Tapasin maailman ihanimman pojan... Tai ainakin niin luulin. Aina kun riitelimme, hän puhui ympäri, etten jättäisi häntä. En tietenkään jättänyt. Hän osasi olla ihana, mutta samaan aikaan myös todella paha. Ihmettelin aina, että miksi oloni on niin alakuloinen ja itsetunto nollassa. Se johtui tästä pojasta. Seurustelin siis narsistin kansssa. Nyt vasta tajuan, mikä hän oikeasti oli. Hän yritti, että pistäisin kaikkien muitten kanssa välit poikki, paitsi tietysti hänen. Hän oli aina oikeassa, minä aina väärässä... Tekisin mitä vain, että saisin hänet pois muistoistani. Rakastan häntä vieläkin, vaikka hän sanoi joskus tosi pahastikkin. Olen varmaan vieläkin vain hänen "pauloissaan". Onko muita saman kokeneita?? Olisi kiva jutella...
narsistin uhri.
tyttö 16v.
4817
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei 16-vuotiaana kannata leimailla kavereitaan miksikään.Poikahan oli vielä opettelemassa elämää.
Pää pystyyn siellä ja ymmärrysts myös muita kohtaan.Mutta muista että itse kaveripiirisi valitset.
Siis en mä mikään kakara ole enää, mikä ei mistään mitään tiedä. Kai mä nyt tunnistan mikä on narsisti ja mikä "tavallinen" ihminen. Ja mistäs tiedät minkä ikäinen tämä poika on. Ja muutenkin, narsisti se on, vaikka olisin 5 wee niin tunnistasin sen. Tai no ei sentään, mutta ymmärrät kuitenkin.
Mulla oli kerran narsisti kaverina. Itsetunto oli aina ihan nollassa kun olin ollut tämän kaverin kanssa yhteydessä. Lopulta katkasin välit, ja oloni helpottui saman tien.
Joo helpotti mullakin, kun pääsin eroon tästä pojasta. :) Ei se vaan ollu niin helppo irrottaa, kun oli hänen "pauloissa".