Mä haluaisin lähteä saksaan/itävaltaan aupairiksi ensi vuodeksi, kun en aikoinani vaihtoon uskaltautunu. Kertoisiko joku nykyinen aupair/entinen aupair, että miten te niitä kavereita hankitte ihan uudesta paikasta, kun ei ole esim. koulua jossa tutustuisi? entä ootteko saaneet myös paikallisia kavereita, vai vain muita aupaireja? haluisin kuitenkin oppii kieltä, niin sillon olis parempi,et tutustuis niihin saksankielisiin ihmisiin...
Au-pair, kavereita?
au pairiksi lähdössä?
2719
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
no toisiin aupaireihin on tietysti helpoin tutustua ja aina on sitten se kotikielietukin. vaikka toisaalta on tyhmää mennä tutustumaan esim. saksassa asuviin suomalaisiin, niin ne on aluksi ihan hyvä turva ja niiden kanssa tulee helpommin lähdettyä ulos kuin yksin. ja siellä sitten voikin samalla tutustua muihi ihmisiin! myös harrastuksista, kuntosalilta tms voi löytää tuttavia ja sitten tietysti kielikursseilta, mutta ne ovat taas ulkomaalaista porukkaa.
Mä löysin ainakin kavereita harrastusten kautta. Kylä, jossa olin oli aika pieni, eikä oman ikäisiä juuri löytynyt. Mutta mieli muuttui avarammaksi eikä ikäerokaan haitannut. Täytyy vaan olla rohkea ja avoin itse. Muutaman tosi tosi hyvän ystävän sain ja kavereita runsaasti. Aluks kannattaa "käyttää hyödyks" sitä että olet Suomesta.. ainakin itävallassa tässä pikku kylässä kaikki oli kiinnostunut suomalaisesta, kyllä niitä kavereita ja ystäviäkin siitä alkaa pikku hiljaa tulla, kunhan jaksaa olla sitkeä. Ja ite pitää olla aktiivinen. Niillä kaikillahan on jo siellä kavereita, eikä ne alkuun tietenkään just sua kaipaa. Harvoin suomessakaan muutamassa viikossa kunnolla ystävystyy. Eikä kannata pettyä, vaikka alkuun kaikki onkin sun kanssa tälläsiä "hyvänpäivän" -tuttuja, jotka kyselee lähinnä Suomesta kaikkea. Kyllä se siitä muuttuu. Tulipas sekava viesti, mutta toivottavasti ymmärsit pointin. Mä sain ainakin oikeestaan muutaman melkeinpä parhaan ystävän sieltä ja nyt tekee vaan mieli takas. Ehkä noista ystävyyssuhteista tulee vähän helpommin syvempiä, kun sun on pakko turvautua johonkin. Suomessa kun sulla on jo niitä ystäviä joille voit puhua. Ja mulle ainakin tuli sellanen tunne, että aluks ne siellä "huolehti" musta, koska ne ties eittei mulla ollut tukiverkkoa. Jos tarvi kyytiä johonkin tmv , niin ne ite tarjos apuaan. mihin ei kyllä suomessa ollut tottunut.