesi niin ottaisitko mieluummin pikkutytön vai pikkupojan? Kumman kans tulisit paremmin toimeen pitkällä tähtäimellä? (Huom! Siks täs sanotaan, et sun yksin pitäis ottaa hänet hoteisiisi, jotta et pääse miettiin mitään perhedynamiikkaa vaan oma näkemyksesi ja ajatusksesi lapsen sukupuolesta (ja lapsen kans pärjäämisestä) ratkaisis). Eli et sun pitäis siis elää lapsen kans kahdestaan lapsen aikuistumiseen ja kotoalähtöön asti.
Jos sun pitäis
Tyttis79
6430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
usko, että siinä on eroa. Olen itse aika puhtaasti naisten kasvattama, enkä ole sitä kokenut ongelmaksi. Toisaalta en mä usko, että lopputulos tämän huonompi (onko se edes mahdollista) olisi vaikka kasvattaja olisi ollut mies. Samaa luulen itsestäni.
kysyä...
Nimittäin en alkaisi harmittelemaan tuossa tilanteessa että olisipa ollut toista sukupuolta, samalla tavalla pidetään huolta...
lapsukaisia varmasti, mut jos aattelet niin yleisesti et mitä luulet, tuletko parammin juttuun poikapuoleisen vai tyttöpuoleisen muksun kanssa. Eli et kumman kasvattaminen vois mennä susta kivemmin, kumman kaa osaisit puuhastella, kumman ongelmiin osaisit vastata paremmin, mitä tekemistä duunailisitte yhdes jne...tolta pohjalta. Oli multa ehkä virhe sotkee tuo mukaan et jotain traagista olis tapahtunu et homma perustuis johki hätään.
pohtimaan tuota asiaa ja siskon kanssa on diili että jos huonosti käy otan kummityttöni huostaani.
Normaalisti olen viihtynyt enemmän poikalapsien kanssa, en osaa selittää miksi. Prinsessa leikit ei vissiin oikein istu mun pirtaan. Mutta kun siskon poika on sellainen ylivilkas tapaus niin jätän sen kasvatuksen veljelleni ihan mielelläni, joka on myös siis kummi hälle. Toisaalta jos niin ikävästi kävisi, että siskosta aika jättäisi niin olisihan se kamalaa erottaa lapsia mutta tällainen ikisinkku mahtais saada hermoromahduksen alta viikossa jos yhtäkkiä joutuis keinoemoksi kahdelle kasvavalle lapselle. Toinen vaihtoehto olis tietenkin että ne menis veljelle molemmat jolla sitä lääniäkin löytyy missä niitä lapsia pitää ja lähempää niiden kotiseutua mutta mutta, ehkä parempi jättää noin synkkien asioiden miettiminen näin aamutuimaan.
taas on sellanen näppituntuma, et poikalasten kans tulen ns. paremmin juttuun ja tykkään itsekkin keksiä kaikkee aktiviteettia eli et joku tollanen puuhakas pikkukaveri menis kivasti. Mut sit teini-ikäinen poika...voi jee...vois mennä somi vähän suuhun, en tiiä miten rakentavaa seuraa osaisin olla sellaiselle. Teinityttöjä taas ymmärrän paremmin, mutta niittenki kohdalla lapsen luonne ratkaisee (oman suhtautumisen lisäksi) et miten iisisti tai vähemmän iisisti homma etenee.
toivottavasti, mulle ei mitään lapsia anneta.