Mieheni on jäänyt kiinni pettämisestä muutaman kerran, ja se oli ihan hirveä tilanne, itkin, murruin ja kuolin henkisesti, ihan kauheaa. Annoin anteeksi, koska minulla ei ollut voimia erota tapahtuman jälkeen.
Eräänä päivänä tajusin, että en rakasta enää miestäni lainkaan. Löysin hänen puhelimestaan viestejä toiselta naiselta, ja minusta ei tuntunut miltään. En ollut vihainen, en surullinen, en mitään. Minua ei vain yksinkertaisesti kiinnostanut mieheni tekoset. olo oli "aivan sama".
Nyt hissukseen etsin omaa asuntoa, mieheni ei tiedä mitään. Hän ajattelee, että meillä menee hyvin, ja rakastan häntä.
Mutta ei. En rakasta, en vihaa. Jäljellä on vain suuri välinpitämättömyys toista kohtaan. Tunteet kuolivat pois miehen tekojen takia.
Eräänä päivänä tajusin, että en rakasta enää miestäni lainkaan. Löysin hänen puhelimestaan viestejä toiselta naiselta, ja minusta ei tuntunut miltään. En ollut vihainen, en surullinen, en mitään. Minua ei vain yksinkertaisesti kiinnostanut mieheni tekoset. olo oli "aivan sama".
Nyt hissukseen etsin omaa asuntoa, mieheni ei tiedä mitään. Hän ajattelee, että meillä menee hyvin, ja rakastan häntä.
Mutta ei. En rakasta, en vihaa. Jäljellä on vain suuri välinpitämättömyys toista kohtaan. Tunteet kuolivat pois miehen tekojen takia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
teet oikein kun jätät ukkos ei se tuosta enää paremmaks muutu kerran pettää aina pettää parempi yksin ku pukin kanssa ja löydät varmaan paremmankin ajan kanssa.
rakkaus kuolee petokseen.
Minua hämmästyttää tuo että ihmisillä ei nykypäivänä ole enää selkärankaa uskollisuuteen. Jos oikeasti panettaa niin hulluna että pitäisi mennä vieraisiin niin eikö sitä tosiaan voi antaa toiselle sitä kunniallista mahdollisuutta lopettaa suhde ennen sitä, ilman mitään pettäjä/petetty kuviota?
Mikä ihme siinä on että semmoiset perusarvot kuten toisten ihmisten kunnioittaminen on nykyään niin helvetin vaikeata? En uskoisi tuon olevan nyt niin kova paikka.
Minua petti vaimoni 11 vuoden suhteen jälkeen vaikka vakuutti että hänessä ei asu pettäjää niin kyllä se sieltä esiin ryömi kun tuli tarpeeksi hyvä tilaisuus, meillä oli vielä semmoinen diili että jos ei mitään muuta, niin vaikka tekstiviesti toiselle että nyt pitää erota tai jotain, että ei tosiaankaan joudu tähän luottamuksen pettämiseen, mutta ei onnistunut. En käsitä. Mikä siinä on niin vaikeata?? Jos rakastuu toiseen niin sen ei pitäisi olla ongelma eikä mikään ottaa asia esille toisen kanssa, jos taas vaan panettaa ihan hulluna niin onko se niin hemmetin vaikeata pitää se muna housuissa tai haarat kiinni edes niin kauan että ehtii antaa toiselle arvokkaan ja kunniallisen mahdollisuuden irtisanoutua suhteesta tai "yksiavioisuudesta"?
Täsmälleen samojen kysymysten ääressä pyörin silloin kun mieheni jäi pettämisestä kiinni. Myöhemmin ymmärsin, että hän ei sadasosaltaankaan tajunnut, miten henkisesti uuvuttavaa ja raskasta tälläistä asiaa on käsitellä, ja luuli, että luottamus palautuu muutamassa päivässä.
Minäkin kysyin, että miksi hän haluaa sitouttaa minut suhteeseen, jossa hän kuitenkaan ei halua noudattaa sitoutumisen sääntöjä. Eihän se ole reilua, että minä sitoudun suhteeseen, johon toinen ei. Eikö mieheni olisi silloin pitänyt jättää minut rehdisti, ja sitten lähteä toteuttamaan mielihalujaan? Mies ei siis kunnioittanut tunteitani sen vertaa, että olisi antanut minulle mahdollisuuden lähteä, ennekuin loukkaan itseni todella pahasti.
Hän teki virheet ja MINÄ, syytön, jouduin kantamaan seuraukset. Sama kuin mieheni olisi murhannut jonkun, ja minä olisin kärsinyt vankilatuomion.
Yhden asian tästä kaikesta opin. Jos rakastan jotain ihmistä, niin en koskaan, milloinkaan halua tuottaa hänelle tälläisiä kärsimyksiä! Eli minun kantani pettämiselle on ehdoton EI!
onko yhtään oikeasti uskollista miestä? en usko
miehet leikkii kuin siat pellossa.eiväät uskalla asettua ottaa vastuuta.niistä ei siiheen ole.aina pitää olla syrjähyppy menossa.että ölisi jännitystä elämässä.NAISET seuratkaapa poikia kun niillä on murrosikä,.jos ei tapahdu kypsymistä niin sille tasolle jäävät.Pullo kouraan ja mopoalle.ja kaverit on niin tärkeitä että piletystä riittää.ei niistä ole naisen rinnalle. ilman harmia.
sinulla ei ollut oikeaa rakkautta alun perinkään? Tykkäsit kovasti, mutta et niin paljon ettei sitä voi lopettaaa kun siltä tuntuu?
Vaihda miehesi, sehän on vain lemmikkieläin tai huonekalu. TAi mieti, millaisen ihmisen kanssa haluat elää loppuelämäsi? Ellet löydä, oletko valmis elämään yksin?
Kyllä se oli rakkautta. Syvää rakkautta.
Mutta ehkä siinä olet oikeassa, että rakastin neljä vuotta pelkkää haavekuvaa, rehtiä, rehellistä ja uskollista miestä. Ja sitten kun hän ei ollutkaan sellainen joksi häntä luulin, en tuntenut häntä enää, ja sitten rakkaus hiipui pois... Aivan kuin miestä jota rakastin ei olisi enää olemassakaan. On vain vastuuton, uskoton ja minua syvästi loukannut ja tunteitani rääkännyt ihminen. Ei sellaista voi rakastaa.
Mieheni petti ja kerta riitti. Yhtäkkiä vaan huomasin ettei todellakaan tunnu missään. Kaikki rakkaus jota häntä kohtaan tunsin, kuoli pois. Hän ei voi tajuta miksi, koska itse rakastaa minua vielä. Mutta en minä tehnytkään hänelle koskaan mitään pahaa. Olen tyytyväinen kun joskus pääsen hänestä eroon.
Jossain on sanottu, että rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys eikä viha ja tässä se on todistettu, mitä tapahtuu, kun tunteet kuolevat.. Jäljelle ei jää mitään.. Jos tuntisi edes vihaa olisi mahdollisuus, että tunteet muuttuu, mutta jos ei tunne mitään, ei ole mitään mikä muuttuisi.. Niin taitaa olla parempi.. Kai toiselle silti voisi olla rehellinen ja kertoa tunteistaan tai niiden puuttumisesta..
Onnea uuteen elämään ja parempaa onnea ensi kerralla.